sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Lordin ruunaus

Juuri ennen vuoden loppua koitti Lordin ruunauspäivä. Oikeastaan alusta asti suunnittelin, että ruunaus tehtäisiin kotona ja operaatio itsessään sujui oikein hyvin. Ei mitenkään yllättävää, että loppujen lopuksi kaikki ei mennytkään ihan niinkuin strömsössä.

Lordi ennen eläinlääkärin saapumista.
Kotiruunauksen jälkeen turvotusta ehkäisemään suositellaan reilusti liikuntaa. Siihen se toive hyvin sujuneesta ruunauksesta sitten kaatuikin, nimittäin kaksi päivää ruunauksen jälkeen Lordista tuli aivan kolmijalkainen. Se ei halunnut astua oikealla etujalallaan maahan ja könkkäsi sitä todella pahasti. Kuten arvata saattaa, kyseessä oli sunnuntai, oikein mukava päivä kutsua eläinlääkäri. Metsästin koko päivän kipulääkettä, sillä en aluksi saanut alueen yhtään ainutta eläinlääkäriä kiinni, mutta lopulta illalla päivystävä vastasi ja lupasi tulla katsomaan Lordia. Melko kipeä hevonen oli jo siinä vaiheessa, joten oli helpottavaa, kun kipulääkettä vihdoin sai.

Jalan ja mahdollisen jännevammaepäilyn takia Lordi joutui karsinalepoon ja päivisin pieneen sairastarhaan. Ruunaushaavat eivät tykänneet paikoillaan seisomisesta, turposivat pahasti ja tulehtuivat. Siksi kipulääkekuurin lisäksi Lordi sai myös antibioottikuurin ja haavoja tarvitsi huuhdella päivittäin, jotta kaikki mätä valuisi pois. Siitä hevonen ei ihan samaa mieltä ollut, eikä potkivan ja pyörivän ponin jalkojen välin huuhtelu ollut mitenkään kovin helppoa. Haavat alkoivat mennä kiinni, vaikka tulehdus ei ollut vielä ohi, joten eläinlääkkäri tuli avaamaan haavat uudestaan.

Lordin lääkearsenaalin lisäksi söin myös itse antibioottia
samaan aikaan hampaanpoiston takia.
Lopulta ruunaushaavat alkoivat paranemaan kunnolla, mutta Lordi tarvitsi viedä vielä jalan ultraukseen. Onneksi jalastakaan ei lopulta löytynyt mitään jännevammaan viittaavaa, joten poni sai palata takaisin isoon tarhaan Liisan kanssa. Jalka ei ole enää reagoinut mitenkään ja ruunaushaavatkin ovat parantuneet hyvin, joten pikkuhiljaa on voitu palata normaaliin arkeen ja liikuntaan. Loppujen lopuksi 250€ hintaisesta ruunausoperaatiosta sai sen sijaan kaikkine kommervenkkeineen pulittaa 545€. Toki kuluissa on myös jalan hoitamiseen liittyviä maksuja. Uuden vuoden sairasteluista tulee kohta perinne, nimittäin viime vuonna Liisa oli uuden vuoden aikaan ähkyssä ja sitä aiemmin Lordilla murtui leuka...

Pelkän rahanmenon lisäksi ruunauksesta on ollut myös positiivisia vaikutuksia. Olen nyt pariin otteeseen tehnyt maastakäsinharjoituksia Lordin kanssa ja ero on ihan silminnähtävä. Orina sai tehdä oikeasti paljon työtä, että hevosen mielenkiinto pysyisi ihmisessä. Nyt monet aikaisemmin hankalat asiat tuntuvat onnistuvan ihan itsestään, esimerkiksi se, kun pyydän hevosta juoksemaan ympärilläni. Aikaisemmin onnistui tavallisesti ehkä puoli kierrosta käynnissä, mutta nyt ei ole semmoista kertaa ollut, että hevonen lähtisi seikkailemaan jonnekin muualle tilanteesta. Yleensäkin ottaen maastakäsin tekeminen on rauhallisempaa, sujuvampaa ja selvästi hevosen keskittymiskyky on parempi.

Viime kerralla kokeilin pyytää ihan uutta asiaa, nimittäin pystyyn hyppäämistä silloin, kun olen itse selässä. Videolla näkyy ensimmäinen kerta ja Lordi tajusi asian heti. Merkki on hyvin selkeä ja sama kuin maasta - raipan nostaminen ylös ilmaan.


Huomaatteko te eroa Lordin käyttäytymisessä ruunauksen jälkeen?

lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää joulua...




...tasapuolisesti kaikille koko meidän konkkaronkalta!