tiistai 6. syyskuuta 2016

Syyskuisia aamuja



Aina herätyskellon soidessa ottaa todella koville nousta ylös, mutta raikkaaseen ulkoilmaan päästessä viimeisetkin unenrippeet kyllä katoaa. Sieltä se väsymys sitten iskee taas, kun koulun penkille asti pääsee, mutta aamuisin tunnelma on ollut todella hieno. Monet kerrat olen ihastellut sumua ja pilkistävää aurinkoa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi ottaa kameran mukaan aamutalliin näin syyskuun puolella. Todellakin täytyy tehdä sitä vielä useammin, sillä syksyn hyvät kelit eivät kestä ikuisesti! Sitä ei sitten enää paljon inspiroi suljinta laukoa kun taivaalta sataa räntää ja eteensä ei näe senttiäkään.

Syksyn tiukan kouluaikataulun ja tulevien kirjoitusten takia (ihan niinkuin oikeasti muka jotain kouluun panostaisin...) hevosten kanssa on otettu aika iisisti ohjelman suhteen. Liisan kanssa on tehty tuttavuutta hoitohetkien muodossa ja pikkuisen opeteltu uusia juttuja. Selässä olen muutaman kerran nyt käynyt ja ensimmäiset laukatkin löytyi jo yksi päivä. Teini-Liisa on vielä vähän sellainen omien juttujensa säheltäjä ja puuhaa koko ajan jotakin. Siksi kaikki harjoituksetkin on pidetty mahdollisimman lyhyenä, että neidiltä ei pala pinna, vaan se malttaisi keskittyä asiaan sata ja yksi prosenttia koko ajan. Käytävälläkin tamma pysyy tyytyväisenä niin kauan, kuin sitä harjaa, mutta jos erehtyy kymmeneksi sekunniksi kääntämään huomionsa muualle, niin heti alkaa kilinä ja kolina, kun joku yrittää saada huomiota. Pikkuhiljaa hyvä tulee ja ehkä vielä vähän uusi paikka ja uudet rutiinit vaativat totuttautumista Liisalle.

Lordi sen sijaan on kunnon mörrimöykky, sitä ei paljoa kiinnosta missä se asustaa, kunhan ruokaa on. Oripojan loma on jatkunut vielä vähän pidemmälle ja se on saanut huomiota enimmäkseen vain hoitamisen muodossa. Kunhan tästä kirjoitukset saan alta pois, niin on aika ruveta Lordinkin kanssa vähän muistelemaan, miten siellä kärryjen edessä tuli toimia ja ottaa viikko-ohjelmaan kärryttely mukaan! Mitään kovin rankkoja treenejä en näiltä lapsosilta vielä viitsi vaatia, mutta pieni ohjelma tekee nelijalkaisten mahoille ja pääkopille varmasti ihan hyvää.



Liisan ensimmäiset raviaskeleet selästä käsin.

Ja sitten tähän päivään - aamun tunnelmaa.





keskiviikko 24. elokuuta 2016

Vielä on kesää jäljellä

Viikonloppuna hevosten tullessa kotiin oli vielä pakko käyttää vihreitä ja aurinkoisia päiviä hyödyksi, mitenkä muutenkaan kuin kuvaussessioiden muodossa. Kohta koittaa synkät syksyn sateet ja pimeys, joten kesäisiä kuvia tarvitaan todellakin piristämään päiviä. Jokainen nelijalkainen pääsi vuorotellen kuvattavaksi ja vaikka aina välillä touhu oli aikamoista sählinkiä, olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Ja voi kyllä, tuo päälläni ollut mekko on tätä nykyä muuten aivan eri värinen kuin turkoosi... Sitä pikemmittä puheitta kuvien pariin!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Mikä oli lempikuvasi?