tiistai 28. maaliskuuta 2017

Sirkuspellet liikenteessä

Toisena Sonjan vierailupäivänä pelkän Liisan sijasta molemmat ponit saivat liikuntaa. Tällä kertaa minä kipusin Liisan selkään ja suuntasin sen kanssa pellolle. Tammalla tuntui olevan energiaa jälleen aika reilusti, mutta ihme kyllä se pysyi tälläkin kertaa ihan aisoissa, eikä mitään ihmepomppuja tullut. Toki jouduin aika paljon vaatimaan koko ajan jotain ponilta, että sen keskittyminen pysyi asiassa, eikä Liisan tarvinnut itse suunnitella vauhtia ja suuntaansa. Niistä suunnitelmista kun ei ole vielä tähän mennessä ollut kovin positiivista sanottavaa, vaikka tamman naurettavat pukkisarjasekoilut saavatkin välillä vähän hymyn huulille.

Pellon pohja oli ihan hyvässä kunnossa, se oli vielä kova, muttei liukas, joten uskalsin nostaa kerran laukan. Varauduin jälleen johonkin vinkuvaan kiitolaukkasekoiluun, mutta yllätyin suuresti, kun Liisa tyytyi laukkaamaan ensimmäisestä askeleesta kiltisti korvat hörössä. Toki isomahaiselta vauhtia olisi piisannut ja aika paljon sai yrittää rauhoittaa menoa, mutta lopputulos oli kaikenkaikkiaan siedettävä. Laukan jälkeen sai riittää ja oli aika lähteä käppäilemään tallia kohti.

Siellä ne taas kaukana tiellä meni, hurjan pelottavat lastenrattaat... Jos joku, niin Liisa osaa paikoilleen jähmettymisen taidon!

Tuon ison mahan kanssa alkaa tälläisen pitkäjalkaisen koivet näyttää tappijaloilta hurjat 140 senttiä korkean Liisan selässä..


"Iiiiik! Jotain ihan kauheeta oli tuolla!"




"Jee, nyt mennään!"

"Hanaa!"



Sonja kokeili taitojaan vuorostaan Lordin kanssa ja taitaa olla ensimmäisiä kertoja, kun joku muu sen kanssa ylipäätään temppuilee. Aluksi kaksikko päätyi pellolle ohjasajon merkeissä ja Lordi näytti suoranaiselta sirkuspelleltä värikkäine pinteleineen. Ohjasajaen oli hyvä ottaa vähän tuntumaa aluksi hevoseen. Neuvoin myös, miten Lordin saa tekemään pohkeenväistöä, mutta se on hevosellekin vielä niin uusi asia, että jo yksi askel oli hyvä saavutus. Pellolla harjoittelun jälkeen käytiin hakemassa vähän kauraa taskuun ja ajattelin, josko Sonja haluaisi kokeilla muutamia temppuja Lordin kanssa.

Alkuun homma oli vähän hakemista, kun parhaani mukaan koitin huudella sivusta mitä kaikkia merkkejä olen käyttänyt Lordin kanssa, mutta kieltämättä olen yllättynyt miten hyvin hevonen toimi vieraamman ihmisen käsissä. Pystyyn hyppäämisestä Lordi tavanomaiseen tapaan vähän innostui ja olisi tarjonnut sitä vapaaehtoisestikin, mutta toiseen temppuun siirtyessä ori taas loisti osaamisellaan. Sonja kyseli hämmentyneenä, mitä oikein pitikään tehdä, kun sanoin että laittaa käden selän päälle ja pyöräyttää ponia itsensä ympäri, mutta kun Lordi meni makuulle, tajusi ohjastajakin mistä oli kyse. Toisella kertaa makuulle meno ja istuminen sujui molemmilta jo kuin olisivat aina tehneet temppuja yhdessä!









keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Liisa räntäsateen uhrina

Muistatte lienee Sonjan, joka on aina silloin tällöin esiintynyt blogissa. Vaikka välimatka on kasvanut, näemme silti välillä yleensä heppailun merkeissä, kuten tälläkin kertaa. Materiaalia on siis lähipäivinä luvassa paljon ja vähän enemmän!

Ensimmäisenä päivänä aika meni pitkälti Liisan kanssa ja ensimmäistä kertaa sen selkään nousi joku muu kuin minä. Se on ollut yleensä vähän pöhkö varsinkin silloin, kun viimeisimmästä ratsastuskerrasta on jo jonkin aikaa, joten otin myös liinan mukaan. Alkuun Sonja meni liinan kanssa, mutta koska Liisa vaikutti tällä kertaa ihan hyvältä, otettiin liina pois. Toki energiaa sillä tuntui olevan ja aikamoista tikutusta meno oli toisinaan, mutta yhtään riehumiskohtausta ei tullut. Hyssyttelyllä ja rauhallisella äänellä pääsi jo pitkälle, vaikka välillä Liisan pikajuoksu aiheutti totaalirepeämisen niin allekirjoittaneelle kuin selässä kiikkuneelle Sonjallekin.

Aika pian alkoi sataa niin kaatamalla räntää ja tuuli jäädytti sormet, joten päätettiin yhteistuumin lähteä takaisin tallille. Liisan tiineys alkaa olla niin pitkällä, että liikutuksen määrän ei tarvitse enää olla niin suurta. Maha ainakin alkaa olla niin iso, että kohta ei taida mennä edes satulavyö kiinni! Hetken aikaa vyön kanssa saa jo äheltää, mutta vielä tarpeeksi kauan yrittämällä saa kuin saakin sen kiinni.

Lordin kanssa ei eilen ehditty tekemään mitään, mutta tänään se pääsi Sonjan kanssa esittelemään taitojaan, kun taas minä kiipesin vuorostani Liisan selkään. Huomenna on luvassa tuplamäärä hieman aurinkoisempia kuvia, mutta tässä todistusaineistoa eilisestä Sonjan ratsastuskerrasta loskasäässä:


Liisa olisi selvästi halunnut jäädä päiväunille!

Liisa juonii jo suunnitelmiaan: "Sitten kun kukaan ei tajua, niin mä lähden juoksemaan nopeammin kuin gepardi enkä muuten ihan äkkiä pysähdy!"

Jossain kaukaisuudessa näkyi jotain todella jännittävää...


Kertaakaan ei ollut tarkoitus laukata, mutta jostain syystä mulla kyllä oli näitä laukkakuvia kamerassa!

Liisa selvästi kuvittelee olevansa pikajuoksukisassa.



 Niin ihastunut tuohon varsamahaan!

Tuulee? Ei yhtään. Tässä vaiheessa Liisankin ilmeet alkoi mennä jo ihan mutruun: "Onks nyt ihan pakko enää juosta tässä kaatosateessa!?"