sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Sekametelisoppa kuukauden kuulumisista

Kuukausi jos toinenkin on mennyt niin vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä. Varsan syntymän jälkeen minulla on mennyt töissä usein niin myöhään, että illalla kotona olen ehtinyt tehdä harmittavan vähän - tietokoneella olosta puhumattakaan. Minulla alkaa olla niin paljon kerrottavaa, että tekstin pitäminen järkevänä ja loogisena on varmasti vaikeaa!

Ukkelin elämä on lähtenyt ihan hyvin käyntiin ja sen kanssa on käyty perusasioita läpi. Jalkojen nosto ja taluttaminen sujuu hienosti, eikä muutaman ensimmäisen elinpäivän hienoisesta arkuudesta ole enää jälkeäkään. Sen sijaan varsa kävelee laitumella perässä tietäen, että ihmisten luona saa rapsutuksia.

Pieniä vastoinkäymisen tuulia on tullut myös vastaan. Liisan toisen kiiman lähestyessä pikkuinen meni niin pahalle ripulille, että siltä meni ruokahalut kokonaan. Eläinlääkärin käynti, letkutettu maito ja kipulääke virvoittivat varsan taas ennalleen ja jo seuraavana päivänä meno alkoi näyttää samanlaiselta, kuin ennen.

Ukkeli pariviikkoisena.


Se on kiva, kun ei koskaan tarvitse vuolla kavioita yksin...


Vauvahevonen pari viikkoa sitten - ikää kuukausi.




Liisan kiimasta puheenollen Lordin elämä on varmasti blogissa vallinneen lyhyen hiljaisuuden aikana muuttunut eniten. Se on koko talven joutunut tarhaamaan yksin omassa tarhassaan, mutta nyt kaikki kolme ovat saaneet jo pari viikkoa olla yhdessä parin hehtaarin tarha-alueella. Astutin Liisan Lordilla ensin liinassa varmistuakseni siitä, että homma sujuu hyvin ja myöhemmin samana päivänä kavioliittonsa solminut pari pääsi samaan tarhaan. Liisa oli kovin ymmärtäväinen ensikertalaisen hienoiselle kömpelyydelle ja Lordi nopeasti ymmärsi, että tamma on se, joka laitumella määrää. Koska hevosten käytös on ollut hyvin seesteistä Liisan kiiman päätyttyä, en ole nähnyt mitään syytä erottaa pariskuntaa - myös varsa on pärjännyt joukon keskellä hienosti. Loppuviikosta Liisan voi jo ultrata ja katsoa, onko uusi elämä saanut alkunsa. Aletaan elää jänniä päiviä!


Hevosten ensikohtaaminen vapaana.


"Mitä täällä just äsken tapahtu!?"

Olen varovaisesti aloittanut Liisan liikuttamisen varsomisen jälkeen, vaikka vielä suunnasta ja vauhdista tuntuu enemmän määräävän varsa. Liisa on niin huolehtivainen äiti, että siltä tuntuu menevän pasmat ihan sekaisin, jos pitäsi liikkua eri suuntaan kuin jälkikasvunsa. Lisäsi oripoika on kasvanut niin rohkeaksi, että se mielellään juoksisi pitkin metsiä sillä välin, kun emää liikutetaan.

Liisa sentään syö kahden edestä, mutta Lordin läskeille laidunelämä ei ole tehnyt kovin hyvää - tai no läskien kannalta tilanne on suorastaan suotuisa. Lordi on joutunut lenkille useammin kuin Liisa, jotta se ei ihan paisuisi kuin pullataikina 24/7 ruohoa napaan vetäessään. Onneksi on sentäs kesä ja valoisaa, niin kiireisistä päivistä huolimatta voi liikuttaa hevosen hyvillä mielin vielä myöhäänkin illalla.

Ilta-auringon eteen eksyi Liisa.

Ja myös Lyyli!


Miten teidän kesä on sujunut?

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Lordin näyttelyreissu

Perjantai oli Lordille suuri päivä, sillä sen kanssa käytiin The Irish Cob Society Finland ry:n järjestämissä näyttelyissä hakemassa jalostusluvat kuntoon. Odotuksena ja toiveena oli tietenkin hyvät pisteet ja 1.premium.

Näyttelyihin valmistautuminen aloitettiin edellisenä iltana perusteellisella pesulla ja puunauksella. Jouhikuontalo sai myös ison kerroksen kiillotusainetta niskaansa ja vuolin Lordin kaviot, jotta ne olisivat mahdollisimman siistit. Kylässä ollut Sonja pesi näyttelyriimun ja -suitset valmiiksi seuraavaa päivää varten.

Seuraavana päivänä matkaan lähdettiin hyvissä ajoin ja oltiin perillä tunti ennen kehään viemistä. Lordi ihme kyllä malttoi olla ihan rauhassa kopissa paikoillaan, mutta ei olisi pitänyt vielä mennä kehumaan sitä. Hieman ennen omaa vuoroa otin hevosen pihalle ja Sonja harjasi vielä jouhet ojennukseen, kunnes oli tarkoitus lähteä käppäilemään kentälle päin. Mitään käppäilyä meidän meno ei kylläkään ollut, sillä Lordi oli sitä mieltä, että hän ei pysy sekuntiakaan paikoillaan. Monet uudet hevoset ja viimeistäänkin ohi menevä toinen ori sai Lordin pasmat ihan sekaisin ja kentälle mentiin aikamoisen taistelun kera siitä, kumpi vie ja minne. Hiki oli päässä jo ennenkuin sain hevosen kehään.

Lordin mielenkiinto meinasi olla koko ajan ympäröivässä maailmassa, mutta sain sen esitettyä ihan siedettävästi. Ravaaminen meni vähän taiteiluksi, mutta ihme kyllä Lordi sai siitäkin 8,5 pistettä. Matka takaisin koppiin oli vähintään samanlaista taiteilua, eikä hevonen olisi enää malttanut rauhoittua sielläkään. Loppujen lopuksi Lordille nousi uusi tilanne niin paljon hattuun, että se vatiaivo päätti hypätä trailerin etupuomin päälle. Olisin mielelläni mennyt seuraamaan muiden hevosten esittämistä, mutta koska Lordin mielestä alkoi olla ihan mälsää seistä vain paikoillaan, en yksinkertaisesti voinut. Tiedä sitä, mihinkä kuntoon se olisi kopin laittanut sillä välin.

Kotiin päästessä oltiin taas ihan kilttiä poikaa, joku totaalisekoaminen meinasi iskeä Lordille uusien hevosten ja uuden paikan keskellä.. Tuolla se taas tarhassa vetää heinää napaan silmät ummessa, vaikka vieressä Liisa koittaa varsakiimoissaan kovasti vietellä Lordia. Olisi kyllä saanut mun puolesta vetää samalla asenteella näyttelypaikallakin. Mutta niin se on, pojat on poikia...

Vaikka hiki tuli ja Lordi esitteli kaikki mahdolliset huonoimmat käytöstapansa, sai se silti toivomani 1.premiumin 145 pisteellä. Täytyy sanoa, että hieman jopa yllätyin, omaa hevosta kun katsoo aina vähän liian kriittisin silmin. Se on kyllä totta, että hyvin on Lordi saanut reilun puolen vuoden aikana aikuismaisuutta ja näyttävyyttä ulkonäöllisesti, eikä tukkakaan enää mikään ihan liru ole. Hieno suoritus kolmevuotiaalta, ei voi muuta sanoa! 

Kotoa lähtiessä hevonen oli vielä suorastaan seesteisen rauhallinen.

Mutta näyttelypaikalla koko hevosen olemus muuttui aivan täysin!

Kumpikohan tässä vie?


Hetken jopa paikoillaan!

Vaikka mielenkiinto oli kyllä ihan kaikessa muussa kuin narunpäässä roikkuvassa kaksijalkaisessa.

Ja taas pohditaan sitä, että kumpi tässä nyt taas sen suunnan päättikään..

Tukka hyvin, kaikki hyvin!

Hieno se on!


Lordin arvostelu.