keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Lordin kanssa aivojumppaa

Liisan lisäksi myös Lordi on liikkunut viime aikoina enemmän maastakäsin ja samalla saanut aivojumppaa. Olen tarhassa antanut Lordin olla vapaana, jolloin sillä on ollut aina mahdollisuus siirtyä tarvittaessa kauemmas. Silloin huomaa erityisesti oman kehonkielensä vaikutuksen hevoseen - eikä voi olla ikinä yllättymättä siitä, kuinka pieni paine jo vaikuttaa hevoseen.

Lordin kanssa ollaan opeteltu sitä, että se menee ympärilläni pyytämässäni askellajissa ja tulee takaisin luokseni, kun hieman kumarrun ja hellitän painetta. Kaikista vaikeinta tässä on ollut saada hevonen pysymään ympyrällä, sillä usein aluksi vapaana ollessa hevonen lähti helposti haahuilemaan kauemmas. Syynä tähän usein oli liian kova paine, joka oli hevoselle liikaa. Olen yrittänyt opetella, että pysyn hevoseen nähden sivuttain hevosen takaosan puolella, ohjaan raippakädellä hevosta tarvittaessa oikeaan suuntaan ja pidän toisen käteni avoimena, jottei se ole estämässä hevosen kulkua. Seuraavaksi tarkoitus on lähteä opettelemaan suunnanvaihtoja vauhdissa, mutta vielä hetki harjoitellaan niin, että pyytäessä hevosta keskelle päin se saa tulla minun luokseni hakemaan palkkion.

Pelkällä ympyrällä ei olla työskennelty, vaan ollaan pidetty myös vanhoja juttuja yllä. Lisäksi työn alla on espanjalainen käynti. Jalka nousee jo komeasti, mutta sen yhdistäminen eteenpäin liikkumiseen on vielä harjoittelussa.

Harjoitteletko sinä koskaan hevosesi kanssa maastakäsin?

Lordi kuuntelee tarkkaavaisesti.

Pienestä riehakkaasta koikkeliinista on pikkuhiljaa tullut jo maltillisempi tapaus!





tiistai 21. helmikuuta 2017

Liisa maastakäsittelyn saloihin tutustumassa

Kevätaurinko lämmitti ihanasti tänään ja suorastaan houkutteli viettämään hevosten kanssa aikaa pihalla. Liisan kanssa ollaan nyt muutama kerta touhuttu maastakäsin kaikenlaista ja siitä on tullut oikein mallioppilas. Tamma on välillä niin innokas yhteisistä hetkistä, että kateellisena hörisee aidan toisella puolen, jos harjoittelen Lordin kanssa. Liisassa on huomattavissa paljon samantapaisia piirteitä, mitä Lordin emässä Lillassa on, se on herkkä ja vastaanottavainen, hellyydenkipeä halinalle. Alku molempien hevosten kanssa on ollut vähän samanlainen - niiden sielunelämästä ei oikein aluksi päässyt perille. Tuntui, että Liisalla oli kuin joku suojamuuri edessään, mutta pikkuhiljaa siitä on kuoriutunut oikea sydäntenvalloittaja!

Hevosen puhuma kieli on sille tuttua ja usein aina se mitä saa korjailla, on oma elekieli. Hevonen oppii nopeasti sen omalla kielellä pyydettyjä asioita, kunhan sille antaa palautteen aina juuri oikealla hetkellä - näin Liisankin kanssa on käynyt. Vielä hetki pitäydytään ihan perusasioissa ja ollaan käyty läpi jonkun verran eri asioita Parellin seitsemän leikin avulla, ihan helpoimmilla tehtävillä vasta. Treenattavaa vielä riittää ja välillä iskee hetkiä, kun Liisalta menee vähän yli ymmärryksen. Positiivista on se, että se tuntuu olevan motivoitunut tekemään ja yrittämään, vaikka kaksijalkaisen ohjeistus jäisikin välillä vähän puutteelliseksi.

Temppuihin lähdetään tutustumaan enemmän luultavasti vasta sitten, kun saadaan ensin rutiinia maastakäsittelyyn. Naksutin on tullut Liisan kanssa kuitenkin jo tutuksi, sillä tykkään välillä palkita sitä tietyissä tilanteissa, vaikkei varsinaisista temppujen opettelemisesta voi puhua. Näin tiineyden viimeisten kuukausien aikana kevyt maastakäsin työskentely pitää Liisan mielen virkeänä, kun muu liikunta jää vähemmälle. Toki samalla tamma saa pientä jumppaa, joka on kantavallekin ihan hyväksi.

Liisa tykkää kauheasti, kun sitä rapsutetaan ja se puolestaan saa kuolata naaman märäksi...

Joku on vähän halinalle!


Tässä peruutusta.

Ja tässä takaosan väistämistä.