torstai 23. elokuuta 2012

Sonjan rääkkäystunti

Tänään päätin oikeasti tehdä jotakin ryhdilleni, joka on aivan karmea varsinkin ratsastaessani. Otin satulasta jalustimet pois (koska halusin oppia istumaan harjoitusravissa ja laukassa muutenkin kuin jalustimilla) ja pyysin Sonjan juoksuttamaan minua liinassa ja karjumaan kentän laidalla, että pitäisin ryhdin suorana.

Aluksi kävelin alkukäynnit, jonka jälkeen Sonja laittoi Lillalle liinan ja alkoi juoksuttamaan hevosta ja hoki minulle ryhdistäni. Olkapääni valuu aina liian alas ja eteen, joten yritin laittaa niitä enemmän taakse, vaikka aluksi tuntui, että silloin jännitän niitä liikaa. Hetken kuluttua sain kuitenkin käteni rennommaksi, mutta silti pysymään siellä missä suurinpiirtein piti.

Tuntui, että jalat kärsi ja kuoli, hyvä ettei krampannut. Meinaan aina jännittää jalkoja, jotta saan pysymään ne oikealla paikalla.

Tänään satula ei enää lopussa tuntunut niin karmealta istua ilman jalustimia, kuin yleensä. Lilla tuntui menevän paremmin, kun sain istuntani edes hieman lähemmäksi sitä oikeaa. Lilla tosin hieman kyttäsi kentän toista päätä, kun suoraan kentän kuusiaidan takana jotkut ampuivat kerran pari ratsastuksen alkupuolella (riistalinjalaisia).

En saanut ketään kuvaamaan, joten joudutte kestämään tämänkin postauksen ilman kuvia. Kameran saan viikonloppuna, kun menen kotiin, joten pian on taas kuvia luvassa. 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti