lauantai 26. tammikuuta 2013

255pv

Ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia, jotka äänestivät Lillan kuvaa valokuvauskilpailussa, voittohan sieltä napsahti ja teidän ansiotanne se on. Toiseksi tahdon kiittää Rouskutellen!- blogin pitäjää, joka oli valinnut Lillan blogin yhdeksi esiteltäväksi, kun sen olin linkannut joulukalenterin luukkuun (jota en rehellisesti sanoen enää muistanut tehneeni, ennenkuin huomasin esittelyn). Kiitos myös mukavista sanoista, joita blogistani oli kirjoitettu.

No mutta, tänään yksi etappi on taas saavutettu. Nimittäin 255pv. Seuraavana lähdetäänkin tavoittelemaan päiviä 270. Enää muuten jäljellä viisi tälläistä "etappia" (15pv:n välein) ja 82 päivää lasketuun aikaan. Alan huomaamaan samanlaisia oireita, kuin tiineyden alussa, viiden minuutin välein on oltava laskemassa, monta päivää on jäljellä, monta on mennyt ja milloin on mitäkin. Puolivälissä saatoin unohtaa kaikki laskemishömpötykset jopa pariksi päiväksi, mutta nyt laskeskelen ties mitä lukuja vähintään pari kertaa tunnissa. Harjatessa on aina lääpittävä hevosen mahaa, harjaan kyllä samalla, mutta yleensä se menee siihen, että käteni on Lillan mahalla ja kulutan samaa kohtaa hevosen kyljestä sen viisi minuuttia. Muissakin tilanteissa on aina kokeiltava, potkiiko varsa, kun menen ratsastamaan, kun tulen sieltä, kun vien hevosen ulos, kun vien sille heiniä... Mikä pettymys se olisikaan, jos varsa syntyisikin kuolleena. Jaa, aloin taas pelkäämään pahinta.

Eilen käytin Lillan maastakäsin lenkillä ja kun tarkoitus oli hölkätä, Lilla heitti pukkipomput ja meidän "juoksupätkä" olikin sitten sellainen, että hevonen laukkasi puolet matkasta. Älkää pelätkö - omistajan kunto ei ole kummoinen, joten juoksumatka ei ollut mikään viisi tsiljoonaa kilometriä. Tänään kävin kuitenkin hieman pidemmällä lenkillä, kuin yleensä ratsain. Mentiin käyntiä ja hieman ravailtiinkin, kun hevonen näytti siitä pitävän. Ollaan menty edelleen väistöjä ja avotaivutuksia matkalla, niin ei ole ihan puupökkelö kohta.

255pv ja Lillaa kiinnostaa ihan satasella.

255pv

Sitten hiirikammoiset silmät kiinni. Nimittäin tässä yksi ilta, kun olin vienyt hevoselle yöksi lämmintä vettä, jätin tyhjän vesisangon pihalle (ja tajusin taas vaihteeksi, että vesisanko oli pohjasta rikki, vuoti vettä viedessä, liekö jo viides, joka on joulu-tammikuun aikana rikki mennyt...) ja ruokin hevosen ihan normaalisti. Suurinpiirtein kymmenen minuutin kuluttua, kun hevonen oli syönyt, lähdin tallista sisälle ja huomasin tässä tyhjässä vesisangossa jonkin mustan möykyn, joka liikkui. En tiedä, miten ihmeessä hiiri sankoon päässyt oli, mutta siellä se oli.

Tämännäköinen kaveri.

10 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Niinmpä ! Mutta Lilla vielä enemmän söpömpi :)

      Poista
  2. Voi vitsi kun Lilla on jo pyöreä :) ja suloinen toi hiiri :D

    VastaaPoista
  3. Tää blogi on tosi kiva! Toli Lillian maha on jo aika iso! ihana hiiri

    VastaaPoista
  4. Heh, tuo ei ole kyllä hiiri, vaan aivan selvä metsämyyrä :) On tullut vaan talveksi tallin suojiin ja poistuu melko varmasti kevään koittaessa takaisin metsän siimekseen. Ihana se on silti! (sori, biologin pakko tulla korjaamaan :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peltomyyräksi äiti sanoi tuota sanoi silloin, kun näki tuon, mutta "hiiri" kuullosti paljon paremmalta kuin myyrä : DD Ja joo, tuo otus sai jatkaa matkaansa, kun eihän tuollaista nyt tappaa raaskinut : D

      Poista
  5. Hmm, itse asiassa hyvinkin mahdollista. Näyttää vaan niin punertavan ruskealta tuo väritys (saattanee kyllä johtua kuvasta..) ja häntäkin melko pitkältä (ja taas kuvakulma). Korvat on kyllä pienet peltomyyrän tapaan.

    VastaaPoista