torstai 10. tammikuuta 2013

Hajamielinen mikä hajamielinen.

Olen huomannut, että olen alkanut säheltämään asioissa paljon enemmän, kenties alkaa jännittämään huhtikuun odotus? Tältäkin aamulta minulla on oiva esimerkki...

Hevosen selkä on minulle kaiken säilytyspaikka - milloin siinä on harja, kaviokoukku tai vaikka hanskat. Tänä aamuna marssin karsinaan harjan ja lämpömittarin kanssa. Mittasin normaalisti lämmön ja harjasin hevosen. Tyytyväisenä lähdin sitten Lillaa viemään tarhaan. Tarhassa vielä pakkomielteinen mahan räplääminen, jos se varsa nyt vielä potkisi, vaikka koko aamutallin ajan oli potkinutkin. Samalla silmiini iski hevosen selässä oleva lämpömittari. Olinpa sitten unohtanut sen siihen. Voi että, mikä hajamielinen ihminen olenkaan!

Noh, ratsastamaan lähdin sitten ihan riimulla ja narulla. Käyntiä köpsöttelin tyytyväisenä ja vähän raviakin otin. Yhdessä vaiheessa kesken tyytyväisen kävelyn, hevonen päätti, että nyt mennään ja nosti laukan. Minä tietysti yritin pari kertaa pidättää, muttei reagointia. Eihän se kovaa mennyt, mutta ei hiljentänytkään. Annoin sitten mennä, hetken laukkasi ja hidasti sitten tavallisesti käyntiin itse. Mikä hevonen. Olen tainnut alkaa antaa Lillalle liikaa periksi, kun se kohta kuvittelee, että saa tehdä mitä vaan! :D Lilla on näköjään päättäny, et laukkaan nyt sitten luvatta ratsastuksen yhteydessä, kun luvallisesti ei enää saa.

Tarhassa taas tietysti piti mahaa lääppiä - mitä jos varsa olisi vaikka kuollut laukatessa. Noh, kyllähän sen järkikin sanoi, ettei se sellaisesta kuolla voi ja siellähän se vielä möyri. Tiedän, olen ihan liian hypervarovainen, mutta en itselleni voi mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti