sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Lillan päivän kuulumisia

"Hyvää päivää te arvoisan blogini lukijat. Ihan meinaa hävettää, mitä kaikkea tuo minun omistajani on tänne kirjoitellut. Minäkö muka lempeä? No okei, myönnetään, tekeehän kaikkien välillä mieli rapsutuksia.

Aion kertoa teille, mitä kaikkea omistajani pääni menoksi keksi tänään. Ensinnäkin, kameran kanssa se tuli jo aamutalliin ja iltaan asti hääri vain kameran kanssa. Meinasi ihan hihat palaa, kun aina pitää kuvata. Ruokaa tietenkin odotin jo innolla aamulla. Tottakai, ikuisuuden sitä saa aina odottaa. Voiko olla mahdollista, että siihen menee jopa puoli minuuttia, kun käy hakemassa aamuruokani toisesta päästä tallia? Kyllähän sitä ripeämmin pitäisi osata kävellä, onhan kyse nyt sentäs minusta, arvoisasta rouvasta, joka nyt sentäs kantaa ensimmäistä varsaansa. Täytyykin alkaa uhkailemaan, että luon varsani, niin varmaan tulisi vipinää kinttuihin. Ehken kuitenkaan ihan niin ilkeä uskaltaisi olla. Ups. Myönsinköhän juuri olevani kiltti?

Toinen ärsyttävä asia on se, että ruokaa tuntuu tulevan aina liian vähän. Syön kohta kipponikin ihan vain kiusakseni, tai oikeastaan meinaan syödä sitä jo nyt. Ruokakipon tyhjenemisen jälkeen vaadin, että minulla on heti raikasta juuri kraanasta laskettua vettä tarjolla, sillä eihän jo yön karsinassa ollut vesi enää kelpaa, vaikka sitä olisikin jäljellä melkein puolet. Ja kyllä, suutun jos se on vähänkin myöhässä. Omistajani kyllä väittää, etten osaa esittää kunnolla suuttunutta, taitaa puhua lööperiä... Tai sitten ei.

 
Syötyäni ja juotuani odotan pihalle pääsyä, mutta ei, kun omistajalla kestää aina sata vuotta, kun sen pitää lääppiä mahaani puoli vuosisataa. Vihdoin sinne kuitenkin päästyä tuli ja ah ihanaa - heiniä nenän eteen. On se hyvä, kun on täysi palvelu.


Tietenkinhän sitä sitten piti lähteä lenkille päivällä. En olisi millään jaksanut, kun tarhassani oli vielä päiväheiniä jäljellä. Muutamaan kertaan omistajani pyyti minua kävelemään kunnolla, joten pakkohan sitä sitten oli mennä. Lenkin jälkeen pääsin takaisin tarhaani, mutta pakkohan sitä oli jäädä sen kameran kanssa sinne tarhaan pyörimään. Kyllä se omistaja sitten lopulta häipyi. Nyt vain sitten odottelen, että yöksi pääsisin sisälle. Niin ja mikä tärkeintä - illan väkirehuni!


"En taida osata enää huijata omistajaa, ettenkö olisi tiine..."

3 kommenttia:

  1. Tosi hauska postaus ! ;D Lillalla on ainakin omat mielipiteet ruokinnasta ! xd

    VastaaPoista