torstai 3. tammikuuta 2013

Näin me epäonnistutaan!

Tämänkertaisena erikoispostauksen aiheena on epäonnistumiset. Hevosen selästä olen elämäni aikana lentänyt yli sata kertaa ja muitakin epäonnistumisia on sattunut ties mitä.

Lillan selästähän olen onnistunut lentämään puolentoista vuoden yhteisen taipaleen jälkeen muistaakseni suurinpiirtein kuusi kertaa. Lähestulkoon kaikki tippumiset ovat olleet aivan omaa tyhmyyttäni. Lisäksi meillä oli varsinkin alussa muutakin yhteistyö puutetta, kun itsellä ei riittänyt tarpeeksi taitoa ja hevonen kävi niskan päälle.






Yksi järjettömin ideani oli lähteä yrittämään Lillalla reilun metrisen esteen ylitystä pelkän riimun ja narun avulla. Kyllä me siitä yli päästiin - varusteiden kanssa. Innoissaan menin hakemaan kameraa ja samalla viskasin suitset ja satulan hevoselta pois. Jos kerta varusteiden kera, niin kyllä ilmankin! Lopun sitten jo arvaattekin ja kaikkihan tallentui kameralle. Yllä näette pari videosta napattua kuvaa ja videonpätkän. Noh, jatkossa ainakin tietää, ettei mene enää tuollaisia tyhmyyksiä tekemään, tai ehkä aluksi vähän pienemmillä esteillä. Kaikki vaan pitää minun oppia kantapään kautta.




Toinen videolle saatu tippuminen Lillalta on se, kun lensin siltä ensimmäisen kerran alas. Tässäkään järki ei ollut mukana - menempäs laukkaa ilman käsiä hevosella, joka ei osaa vielä juuri mitään! Lillahan päätti sitten juosta päin aitaa ja itse olin siellä aidan seassa.

Mieleenpainuvin alastulo Lillan selästä on se, kun viimeksi tipuin. Laukkasin tavallisesti pitkää sivua, kun tunsin, että alan valua, mutten saanut enää mistään kiinni, että olisin takaisin selkään päässyt. Noh, otimpa sitten maneesin laidasta kiinni ja odotin, että hevonen juoksee alta pois. Näin selvisin vahingoitta ja tulin seisaalteen alas. Harmittaa, kun videota tästä ei tullut, huvittavalta se varmaan näytti.



En sentäs kuitenkaan ole ollut aivan ainoa, joka Lillan selästä alas on tullut. Tamman entinen vuokraajakin pääsi tutustumaan pari kertaa maneesin hiekkaan ja yllä esimerkkikuvat.



Toisinaan on ollut sitten muuten vain päiviä, kun kaikki ei ole mennyt ihan nappiin. Näitä oli aika useastikkin varsinkin alkuaikoina. Monta asiaa tekisin nyt toisin. Mutta kuten postauksesta ehkä saittekin selvää, olen hieman sellaista tyyppiä, että jos jonkun "hyvän idean" saan päähäni, niin sittenhän sen menen toteuttamaan ja siitä seuraa sitten mitä seuraa. Tästäkin vielä hyvänä esimerkkinä on se, kun menin opettamaan entisen ponini hyppäämään pystyyn. Ja mitäs siitä sitten seurasikaan - sen jälkeen se ei tehnytkään enää muuta, kun käveli kahdella jalalla.

Tiedän - olen ponille tässä kuvassa jo aika iso. Sen takia se ja toinen ponini myytiinkin, koska niille isoksi kasvoin.

8 kommenttia:

  1. Toi tokan videon laukka näytti aluksi helpolta, mut Lilla juoksi johonki ihan muualle... :D Hyvin meni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ohjat oli hevosen jaloissa.. Mietin kyllä välillä, että mitä ihmettä olen joskus säätänyt : D

      Poista
  2. repesin noissa videoissa :D Hyvä postaus (:!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hurjalta kyllä näyttää toi meno, kun näin jälkikäteen näitä katsellut on : D Järki on ollut päässä : D

      Poista
  3. Oot niin ihana, kun kirjotat näin usein! Ja mietit aina et mitä vois meille lukijoille kirjoittaa. :) Harva kirjottaa näin usein!! oot mun lemppari bloggaaja kun ei tarvii ootella kovin montaa päivää et tulee postausta. <3 Muuten voitko kertoa syytä miksi lopetit koulun? Niin ja ette siis enää asu siinä alikulkusillan luona, myittekö sen pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En halua enempiä kertoa koulun lopettamisesta/ entisestä asuinpaikastamme. Mutta joo, ei asuta siinä en (: Kyllähän sitä blogiin tulee aika paljon panostettua ja mietittyä, mitä sinne kirjoittaa :D

      Poista
  4. VOI LAPSET SE HEVONEN EI OO MIKÄÄN LEIKKIKALU :( säälittää ton puolesta! Ei oo kovin viisasta touhua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin sanoa, että olen tehnyt Lillankin kanssa vääriä päätöksiä - mutta kuka nyt aina olisikaan oikeassa? Hevonen ei ole minulle leikkikalu, hoidan sen aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä, huolehdin siitä, että niillä on aina puhdasta vettä ja heinää, huolehdin tarpeellisesta liikutuksesta. Pelkkä se, että joskus olen tyhmyyksissäni mennyt liian vaikeita tehtäviä kerran ja sen seurauksena itse tippunut selästä ja tajunnut, että se oli oma virheeni, eikä hevosen, ei ole mielestäni hevosen pitämistä leikkikaluna.

      Leikkikaluna pitäminen tarkoittaa mielestäni sitä, että hevosesta ei huolehdita kunnolla ja sitä liikutetaan ja hoidetaan milloin nyt jaksaa ja miten jaksaa ja hevonen luultavasti asuu kaiken lisäksi jossain läävässä. Saatetaan liikuttaa joku päivä tajuttomasti ja sen jälkeen hevonen seisoo kaksi viikkoa. Saatetaan hypätä jokapäivä tms. Ja sitten kun joku menee pieleen, syy on hevosen ja sitä komennetaan/ läpsitään/ lyödään.

      Poista