keskiviikko 27. helmikuuta 2013

50 päivää laskettuun.


Tästäkin päivästä on kulunut jo 290 päivää (ja kyllä, miten mun pulla on ollukki noin hoikka sillon...). Viimeisestä astutuksesta, josta myös aloitetaan tiineyspäivien laskeminen, on kulunut 287 päivää. Enää olisi 50 laskettuun. 33 päivää siihen, että varsa on täysiaikainen. Mutta voihan kulua vielä lähes 80 päivää, että varsa näkee maailman. J-ä-n-n-i-t-t-ä-ä.

Olen hieman suunnitellut, mitä kaikkea hankin ja pakkaan laatikkoon karsinan viereen varsomista varten. Eläinlääkärin puhelinnumero on yksi ehdoton ainakin, mutta minulla on pitkä lista muutakin, josta teille varmaan blogissa jossain vaiheessa kerron. Mitä tavaroita/ asioita teillä on ollut varalla varsomisia varten?

Videokooste

Selailin vanhoja kuvia ja videoita koneelta ja sain innostuksen ruveta väsäämään videota. Teinkin siis pienen koosteen videon muodossa Lillan kanssa eletystä ajasta, toivottavasti pidätte. Video menee hieman aikajärjestyksessä, joten kehitystä voi siitä seurailla. Jos sellaista on. No, on hevonen vähän ainakin kehittynyt, mutta paljon on vielä kehitettävää. Osa videomateriaalista, oikeastaan lähes kaikki on sellaista, jota en ennen ole julkaissut.

Muutaman kuvankin saatte piristykseksi, josko se aurinko kohta alkaisi paistaa enemmän, lumet sulaisi ja tulisi kesä. Sekä Lillan varsa syntyisi (terveenä toivon mukaan) ja pääsisi taas aloittamaan treenailua. Sitä odotellessa.

Pomppuponi

Tervetuloa vain kevät - odotamme sinua jo kera jalka- ja mahakarvojen.

Pomppuponi 2

lauantai 23. helmikuuta 2013

"Vähän" taas ostoksia.

Varustehamstraaja ilmoittautuu taas. Olen yrittänyt säästää rahoja ja joululahjarahojakin oli vielä jäljellä, joten matkalla tänne lappiin piipahdettiin Pohjoisen ratsussa. Pianhan minulla on myös syntymäpäivät, joten nämä ovat myös synttärilahjani. Tulihan niitä varusteita taas vähän ostettua. "Vähän".

Onhan niitä.
 
Joo-o. Huomaatte varmaan, että menin tyhjentämään melkein koko kaupan. Ajattelin esitellä teille näitä varusteita nyt hieman yksityiskohtaisemmin ja kertoa, miksi minkäkin itselleni haalin. Ja vihdoin, vihdoin sain itselleni Eskadronin kamoja muutakin, kuin ne tarpeettomat etujalan hivutussuojat.

Eskadronin Pro Safe Memo suojasetti. Aluksi katselin ihan niitä perus Eskadroneja, mutta tälläiset kuitenkin sitten tuli ostettua, mustia suojia ei minulla olekkaan. Nyt on hyvä, kun nämä käyvät lähes kaikkeen.

Tätä en olisi tarvinnut, mutta äiti meni kysymään, haluaisinko tuollaisen riimun (niin, miettikää, seuraava kerta, kun äidille tulee tuollainen päivä, että kysyy haluaisinko jonkun, tulee olemaan ehkä valovuoden kuluttua.) Kyseessä on kuitenkin Kinslandin riimusetti, varmaan tulee käyttöön heti, kun kotiin päästään.

Tämän väristä huopaa tulin etsimäänkin. Kuvassa myös ne uudet jalustimet, jotka hankin pari viikkoa sitten, ihan hyvin käy tuohon huopaan, vaikka onkin hieman tummemmat. Tuo huopa on kuitenkin Eskadronin perushuopa, kuten tarkkasilmäiset ehkä näkivätkin.

Roecklinin kesähanskat oli jo ostoslistalla ja ne ovat siis oikealla puolella. Käteen kuitenkin tuli sovitettua myös Kingslandin talvihanskoja ja pakko nekin oli ostaa. On muuten lämpimät!

Kinslandin takki, myöskin oli ostoslistalla. Mitä enempiä selittämään, tulee varmaan tarpeeseen.

Tämä oli se, joka oli aivan pakko hankkia, Eskadronin kiiltäväpintainen musta huopa. Tämäkin käy jalustimiin hyvin, sillä on metallinhohtoinen. Tästä voin sanoa, että varmasti tulee käyttöön ihan suosikkihuoviksi.

Kingslandin ratsastushousut. Tarkoitus oli aluksi ostaa Pikeurit, mutta kuinkas kävikään, nämä löytyivät sitten ostoskassista. Lisäksi tuo KL:n paita oli äidin ehdotus. Ihan mukavan oloinen sekin, vaikkakin takapuolella oleva Kinsland teksti on kyllä aika räikeä... :D

torstai 14. helmikuuta 2013

Tyhjyys

Se ainut tunne, jos sitä nyt tunteeksi edes voi sanoa, kun kuulee läheisen ihmisen kuolleen. Aavistellut olenkin jo jotain, sillä näin pari viikkoa sitten merkillisen unen. Kaikista kamalintahan se kuitenkin on, kun kuulet, että se pahin on tapahtunut ja aavistelusi on osunut oikeaan ja vieläpä kamalimmalla tavalla. Yksi kysymys on vain mielessä. Miksi juuri hän?

No, katsotaan, saanko mitään tekstiä irti Lillasta. Tänään liikutin sen selästä käsin, eilen ei tullut minun liikutettua sitä hoitajan liikutettua hevonen ja sitä ennen liikutin ponia pari päivää vain maastakäsin. Kaviokin sai pesun, kuten joka päivä. Vuolija ei vielä ole tullut, mutta edelleenkin yritän saada hänet pikaisesti käymään. Tulipas paljon tekstiä. Enempään en kuitenkaan juuri tällä hetkellä pysty enkä kykene. Ehkä sitten huomenna saisin enemmän tekstiäkin aikaiseksi.

Tässä teille vielä hieman kuvia, vaikkakin pari päivää vanhoja.

Poni muuttaa mustia läiskiään hieman ruskeammaksi näin talvisin. Kaikkia kiinnosti...? 


Köpsöttelylenkiltä.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Hoitaja käymässä

Lillan hoitaja kävi tänään hoitamassa ponia. Laitoinkin sitten Anun pistämään Lillalle kaikenmaailman erilaisia varusteita ja parin siteenkin tekoa harjoittelemaan. Ihan mukavaa oli ja hevonen pysyi ihan kiltisti paikoillaan. Tuli laitettua satulakin ponille, kun Anu harjoitteli martingaalien ja gramaanien laittoa myös. Kaikista hulluinta tässä on kuitenkin se, että kun ennen ponin satulavyö meni kolmanneksi tai toisiksi vikoihin reikiin, nyt se menee ensimmäisiin juuri ja juuri ja ei varmaan menisi kuin ehkä kolmansiin, jos kunnolla kiristäisi (ja siinä koulusatulan vastinhihnoissa niitä reikiä kuitenkin on...).

Satula näyttää jotenkin säälittävän pieneltä, varsinkin nuo siivet, kun poni on ihan pulla.

Martingaalit (ja kyllä, tuo satulahuopa on lila, mutta kamera ei millään suostunut kuvaamaan sitä sen värisenä, kuin se on).

Suojia on jalassa.

Gramaanit.

Tälläinen taideteos :D

Vielä hienompi taideteos, ketjuside.

Häntä solmussa (tuon hännän laittaminen solmuun ei olekkaan muuten ihan helppo nakki...)

tiistai 12. helmikuuta 2013

Arpajaisvoittoja ja eläinlääkäreitä

Lilla sai eilen rokotuksen ja tulipa samalla ostettua matolääkkeetkin jo valmiiksi, jotta saa sitten annettua oikeaan aikaan (ivermektiiniä 1kk ennen varsomista ja varsomispäivänä. Lisäksi saatiin taas uusi mahdollinen hoito-ohje niihin Lillaa kiusaaviin vuohispunkkeihin, jos tämä nyt vihdoin auttaisi, kun vaikka mitä on jo kokeiltu. Voin sitten kertoa, mitä tällä kertaa kokeiltiin, jos tuo nyt auttaa. Jos ei sitten tämäkään, niin sitten menee jo usko ja ajattelin ehkä otattaa raapenäytteen jaloista, jos vaikka sattuisikin olemaan muuta (vuohispunkki ei näy ilmeisesti usein raapenäytteessä, koska on siellä jalan "sisällä"). Säteen sieni-infektiotakin vilkaistiin ja siihenkin saatiin uusia hoito-ohjeita, joita voi käyttää. Vielä olisi ollut kiva, jos varsan vointia olisi voinut katsoa, mutta itse en ole enää ultraamisen kannalla (en tiedä, mutta jotkin eläinlääkärit ovat sanoneet sitäkin, että ultraaminenkin saattaa edesauttaa luomisissa), eikä tuota muuten voikkaan oikein katsoa niin, että saisi varsankin hyvinvointia selville. Kyllähän sen tietää, että kantava se on, mutta olisihan se ihan kiva kuulla, miten se on kehittynyt ja muuta sellaista. No, näkeehän sen sitten, kun varsa syntyy, minkä näköinen ja kokoinen kaveri sieltä tulee.

Muistatte varmaan maininneeni, että voitin Tölttiä ja pukkilaukkaa -blogissa olleen valokuvauskilpailun. Haluamani palkinto oli jo kuitenkin ehtinyt loppua hööksistä, joten sain valita itselleni, mitä haluan pienen summan edestä. Valitsin sitten punaisen pienen varsariimun (toivottavasti sille löytyy käyttöäkin...) ja mustan riimunarun. Tavarat saapuivat postissa aikapäiviä sitten, mutta olen unohtaanut esitellä ne teille.

Tämä on se ihan minikokoinen riimu.

Tuon mustan riimunarun voitin kanssa, musta varsariimu on ollut minulla jo ennestään (jo ennen sitä kuin sain Lillan, en tiedä, miksi ihmeessä olen ostanut varsariimun :D)

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

270pv

Enää 67 päivää laskettuun. Huhhuh, en voi edelleenkään sanoa muuta kuin että jännittää. Seuraava tavoite onkin nyt sitten 285 päivää, jolloin myöskin toivon mukaan pääsee kuvailemaan. Itsehän en osaa kuin pelätä pahinta, joten yleensä aina "tavoitteen" saavutettua huokaisen helpotuksesta ja samaan aikaan alan jännittämään, pääseekö seuraavankin 15 päivän päästä kuvaamaan. Onhan näytä kuvauspäiviä ehtinyt olemaan kuitenkin jo seitsemäntoista ja jäljellä on neljä (tai mahdollisesti yksi enemmän varsan silti ollessa normaaliaikainen), joten aika pitkälle on kuitenkin jo päästy. Kun nyt vaan ihan sinne loppuun asti päästäisiinkin.

Jos ette siis vielä tajunneet, olen yrittänyt saada Lillasta kuvia aina, kun 15 päivää on mennyt eteenpäin tiineydessä, jotta näkisi hieman, miten paljon maha on kasvanut alusta lähtien. Jos nyt sinne yli 320 päivään nyt päästään, voi toki olla, että pommitan teitä joka päivä uusilla mahakuvilla...

Lilla luuli olevansa hauska tänään kuvatessa. Seisoi oikein nätisti perus tympeä ilme naamallaan, kunnes hetken mielijohteesta kääntyi ympäri ja ravasi vähän matkan päähän ja jäi sinne seisomaan. Ei tainnu kuvaamiset oikein kiinnostaa. Pikku lenkki käytiin mahakuvausten jälkeen tekemässä ja kaviokin sai hoidon sen jälkeen. Voi että, kun saisi sen vuolijan nyt pikaisesti katsomaan.

Ehkä maailman sekavin postaus ikinä. Koittakaa ymmärtää, etten osaa enää muuta kuin luetella lukuja Lillan tiineyttä koskien, koska jännitän ihan liikaa ja lasken hysteerisesti koko ajan, milloin on kuukausi tai kaksi laskettuun, montako päivää on siihen, että varsa on normaaliaikainen, monta päivää on siihen ja siihen ja milloin varsa voi selvitä hengissä, jos syntyisi sinä ja sinä päivänä ja...

270pv

270pv

Jaa-a...

Poni lenkillä tänään (ja täynnä ruskeita lannasta tulleita läiskiä, jotka ei sitten millään lähde harjalla pois... Argh.)


lauantai 9. helmikuuta 2013

Kesä, ole jo täällä.

Ei olisi pitänyt mennä mainitsemaan eilen sanaakaan siitä, että Lilla on ollut välillä hieman tavallista väsyneempi tiineyden vuoksi. Tänään sillä vain yht´äkkiä tuntui naksahtavan päässä ja sitten poni lähti vetämään kunnon kiitopukkirodeot. Mitä ihmeellisyyksiä tiineys tuokin vastaan, en ole ikinä nähnyt itse Lillan vetävän tuollaisia pukkirodeoita ennen tiineyttä. Vähän aikaa juoksi, kunnes rauhoittui ja oli aivan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ihmeellinen tapaus.

Ponin kanssa on menty niin mielenkiintoisia maastolenkkejä (huomatkaa sarkasmi, kun meillä on vain yksi tie, jota mennä jompaan kumpaan suuntaan, ellei "kunnon" autotiellä halua mennä). Tai no, onhan meillä kilometrin mittainen pururata, mutta se on täynnä lunta. Minulle on iskenyt vimma päästä taas ihan "kunnolla" ratsastamaan koulua tai esteitä, kun sattuneesta syystä lenkkimme tapahtuu tällä hetkellä maastossa, riimulla, sekä narulla ja koostuen askellajista käynti. Ehkä kesällä pääsee jo koulua treenailemaan jonkin verran, mutta jos varsa sattuu vierellä koikkelehtimaan, esteitä ei varmaan ennen vieroitusta voi hyppiä kuin aivan matalia, josta varsakin halutessaan pääsee turvallisesti yli.

Niks naks naksahti päässä ja sitte mentiin.

Wruuum


Mitäs me the pusikkoratsu ja the pusikkoratsastaja. 



perjantai 8. helmikuuta 2013

Väsymys meinaa iskeä odottajalle.

Huomaa, että Lillaa on alkanut väsyttämään pikkaisen enemmän jo välillä tuo varsan odottelu. Kyllä se ihan innokkaasti lähtee aina lenkille, mutta joinain päivinä huomaa hevosen yleisilmeestä, että sitä meinaa hieman väsyttää. Onhan sitä painoakin kuitenkin tullut aika paljon lisää ja nythän varsa vasta hurjaa vauhtia kasvaakin (jos mietitte, että 240vrk kohdilla sikiö painaa n. 10-15kg ja 50 kiloinen suurinpiirtein syntyessään on ja silloin vuorokausia n. 337vrk). Makuullaan Lilla on kuitenkin karsinassaan edelleen lähes joka yö nukkunut vähän, sillä hevonen on ihan puruissa aina aamulla. Toisaalta ihan hyvä, että "uskaltaa" makuullaan nukkua myöskin ison mahansa kanssa, sillä vain silloin hevonen voi nukkua REM-unta, eli syvää unta (ainakin näin olen kuullut). Lisäksi varsan potkimiset taitaa ottaa pattiin aika paljon joskus, sillä aika hurjasti se meinaa ninjailla välillä. Rodeorumban aikana Lilla yleensä seisoo paikoillaan nyrpeä ilme naamallaan, kuin sanoen, että onko nyt ihan pakko niin paljon myllertää.

Ollaan siirrytty pikkuhiljaa ihan kokonaan käyntiliikuntaan, kun alkaa huomaamaan, että nyt tamma tykkää enemmän nyt kävellä, eikä enää niin hirveästi välitäkkään ravata. Ihan tyytyväisenä kuitenkin köpöttelee, välillä meinaa olla erimielisyyksiä suunnastakin, kun tamma haluaisi aina uusille reiteille, mutta ei tajua, että nämä "uudet" tiet ei välttämättä ole kuin 50m pitkiä ja menevät talon pihaan.

Maha vaan paisuu paisumistaan, nythän on vuorokausia 268, yhdeksän päivän kuluttua on tasan kaksi kuukautta laskettuun. Ai että, jännittävää. Ei laskettuunkaan enää siis ole kuin 69 päivää. Saa nähdä, millainen valas silloin tallissa on.


Heiniä on syöty turpa- ja leukakarvoista roikkuvista korsista päätellen.


Mörrimöykky ja mörrimöykyn maha.

torstai 7. helmikuuta 2013

Aina saa haaveilla.

Varustekuume iski taas. Vaikka minulla on hevonen, jota ei sen kummemmin tällä hetkellä liikuteta (yleensä riimu päässä ja ilman satulaa köpötellen). Mutta pitäisihän tietenkin varsomisen jälkeen, kun taas enemmän alkaa ratsastella, hevosella olla kaikki sävysävyyn ja niin edespäin. Tällä hetkellä en ostamassa ole mitään, mutta kerron, mitä ostaisin, jos ostaisin. Halukkaat voivat laskea, paljon nämä tekisivät suurinpiirtein yhdessä ja sen jälkeen todeta, että menisi miljoona vuotta, ennenkuin saisin tuon summan kokoon.

Pikeurin Lugana housut, eikä hintaakaan "kuin" 143€, mutta laadusta saa maksaa. Mustat kävisivät hyvin kaikenväristen varusteiden kanssa, sillä nahkavarusteet ovat kuitenkin mustia myös.

BR:n kouluhuopa, ai että kävisi hyvin yhteen uusien jalustimien kanssa...

Kiefferin meksikolaiset ja vieläpä tällä hetkellä alennuksessa Horse Prossa. Tahtoisi niiiin kovasti...

Roecklinin mustat hanskat. Tämä olisi oikeasti tarpeellinen, sillä lopettaessani koulun jäi sinne maneesiin kaksi valkoista ja yksi musta ratsastushanskani (älkää edes kysykö, miten onnistuin siinä) ja nyt minulla on vain talvikäsineitä.

Eskadron Next Generation huopa, pinkkinä olisi tietenkin aivan paras.


Eskadronin perussuojat, mustana voisin haluta.

Eskadronin valtavan hieno kiiltäväpintainen kouluhuopa. Tämä on pakkohankinta, joka aivan varmasti joskus minulta löytyy.

Pyydän anteeksi kuvien pientä kokoa, mutta ne muuttuivat pikselimössöksi, jos suurensi. Kuvat ovat Horsepron nettisivuilta.

Nyt menen pesemään konin kaviota, kun sain ohjeeksi yhdeltä vuolijalta neuvoksi pestä vasemman kavion sädettä nyt aluksi mäntysuovalla. Kys. henkilö tuleekin piakkoin vuolemaan kaviot ja katsomaan vasenta sädettä, sillä kuvien perusteella ainakin epäili siinä olevan sieni-infektio, joka pitää poistaa. Tietenkin myös tulee ostaa kunnon shampoot ja öljyt tuohon kavion hoitoon, mutta nyt aluksi mäntysuovalla, kun muuta ei ole.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

300 lukijaa.

Mukavasti kertynyt lukijoita. Näin muistellakseni menneitä kirjoitukseni on ollut joskus aivan kamalaa luettavaa ja yhteen pötköön kirjoitettua (esim), kuvattomia postauksia on ollut enemmän ja kun kuvia oli, ne oli kaikki yhdessä lössissä, niitä oli miljoona ja kaikki ihan liian pieninä (esim). Enhän vieläkään täydellisesti kirjoita, eikä kukaan niin tee, mutta on postaukset mielestäni jonkun verran parantuneet tuosta. Ainakin nykyään välttelen hymiöiden käyttöä viimeiseen asti (paitsi kuvateksteissä). Nyt ongelmani taitaa enemmänkin olla typerät kirjoitusvirheet (sanasta puuttuu kirjain tai toistan lauseessa kaksi kertaa esim. enää sanan) ja samassa postauksessa saatan puhua viidestä aivan eri asiasta. Esimerkkinä tämäkin postaus.. Yritän oikolukea postaukset aina, mutta en virheitä nää, ennenkuin seuraavana päivänä (ja sitten en jaksa korjata niitä... laiskimus). Jos huomaatte häiritseviä "ominaisuuksia" postauksissani, otan niitä ihan mielellään vastaan, sillä haluan aina kehittää blogiani myös lukijoiden mieleiseksi.

No mutta, jos nyt siirrytään aiheesta taas aivan toiseen, olen seuraillut Lillan vasempaa etusta jo muutaman päivän. Minua hieman epäilyttää, että siinä saattaisi olla jotain häikkää (sieni-infektio, sädemätä?), sillä se haisee epämiellyttävälle (joita muut kaviot eivät ole) ja säteen keskiuurre on syvempi kuin muissa (paljon syvempi, suoraan sanottuna järkyttävä). Siksi ajattelinkin kysellä nyt kaikilta mahdollisilta hevosten kavioista joitakin tietäviltä, saattaisiko tuossa olla jotain, varmasti nimittäin on. Kumma, kun koskaan ei hevosta kengittäneet ole ainakaan koskaan maininneet sanaakaan tuosta. Kavio on haissut aika pitkään jo vähän epämiellyttävälle, mutta en siihen sen kummemmin ole kiinnittänyt huomiota, kun juuri mitään en kavioiden sairauksista tiedä. Siksi en olekkaan huomannutkaan varmaan mitään "ensimerkkejä" tuosta, vaan vasta nyt, kun jo tyhmäkin näkee, ettei kavio ihan täysin voi olla kunnossa.

Parempi hoitaa kavio(t) nyt heti, ennenkuin mahdollinen ongelma pääsee leviämään vielä pidemmälle ja entistä syvemmälle kavioon. Laitoin tuohon kuviakin, jos jotain saattaisit tietää, mitä tuo on, voi vinkata. Samoin, jos tietää osaavia/ ammatikseen vuolevia/ kengittäviä ihmisiä miel. Keski-Suomen lähettyviltä, jotka ovat perehtyneet erilaisiin kavioiden ongelmiin, saa siitäkin kertoa, sillä jonkun haluaisin kavioita tulevan katsomaan (ja tietenkin samalla vuolemaan kaviot ja suositella kavioon/ kavioihin jotain hoitoa, jos (ja kun) tarvitsee). Yhdelle kengättömien hevosten vuolijalle ja ilmeisesti näihin "ongelmissakin" auttavalle henkilölle olenkin juuri jo kirjoittamassa s-postia.

VE ja kamalan näköinen säde.

VE ja vielä kamalamman näköinen säde tästä kuvakulmasta.

OE, joka ei näytä omasta mielestä ainakaan yhtä pahalta. Mutta tietämättömänä en voi tietää, voihan tässäkin jotain häikkää olla.

OE.