torstai 14. helmikuuta 2013

Tyhjyys

Se ainut tunne, jos sitä nyt tunteeksi edes voi sanoa, kun kuulee läheisen ihmisen kuolleen. Aavistellut olenkin jo jotain, sillä näin pari viikkoa sitten merkillisen unen. Kaikista kamalintahan se kuitenkin on, kun kuulet, että se pahin on tapahtunut ja aavistelusi on osunut oikeaan ja vieläpä kamalimmalla tavalla. Yksi kysymys on vain mielessä. Miksi juuri hän?

No, katsotaan, saanko mitään tekstiä irti Lillasta. Tänään liikutin sen selästä käsin, eilen ei tullut minun liikutettua sitä hoitajan liikutettua hevonen ja sitä ennen liikutin ponia pari päivää vain maastakäsin. Kaviokin sai pesun, kuten joka päivä. Vuolija ei vielä ole tullut, mutta edelleenkin yritän saada hänet pikaisesti käymään. Tulipas paljon tekstiä. Enempään en kuitenkaan juuri tällä hetkellä pysty enkä kykene. Ehkä sitten huomenna saisin enemmän tekstiäkin aikaiseksi.

Tässä teille vielä hieman kuvia, vaikkakin pari päivää vanhoja.

Poni muuttaa mustia läiskiään hieman ruskeammaksi näin talvisin. Kaikkia kiinnosti...? 


Köpsöttelylenkiltä.

11 kommenttia:

  1. Osaanotot ja hirvittävä määrä tsemmpiä! ;(

    VastaaPoista
  2. Osan oot :( ja hieno tuo Lillan talviturkki!

    VastaaPoista
  3. Aika jännä et toi karva muuttuu ruskestavaks :D mulla on kans hevonen nyt sen musta karva pysyy kylivan ruskeena :D:D

    VastaaPoista
  4. Oon lukenu jo pitkään tätä sun blogia anonyyminä ja kiinnostaisi tietää kuka on kuollut? ei ole tietenkään pakko kertoa. Osan ottoni kuitenkin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tästä julkisesti sen enempää halua kertoa.

      Poista
  5. Voi sua:( osaan ottoni ja jaksamisia:(

    VastaaPoista
  6. kesäkuvahaaste: http://kahden-kissan-kanssa.blogspot.fi/2013/02/kesakuvahaaste.html

    ps. osanottoni :/

    VastaaPoista