sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ratsastushistoriasta pikkaisen.

Aion teille hieman kertoa ratsastushistoriastani. Sen voin sanoa, ettei kuvia ihan alkuajoilta ole (tai on, mutta rikkinäisessä koneessa). Siksi saattekin kuvia vain parin vuoden takaa alkaen. Jos kuitenkin kovalevy on koneessa ehjä, ehkä joskus saatatte saada kuvia ihan Matamin koeratsastuksesta lähtien.

Kuusivuotiaaksi asti olin aivan hullaantunut dalmatialaisiin. Siksipä kannoin mukanani aina dalmatialaispehmoleluja ja minulla oli vaikka kuinka paljon kaikkia dalmatialaiskoiraleluja ja oli joskus sellainen pilkullinen takkikin. Pääsin kuitenkin talutusratsastukseen markkinoilla ja sitten unohtui dalmatialaiset.

Kahdeksanvuotiaana sain aloittaa ratsastustunnit. En ehtinyt kauaakaan ratsastaa, ehkä pari kuukautta, kun piti mennä ravia ilman jalustimia ekaa kertaa ja tulin alas ensimmäistä kertaa. Olin laukannut yhden, maksimissaan muutaman kerran, kun meille tuli soitto tutulta, haluaisimmeko ostaa hevosen. Itse olin tietenkin hurjan innoissani ja pakko oli mennä hevosta katsomaan. Matkalla autokin meni lumipenkkaan ja itse tietenkin olinihan kärsimätön jo, kun auto jäi jumiin sinne. Noh, ehjänä perille päästiin ja tarhassa odotti mustankirjava tinkertamma - jota muuten aluksi luulin shireksi.

Tamman nimi oli Matami ja innoissani tietenkin koeratsastin sen. Minua vain harmitti, kun jouduin ratsastamaan talutuksessa, olinhan ratsastanut jo niinkin "kauan" kuin reilu vuoden. Tallia alettiin tekemään meille kotiin ja muistan kun kesäpäivänä äiti käski pistää kumisaappaat jalkaan ja mennä keräämään kukkia niityltä. Se oli mielestäni todella tylsää, mutta ei ollut enää kun "yllätys" paljastui, eli hevosauto ajoi pihaan ja siellä odotti Matami. Se tuli meille muutamaksi kuukaudeksi koeajalle, kunnes sain sen kokonaan omaksi. Ikää minulla oli silloin juuri kymmenen vuotta.

Sulo

Lähes kaksi vuotta sain viettää aikaa Matamin kanssa. Hyppäsin sen kanssa kuitenkin ensimmäisen esteeni, ratsastin ensimmäistä kertaa ilman satulaa ja kiitolaukkasin ensimmäistä kertaa elämässäni. Jouduimme kuitenkin muuttamaan jossain vaiheessa ja siinä tilanteessa tuli päädyttyä Matan myyntiin. Jatkoin käyntiäni ratsastuskoulussa - kyllä, Matamin omistaessani en ollut käynyt kuin muutaman kerran ratsastustunnilla. Piakkoin törmäsin kuitenkin kahden shetlanninponin myynti-ilmoitukseen ja kuinkas ollakkaan, pian meillä oli nämä kaksi kaverusta, Jobo ja Sulo (Sulo oli rekisteröimätön, siksi ei linkkiä Hippoksen heppajärjestelmään). Jatkoin satunnaisesti käyntiä ratsastustunneilla omien ponien lisäksi. Vuoden omistin ponit, kunnes päädyimme niiden myyntiin kasvettuani kummallekkin liian isoksi.

Vuosi 2010.

Vuosi 2010.

Vuosi 2010.

Ratsastustunneille kävi tie. Kävin tunneilla lähes säännöllisesti vuoden 2011 kevääseen asti. Aloimme taas etsiä omaa hevosta. Yksi meille piti tulla jo keväällä, mutta se ei onnistunutkaan. Kesällä sama juttu toisen hevosen kohdalla. Elokuussa olin jo onneni kukkuloilla saadessani oman hevosen pihaan, mutta sekin ilo loppui lyhyeen, kun hevonen osoittautui kipeäksi. Olo oli niin turhautunut ja seuraavaksi päätin ottaa vain sen hevosen, joka ensimmäisenä vastaan. Opetusmestari. Ei oikein vastannut hakemaani. Niin siinä vaan kävi, minulla oli se nuorehko raaka tinkeri pihassa. Lilla.

Luulin haukanneeni liian suuren palan ja niin melkein taisin tehdäkkin. Pari kuukautta yksin hevosen kanssa yritin edistyä, joka ei ottanut onnistuakseen. Lillan mennessä ratsastuskoulutallille hoitoon aloin käymään joskus jopa kaksi tai kolmekin kertaa viikossa tunneilla ja edistystä alkoi tapahtua.

Revetkää istunnalleni.

Lilla astutettiin keväällä 2012, kuten tiedättekin ja syksyllä menin opiskelemaan hevosenhoitajaksi. Kävin koulua puoli vuotta, jossa myös lähes joka viikko oli tunti ja välillä oli valmennuksiakin. Lopetin kuitenkin koulun jouluna, mutta nyt jatkan oppisopimuksella ensi viikolla hevosenhoitajaksi edelleen. Kuten ehkä saatoitte laskea, yhdeksän vuotta on tullut harrastettua hevosia suhtkoht säännöllisesti.

14 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus! :)

    VastaaPoista
  2. Jobon linkki ei toimi "istunto vanhentunut" :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä kummatkaan linkit eivät tahdo toimia oikein, enkä saanut ongelmaa korjattua : D

      Poista
  3. Katsotko blogini tai ryhdytkö lukijaksi? :) ei pakko! Olen lukiasi :)

    apylishorselife.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Sulo on nykyään Siilinratsastuskeskuksella. Yksityisellä nimellä ''mini-Sulo'' =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole, eri Sulo kyseessä (: Erilaiset läiskätkin, vaikkakin erehdyttävästi samannäköisiä, ikäisiä ja vieläpä ruuniakin ovat :D

      Poista
  5. Onko nää sulo ja jobo asunet aamuyön hevostilalla? siellä asui sulo ja jopo ponit, ja sulo iiihan samanlainen kuin kuvassasi. Olivatko nää ponit jo sinun aikanasi pirulaisia?:D Sulo pukitteli aamuyöllä toodella paljon ja Jopo hyppeli pystyyn. Ja siksihän ne myytiin. Jos nyt samoista poneista puhutaan:) (jopo musta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On asunut, Jobo tosin oli siellä asuessaan minun omistuksessani. Sulo oli minulla ollessani mielestäni ihan peruskiltti poni ja ratsastaessa varsinkin uskomaton, esteitä ainakin pomppi kuin kaniini : D Kuitenkin ponista näki, että pikkusia ja epävarmoja varmasti pompotteli ihan miten halusi...

      Jobo joo varmaan hyppeli pystyyn ihan sattuneesta syystä, kun menin sen sille käskystä opettamaan (siksi olenkin vannonut, etten koskaan enää aio opettaa pystyyn hyppäämistä millekkään hevoselle, ettei se jää sille päälle..). No mutta, ennenkuin pystyynhyppäämisen menin opettamaan, se ei tehnyt muuta kuin pukitteli, varsinkin laukassa. Ja keksi lähteä ryöstämään kiitopukkilaukkaan vaikka nähdessään auton. Siltä ponilta tipuinkin varmaan viisikymmentä kertaa, kirjaimellisesti.

      Poista
  6. Sulo oli kyllä tosi kiva ratsastaa:) tarhastahaettaessa kävi päälle ja karsinassa mahdoton... Esteillä oikea unelma<3

    Kiva postaus

    VastaaPoista
  7. Pystytkö linkkaamaan nuo hepat vaikka sukupostista? Tunnen ( tai no tunsin..) tinkertamman nimeltä Matami (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matamin nimi oli Madeleine de Kruif, tunsit sen ilmeisesti sieltä Sysmän läheltä? Sinne se meiltä myytiin.

      Jobo oli oikealta nimeltä Amin Joyboy. Sulo ei ollut silloin ainakaan vielä rekisterissä ollenkaan, kun minulla oli.

      Poista
  8. Moi ! Olen se tyttö jolta aikanaan ostit jobon ja sulon! Osaatko yhtään sanoa mitä niille mahtaa nyt kuulua?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole siitä mitään hajua enää. Myimme Sulon "loppuelämän kotiin", mutta kuinka ollakkaan se ei ollut kyseisessä paikassa kuin kuukauden... Nykyään sen pitäisi olla kai Jämsässä, mutta empä tiedä siitäkään.

      Jobo kai meni jonnekkin kuopion lähelle (?), en tiedä siitäkään enää mitään. Hippoksesta löytyy kuitenkin omistajan nimi (:

      Poista