perjantai 16. elokuuta 2013

Miksi juuri Irlannin cob?

Tämä on minulle oikeastaan aivan tajuttoman helppo, mutta toisaalta älyttömän vaikea kysymys. No mutta siksi, koska... Niin miksi?

Ensinnäkin, olen aivan ihastunut Irlannin cobien persoonallisuuteen. Se tuntuu olevan aivan oma rotunsa ja omia erilaisia yksilöitään. Joo - jokainen hevonen on oma yksilönsä, mutta jokin viehättää Irlannin cobeissa aivan erityisesti. Ne ovat lempeitä, mutta tarvitsevat johdonmukaista käsittelyä. Yksi millä saa varmasti pilattua nämä hevoset, on huutaminen, läpsiminen, lyöminen ja turhasta räyhääminen. Näille useimmille se ei vaan yhtään sovi - esimerkiksi Lillasta huomaa, jos sitä on komennettu esim. kengittäessä nojaamisesta ärjymällä, hevonen vain muuttuu kahta kauheammaksi. Lilla tuntuu hyvin herkästi vaistoavan ihmisen mielentilan ja rauhallisella ja ystävällisellä käytöksellä se toimii yleensä aivan moitteetta (ja jopa erityisen hyvin). Komento näillä pitää kuitenkin olla, jos ne yrittävät tulla niskan päälle, silloin täytyy keskustella siitä, miten käyttäydytään. Aika helposti saattavat nimittäin ruveta myös pomottamaan - mutta ihania nallekarhuja ne on, kun on asiat kunnossa.

Luonne näissä on juuri parasta. Lähes kaikki paremmin tuntemani Irlannin cobit ovat lempeitä, ystävällisiä ja yhteistyöhaluisia - reippaita ratsastaa, mutta myöskin herkkiä. Olen toki törmännyt näihin tahmeampiin malleihinkin ja Lillakin on välillä tahmea ratsastaa.

Toinen on näiden ulkonäkö. Rakastan hieman jykevämpää rakennetta ja tupsujalkoja. Liian massavasta en pidä, mutta nämä ovat juuri sopivanlaisia. Värit ihastuttavat myös, kun löytyy kirjavia ja yksivärisiä. Tupsujaloissahan on oma työnsä hoidossa, mutta minusta se ei ole mitenkään erityisen aikaavievää. Kun on oikeat aineet, tupsujalkoja kiusaaviin vuohispunkkeihin ei tarvitse ostella kaikenmaailman pesuaineita ja hoidella niitä päivittäin - kun ne ei yleensä mitään auta.

Irlannin cobit soveltuvat hyvin juuri minunlaiselle harrasteratsastajalle - niillä voi oikein mainiosti käydä pikkukisoissa ja soveltuvat hyvin harrastekäyttöön. Kunhan tavoitteena ei ole isot esteradat tai korkean tason koulu, niin nämä hevoset soveltuu mainiosti itselle.


12 kommenttia

  1. Ihana postaus:)
    Olinko eka?:)

    VastaaPoista
  2. Eka, En haluu tikkaria enkä keksiä vaan Lillan ja Lahjan :)♥ Käykö?

    VastaaPoista
  3. hyvä kirjoitus ! :)
    huomaa kyllä univelat, kun luin "löytyy kirjavia ja yksisarvisia" :DD

    VastaaPoista
  4. Irlannincopit on niin sulosia:3!

    VastaaPoista
  5. Ihuna postaus! Irkut kuuluu myös minunkin lempirotuihin <3

    VastaaPoista
  6. Hyvä postaus!(: Tykkätkö friisiläisistä?:D

    VastaaPoista
  7. Kiva postaus. :)

    kolme-kertaa-poneilua.blogspot.fi

    VastaaPoista
  8. Tarviiko irlannincob loimea kovilla pakkasilla?

    VastaaPoista