maanantai 30. syyskuuta 2013

Keksi meille esterata!

Ajattelin pistää pystyyn pienen kilpailun tapaisen - kehittele meille viimeiselle hyppykerralle tälle vuodelle (Lillan tiineyden vuoksi, ensi kuussahan tulee toivottavasti 4kk täyteen) tehtäviä.

Piirrä vaikka paintilla pieni rata tai pari tehtävää ja lähetä se minulle s-postilla iida_rajala@hotmail.com. Parhaimman radan/ tehtävät teen tietenkin viimeisellä hyppykerralla Lillan kanssa, mutta sen lisäksi esittelen sen blogissani ja tekijän blogin myös, jos sellainen löytyy.

Eli siitä vain ratoja kehittelemään!

       Ja näin fiksuna lätkäsin tähän täysin asiaan liittymättömän kuvan parin viikon takaa.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Pesuhommia ja mihin tänään törmättiinkään?

Tänään pesin hevosten harjat, Lillan suojat, sekä heijastinsuojat ja Lillan suitset sai pesun ja myöskin joka kuukausi tapahtuvan rasvauksen. Pestessä ja puunatessa menikin mukavasti aikaa. Huomenna olisi tarkoitus pestä tallin seiniä, etenkin Lillan, koska aion pitää nyt todellisen tehokuurin, jotta saisi ne viheliäisiet vuohispunkit kuriin tällä kertaa ihan oikeasti.


Lahja on ollut nyt jo huomattavasti rauhallisempi ja löysin sen päivällä makuullaan nukkumasta pihatosta. Eilinen meni vielä hermoillessa, vaikka olikin kaukaa katsottuna rauhallisen näköinen, niin silmistä paistoi huoli. Nyt taitaa olla varsakin hieman sisäistänyt asian, että nyt ei äitiä kyljessä ole ja asia on selvä. Olen ollut aika paljon Lahjan seurana nyt - eihän ihminen korvaa hevosta, mutta Lahja on aina niin iloisen näköinen, kun sen kanssa menee tekemään jotain tai vaikka vain tekee jotain aitauksessa (siivoaa tms.). Aina kun kävelee ohi, käy hörinä, josko nyt tulisi pitämään seuraa. Onneksi toivon mukaan Lahja pääsee sinne pihattoon, niin oppii elämään hevosten tavoilla ja saa sitä varsaseuraa!

Lillaa ei enää näytä kiinnostavan juurikaan. Lahja välillä sille huutelee, mutta Lilla ei sille edes vaivaudu vastaamaan. Ainoastaan tänään aamulla kerran hirnahti kun vein tarhaan ja toisen kerran, kun olin Lahjan kanssa kiertämässä pururataa. Utareetkin ovat tehneet valtavan muutoksen, ne oli aika täpösen täynnä vielä pari päivää sitten, mutta ovat tyhjentyneet reilusti.


Lillan liikutin tänään illalla kentällä. Sai valoja sytytellä kentän reunalle, en tykkää pimeydestä sitten yhtään! Minulla oli suunnitelmissa hypätä, mutta suunnitelmat meni vähän myttyyn. Meillä on nimittäin tässä pyörinyt ilves (mm. talvella oli jäljet portailla ja oli nostanut tassunsa mattokasan päälle ja kurkistanut ikkunasta sisään, jäljet näkyi lumessa). No tämäpä kaveri näytti juoksevan siitä parinkymmenen metrin päässä kentästä ohi ja palasi metsään tupsukorvineen.

Lilla vähän säpsähti ja olikin lopunaikaa aika jännittynyt. Tultiin sieltä päästä, josta ilves juoksi aina vauhdilla pois. Hyppäsin pari estettä, mutta ne oli niin jänisloikkia ja epävarmoja, että päätin jättää hyppäämiset tänään. Keskityin siis siihen, että Lilla vähän rauhottuisi. Aika hyvin lopussa jo menikin, vaikka niin kovasti jäi jännitys päälle ilveksen näyttäytymisen jälkeen.




perjantai 27. syyskuuta 2013

Uusia sadetakkeja!

Postista saapui molemmille poneille nyt uudet sadetakit Hööksiltä. Monet varmaat ovat nähneet sieltä sen 35 euron tarjousloimen ja kun kerta se oli niin halpa ja vieläpä lila, niin se on ihan pakkohankinta. Uutta sadeloimea Lilla on kaivannutkin (edellinen tajuttoman iso ja toinen on jo muistaakseni 150g täytteellä, eli on kevyt toppaloimi).

Kovin kaunistushan tuon uuden loimen reunaväristys ei ole, mutta ompa nyt sadetakki ainakin. Nyt kun katselin, on tuo loimi myyty ilmeisesti loppuun (ihmekkös kun niin halpa) ja silloin kun tilasinkin oli enää hajakokoja jäljellä. Saapi nyt nähdä kuinka kauan kestää. Meillä nyt ei tarvitakkaan mitään ekstrasuperkestävää sadeloimea, kun en loimia pihalle laita kuin a) jos sataa paljon ja sade kylmää, b) tuulee niin, että puut meinaa kaatua tai c) jos liikutuksen jälkeen on vielä nihkeä kuivatuksenkin jälkeen, niin villaviltti + sadeloimi pihalle, eli aika harvalla käytöllä on ulkoloimet. Kesällä, loppukeväästä ja alkusyksystä ei meillä lähes ikinä näe loimia, eli syksyn ja kevään vesi/ räntäsateissa noita eniten tulee käytettyä sen liikutuksen ja hetken karsinakuivatuksen jälkeisen ulkoloimituksen lisäksi.


Lahjakin sai ensimmäisen juuri sille ostetun sadetakkinsa. Se on tottakai vielä hieman iso, kokoa 125cm, mutta luulin, että varsa pahemminkin uppoaisi tuohon. Kohtahan tuo on jo sopiva, jos tällä menolla kasvaa! Sitä ennen voi Lahja käyttää pienempää sadeloimea, joka kylläkin alkaa käydä vähän naftiksi jo, mutta menee vielä. Ja jos pihattoon Lahjan tie käy, sinne tuskin mitään loimia mukaan tarvitsee (tai jos sellaisen jollekkin erehtyy pukemaan, niin veikkaan, että olisi aika nopeasti entinen loimi).


Lilla sai tänään jalkoihinsa myös kauan suunnittelemani rikki-rypsiöljyseoksen. Siitä olen paljon lukenut, että on positiivisia vaikutuksia vuohispunkkien häviämisen suhteen, niin ajattelin vielä kokeilla, josko tämä auttausi. Vielä en uskalla iloita mitään, joten odottelua jännityksellä tiedossa. 


torstai 26. syyskuuta 2013

Maidoton päivä numero yksi

Lilla ja Lahja tarhasivat tänään ensimmäistä kertaa erillään - se siis tarkoittaa, että nuo ovat sekä päivät, että yöt erillään. Ja kohtahan Lahjan matka käy varsapihattoon, joten haluan, että se on vieroitettu ennen sitä.

Aluksi laitoin Lillan siihen tuttuakin tutumpaan kaukaloon, jossa tuo tarhasi viime talvena kun ei silloin aitoja tehty jäiseen maahan. Tein kuitenkin Lillalle oman tarhan eri paikkaan, jossa se nyt vähän aikaa tarhaa. Kaukalo jo kuulostaa niin naurettavalta kun puhutaan hevosen tarhaamisesta, että halusin sittenkin tehdä ihan perus lanka-aidan.

Lahjaa juoksutin hetken irtona kentällä, jotta sai vähän tekemistä. Nyt en ole kuitenkaan viitsinyt ottaa mitään uutta oppiin varsalle, koska vieroittaminen on jo itsessään niin stressaavaa, vaikka sanotaankin, että varsa on vastaanottavaisimmassa tilassa juuri vieroituksen aikaan. Käytiin vielä kiertämässä pururata taluttaen varsan kanssa.

Lillaa on tarkoitus liikuttaa aika paljon nyt, että saa maidontuotannon loppumaan (liikunta edesauttaa). Aamulla kävin pienellä lenkillä, jolla Lilla ei tullut edes hikeen ja nyt olisi vielä tarkoitus mennä hetki kentälle pyörimään. Joten tähän päättyy tämä postaus, alla vielä tämän päivän kuvasatoa.



Taivutusletti, josko harja vihdoin suostuisi kääntymään kokonaan tälle puolelle.

"Missä äiti on!?"

Kovin huolestunut.

Äiti tarhailee täällä.

  Ja tämä pieni suuri hevonen täällä!






keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Riimuratsastusta

Talvi on kohta täällä, niin kauan kun kapinoinkin sitä vastaan, että kesä loppuu, niin nyt sitä huomaakin, että syksykinhän on kohta mennyt ja tulee talvi! Eikä. Muuten olisi varmaan ihan ok, mutta inhoan sitä, kun sormet ja varpaat jäätyy, eikä ikinä ole valoisaa. Tai on. Iltapäiväkolmeen asti.

Olenkin maininnut Lahjan olevan tapaturma-altis tapaus. Yksi päivä se oli taas vaihteeksi saanut jalkaansa pienen haavan ja kupeille toisen. Eikun betadinen läträämiseen, että vähän desinfioi haavoja. Isoja ne ei ollut (jalassakin halkaisija ehkä muutaman millimetrin), mutta varsinkin jaloissa haavoihin kertyvä lika, oli haava sitten pienikin voi aiheuttaa esimerkiksi impparin, eli imusuonentulehduksen.

Lillalla ratsastin tänään ihan riimuilla. Olen parina kertana niin nyt mennyt viimeaikoina, jotenkin vaan superhelppoa napata riimu naulasta, eikä tartte näprätä niitä huiman monta kolmea solkea kiinni. No ei, syynä on sekin, että Lilla menee ajoittain paljon rennommin riimuilla, vaikka aika helposti valahtaakin etupainoiseksi kuolaimen alle.

Lilla pärskähtää.

Lilla tuumaa, että haluaisi vauhtia lisää, kun taas minä yritän pidätellä..



   


maanantai 23. syyskuuta 2013

Lahjan uusi tuttavuus

Vettä sataa vaan kolmatta päivää putkeen. Lilla vaan olla möllöttää pihalla kaatosateessakin ja Lahja tietenkin kanssa. Eilen Lillan selkä jo vähän jumahti, kun sitä vettä tuli oikeasti kuin saavista. Kylmässähän nuo hevoset pärjää varmasti vaikka 30 asteen pakkasessa ilman loimea, mutta kun sataa kaatamalla ja on kolea ilma, ainakin Lillalla menee selkä hieman jumiin (koska kastuu). Jotta nuo nyt ei kolmatta päivää enää seiso vesisadekuuroissa jumiuttamassa selkäänsä, niin saivat hevoset loimet päällensä.

Toin Lahjalle jumppapallon meiltä sisältä (ollut vain varastossa nämä vuodet, eikä sillä mitään käyttöä ole ollut), jos tuo vaikka innostuisi riehumaan sen kanssa. Vähän jännältä se näytti tuntuvan hevosista, mutta Lahja teki jo lähempää tuttavuutta. Videolla näette, mitä kaikkea varsa tuon kanssa touhusi.


Harjaa 5,5kkn iässä

Harjaa 5,5kkn iässä

Hui pelottava jumppapallo!

...Näin "pelottava"




sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Mitä meille kuuluu?

Minä en ole pitkään aikaan kirjoitellut kunnon kuulumispostausta, mitä meille oikein kuuluu?

Lahjalla on ensinnäkin nyt aloitettu vieroitus. Se on yöt erillään ja päivisin yhdessä Lillan kanssa. Kovin nuo toisilleen huutelee ja aamulla käy hetken hörötys, mutta sitten varsalla on jo kiire juomaan maitoa. Näin vähän aikaa ja sitten kokonaan erilleen.

Kaikista parasta on se, että Lahjalle löytyi luultavasti talveksi varsapihattopaikka, jonne se saa mennä riehumaan toisten varsojen kanssa. Täytyy vielä käydä katsomassa, onko paikka sellainen mikä miellyttää.

Itsehän joudun uhrautumaan siinä mielessä, etten joka päivä varsaa todellakaan tule näkemään kuitenkin sen verran pitkän matkan vuoksi (ihan tässä lähellä ei tunnu löytyvän hyvää varsapihattoa, eikä pihattoja oikein ollenkaan). Lahjalla on kuitenkin niin hyvä "pohjakoulutus" alla, että se tuskin unohtaa oppittuja asioita, kun niitä perusasioita (talutus, jalkojen nosto, kavioiden puhdistus, harjaus, väistämiset ym,) on opeteltu ja toistettu niin paljon ja kuitenkin on tarkoitus käydä varsaa katsomassa ja hieman harjoittelemassa opittuja asioita mahdollisimman usein! Lillahan joutuisi olemaan yksin talvella, mutta jokatapauksessa menisi varmaan kolme kuukautta, jos Lahja olisi kotona, että olisi saatu Lillan maidontuotanto loppumaan kokonaan. Niin kauan nuo siis joutuisivat jokatapauksessa olemaan erossa. Saa nyt nähdä, saadaanko Lahjalle hyvä pihattopaikka!


Lillalla oli pari päivää sitten estepäivä ja se oli ihan super. Varmaan kesän paras estekerta, laukka pysyi hyvin hanskassa ja oli helppo pidentää sekä lyhentää. Mentiin ns. perhoskuviota, "kulmikasta" kahdeksikkoa, miksikä sitä nyt sanoisi, eli tiukkoja käännöksiä (oli vielä niin päin, että oli kentän toisessa päässä, eli ei ollut pitkittäissuunnassa). Mentiin tätä kuviota pari kertaa ja sitten jatkettiin okserille. Voisi mennä vielä seuraavalla kerralla samaa harjoitusta, jos saisi vaikka kuvamateriaalia!

Kaksi päivää on sitten satanutkin vettä ja tänään tuli isoja rakeitakin ja kunnon vesikuuroja. Pölvästi Lilla seisoa jökötti vaan pihalla, vaikka olisi voinut mennä talliinkin, joten selkä vähän jumahti sillä kun kastui läpimäräksi, eikä mikään lämmin sade kuitenkaan enää ole. Siksi tänään mentiin enemmän eteen-alas muodossa isoja teitä.

Nyt oli vähän kuvaköyhä postaus siitä syystä, ettei kamera ole ollut käytössä nyt. Se on kuitenkin takaisin käsissäni, joten saatte varmaan uusia kuvia seuraavassa postauksessa!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Ajatuksia siitoshevosista ja varsojen teettämisestä

Minusta on ihan ok, jos hevosella teetetään varsoja ja on ok, että se hevonen on siitoshevonen.

Mitä taas en tajua, on se, että jossain ne siitoshevoset seisovat vain vuodesta toiseen, "pääsevät" yöksi siihen kymmenen neliön karsinaan ja päivällä sitten postimerkkitarhaan. Varsa teetetään joka vuosi ja tamman lihaskunto tippuu vaan. Se seisoa jököttää siellä tarhan ja karsinan nurkassa tehtävänä tehtailla varsoja - hevosen elämääkö? Tälläistäkin kun näkee.

Lilla varsomispäivänä.

Kyllä mielestäni jokaisen siitoshevosen pitäisi saada edes kevyttä liikuntaa, se tekee tammalle hyvää ja on aina sen parempi varsomista ajatellen mitä parempi kunto hevosella on. Esimerkkinä Lilla, joka liikkui lähestulkoon joka päivä niin että ratsastin ja loppuajasta taluttaen aina varsomispäivään saakka. Varsomisessa meni neljä minuuttia siitä, kun huomasin amnionpussin siihen, että varsa oli pihalla. Aikaa meni siinä aika paljon, kun Lilla nousi ylös ja vaihtoi paikkaa. Kun se pääsi uudelleen makuulle, vasta jalat näkyivät ja siitä meni alle minuutti kun Lahja oli maailmassa. Jos en olisi liikuttanut Lillaa, varsominen olisi ollut varmasti tammalle raskaampi ja luultavasti siinä olisi mennyt kauemmin. Liikkuminen on tammalle aina hyväksi - se ei estä tietenkään mitään komplikaatioita, jos joku menee pieleen niin se sitten menee, eikä sille voi mitään, mutta hyvällä lihaskunnolla on aina helpompi varsoa kuin huonolla - sitä helpompaahan se on punnertaa se varsa ulos, mitä enemmän on sitä kuntoa ja lihaksia siihen varsomiseen.


Entä nämä jalkavammaiset tai muuten "käyttökelvottomat", jotka eivät sovellu edes kevyeeseen liikuntaan -> laitetaan siitoshevoseksi. Ei mene minun päähän. Jos hevonen ei kestä kevyttä liikuntaa rupeamatta ontumaan tms. ei sille ole oikein, että se astutetaan ja pistetään varsakoneeksi. Sellaiset hevoset kuuluvat monttuun ilman turhia kipuja ja kärsimyksiä.

Joskus näkee tammoja, joilla on varsoja enemmän kuin kahdella kädellä pystyy laskemaan. Onhan hevosen luonnollinen tehtävä lisääntyä, mutta jos ajattelee, että niitä varsoja saattaa yhdellä tammalla olla jopa 15, niin menee jo mielestäni aika tehtailun puolelle. Toki joo, välivuodet ei tee kohdulle välttämättä hyvää ja voi olla, että yhden välivuoden jälkeen ei tammaa enää kantavaksi saada. Mutta onko se oikein, että hevoselle syntyy joka vuosi varsa alkaen neljän ikäisestä sinne kahteenkymmeneen ikävuoteen asti? Sitä miettikööt jokainen itse.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Thelman esittelyä tarkemmin

Joku pyysi Thelmasta esittelyä enemmän, miten suhde siihen eroaa minulla kuin esim. Lillaan ja Lahjaan. Tässäpä tulee.


Thelma on siis kolmevuotias beaglenarttu. Luonteeltaan se on energinen ADHD tapaus ainakin aina silloin, kun vastaan tulee ihmisiä. Huudosta ei sitten vain meinaa tulla loppua ja se kuulostaa kirjaimellisesti siltä kuin päätä sahattaisiin poikki, vaikka Thelma huutaakin vain sen takia, että on niin iloinen. Joitakin ihmisiä se kuitenkin epäilee ja niitä se haukkuu kumealla ärinähaukulla, eikä lopeta, ennenkuin kyseinen ihminen lähtee paikalta pois.

Kotioloissa Thelma on kuitenkin aika rauhallinen tapaus, ellei sitä sitten yllytä leikkimään. Se on lähes poikkeuksetta viimeinen, joka nousee sängystä aamulla ylös ja nukkuu peiton alla kuorsaten joka yöt. Ulkona Thelma kuitenkin rakastaa juoksemista ja se on saanutkin juosta vanhassa jääkiekkokaukalossa vapaana. Ihan kirjaimellisesti vapaana sitä ei voi kuitenkaan pitää, koska koiruus lähtee salamana jänisten jälkien perään ja onkin pupukoira ihan henkeen ja vereen.


Kuten ehkä yllä huomaatte, meillä on oikein hyvin opetettu koira, kun huutaa ja hyppii kaikkien ihmisten päälle ja nukkuu vieläpä sängyssä. Yhden asian se kuitenkin osaa - nimittäin odottaa kiltisti paikoillaan kun ruoka laitetaan sen nenän eteen ja odottaa kunnes sanotaan "ole hyvä". Muutenkin Thelma osaa perusjuttuja, kuten "istu, maahan" jne. Nämä kaikki temput sun muut ihmeellisyydet kuitenkin katoavat koiran mielestä heti tilanteessa, jossa se näkee uusia ihmisiä.

Oma suhteeni Thelmaan on aivan eri suunnalla kuin esimerkiksi vastaavasti hevosiin. Koira ei ole minulle läheskään niin tärkeä kuin hevoset ja minä sitä harvoin hoidankaan varsinaisesti. Äidin vieressä tuo kuitenkin nukkuu ja ihan äidin lelliteltävänä on muutenkin. Thelmasta jo näkee muutenkin, että ei se minusta pidä niinkuin äidistä. 


Siinä mielessä Thelma näyttää olevan aika fiksu, sillä välillä se tuntuu lähes ymmärtävän puhetta. Ensinnäkin kun sille alkaa hokemaan "onko pupu, missä pupu?", sisällä ollessaan tuo juoksee ikkunan eteen ja alkaa haukkumaan tai vastaavasti pihalla alkaa häntä vispaamaan ja kuono etsimään hajuja maasta. Tuohan voi olla ihan opittu tapa äänensävystä, mutta joka kerta se on aina yhtä huvittavaa.

Thelma myöskin inhoaa punkkeja. Aina jos siinä on sellainen, ottaa sen pois ja näyttää Thelmalle, se alkaa tutkimaan itseään, löytyykö niitä lisää ja välillä jopa alkaa pyörimään paikoillaan kuin inhosta, jos punkkeja onkin lisää.

Lyhyesti Thelma on siis ADHD aamu-uninen ja kovaääninen tapaus, joka valitsee aina ensin mieluummin äitini kuin minut tilanteessa kuin tilanteessa.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Lillan tiineys 3kk

Eilinen klinikkakäynti meni aika nopeaan, odoteltiin vain hetki, että paikka vapautuu Lillalle pakkopilttuusta. Lilla oli hyvin tilanteessa ja ultraus onnistui kaikinpuolin hyvin - myös siltä kannalta, että matkassa näytti todellakin vielä asukki olevan ja hyvin ilmeisesti voi. Kupeillahan on ollut jo vähän aikaa "pullistumat", joten arvelinkin, että kyllä tuo kantavana vielä on. Mitäänhän en ikinä uskalla kuitenkaan sanoa varmaksi, ennenkuin se on varmaa ja nyt se ainakin on!

Nyt saa taas alkaa jännittämään pysyykö varsa loppuun asti mukana ja meneekö varsominen hyvin. Ja innolla odottaen tietenkin sitä päivää, kun tuntee ensimmäisen potkun, viime vuonna Lahja alkoi ninjailemaan tuntuvasti mahassa kuuden kuukauden tiineyden jälkeen.

3kk

Viime vuoden vertauskuvaa, tässä viime vuoden tiineys n. 3kk. Nyt on Lilla tuhdimmassa kunnossa (ei varsan takia, vaan syömisen) ja jos ei muuta, niin harja on ainakin venynyt.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Kotona jälleen!

Tänään tultiin klinikan kautta kotiin. Kaikki arvailikin Lillan osalta oikein sen, mitä varten klinikalle, mutta Lillan reissusta lisää huomenna. Lahja nimittäin sai samalla ensimmäisen rokotteensa ja oli oikein kiltisti. Nopeasti oli kuulemma varsa kasvanut ja samalla saatiin suositus vähän seurata kavioita, jotka ovat aika pystyssä, ettei mene pukinkavioksi. Mitä minä sanoin, ne kaviot on pystyssä, mutta kukaan ei ole oikein uskonut minua. Mutta nyt on hyvä, kun tietää, että niitä kannattaa seurailla ja sekin on hyvä tietää, ettei ne nyt ihan niin pahat ole, että tarvitsisi jotain tehdä vielä.... Oikeastihan pukinkavio voi lähteä lievästä kehittymään muutamassa päivässä pahaksi, joten noita kannattaa nyt pitää silmällä. Pukinkaviot kun ei ole mikään kiva vaiva, pahimmillaan ne ei korjaannu ikinä. Täytyy nyt toivoa, että ei ala muuttumaan tuosta enää pahempaan suuntaan.

Lahjasta tuli otettua meillä hieman kuvia taas, kun se keksi saada jonkun kohtauksen. Voipi olla, että huomenna ei kohtauksia saa, jos lämpö nousee rokotusten vuoksi. Itse olin kuitenkin taitava ja menin suoraan hieman nopeampaa kuin kävelyvauhtia takaperin tolppaan pää edellä, Lahjakin jäi kuuntelemaan kun hirveä kumahdus kävi. Täytyy olla taitava, kun tolppaan saa itsensä satutettua...



  
Hurrrjimus.



lauantai 14. syyskuuta 2013

Maastoilua maastoilujen perään

Täällä me nyt ollaan tehty mitä sanoin, maastoiltu maastoilujen perään. Nyt Lillalle on alkanut tulla jo se tympääntymisvaihe - ensimmäisen maastoiluviikon meillä kotona se posotti oikein innoissaan, täällä se nyt on jo parina viimeisenä päivänä ollut hieman nihkeä lähtemään maastoon. Ehkäpä ponimus on siis innokkaana palaamassa ensi viikolla kentälle tekemään nyt jotain muutakin kuin menemällä maastossa sitä vauhtia kuin haluaa - jos on.

Ensi viikolla me palaillaankin luultavasti klinikan kautta kotiin, mutta minkä takia klinikalle, se selviää sitten, kun ollaan siellä käyty. Ei ehkä vaikea arvata, mutta arvailuja saa toki heittää.



Lahja roiskii vettä, Lilla tylsistyy ja minä tutkimassa Lillan mahaa mielessä se tuttu kysymys "Onkohan vai eikö kantavana?"