lauantai 30. marraskuuta 2013

Kuulumispostaus

Kunnon kuulumispostausta ei ole tullut pitkään aikaan, joten nyt on sen aika! Meinaa vaan olla aika ärsyttävää kuvailla arkipäivinä kameralla, kun lähtee kotoa töihin kun on pimeää ja tulee takaisin kun tulee pimeää. Tänään aamulla näytti jo lupaavalta - mukava pikku pakkaskeli. Ja mitäs sitten. Alkoi sataa lunta ja sitähän satoi koko päivä.

Minähän kuitenkin menin ratsastamaan ja halusin niitä kuvia. Piste. Tuloksena jotain ihan muuta kuin hyvää, mutta tässä niitä nyt on! Suurin osa kuvista meni sumeaksi sateen vuoksi, mutta pari menettelevää oli joukossa. Videotakin sain, ja kuten siitä ehkä huomaatte, meidän laukka-käynti siirtymiset on mennyt vähän töksähtäviksi. Pitäisi alkaa tekemään niitä raviin siirtymisiäkin, kun ihan oikeasti ne alkaa olemaan meille kohta vaikeampia kuin laukka-käynti...






Näin viikonloppuna on aikaa tehdä ylimääräistäkin. Siivoamistahan riittää aina, joten tein jokapäiväisen siivouksen lisäksi pihattoihin perusteellisemman putsauksen ja vein paljon uutta pahnaa päälle. Lilla on paljon siistimpi tapaus - varsat varta vasten käyttävät pihattoaan vessana.

Aloin myös nikkaroimaan vähän ja rakentelin loimenkuivatustelineitä. Ei kovin kauniita, mutta menettelee. Kuvia ette niistä saa, ettekä vielä muustakaan mitä tallin puolelle olen nyt tehnyt. Vieläkin se hoitotila hevosille on jämähtänyt keskeneräiseksi, kun sen saan valmiiksi, lupaan tehdä sen monesti toivotun talliesittelyn! Malttakaahan odottaa siihen asti ;)

Lahja fuskaa ja syö jostain ihan muualta kuin pitäisi. Aina nuo saa remmit auki heinäverkosta, vaikka miten solmisi umpisolmulla.

Huomenna olisikin jo joulukuu ja joulukalenterin ensimmäinen luukku!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Menkäähän tykkäämään!

Tulipa eksyttyä K-maatalous Oulun facebook-sivuille ja törmättyä Hevonen ja luottamus-valokuvakilpailuun. Luottamusta on mielestäni aika vaikea saada ikuistettua yhteen hetkeen, ehkäpä jopa mahdotonta? Päätin kuitenkin silti osallistua - miksipä en.

Olisin todella iloinen, jos innostuisitte äänestämään tässä kilpailussa jotakin kolmesta kilpailukuvasta. Äänestäminen tapahtuu kuvasta tykkäämällä ja eniten tykkäyksiä saanut kuva voittaa. Käykäähän katselemassa myös muiden kilpailijoiden kuvia, sieltä löytyi monennäköistä, josta vara valita mistä tykkää!

TÄSTÄ HEVONEN JA LUOTTAMUS -VALOKUVAUSKILPAILUSIVULLE


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pulkkaratsastusta ja irtojuoksutusta

Varsojen puolesta oli erilainen päivä jälleen tänään: Lahja pääsi juoksemaan Lolan kanssa kentälle. Kummatkin pysyivät hyvin aidan sisäpuolella, vaikka kenttä onkin vain lanka-aitaa pitkiltä sivuilta, jossa ei ole sähköä.

Samalla tuli kuvailtua Lolan jalkojen nosto ilman, että se on missään kiinni. Kuten huomaatte, se sujuu jo ja hyvin! Kamerani vain taas vaihteeksi temppuilee, joten koittakaa kestää laatu (täytyi kaivaa vanha objektiivi esille, jolla saa vain ja ainoastaan suttuisia kuvia syystä siitä, että viime vuonna tiputin sen tallin betonilattialle... Kamerassa kiinni ollut taas ilmoitti tänään, ettei nyt voi toimia).

 

Lillan kanssa me oltiinkin sitten niinsanotusti retkellä. Pohdintaa aiheutti hieman se, että naapuri halusi tulla mukaan. Yksi hevonen, kaksi ihmistä = millä mennä? Noh, pulkka perään tietenkin! Hauskaa oli, en tiedä oliko naapurilla, mutta kyllä näytti pulkan kanssa perässä tulevan. Lillalle tuli lievästi sanottuna lämmin, mutta näytti sekin tykkäävän.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Lola 7kk

Lola on ollut meillä nyt jo melkein kuukauden ja täytti eilen seitsemän kuukautta. Aika suuri muutos on tapahtunut sisäisesti, että ulkoisesti. Varsa on saanut pikkaisen pörröistä talvikarvaa, välillä on pitänyt pitää sillä takkia kun toisella on ollut kylmä. Nyt tarkenee tuolla jo oikein hyvin, vaikka on pikkupakkasiakin jo ollut!

Kiinni antaminen on vielä välillä vähän vaivalloisempaa, kiinni saa aina puolen minuutin sisään, mutta harmillisesti joskus Lola vähän arkailee vielä, eikä uskalla aina olla paikoillaan, kun luokse yrittää mennä. Varsinaista karkuun juoksemista, jota muutama ensimmäinen päivä oli, ei enää ole.

Jalat nousee ja on ylhäällä rauhassa varsalta hyvin jo vaikka vapaana - minun täytyykin ottaa tästä todistusaineistoa viikonloppuna! Vapaana ollessaan hevonen voi milloin vain häipyä paikalta jos niin tahtoo. Huomaa todella, että Lola ei ole enää niin ujo kuin aluksi ja alkaa luottaa siihen, että vaikka kinttu ylös nostetaankin se ei ole mikään maailman kauhein asia.

Takapäätä Lola väistää myös kiltisti ja on otettu nyt uusi askel eteenpäin nimittäin siedätystä eri asioihin. Ensimmäisenä vastassa on ollut muovipussi, joka oli varsan mielestä maailman pelottavin asia! Lahjaa olen kaikelle erikoiselle siedättänyt vaikka kuinka paljon ja se näyttää melkeimpä nauttivan muovipussillakin "silittelystä", Lolalle pelkkä näkeminenkin on vielä liian jännittävää. Rentoudesta ei ole vielä tietoakaan muovipussin läheisyydellä saatika kun sillä koskettaa varsaa, mutta parin päivän lyhyen harjoitustuokion jälkeen on jo tapahtunut edistystä - tänään varsa uskalsi itse omin jaloin kävellä muovipussin luo ja tutustua siihen lähemmin.

 Paras kuva eiliseltä - huomaatte varmaan mitä laatua nämä ovat, joten enempää en edes viitsi laittaakkaan. Lolaakaan ei lumisade kiinnostanut..

Lillan kanssa ollaan parina päivänä leikitty vapaana. On se vaan niin paras tapaus, ettei toista ole! Tänäänkin kaiken muun pienen harjoittelun lisäksi kokeiltiin myös the circling gamea (Jossa hevosen pitää ensin peruuttaa luotasi niin pitkälle kuin haluat, sen jälkeen käännät "kehosi paineella" hevosen etuosaa ja ohjaat sen merkillä ympyrälle. Tämän jälkeen hevosen tulee jäädä kävelemään ympärilläsi haluamassasi askellajissa (itse täytyy olla aivan neutraalissa asennossa tällöin) ja halutessasi, että hevonen tulee luoksesi käännät ensin katseella hevosen takaosaa ja tämän jälkeen yoyo gamessa käytettävän "merkin" avulla pyydät hevosta luoksesi). Saatiin muutama hyvä kerta ja siitä mistä olen ällistynyt, näin vähän harjoittelun jälkeen Lilla vapaasta omasta tahdostaan kävelee ympärilläni pyynnöstä ilman mitään riimuja, naruja tai muita apuvälineitä!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Joulukalenteritoiveita?

Kymmenisen luukkua vielä uupuisi vailla aiheita, joten pistäkäähän tekin aivot raksuttamaan ja heitelkää toiveita! Hyvän toiveen sattuessa saattaa se päästä joulukalenteriin. Ideoita vain kehiin!




maanantai 18. marraskuuta 2013

Lillan tiineys 5kk

Minun piti kirjoittaa eilen, mutta varmaan tiedätte, miksi se ei ole onnistunut. La-Su yönä alkanut myrsky katkaisi meiltä sähköt ja ne olivat poissa tänään puoleen päivään asti - radiossa lupailivat, että saattaisi sähköjä tänne peräkylille tulla vasta viikonkin päästä, mutta onneksi näin!

Myrskypäivänä olikin oikein mukavaa sitten kuvia ottaa, kun vuoroin tuuli niin, että meiltä harveni metsää vähän lisää, välillä tuli vettä, välillä lunta ja välillä räntää. Varsatkin nukkuivat pihatossa päivällä ja vasta illalla unenpöpperössä uskaltautuivat pistämään nokkansa ulos. Vein kaikille hevosille heinätkin sisään - Lillakin oli niin fiksu, että käveli sisälle odottamaan heiniä, vaikka normaalisti odottelee heinäverkon luona pihalla.

Kahden viikon päästä ollaan tiineyden puolivälissä ja varsan liikkeitä olen alkanut jo odottelemaan. Ei ne varmasti ihan vielä tunnu, mutta kohta! Sitä odotellessa...

Tiineys 5kk

Näin paljon Lillaakin innosti myrskysää.


Näin meillä, miten teillä?

lauantai 16. marraskuuta 2013

Varsojen päivä

Tänään oli aika siivota pihatto jälleen kunnolla. Pesin seinät ja kaikki, tämän teen oikeasti pari kertaa kuussakin - mikään ei ole ällöttävämpää, kuin likainen, pölyinen ja hämähäkin seittejä täynnä oleva talli.

Lisäksi alkoi ikuisuusprojektin vaihe numero miljoona, joka tarkoittaa sitä, että varustehuone on säälittävän pieni ja on pakko raivata tilaa muualle. Varusteet on nyt n. kahdeksan neliön tilassa, joka muuten on oikein hyvä, mutta haluan kuivata loimia jossain muualla. Aivan varustehuoneen vieressä on myös lämmintä tilaa, joka on ollut varastona ja nyt raivauksen kohteena. Sinne on tarkoitus laittaa loimet omille hyllyilleen ja rakennella joitain telineitä, joihin ne ja kaikki muut varusteet saa helposti kuivumaan.

Tästä "loimihuoneesta" taasen tulee olemaan suora käynti tulevaan hevosten hoitotilaan. Se onkin kohteena seuraava. Nyt kuitenkin huomenna on tarkoitus vielä loppuun raivailla tilaa loimille. Ehkä saatte siitä valmiina sitten kuvaakin, ainakin hirveästi on toivottu tallin tiloista esittelypostauksia.

  Syömässä - missäs muuallakaan!





Lahja ei pysy edes laukalla perässä, kun Lola päästelee ravilla menemään.. :D


Lenkille lähdössä. Lolalla Lillan ratsastusheijastinloimi päällä, mutta käyhän se niinkin ;)


Varsat puuhaili tänään kaikkea yllänäkyvää: söi, juoksenteli, kävi pienellä lenkillä ja olla möllötteli. Lillan kanssa taasen kävin ennen loimitilan raivaamista tuulettamassa aivoja reippaalla laukkamaastolla. Lillakin innostui kovasti, pitää alkaa käydä useammin reipastahtisilla maastoilla, kun vielä voi. Huomennahan onkin jo viisi kuukautta tiineyttä takana.

torstai 14. marraskuuta 2013

Uskomaton Lola!

En vaan voi käsittää, kuinka nopeasti voi tapahtua kehitystä. Kaksi viikkoa sitten tullut arka pakoonjuokseva varsa, johon ei saanut edes koskea Lolan säikkymättä, on nyt jo todella hienosti opintiellään edennyt hevosen alku.

Jotta tekin uskoisitte kehitystä tapahtuneen, alta löytyy ensimmäinen video varsan käsittelystä sen saapumisesta seuraavana päivänä ja tämänpäiväinen video. Huomioikaa, että aikaisemmassakin videossa on vain ja ainoastaan parhaat kohdat - kehitystä on tapahtunut siis järisyttävän paljon. Tämänpäiväisessä videossa näkyy jalannostot ilman videon leikkaamista.


2.11.2013


14.11.2013

Sain kuulla pariltakin ihmiseltä (plus blogiin kommentoineilta anonyymeilta), että niinköhän tuosta tulee mitään saatika Lola oppisi jotain. Joidenkin anojen mielestä tulisin kuitenkin etenemään liian nopeasti, väärin ja varsa vain pahenisi, eikä oppisi mitään. Lopulta tietenkin kaikki päättyisi huonosti jonkun loukkaantumiseen. Saanko nauraa, nimenomaan siis näille anoille?

Varsan kanssa edetään varsan tahtiin. Siltä ei tasan vaadittu aluksi kuin se, että antaa koskea jalkoihin ja nostaa ne, jonka jälkeen niistä päästettiin heti irti. Mihinkään pakottamishommiin ei ryhdytty. Kun varsa tuntui siltä, että saattaisi pitää jalkaa hetken paikoillaankin, jalkaa pidettiin, mutta vain hetki. Aikaa pidennettiin sitä mukaa, kun Lola piti rauhassa jalkaansa ylhäällä. Jos pienintäkään rimpuiluun viittaavaa alkoi ilmetä, täytyi hidastaa tahtia ja siirryttiin tarvittaessa vaikka alkuun, eli siihen, että varsa vain nostaa jalan ylös.

Vaatii rutkasti kärsivällisyyttä aran varsan kanssa ja täytyy olla varma, miten aikoo menetellä. Ei tuo mitään avaruustiedettä kuitenkaan ole, maalaisjärjellä, kärsivällisyydellä, rauhallisuudella ja varsan tahtiin etenemisellä pääsee jo ja hyvin pitkälle. Näillä neljällä asialla ollaan päästy tähän asti ja se on mielestäni huikeaa, miten nopeasti varsa voikaan tajuta asioita.

Tämä ujopiimä on kehittynyt siinäkin, että on alkanut itse tulla luokse ja antaa välillä rapsutella, silittää ja jopa ottaa kiinni noin vaan. Se on tälle varsalle jo paljon, kun kaksi viikkoa sitten oltiin siinä, että varsa juoksi karkuun minkä ehti arkuutensa vuoksi.

Luulin oikeasti, että tähänkin asti kehittyminen saattaisi olla meille aika pitkä projekti, mutta näin siinä on käynyt. En voi uskoa tätä, miten hieno varsa se on!



Näin se kävelee luokse! Tämä viikko sitten? Mahdotonta.

Karvakin muuttunut paremmaksi ja alkanut kasvattaa sitä.


Kyllä, niillä on samanlaiset riimut.

Me naapurin kanssa tilailtiin Lolalle hienoja pinkkejä juttuja (tai no, naapuri tilasi, minulle tuli samalla vain nuo slow feeding- verkot). Oltiin kuitenkin taitavia ja postista tulikin kaksi samanlaista riimua. Mikäs siinä, Lahja sai toisen.

Lilla on ihan ihastunut tuohon heinäverkkoon. Se riepottelee sitä tarhassa ja näyttää tyytyväiseltä syödessään siitä. Nyt on vähän enemmän tekemistäkin, ei tarvitse nyhjöttää pitkän aikaa tarhassa ilman ruokaa (tai vastaavasi paisua muodottomaksi vapaasta heinästä).


Lolan ihan oma uusi naapurin hankkima harjakassi!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Tätä meille kuuluu tänään


Varsani tykkää banaanista!
 
Edelleen vain harmittelen satulan puolesta, se on niin hyvä istua! Jos löytäisi siihen leveämmän muotoillun vyön, ettei valu ihan kainaloon (ja ehkä samalla ei myöskään väännä satulaa) ja sen lisäksi geeliromaani ja mahdollisesti edestä kohottava sellainen hevosta vasten hiukan nostamaan satulaa ja estämään liukumista.

Muutaman kerran olen satulalla mennyt, mutta jo ensinnäkin tavallinen suora kouluvyö vääntää satulaa eteenpäin ja muutaman minuutin ratsastuksen jälkeen satula on lavoilla. Siitä ei satula matkaa kuitenkaan enää jatka ja pysyy sillä paikalla. Se johtuu varmasti siitä, että silloin vyökään ei väännä satulaa enää, kun satula on vyölle oikeassa paikassa.

Lilla on liikkunut satulan kanssa kuitenkin oikein hyvin. Jollain keinolla olisi kuitenkin kokeiltava saada tuota kuitenkin sopivammaksi tai jos se ei onnistu, etsiä sellainen, joka on selkään aivan passeli.






Tänään olikin vastassa paleleva Lola ja sille oli laitettava takkia niskaan, kun on vielä sen verran ohutkarvainen. On kuitenkin alkanut kasvattaa karvaa hyvää vauhtia. Kaikki ponit saivat tänään jotain jännääkin - nimittäin ne heinäverkot pienisilmäisestä heinäverkosta. Lilla ei aluksi tajunnut edes homman ideaa ja pariin kertaan piti näyttää, mistä heinää löytyy. Kaikki pitivät verkkoja aluksi uusina ja outoina, mutta varsat oppivat nopeammin mistä ruokaa saa.


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Lahja 7kk

Taas kuukausi meni ja Lahja on jo seitsemän kuukautta. Uskokaa tai älkää, mutta meinasin kirjoittaa postauksen otsikoksi "Lahja 6kk". Mutta tosiaan, onhan tuo jo huisin iso kersa!

Lapsukainen on vähän kasvattanut itseään yksi osa kerrallaan. Viime kuun kasvamisen kohteena on näköjään ollut pää ja maha (kyllä, se on luonnossakin iso, ei vain kuvassa näytä) ja Lahjalle meneekin jo yksi sama riimu, joka sopii Lillallekkin! Lillalla tosin ekoissa rei´issä ja Lahjalla viimeisissä, mutta ei siinä kovin isoa säätövaraa ole. Toivottavasti nyt hidastaisi tuota pään kasvua, jättipäinen IC ei oikein innosta. No mutta, varsathan vähän tuppaa kasvamaan epätasaisesti ja muistuttavat usein eri paloista koottua palapeliä.

Korkeutta ei ole taasen tullut nimeksikään, Lahja on jumittanut siihen reiluun 120 senttiin nyt monta kuukautta. Viime kuukaudesta tuo oli kasvanut vaivaisen sentin ja on nyt 123cm. Aluksihan tuo kasvoi niin hurjaa vauhtia, ettei ihmekkään jos välillä muuttuu kasvu vähän hitaammaksi. Eiköhän tuo tuosta vielä kasva, eikä tarvitsisikkaan kasvaa kuin reilu 17 senttiä niin olisi ihan passeli poni.

Lahja tänään.

Kuukausi sitten.

Sadepäivä vähän pilasi tämän harjan kuvausosion ja harja näyttää paljon ohuemmalta kun on märkä. Sitä se ei kuitenkaan ole, kasvattaa koko ajan uusia kerroksia ja paksuuntuu paksuuntumistaan. Mitä paksumpi ja pidempi tulee, sen parempi!

Harja tänään.

Kuukausi sitten. 

lauantai 9. marraskuuta 2013

Konkkaronkan kuulumiset

Tämä viikko on mennyt töissä ja nyt viikonloppuna olikin vuorossa suursiivous ja se tarhan nikkaroiminen loppuun. Viikolla se edistyi niin hitaasti, kun pimeys yllätti aina melkein heti, kun kotiin tuli. Nyt sain toisen pihattotarhan aidat lopullisesti valmiiksi ja lankaa on neljässä kerroksessa (tästä pihattotarhasta Lola tuli ensimmäisenä aamunaan pihalle). Varsojen ja Lillan asuinpaikkaa vaihdettiinkin nyt päinvastoin - varsat menivät isompaan pihattoon, jossa Lilla oli tämän viikon ja Lilla taasen toiseen tarhaan, jossa on pienempi talli.

Kaiken tämän lisäksi siivosin pihatot perusteellisemmin tänään ja varusteetkin sai pesua. Kaikki harjat, Lillan suitset ja satula tuli puhdistettua. Ensi viikosta tulee varmasti vähän vähemmän kiireellinen, kun ei tarvitse ruveta ylimääräisiin hommiin Lillan liikutuksen, tarhojen ja pihaton siivouksen, sekä hevosten hoidon ja ruokkimisen lisäksi.



Varsojen omat ruokakipot pääsee nyt vihdoin käyttöön kun tarhan sai kuntoon!


Joustorunkoinen, joka meillä sovituksessa oli muutti nyt sittenkin meille. Se on Lillalle hieman liian leveä, joka harmittaa sitten niin vietävästi. Kyseistä satulaa ei kuitenkaan enää uutena saa ja on mukavin satula missä olen ikinä istunut. Se jää nyt meille varastoon odottamaan, josko vaikka Lahja kasvaisi tarpeeksi leveäksi sille.

Olen yrittänyt testata satulaa romaanilla, ilman ja vähän vaikka miten, mutta se nyt on hitusen leveä ja sellaisena pysyy. Ilman romaania tuo on parhain mennä, mutta valuu eteenpäin ratsastuksen aikana. Jää kuitenkin aika pienestä kiinni, säkätilaakin on, eikä esim. etukaari painu säkään asti kiinni, mutta leveä mikä leveä. Unelmien satula ja sitten ei sovi hevoselle. Jää nyt odottelemaan varastoon ja Lillan joustorunkoisen etsintä jatkuu.


perjantai 8. marraskuuta 2013

Tätä et ehkä tiennyt Lillasta, Lahjasta ja Lolasta

1. Lilla on äärettömän hellyydenkipeä. Varsinkin kantavana sillä on aikoja, jolloin se esittää olevansa ärsyyntynyt, mutta todellisuudessa vain kaipaa rapsutuksia. Kun Lilla haluaa silityksiä, sillä on tapana nostaa pää olkapään päälle.


2. Lillalla on tapana rapsuttaa itsenään aivan outoihin paikkoihin. Kerran se käveli ison kiven luo niin, että kivi jäi mahan alle ja alkoi hinkkaamaan mahaansa kiveen. Joskus hölmöläinen yritti myös hangata takapuoltaan kottikärryihin, mutta ei se nyt sattunut oikein onnistumaan. Mahan alta rapsuttaessa Lilla myöskin yleensä alkaa "venyttämään" itseänsä ja lopulta maha melkein viistää maata, kun taka- ja etujalat on kilometrin päässä toisistaan.

3. Lahja on sitten meidän mustasukkaisin tapaus. Jos uskallatkin tehdä jonkun muun hevosen kanssa jotain, joku tunkee korvat luimussa eteen ja surutta kävelee vaikka toisen hevosen läpi. Lahja on aina onnellinen, kun sen kanssa tehdään jotain tai vaikka vaan huomioidaan se. Tälläisissä toisten päällekävelemisissä ja "häiritsemisessä" varsaa nyt ei tietenkään huomioida - se saa oman vuoronsa rapsutuksia ja muuta, sitten kun sen vuoro on, mutta ei silloin, kun mustasukkaisena tulee tunkemaan väliin, kun jonkun muun kanssa teet jotain.


4. Lola on äärimmäisen sosiaalisen luonteen omaava, mutta koska sitä ei ole käsitelty luultavamminkaan yhtä paljon kuin Lahjaa, se on vielä arka ja pelokas. Tämä on se, joka aina hirnuu tarhassa tervehdykseksi ensimmäisenä ja joka iloisena tulee vastaan Lahjan kanssa, mutta myös se, joka ei anna kiinni varmasti ilman kärsivällisyyttä ja aikaa. Niin, vielä.

5. Lahja on meidän lössykkä ja rauhallisin tapaus. Se ei paljoa hetkahda mistään, sitä voi vaikka retuuttaa harjasta (itseasiassa tuo pitää siitä, kun heiluttaa harjaa niin, että koko kaula ja pää hyllyy...). Lahjan elämäntehtävänä taitaakin olla syöminen, lihominen (sillä on ruuat niin minimissä, mitä kasvavalla varsalla uskallan pitää ja näyttää plussapallolta) ja rennosti ottaminen. Kiltteydensä ja rauhallisuutensa vuoksi moni onkin sanonut ottavansa ponin taskuun ja vievänsä kotiin.


6. Ette ehkä usko, mutta Lahja ja etenkin Lilla loukkaantuu äärimmäisen herkästi. Varsinkin, jos uskallat vähän sanoa tammalle sanoa jostain jotain, tuo vetää herneet nenäänsä ja saattaa parikin päivää olla muka loukkaantunut. Pariin päivään ei sitten saakkaan rapsutella saatika pyytää tekemään mitään, kun Lilla toteaa, ettei nyt onnistu ja häipyy paikalta. Tammoja ei komennella, vaan niiden kanssa neuvotellaan, niinkös se meni...?

7. Lilla on herkkä ratsastaa, eikä yhtään vahva ohjalle, kuten useimmat kylmäverisistä tuntuvat olettavan. Muutenkin ratsastan Lillalla yleensä lähestulkoon painoavuilla. Tamma haluaa miellyttää ratsastaessa ja yrittää tavanomaisesti tehdä kaiken niinkuin parhaiten osaa. Aika moni sanoo Lillalla ratsastettuaan sen olevan todella hyvä ratsastettava, mutta joillakin tuo tuntuu muuttuvan raskaaksi, jää pohkeen taakse tai jotain muuta, vaikka normaalisti on eteenpäinpyrkivä, mutta herkkä.

Herkkyyden takia "varoittelenkin" aina uusia ratsastajia - varsinkin hieman pienempiä ja aloittelevia - että Lilla saattaa yht´äkkisestä pohkeesta ilman edeltävää puolipidätettä ja/ tai painoapujen käyttöä vaikkapa rynnätä eteenpäin vähän liiankin lujaa kuin tarkoitus on ollut.


8. Lahja on meidän ahmatti. Se syö elääkseen ja elää syödäkseen. Varsa on järkyttävä plussapallo, vaikka ei saa oikeasti ruokaa läheskään niin paljon, mitä suunnittelin sille syöttäväni. Jos syöttäisin sen määrän väkirehuja, mitä muutama kuukausi sitten laskin tuon tarvitsevan, varsa olisi varmaan jo räjähtänyt. Lolakin syö paljon enemmän kuin Lahja ja sillä vilkkuu kylkiluut - ne olisi tarkoitus saada siltä peittoon - mutta Lahja on silti vähän liiankin tuhdissa kunnossa.