sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Luukku 1: Entiset eläimet osa 1/2

Tavallinen maatiaiskissa Topi (synt. 20.5.2009) oli kissamme Laikun yksi pentu. Topi oli todella isokokoinen, seurallinen ja kiltti kissanrohjake, joka taipui ties mihin asentoihin. Tämä Tuuve-kissamme veli myöskin pelasti kerran sisarensa oikeasti - Tuuve oli joskus kateissa yli viikon, kunnes huomasimme Topinkin kadonneen. Päivä kului ja Topi tuli takaisin ja tätä seurasi reissussa rähjääntyt kolmella jalalla kulkeva veljensä.
  Topi katosi keväällä 2012 ja yli kuukauden etsimisen jälkeen se löytyi kuolleena tienpenkalta, kun auto oli ajanut kissan yli. Kissan ulkoilemisessa varsinkin autotien läheisyydessä on aina riskinsä ja se koitui Topin kohtaloksi - saipahan elää kuitenkin hyvän elämän metsästäen hiiriä pihamaalla ja nukkuen sisällä lämpimimmässä nurkassa.



Laikku, kissamme Tuuven emä on vieläkin hengissä ja elelee tyytyväistä elämää tuttujemme luona. Nykyään tämä on vähän arempi ja elää aika paljon ulkona.

Toipilas nukkuu matkalaukussa.



Molli (synt. 2009) on (tai ilmeisesti oli) sekarotuinen koira, jossa on saksanpaimenkoiraa, ajokoiraa, dobermannia ja luultavammin huskya. Molli oli iloinen ja seurallinen koira, mutta sillä oli todella kumea "ison koiran ääni". Monet eivät uskaltaneet sisään, kun kuulivat Mollin kumean haukunnan, kun luulivat vastassa olevan joku iso kauhistuttava koira. Molli ilmoitti aina vieraista, mutta piti lähestulkoon kaikista, eikä ollut vihainen.
  Tämä koirankuvatus muutti uuteen kotiin muistaakseni 2011, mutta on ollut välillä meillä hoidossa. Mollilla ilmeni hampaissa ongelmia, eikä minulla ole tällä hetkellä sen kohtalosta tietoa.



Siperianhuskyt Gora ja Bertta kuuluivat vakituisesti elämääni monia vuosia sitten. Muistelen olleeni viisivuotias kun Gora saapui. Koirista huskyt yksinkertaisesti ovat olleet parhaita ikinä - ne ovat niin omia persooniaan.

Pienenä pystyin helposti vaikka hiihtämään Gora kiinnitettynä vyötärölle hihnalla ja se ei ollut yhtään liian raju tai hösäle. Se kulki aina sitä vauhtia tasaisesti vetäen, kuin mitä tarvitsi. Bertta oli tässä asiassa hieman toista maata, mutta yhtä kiva koira sekin!

Jos joskus tulisi oma koira hankittua, se tulisi olemaan ehdottomasti tämän rodun edustaja.




Lili ja Gora

Perhoskoira Lili (näkyy yllä kuvassa) oli äidilläni jo siinä vaiheessa kun synnyin. Se oli hieman mustasukkainen tapaus ja kuuleman mukaan pääsi yllättäen puremaan minua monestikkin. Lili eli kaksitoistavuotiaaksi ja oli loppuun asti aina yhtä innokkaasti lähdössä lenkillä - viimeisinä vuosina matka kuitenkin päättyi jo muutamaan sataan metriin, kun Lili ei enää jaksanut ja kääntyi takaisin kotiin.


Mainitsemisen ansaitsee vielä pitkäkarvainen musta kissa Pörri, jota myös pastoriksi kutsuttiin kaulan alapuolella olevan valkoisen läiskän takia. Pörri eli meillä parisen vuotta ja senkin matka päätyi auton alle. Muistan itkeneeni tämän kissan perään monta viikkoa - ikävä on ollut kovin siis tätä kissaa kohtaan. Kuvia Pörristä vaan en löytänyt mistään, joten kuvaa siitä valitettavasti ette saa.

11 kommenttia:

  1. miksi annoitte/myitte mollin pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syitä en ala täällä kertomaan, ymmärtänet varmaan (:

      Poista
  2. Ihana,persoonallinen ja koskettava postaus! <3

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva postaus! :)

    VastaaPoista
  4. Hmm miksi ottaa niin paljon eläimiä ja sitten antaa pois..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et voi tietää, miten kaikkien eläinten kanssa on käynyt. Parihan noista on jo tämän maailman ulkopuolella, mutta niistä jotka on vielä elossa, ei kaikista välttämättä edes oltaisi haluttu luopua. Joskus on vain pakko. Huomioi, että lemmikillä voi olla useampi omistaja ja elämäntilanteen muuttuessa voi käydä vaikka niin, että eläimet jää yhdelle ja toinen joutuu luopumaan.

      Syitä en ala luettelemaan, miksi mistäkin on luovuttu, mutta sen voin sanoa, että lähes kaikista vain sen takia, koska ei ole ollut muuta mahdollisuutta.

      Poista
  5. Meidän naapureilla oli myös kerran musta kissa jonka nimi oli Pastori! Silläkin oli kaulassa valkoinen läikkä. o.o Mut ihana postaus! :)

    VastaaPoista