perjantai 31. tammikuuta 2014

Varustehuoneen siivous ja varsojen kuvia

Tänään innostuinkin käsittelemään varustehuoneen. Siivoan sen välillä perusteellisesti, johon kuuluu hyllyjen pyyhkiminen, perusteellisempi lakaisu tai imurointi, paikkojen järjesteleminen ja lattian pesu. Pidän muutenkin tavarat järjestyksessä, joten ne eivät paljon paikkoja muuttaneet, mutta lattiat ja hyllyt keräävät aina likaa ja pölyä, joka on välillä parempi siivota tarkemminkin. Pari päivää sitten riehuin tallin puolella ruokakuppien pesussa, mutta pakkasten takia sillä puolella ei viitsi niin paljon veden kanssa läträtä, kun se äkkiä jäähtyy ja jäätyy. Onneksi kaikki hevoset onkin aika puhtaita, eikä ruokakupit ikinä kovin likaisia olekkaan.



Aika pitkään menikin tuon varustehuoneen kanssa, hevosten hoitotuokioissa ja tarhojen siivouksessa sen lisäksi, joten lopun ajan päivästä päätin käyttää Lillan kanssa. Se oli kovin tahmea ja syrjäytyväinen kun tarhasta haki, mutta selkään noustessa oli taas isompi vaihde päällä. Käytiin maastossa vähän ottamassa reippaampiakin pätkiä ja kaukalossa (kun kentällä on edelleen huono pohja) menemässä muutamat ympyrät.

Varsat järestivät omaehtoista liikuntaa tarhassa muutenkin. Lahja on muuten perusteellisesti oppinut tuon kuolaimien oton, nimittäin käveli tänään perässäni, kun kannoin Lillan suitsia... Olisi ilmeisesti halunnut kuolaimet itselleen, koska siitähän on nyt saanut palkkion aina.

Vielä pieni lisäys: Alle sata päivää Lillan laskettuun aikaan: 99pv!



Lola totesi, että on parempi häipyä paikalta, kun Lahja sekoaa..


torstai 30. tammikuuta 2014

Aina niin iloinen Lahja!

Lahja on aina niin ihanan positiivinen. Lillalla on jälleen kausi, ettei sitä kiinnosta mikään ja aamulla kyselinkin, onko taas kiukkupäivä. Toki eihän varsan kantaminen varmasti aina hevosellekkaan ole herkkua, joten olen yrittänyt ymmärtää ja vain hemmotellut tammaa sillä mistä se tykkää. Tähän kuuluu tällä hetkellä liikunta, harjaustuokiot ja ne herkut. Sekä tietenkin välissä se oma rauha, jossa tamma tuntuu viihtyvän enemmän kuin tarpeeksi tällä hetkellä.

Olenkin nyt touhunnut enemmän aina iloisena vastassa olevan Lahjan kanssa. Me ollaan käyty rämpimässä metsässä, juostu pätkiä ja oltu kentällä. Lahja oppi myös jotain uutta, joka on myöskin hyödyllistä. Lahjan kaima Armin ja Sandran parellielämä -blogista osaa tämän myös ja oma Lahjani kun on vähintään yhtä perso kaikelle syötävälle, oli "temppu" helppo opettaa. Nimittäin se kuolaimien otto itse.







Lillakin kävi tänään kävelylenkillä tavanomaisen hieman vauhdikkaamman liikutuksen sijaan. Hevoset saivat myös pari kuusta tarhaan revittäväksi ja syötäväksi, mutta vielä kukaan ei niihin kummemmin ole koskenut. Viihtyvät paremmin siellä "paremmilla apajilla" eli heinäverkoilla.


tiistai 28. tammikuuta 2014

Varsojen touhuja koko postauksen verran

Toistettiin tänään Lahjan kanssa eilinen lenkki, tällä kertaa kera kameran. Tänään uudet maisemat ei aiheuttanutkaan enää niin paljon ihmetystä Lahjalle, kun tuttu reittihän kyseessä jo on. Autokin tuli edestä ja takaa tiellä ohi, eikä varsa ollut moksiskaan, kuten ei ennenkään ole ollut. Onneksi autoilijat varsan rauhallisuudesta huolimatta osoittivat olevansa viisaita ja hiljentivät kiitettävästi kuitenkin vastaan tullessa. Juuri pari päivää sitten tuli ajeltua ohi ehkä maximissaan minuutti sen jälkeen, kun auto oli törmännyt hirveen, hirvi kuolleena tien reunassa ja auto metikössä ja kolme autoa pysähtynyt juuri auttamaan ja viemään varoituskolmioita. Se hevonen kun kuitenkin on lähes samankokoinen kuin hirvi (ja supervoimat omistava ihminenkään ei saa hevosta kuitenkaan pideltyä, jos se säikähtää jotain), eikä sekään varmasti auton nokkapelillä tunnu yhtään sen mukavammalta.

Lahja on aloittanut paksuturkkisimpana karvanlähdön ensimmäisenä. Hevosten sisäinen kello alkaa pikkuhiljaa siis kertoa, että kesää kohden mennään, kohtahan tässä on jo toukokuu. Sitä odotellessa, kunhan kaikki menisi vain hyvin tiineyden suhteen. Hysteriani Lillan tiineyden suhteen onkin ollut huolestuttavan vähäistä tänä vuonna, mutta nyt se on taas palannut! Saatte ilomielin lueskella ensi kevään virkkeitä, jotka päättyvät lauseeseen jos tiineys menee hyvin.


Näin sitä mennään, Lahja kuulastelee, mitä vauhtia sitä tässä ollaan menossa.


Vielä kovin paksuturkkinen, saa nähdä minkälainen hevonen karvan alta paljastuukaan!


Lolallakin oli tavallista tapahtumarikkaampi opiskelupäivä tänään. Tavanomaisten harjaus- ja kavionputsaustuokioiden lisäksi varsa sai ne kuolaimet suuhun, mutta myös valjaat. Niitä piti vähän soveltaa ja koota monista osista, mutta kyllä nuo harjoitteluvälineenä menevät. Joten eikun valjaat selkään ja vähän kävelemään. 

Eihän nuo kovin kummoiselta vaikuttanut Lolan mielestä. Tehtiin vähän pysähdys- ja liikkeellelähtöharjoituksia. Lisäksi taluttaessa pitäisi löytyä askellaji nimeltä ravi. Juoksuun lähteminen on vain aiheuttanut varsalle jonkin sortin järkytystä ja hämmennystä, joten ensin on pitänyt siedättää Lola siihen, ettei se välitä kun minä juoksen. Tai ainakaan pysähdy paikalleen toljottamaan sen näköisenä, että "Mitä sä hullu teet?". Tänään tulikin ensimmäiset kunnon raviaskeleet, vieläpä ne valjaat päällä ja varsa sai tietysti roimasti kehuja. Kun yksi kerta on ravattu, tulee se ravi löytymään varmasti tulevaisuudessakin, joten paljon pienien ravipätkien harjoittelua on tiedossa. Aika pian päästään harjoittelemaan varmasti sitä näyttelykehässä esittämistäkin ja kolmiossa juoksemista, kun ravi löytyi nyt.

Lola yrittää, josko kuolaimet vaikka lähtisivät haukottelemalla.

 

maanantai 27. tammikuuta 2014

Tallin lääkekaapin esittely

Lilla on tätä nykyä aivan pöllö. Tänään se näki lastenrattaat (muistaakseni nähnyt ennenkin, eikä ole säikkynyt) ja niistähän ei voinut mennä ohi! Piti vähän säpsyä, korista, meinata että nyt lähdetään takasin ja olla ihan hullu Lillaksi. Yleensäkkin kun nouset selkään aikoaksesi mennä ratsastamaan, on päällä heti ravivaihde. Viime vuonna sai kokoajan hoputella, kun ratsastaminen meinasi mennä kiemurteluksi ja "mennään jooko kotiin"- tapaiseksi. Alan niin vahvasti epäillä, että orivarsaa kannetaan, mutta sen saa tietää vasta myöhemmin.

Jos Lilla nyt suorittaa tiineytensä loppuun asti hyvin ja pitää maha-asukin matkassa, pääsee lukijatkin mukaan varsomista odottamaan. Hankintalistalla on nimittäin Elisa Vahti Live- palvelu, jonka avulla voi siis seurata reaaliajassa kameran kuvaa (joka tulee kuvaamaan keväällä Lillan varsomiskarsinaa 24/7). Kuvan voi jakaa blogiin ja lukijat pääsee seuraamaan karsinaa sekunnin tarkkuudella - näette kaiken samaan aikaan siis kuin minä! Enemmän tästä myöhemmin, voitte kuitenkin vastailla kyselyyn oikealla, mitä mieltä tälläisestä ideasta olette ja aiotteko seurata kameraa, mikäli sellainen meille nyt vain kotiutuu (ja toimii..).

Näin asiasta toiseen varmaan täytyisi kehitellä ruokinnoille lyhyet narut, joiden molemmissa päissä on lukot. Nyt on vain riimunaruilla kiinni ja aina joku välillä saa itsensä ruokinnan aikana irti - tällä kertaa vastassa oli Lahja.

Lahja on niin symppis. Oikeasti. Rauhallisuuden perikuva. Käytiin tänään lenkillä taluttaen ihan uusissa maisemissa. Vähän piti puhista kun "omilta mailta" mentiinkin vielä eteenpäin, mutta koko lenkki sujui oikein mukavasti. Lopussa alkoikin jo vähän jalkoja sätkyttämään, kun muutama kamikaze loikka tuli, tosin ihan löysän narun päässä ja vierellä (ei siis suunnattuna ihmiseen tai sillä ajatuksella, että lähtee käsistä). Lahja osaa hyvin pitää energiansa kuitenkin kurissa narun päässä, sitten saa revitellä niin paljon kuin tahtoo, kun pääsee vapaaksi.

Jäällä törmättiin myös traktoriin, joka ajeli varsan ohi moneen kertaan monesta suunnasta. Toinen vaan katseli pärräävän traktorin menoa sen kummemmin ihmettelemättä, vaikka ihan vierestä väliin menikin. Käytiin me nuuskuttelemassa traktorin peltejäkin, mutta ei ne Lahjaa tuntuneet kiinnostavan.


Mutta jos nyt siirryttäisiin aiheeseen, eli meidän pienen lääkekaapin esittelyyn. Meillä on täällä vain kaikki välttämätön. Kaappi on ihan vain lääkkeitä ja muita "ensiaputarvikkeita" varten, jotta ne sitten nopeasti löytyvät tarvittaessa.

 Alalokerosta löytyy kuumemittari, sakset ja kyniä.


Muu sisältö onkin sitten tässä. Sideharsoja ja pinteleitä on haavan suojaamiseen. Tervalaastari on myös kätevä, betadinea sitten puhdistamiseen. Arnikaakin varastosta löytyy, Helosanin rasvat on tarpeellisia kesällä (Helosan Sol vaaleisiin turpiin, ettei pala ja tavallista Helosaniakin tarvitsee aina, hyvä esimerkiksi liukasteena varsalta lämpöä mitatessa). Teippiä tietenkin ja haavataitoksia pieniin haavoihin. Noromectin Pour On- valeluliuos on ihan vain Lillan vuohispunkkihoitoa varten. Vanua löytyy, jos tarvitsee joskus tehdä vaikka betadinehaude. Unohtaa ei saa myöskään lääkityskirjanpitoa, tiedättehän, että hevosilla pitäisi olla lääkitykset ylhäällä viiden vuoden ajalta (ja eläinlääkärin selvitykset/ reseptit tallessa!).

Listaan voisi lisätä vielä muovipusseja (jos tarvitsee sitä betadinehaudetta tehdä) ja kumihanskoja. Eläinlääkärin numerot on tietenkin ylhäällä, näin mieleen tuli, että ne voisi lisätä myös lääkekaapin oveen. Mitä teiltä löytyy hevosten lääkekaapeista, vai onko yleensä sellaisia?

lauantai 25. tammikuuta 2014

Päivän kuulumiset

Lillan kanssa käytiin tänään jäällä ratsastelemassa. Virtaa riitti hevosessa taas enemmän kuin tarpeeksi ja kulkeminen olikin jonkun aikaa ravisteppailua. Talvi/ tiineys tai joku muu mikä lie on tehnyt Lillan ihan pöllöksi, toissapäivänäkin yritti lähteä ihan tosissaan viemään kuolaimettomalla mennessäni Se ei ole hevosen tapaista kyllä yhtään, joten varajarru jonkunnäköisistä pääremmeistä on pitänyt olla mukana - harjasta nykiminen ei paljoa auta (yhden ohjan pysäytys/ pidätteiden tekeminen istunnalla + tehosteena ohjausavut ei onnistu), jos hevonen meinaakin, että vaihdetaan askellaji astetta suurempaan. Viime vuonna Lilla oli tässä vaiheessa tiineyttä jo sitä mieltä, että voisi kääntyä kotiin, kun oltiin kymmenen metriä tietä menty. Orikohan mahassa tällä kertaa majailee?

Jäällä olikin vielä vähän liian liukasta meille ja piti koittaa mennä mahdollisimman suoraan. Aluksi melkein heti ensin kävikin niin, että pyllähdettiin hankeen hevosen kanssa. Jäältä mentiinkin sitten suosiolla kaukaloon (kenttä edelleen pohjasta jäässä) ja siellä hetki pyörittiin.





Lahjan kanssa vielä pimeällä käytiin tiellä käppäilemässä, että varsa tottuu erilaisissa olosuhteissa maastossa/ tiellä menemiseenkin. Ihmetystä on aiheuttanut kaikille hevosille jäällä pärräävät autot ja Lahja kuunteli niitä taluttaessakin. Tutut kuolaimetkin suussa oli, Lahja pitää niitä ihan omanaan jo (ei mukluttele turhaan suussa). On se hieno varsa, parempaa en olisi voinut toivoa!




Kyllä siitä hulmuharja tulee!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kaviohöpinöitä

Otin tänään kuvia eilisen vuolun jäljiltä kavioista. Ensinnäkin ihan vain itseäni varten, koska haluaisin oppia kavioiden vuolua ja kavioita voi verrata tulevaisuudessakin, missä kunnossa ne on/ ovat olleet. Ihan ensimmäisenähän, ennenkuin kurssille tms. pääsee voi harjoitella itse katsomaan kavioita, arvelemaan mitä niille tarvitsee tehdä ja katsoa sitten, mitä vuolija tekee. Päätin laittaa kuvat nyt tänne blogiinkin, eli pääsette kurkkaamaan hevosten kavioiden kuntoa.

Omaan silmääni Lillan kaviot ovat nyt oikein hyvässä kunnossa verrattuna esimerkiksi vuodentakaiseen. Lolalta avattiin sieni-infektiota toisesta takakaviosta, jota olen hoitanut jo jonkun aikaa pioneerin shampoolla ja ilmeisesti infektion eteneminen oli jo pysähtynyt. Nyt kavio pääsee paranemaan helpommin, kun puhdistaminen onnistuu paremmin ja kaviossa ei ole enää sitä kuoppaa, johon kaikki lika meni heti. Lahjalta unohdin kuvata takajalat, mutta etujaloista on. Siltäkin löytyi aivan pientä irtoseinämäisyyttä vasemmasta etujalasta, kun seinämä oli päässyt kasvamaan vähän liiaksi edellisestä vuolusta. Sitä ei kuitenkaan lähdetty avaamaan.

Mitä mieltä te oman hevosenne kavion vuolijat/ vuolemisesta ja kavioista tietävät olette kavioista? Pyydän anteeksi kavioiden likaisuutta, olin juuri vähän aikaa sitten ne perusteellisesti puhdistanut, enkä jaksanut vaivautua toistamaan operaatiota muuta kuin vähän pyyhkimällä enimmät roskat pois.

Lilla

Lola

Lahja

Lolan kanssa ollaan käyty pariin kertaan ihan ilman heppakaveria aitauksen ulkopuolista elämääkin tutkimassa. Tänään kummastusta aiheutti pihassa polttopuiden kantamiseen käytettävät pussit ja vähän traileriakin ulkopuolelta käytiin haistelemassa. Lahjakin pääsi pihamaalle Lolan jälkeen hetkeksi ihan vain viettämään aikaa ja vähän talutusharjoitusten merkeissä.

Eilisestä vuolusta vielä sen verran, että hankalin tapaus taisi olla Lilla. Sekin niinkin hankala, että nykäisi kavion pariin kertaan pois. Lahja seistä törötti koko vuoluoperaation ajan kiltimmin kuin äitinsä ja Lola yllätti täysin. Varsojen vuoluko hankalaa? Lola oli kiinni ja sillä ei ollut tasan yhtään avustajaa pitämässä kiinni, vuolija vain vuolemassa. Ei panikointia, ei sätkyilyä, ei riehumista... En kyllä olisi uskonut marraskuun alussa, että Lolankin vuolu voisi olla niin helppo toimenpide!





Maha 7kk 1vko

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pirteä pakkaskeli

Arkajalkana jäälle en kovin helposti kävele, saatika mene hevosella. Jotkut menee siellä jo ties kuinka painavilla laitteilla, mutta itse en tohtisi mennä edes jalan kymmentä metriä kauemmas rannasta. Lillan kanssa uskaltauduin aivan reunassa menemään sellaisessa kohdassa, jossa tiedän, että alla on polven korkeudella pohja. Eihän se jää mihinkään katoa alta varsinkaan rannassa enää, mutta arkajalka mikä arkajalka.

Lilla on jälleen kirpeiden pakkaskelien aikana ollut kunnon sätkynukke. Se saa pakkasesta aina ylimääräistä energiaa, ehkä muistatte tämän tempauksen? No eilen tuo päätti toistaa sen vähän eri tavalla. Lähdin kiertämään pururataa ilman varusteita - kuten noin sata kertaa ennenkin - tarkoituksena mennä sen jälkeen kaukaloon hetkeksi ratsastamaan. Noh, vauhti oli aikamoista kiireellä kipittämistä ja en meinannut saada istunnalla kontrolia hevosen tahtiin. Tulimpa puolivälissä pururataa alas selästä aikoen tehdä muutaman maastakäsinharjoittelun, jotta hevonen huomaisi, että minäkin olen olemassa. Mutta ei, Lilla päätti, että hän lähtee nyt ja veti ihan täysiä häntä pystyssä pihaan! Noh, sieltä kävelin sitten perässä kovin närkästyneen ja selvästi suuttuneen ponin luo. Käytiin vielä pyörimässä siellä kaukalossa ihan normaalisti kuten ennenkin. Voi höpsö.




Itseäni kiinnostaisi hirveästi oppia hiukan huolehtimaan itsekkin kavioista. Nythän se tapahtuu vain putsaukden merkeissä, mutta vuolu on kokonaan ulkoistettu vuolijalle. Olisi mukava oppia itsekkin huolehtimaan kavioiden vuolusta ja jossain vaiheessa oppia jopa niin paljon, ettei ulkopuolista vuolijaa tarvitsisi kuin tilanteissa, joissa ei itse tiedä miten tehdä/ ei uskalla lähteä tekemään itse. Harmi vaan täälläpäin ei taida olla ketään nimenomaan kengättömän hevosen vuolun taitajia, jotka olisivat kiinnostuneet siirtämään oppia eteenpäin - lähimmät kurssitkin olen löytänyt monen sadan kilometrin päästä.



lauantai 18. tammikuuta 2014

Lolan opiskelupäiväkirja

Lolalla on ollut pieni tauko uuden asioiden oppimisessa sen jälkeen, kun kävin sen kanssa perusasioita läpi, eli kiinni antaminen, jalkojen nosto, harjaus ja koskeminen joka paikkaan jne. Nyt kuitenkin pienen miettimistauon jälkeen on Lola saanut uusia asioita opittavakseen. Tänään tutustuttiin toista kertaa kuolaimiin talutuksen merkeissä. Kuolaimista ei tehdä suurta asiaa: ne ovat  suussa ja siinä se. Tällä kertaa keskityttiin kuolaimet suussa ihan tavalliseen talutukseen ja siedätin varsaa raippaan.

Lola oli oikein hyvin ja kiltisti. Tarkoitus on nyt muutamana päivänä peräkkäin pitää hetki kuolaimia suussa, jotta Lola tottuu niihin hyvin ja ei "ehdi unohtaa" kuolaimia, jos pitäisikin pitkän tauon ennen seuraavaa laittokertaa. Kevään aikana on tarkoitus totuttaa varsa myös valjaisiin, sekä lastaukseen.


Raippa ja kovin jännittynyt hevoslapsi.

Ei enää aivan niin jännittynyt varsa.

Ikävä oli kerennyt tulemaan Lolan poissaollessa.






Plussapalloni mun....


Tässä huomaa Lahjan ja Lolan korkeuseroa - Lola on jo Lillan korkuinen (140cm), kun taas Lahja 129cm säältään (takakorkeutta löytyy sitten taas enemmäin kuin tarpeeksi tässä vaiheessa)