torstai 30. tammikuuta 2014

Aina niin iloinen Lahja!

Lahja on aina niin ihanan positiivinen. Lillalla on jälleen kausi, ettei sitä kiinnosta mikään ja aamulla kyselinkin, onko taas kiukkupäivä. Toki eihän varsan kantaminen varmasti aina hevosellekkaan ole herkkua, joten olen yrittänyt ymmärtää ja vain hemmotellut tammaa sillä mistä se tykkää. Tähän kuuluu tällä hetkellä liikunta, harjaustuokiot ja ne herkut. Sekä tietenkin välissä se oma rauha, jossa tamma tuntuu viihtyvän enemmän kuin tarpeeksi tällä hetkellä.

Olenkin nyt touhunnut enemmän aina iloisena vastassa olevan Lahjan kanssa. Me ollaan käyty rämpimässä metsässä, juostu pätkiä ja oltu kentällä. Lahja oppi myös jotain uutta, joka on myöskin hyödyllistä. Lahjan kaima Armin ja Sandran parellielämä -blogista osaa tämän myös ja oma Lahjani kun on vähintään yhtä perso kaikelle syötävälle, oli "temppu" helppo opettaa. Nimittäin se kuolaimien otto itse.







Lillakin kävi tänään kävelylenkillä tavanomaisen hieman vauhdikkaamman liikutuksen sijaan. Hevoset saivat myös pari kuusta tarhaan revittäväksi ja syötäväksi, mutta vielä kukaan ei niihin kummemmin ole koskenut. Viihtyvät paremmin siellä "paremmilla apajilla" eli heinäverkoilla.


11 kommenttia:

  1. Oon huomannut et monet kirjoittaa blogeissaan, että kuinka varsat on iloisia ja tekevät kaikenlaista mielellään. Ja meidän Jippu 2v on ihan samanlainen, innoissaan aina tekemässä ja hyväntuulinen muutenkin, isojen hevosten ollessa välillä aikamoisia hapannaamoja... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lillakin on normaalisti hyvin lempeä, oma itsensä, kiltti, huomionkipeä ja iloinen ainakin tutuimpien ihmisten seurassa. Vieraiden kanssa voi olla "sulkeutuneempi" riippuen vähän ihmisestä, mutta kuitenkin kiltti. Kummankin tiineyden aikaan kuitenkin Lilla on ollut vähän ailahtelevainen, välillä kiukuttaa, välillä ollaan taas ihan normaaleja tai ylilempeitä. "Normi Lilla" on siis oikeasti yhtä positiivinen kuin Lahjakin (:

      Poista
  2. Hyvin sinä kyllä oot paikalla, kun ponit temppuilee! :D Ihania kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä vaiheessa kun aamuheiniä on vielä vähän jäljellä, mutta ei vielä päiväheinäaika varsat yleensä juoksentelevat: tavallisesti myös siivoan tarhaa siihen aikaan, joten riekkumiset aika usein tallentuu kamerallekkin (:

      Poista
  3. Voisitko tehdä postauksen jossa kerrot miten voi opettaa ponille tuon kuolain jutun? Että se siis ottaa itse kuolaimet suuhun kun meidän poni temppuilee paljon siinä niin olisi kiva oppia joku helppo tapa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. a) Sivelet melassia kuolaimiin tai b) annat pienen herkkupalan yhtäaikaa kuolaimien kanssa. Näin hevonen oppii kuolaimien otosta suuhun -> palkkio. Ei sen vaikeampaa (:

      Poista
  4. Moi! Mulla on shettisvarsa jolla on tapana hyppiä taluttaessa pystyyn ja tehdä muutenkin kaikkea mitä vaan ikinä keksii. Se on jo 7kk, eikä sitä olla ennen meille tuloa taluteltu kuin kesällä laitumelle.
    Oisko sulla neuvoa miten tollasen sais karsittuu pois ponilta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos varsaa ei ole paljoa käsitelty (ei juuri lainkaan?) ei kannata aluksi vaatiakkaan siltä suuria -> voi olla että se reagoi pystyynnousemalla vain koska sitä jännittää. Pitää aina miettiä syy käytökselle ja lähteä korjaamaan sitä, eikä paneutua vain seuraukseen, eli teidän tapauksessasi pystyynnousemiseen.

      Onko varsaa harjailtu/ nosteltu jalkoja/ laitettu riimua päähän? Itse lähtisin ihan siitä, että laittaisin varsalle riimua päähän ja otan sen pois: varsan tulee olla tilanteessa rento. Kehuja aina positiivisesta käytöksestä. Varsan koskeminen joka puolelta (rapsuttelu jne.), jotta se oppii, ettet tee sille mitään pahaa. Kun nämä perusasiat onnistuu, voidaan lähteä harjoittelemaan talutusta, aluksi vaikka vain se kaksi askelta. Paljon kehuja hyvästä käytöksestä, ei liian suuria harppauksia kerrallaan. Joskus kymmenen hyvin mennyttä askelta taluttaen on riittävästi, koska sitten jää huono maku suuhun sekä ihmiselle, että varsalle, jos tilanne on päässyt laukeamaan, eli varsa aloittaa pystyynnousemiset.

      Jos jalkoja ei ole nosteltu (mikä olisi tietenkin suotavaa, koska onhan varsa varmasti vuoltu jo ainakin kaksi-kolme kertaa) kannattaa siinäkin lähteä siitä, että varsa vain antaa koskea jalkoihin. Vuolutilanteessa varsalle ei varmasti ole miellyttävää, jos jalkojen nostoa ei ole _perusteellisesti_ opetettu ja se joudutaan pitämään paikoillaan jopa usean ihmisen voimin -> näin varsa oppii vain, että vuolu on pelottava ja inhottava tilanne. Selaile aikaisempia postauksia siitä, mistä lähdin Lolan kanssa. Sillehän oli ensinnäkin aiheuttanut stressiä uuteen paikkaan muutto ilman emää ja jalkojen nosto oli yhtä sätkyilyä. Ei se sitä tahallaan tehnyt: hevonen ei tee koskaan mitään vain kiusatakseen ja vahingoittaakseen ihmistä vaan sitä jännitti tilanne, koska se ei tiennyt, miten sen olisi pitänyt toimia. Kun jalkojen koskeminen onnistui, nostin jalan ilmaan ja päästin heti irti, ennenkuin sätkyily alkoi. Näin Lola oppi muutamassa päivässä jalkojen noston ja nykyään saa nostella ja pitää jalkoja ihan vaikka kuinka kauan ilmassa: putsailenkin kaviot yleensä varsan ollessa vapaana.

      Hyvin niukoilla varsan tiedoilla/ taustoilla on vaikea itse sanoa, miten itse toimisin tilanteessa. Pystyynnousu kuitenkaan ei ole suotavaa ja siitä itse varsalle ilmoittaisin samalla hetkellä, kun kintut alkavat maasta nousta. Nykäisy riimusta alaspäin ja tiukka "ei" varmasti riittävät. Tarpeeksi en voi kuitenkaan painottaa sitä, että oikein tehdystä työstä on palkittava, vaikka siitä yhdestä askeleesta aluksi jos ei muusta.

      Poista
    2. Kiitos neuvoista :) Poni nostaa kaviot tosi hyvin eikä yritä vetää niitä pois kaviokoukulla putsattaessa. Ainoa ongelma on että tasapaino tahtoo olla vielä sen verran huono että kolmella jalalla seisominen tuottaa haastetta.

      Riimusta se ei tykkää, vaan heti jos sille laittaa sen, niin poni käy raapimassa päätään joka paikkaan ja piehtaroi yrittäessään saada riimua pois. Lopettaa kyllä sen yleensä kun huomaa ettei se saa sitä pois.

      Pystyynnousua tosiaan esiintyy ainoastaan taluttaessa ja jos siivoaa tarhaa varsan ollessa siellä, se ns. hyökkää talikon kimppuun, leikkimielessä.

      Kuinka löysällä minun kannattaisi mahd. pitää riimunnarua, kun ponia talutan? Olen aika kireällä pitänyt ja antanut narua lisää silloin kun kulkee mukavasti vierellä.

      Poista
    3. Lisäksi varsalle on entisessä paikassa annettu herkut kädestä ja se onkin oppinut siitä inhottavan tavan - näykkimisen. Nykyään kaikki annetaan astiasta ja tuo näykkiminen on ihan kivasti korjaantunut, vaikka kaikkea nyt silti aluksi pitääkin maistaa.

      Poista
    4. Voisin väittää, että mikään hevonen ei opi näykkimistä sillä, että sille syötetään kädestä herkkuja, jos niitä osaa antaa oikealla hetkellä. Voi olla, että hevosella on ollut joskus nyreämpi ilme naamalla, kun sitä on kädestä syötetty tai hevoselle on annettu lisää herkkuja, kun se alkaa leikkimielellä hamuamaan taskuja. Silloin tilanne voi kehittyä pikkuhiljaa näykkimiseksi ja vielä enemmän jos ihminen arkailee, voi alkaa riistäytyä kaikki käsistä.

      Tasapainon kyllä pitäisi olla seitsemänkuisena jo kyllin hyvä pysymään kolmella jalalla pystyssä. Ehkä poni on oppinut, että jalan saa pois, kun alkaa nojaamaan, käymään maahan, nykimään jalkaa pois tms.? Shettis on tietenkin sen verran pienikokoinen, että jalkaa ei kannata kiskoa korviin, vaan mennä itse sinne polvenkorkeuden tasalle.

      Jos riimusta ei varsa pidä, kannattaa siihen vain yksinkertaisesti siedättää tai koittaa tehdä riimusta hauska asia. Tehdä sellaisia asioita riimu päässä, mistä varsa oikeasti pitää. Esimerkiksi ruokailuhetket.

      Talikon kimppuun hyökkääminen leikkimielessä voi äkkiä kehittyä siihen, että varsa alkaa leikkimielessä tulla päällekkin. Minä olen koittanut opettaa hevosille, että talikko on kyllä kiva asia, silä voi leikkiä mm. friendly gamea, mutta talikkoa pitää myös kunnioittaa. Ala käymään läpi paineesta myötäämistä varsan kanssa, sen voi tehdä talikonkin avulla. Jos varsa tosissaan talikon kimppuun yrittää tulla, "yllätä" se. Tee joku kova ääni ja hypähdä vaikka paikoillasi. Sen pitäisi hämmennyttää varsa sen verran, että jääkin miettimään talikon kimppuun tulemista toisen kerran. Talikon/ ihmisen päälle tuleminen ei kuitenkaan ole positiivinen tai vahvistettava asia, se pitää kitkeä pois, ennenkuin kunnolla ees pääsee alkuun. Älä kuitenkaan puutu pelkästään yksittäisiin ongelmiin vaan ala tekemään maastakäsinharjoitteluita muutenkin varsan kanssa= näin se oppii, että sinua pitää kunniottaa, mutta sinuun voi myös luottaa.

      Taluttaessa minun periaatteeni on se, että se onnistuu ilman narun kiristymistä. Narun kireänä pitäminen on aina isoa painetta hevoselle ja jo se saattaa aiheuttaa reaktioita hevosessa, kuten vaikka sen pystyynnouseminen. Hevonen myös turtuu kireydelle ja jos haluat sen pysähtyvän, joudut käyttämään entistä suurempaa painetta. Meillä käytetään kehon painetta myös pysähtyessä ja liikkeelle lähtiessä, jos se ei riitä, vasta sitten kiristetään sitä narua. Suosittelisin pitämään narun lyhyellä, olla itse koko ajan tarkkaavainen, kuten muutenkin hevosten kanssa, mutta naru kuitenkin löysällä, ei siis painetta. Sen verran lyhyt naru kuitenkin, että sen saa nopeasti kiristymään ja aiheuttamaan painetta hevoselle. Jos nyt mietit tilannetta, jossa hevonen hyppää pystyyn: jos sinulla on naru valmiiksi kireällä, miten nykäiset siitä? Päästämällä ensiksi narun löysäksi ja sitten kiristämällä uudestaan = periaatteessa siis myötäämällä ja näin kertomalla, että pystyynnousu oli ihan hyvä ratkaisu. Kun narussa ei ole painetta ja varsa nousee pystyyt, pääset nykäisemään ja näin ilmoittamaan, ettei se ole oikea ratkaisu.

      Poista