keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ensimmäinen yö tallissa vietetty

Eilen tulin nukkumaan talliin ensimmäistä kertaa. En vielä valvonut saati laittanut herätyksiä, enkä aio tänäkään yönä vielä. Lilla saa nyt vain viettää yöt jo nyt karsinassa, jotta se tottuu siihen, ettei pääse kulkemaan Lahjan perässä öisin. En kuitenkaan uskalla jättää Lillaa öiksi pihattotarhaan, koska aika suurella prosenttimahdollisuudella hevoset silloin varsovat ja valvominen vaikeutuisi huomattavasti.

Vuorokausia on nyt 317 tai ehkä jopa 320, eli varsa alkaa olla täysiaikainen. Utareet ovat pienen taantuman jälkeen alkaneet kasvaa taas ja näyttää oikein lupaavilta. Vielä meillä ei ainakaan viikkoon varsota, mutta pikkuhiljaa kohti varsomista. Taakse vielä vähän täytettä ja nisän päät maitoon niin ollaan jo todella lähellä! Saa nähdä, miten kiire tulee laittaa suorat lähetykset päälle varsomisen aikaan, vai jääkö teillä puolet näkemättä... Viimeksi kun kesti kolme minuuttia siitä, että tajusin varustehuoneesta käsin hevosen varsovan (amnionpussi) siihen, että varsa oli pihalla.

Jos Lilla olisi kiva ja tekisi tismalleen samanlaiset merkit kuin viimeksi, varsoisi samaan vuorokauden aikaan ja näyttäisi edes sen pienen levottomuuden ennen varsomista, niin ehtisi hyvin hipsiä hiljaa katsomaan ja vielä julkaista ilmoituksen faceen ja blogiin suorasta lähetyksestä, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Ongelmaksi tässä iskee sekin, että avautumisvaiheessa on turha mennä sinne karsinaan odottelemaan, kun hevonen voi sitä pitkittää. Vasta kun vedet menevät hevonen ei voi enää itse säädellä varsomistaan. Yritän ainakin niin lujasti tapittaa kameraa ja kiinnittää pieneenkin poikkeavuuteen huomiota, jotta varsomisen huomaisi ehkä jo ennen kuin jalat näkyy, jotta sitten on valmiina salamanlailla, mutta mahdollisimman hiljaa olla menossa karsinaan. Jos joku keksii vääntää tästä sen, että hevosta ei saisi mennä häiritsemään, niin tiedoksi jo nyt, että minun on karsinaan mentävä joka tapauksessa. Kameran kuva on sen verran huono ja siitä ei näy karsinaa kokonaan, joten varsomisen seuraaminen siitä on mahdotonta ja yksin hevosta en uskalla jättää varsomaan komplikaatiomahdollisuuksien takia.






Lahja oli mukana Lillan kanssa eilen talutuslenkillä. Lillaa sai vetää perässään ja tämä toinen tänttäränttä oli vähän reippaammalla tuulella. Lilla saikin jäädä mutustelemaan muka joitain uusia kasvaneita vihreitä heinänkorsia maasta, kun Lahja pisti vauhdiksi kentällä. Ei sitä paljon tarvinnut pyytää, kun veti sellaiset viisi minuuttia hullun lailla että oksat pois. Lilla oli sen verran raahattava eilen, että ajattelin kokeilla tänään, oliko sen kävelylenkit jo tässä, vai vieläkö mennään. Tunnetusti tamma oli ihan eri maata ja askelta löytyi enemmänkin, joten käytiin pieni lenkki kävelemässä. Pihassa taas sitten mutusteltiin sitä muka jotain kasvanutta ruohoa...


tiistai 29. huhtikuuta 2014

Pidän huolta hevosestani


Törmäsin sattumalta haasteeseen, jossa on tarkoitus kertoa aiheesta "pidän huolta hevosestani". Mikäpäs siinä, olette varmaan useinkin törmänneet aiheeseen minä ja miten hevoseni hoidan. Haasteessa on myös haastettava viisi muuta blogia mukaan ja ne ovat Kaikkein kauneinta, Amatööriputkimiehen paluu, Laepin elämää, Rouskutellen! ja Once upon time.

Jokaista hevosta on hoidettava yksilönä. Ne ovat ajattelevia olentoja, ei esineitä. Hevosille on tarjottava riittävä suoja, lajitoverin seuraa ja sopivasti hyvälaatuisia rehuja, sekä aina tarjolla olevaa raikasta vettä. Eläimiä ei saa liikaa inhimillistää, mutta koska hevonen on ihmisen armoilla, on sitä hoidettava sen hyvinvointia ajatellen parhaalla mahdollisella tavalla. Kultainen keskitie on paras tie, vaikkakin harmiksi ääripäitä löytyy molempiin suuntiin. Jotta blogiin ensimmäistä kertaa eksyvätkin pääsevät kärryille, kerron postauksessa siis 8v IC-tammani Lillan ja oman vuotiaan kasvattini Lahjan hoidosta ja hyvinvoinnista.

Onnelliset hevoset tarhaavat yhdessä.

Tyytyväisen hevosen elämään minun mielestäni kuuluu ykkösasiana lajitoverit. Hevonen on laumaeläin, tammani Lilla on joitain pätkiä meilläkin ollessaan ollut hetken yksin, mutta se ei kuulu hevosen elämään. Se oppii olemaan kyllä yksinkin, joskus kuulee väitettävän, että hevonen pitää yksin olemisesta. Joo, kyllä Lillakin yksin pärjäsi, mutta se ero mikä siinä on toisten hevosten seurassa on valtava. Hevosen tarvitsee nähdä lajikumppaneitaan ja pystyä olemaan niiden kanssa fyysisessä kontaktissa. Varsat kaipaavat leikkikaverin seuraa, mutta itse tykkäsin, että porukassa on myös joku joka pitää jöötä. Siksi Lahjalle tulikin viime talveksi hoitoon kaveriksi Lola-varsa, mutta kaikki hevoset tarhasivat silti samassa tarhassa. Lilla piti varsoja vähän kurissa, mutta Lahjalla oli Lola kaverina leikkiseuraksi. Näin Lahjan ei tarvinnut kiusata ja ärsyttää Lillaa, joka aikuisena ei niin innostunut varsan riehumiskohtauksista.

Hevonen on iso eläin, joten se tarvitsee myös tilaa. Meillä parhaimmaksi ratkaisuksi on koettu iso pitkänomainen pihattotarha varustettuna metsäosuudella ja tasaisemalla puolella. Varsinkin Lahja silminnähden nauttii, kun voi halutessaan juosta päästä päähän niin lujaa kuin pääsee. Hevoset pääsevät kulkemaan sisälle ja ulos milloin haluavat - kun eihän se hevonen nuku kymmenen tunnin yöunia. Se nukkuu pieniä pätkiä kerrallansa pitkin vuorokautta, joten hevoset saavat itse valita, milloin menevät pihattoon lepäämään ja milloin käyskentelevät tarhassa.

Hevosella tulisi olla tarpeeksi tilaa liikkua: meillä on isot tarhat, joissa voi revitellä.

Ei olisi kiva pitää hevosta tarhassa, jossa se ei pääse kiihdyttämään täyteen vauhtiin ja riehumaan kunnolla. Kop kop täytyy koputtaa puuta, mutta meillä ei ole ollut yhtään ainutta jalkaongelmaa, vaikka hevoset ovat pihattotarhassa 24/7 ilman yhtään ainutta suojaa jalassaan ja vaikka tarhassa on epätasaisuuttakin. Hevosen pitäminen postimerkkitarhassa suojilla varustettuina 2h päivässä kuulostaa järjettömältä. Sen lisäksi, että "hevonen voi muuten teloa itsensä" on usein syy myös tilanpuute. Silloin on liikaa hevosia tai liian pieni tontti. Antakaa hevosten elää elämää, muutaman tunnin tarhausaika vuorokaudessa ei ole sitä. Kuulee myös välillä kommentteja, kuinka hevonen muka viihtyy yhdeksän neliön karsinassaan ja odottaa tarhan portilla sisälle. Tottakai se odottaa, jos tarha on kokoa kaksikymmentä neliötä, siellä ei ole virikkeitä saati tarhakaveria. Kaikkeahan voi sattua missä tahansa, mutta ei ihme jos sillä hevosella on ties mitä vaivaa, kun sen elämä on "lokerossa" asumista, eikä se pääse kiihdyttämään halutessaan täyteen vauhtiin ja saa paljon viettää aikaa päivässä ulkona hevoskavereiden seurassa. Jos ei samassa tarhassa toisten kanssa, niin ainakin näköetäisyydellä ja isossa virikkeellisessä tilassa.


On tietenkin se toinen ääripää, eli hevosten pitäminen yötäpäivää tarhassa jossa ei ole edes puita. Hevosella tulisi olla edes joku suoja, johon se pääsee lepäämään auringolta tai hyönteisiltä (mikäli kyse ei ole vain päivätarhauksesta, mutta toki mieluusti silloinkin, edes niitä puita). Talvisin en pitäisi hevosta vain katoksellisessa (katos= kolme seinää) tarhassa yötäpäivää, mutta pihatto on oikein hyväkin ratkaisu, mikäli se soveltuu hevoselle. On kuitenkin hyvä muistaa, että myös pihattotalleilla on oltava sairaskarsina varalle hevosen sairastumista tai vaikka kuivaamista varten liikutuksen jälkeen.

Puhtaus on yksi tärkeä asia. Hevoset ei kaipaa luksustalleja kultavuoratuilla kaltereilla tai isoja tiloja kahvinkeittimineen ihmisille. Mutta puhtautta se tarvitsee. Mitä isompi pölykerros tallin katossa ja mitä huonommin siivotut karsinat/ pihatto, sen huonompi talli-ilma ja hygienia Ja kaikkihan tietää, että huono talli-ilma voi johtaa vaikkapa hengitystiesairauksiin. Tai tekisikö sinun mieli juoda kuukausi takaperin puhdistetusta juomakupista tai syödä kaksi viikkoa siivoamatta olleesta ruokakupista? Tai nököttää siinä postimerkkitarhassasi, jota ei ikinä siivota? Niin, ei minunkaan. Itse olen tässä asiassa perfektionisti, pyyhin pihaton seinät viikottain ja kupit saavat useamminkin pesua. Kun alkaa ilmestymään katonrajaan pölyä, vedän ne sieltä alas katuharjalla. Pihaton siivoan päivittäin lannasta ja märästä oljesta.

Tilojen lisäksi huolehdin varusteiden puhdistuksesta. Nahkavarusteet pesen n. kerran viikossa ja rasvaan kerran kuukaudessa. Pinttynyt lika ja hiki ei tunnu hevosesta kivalta. Harjat pesen parin kuukauden välein, satulahuovat ovat käytössä 2-3 kertaa ennen pesuun menoa. Loimia meillä ei paljon käytetä, joten ne pestään niinkin harvoin kuin kerran vuoteen, kuivatusloimet useammin riippuen käytöstä. Suojat saa pesun kerran viikossa riippuen käytöstä. Muut varusteet pestään aina kun näyttävät menevän likaisemmaksi.

Hevonen ei kaipaa luksustiloja, mutta tilojen tulee olla puhtaat. Tässä meidän pihattoa.

Rehujen laatu ja ruokinta ovat myös tärkeitä osa-alueita terveen ja hyvinvoivan hevosen elämässä. Itse painotan hevosten ruokinnassa erityisesti heinään ja siitä ei nipistetä. Joskus kuulee hevosen syövän jopa vain 6kg heinää ja siihen päälle lähes kymmenen litraa rehuja! Lillakin on ponikokoinen ja syö melkein 12kg päivässä kuivaa heinää. Lahjan heinämäärä ei varmaan paljon kymmenestä kilosta heitä, vaikka se on vuotias varsa. Jos on pakko syöttää hevoselle vähemmän heinää esimerkiksi hevosen ylilihavuuden takia on olemassa keksintö nimeltä slow feeding, jonka avulla saa syömistä edes vähän hidastettua. Tarpeeksi suurella heinämäärällä taataan myös se, että hevosen maha ei ehdi olla tunteja tyhjänä - se kun erittää koko ajan happoja, jotka ei tee tyhjässä mahassa hyvää.


Taas jos ottaisin esimerkiksi, että joillain talleilla törmää siihen, että hevoset tarhaa puoli päivää, eivätkä saa heinää tarhaan ollenkaan! Mitä se sitten lie on, ei mitään muuta kuin ihmisten laiskuutta - katsos kun ne heinänrippeet joutuisi siivoamaan tarhasta. Jos ei ole aikaa siivota tarhoja niistä vähäisistä heinistä tai varaa palkata työntekijää tekemään sen, on jälleen kerran liikaa hevosia. Jos perustellaan heinien viemättömyyttä tarhaan sillä, että hevonen voi syödä hiekkaa etsiessään heinänkorsia maasta on internetti pullollaan tarjoamassa eri ratkaisuja heinähäkeistä ja muista, joista hevosen ei tarvitse syödä suoraan maasta. Tästä löytyy sellainenkin ääripää, että hevoset syövät vapaasti pyöröpaalin edessä heinää niin paljon kuin napa vetää. Joillekkin hevosille tämä sopii kuin nenä päähän, mutta jotkut hevoset lihovat herkästi plussapallon näköiseksi. Silloin heinän syöntiä tulisi rajoittaa vaikka slow feedingillä takaamalla kuitenkin se, ettei hevonen joudu olemaan kauaa vatsa tyhjänä.

Tyytyväistä porukkaa ruokalevolla.

Väkirehuista sen verran, että tykkään laskea ruokinnat hevosille mahdollisimman sopivaksi. Harrastehevonen ei tarvitse monia litroja kymmenestä purkista päivässä, hyvälaatuinen heinä on ruokinnan perusta. Siihen lasketaan päälle kivennäiset, vitamiinit ja väkirehut, ei toisinpäin. Keväisin meillä Lilla on syönyt aina ADE-kuurin, muuten se syö heinää, kauraa, kivennäistä ja soijarouhetta nyt lopputiineyden aikana. Lahjan syö samoja ruokia, mutta eri määrän. Varsojen ruokinnassa tulisi muistaa antaa tarpeeksi hyvälaatuista valkuaista, varsa ei pärjää pelkällä heinällä ja kivennäisellä! Se on kasvava hevonen ja liian vähäinen valkuaisen ja energian saanti voi johtaa vaikka kasvuhäiriöihin. Siitostammoja tulisi ruokkia myös tarpeeksi, sillä se syö kahden edestä. Tamma maitovarsa alla saa olla mieluummin vähän normaalia lihakkaampi kuin hoikka.

Puhdasta vettä on meillä aina tarjolla ja se pidetään sulana kelillä kuin kelillä. Lämmitettävä juoma-allas on tarkoitus hankkia jossain vaiheessa, onneksi viime talvi oli aika leuto. Jos ei pysty talvisin järjestämään vettä tarhaan, olisi suositeltavaa edes käydä juottamassa hevosia välillä. Lumensyönti ei helpota hevosen janoa, etkä se saa siitä tarpeeksi nestettä. Johan lumen sulamiseen menee oma energiamääränsä ja miettikää nyt miten paljon hevosen täytyisi lunta syödä saadakseen edes kymmenen litraa "juotua"! Olen jopa törmännyt paikkaan, jossa hevosia käytiin juottamassa ämpäristä kaksi kertaa vuorokaudessa, niillä ei ollut öisin mahdollista juoda mistään. Pöyristyttävää. Olisi aina muistettava, että jos sen hevosen hankkii, on siitä huolehdittava hyvin, eikä kerätä niitä pihalle kuin nallekarkkeja ja hoidon laatu kärsii kärsimistään.


Tasapainoiseen elämään hevonen tarvitsee käsittelijältään varmuutta. Sen pitää pystyä luottamaan ja kunnioittamaan sinua tai muuten joka hetki kanssasi on sille stressaavaa. Itse pyrin tuomaan vaihtelua hevosten elämään tekemällä välillä jotain muutakin kuin liikuttamaan saman kaavan mukaan. Käydessään kävelyllä hevosen kanssa metsässä samoilemassa oppii hevosestaankin yllättävän paljon. Kun oppii tuntemaan hevosensa luonteen, oppii ratkaisemaan ongelmatilanteitakin paremmin.

Lilla on tällä hetkellä pienellä lomalla odotellessaan jakautumistaan. Se kuitenkin silti liikkuu taluttaen pienen lenkin joka päivä ja varsomisen jälkeen on tarkoitus aloittaa liikutus rauhallisesti uudelleen. Lilla on luonteeltaan reipas ja kaipaa liikuntaa ja kevytkin liikutus läpi tiineyden on hyväksi. Kun Lilla ei ole ollut kantava (tai on ollut vasta alkutiineyden vaiheessa) se on liikkunut vähintään kuusi kertaa viikossa. Yritän pitää liikutuksen mahdollisimman monipuolisena, jotta se on hevoselle aina mukavaa. Lahja ei liiku vielä varsana kovinkaan paljoa, mutta siedätän sitä paljon eri asioihin, käyn metsässä taluttelemassa, tehdään maastakäsinharjoituksia... Ne ovat kehittäneet todella paljon luottamusta ja kunnioitusta välillämme.

Minulle vuoden aikana on tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi noussut myös kavioiden hoito. Onhan se mukava puunata hevostaan niin, että vaikka peilikuvansa näkee, mutta usein näkee kavioiden hoidon ulkoistettavan vuolijalle tai kengittäjälle. Kaviot kaipaavat päivittäistä puhdistusta, samalla puhdistaessa näkee, jos on tulossa jotain ongelmia; sieni-infektiota, sädemätää, irtoseinämää jne. Viikonkin puhdistamatta olleet kaviot haisevat tosi pahalle ja puhdistaessa alimmaisena löytyy murenevaa valkoista töhnää ja mustaa mönjää. Ilman kavioita ei ole hevosta. Meillä hevoset elävät kengättä ja se on soveltunut meille todella hyvin. Kaviot ovat vahvoja, terveitä ja hyvännäköisiä.


Seuraan hevosteni hyvinvointia päivittäin. Kesäaikana aurinko porottaa vaaleisiin turpiin, jolloin laitan niihin aurinkorasvaa palamisen estämikseksi. Palanut turpa kun on varmasti kipeä. Hevoset pääsee hyönteisiltä suojaan pihattoon, mutta lisään kesäisin aina hyönteismyrkkyä, kun hyönteisiä alkaa pörrätä ympärillä liikaa. Paukamat ovat ikävän näköisiä, mutta ne ovat estettävissä tarpeeksi tehokkaalla hyönteisten torjunnalla. Vaikkakin olen perfektionisti hevosten hoidon suhteen, vältän kuitenkin ylihoitamista. Yritän ajatella, mikä on hevoselle parasta. Loimituksen puolesta parhaaksi on osoittautunut loimitus vain tarvittaessa, eikä nuo viime talvenakaan kovin monta kertaa loimia saaneet selkäänsä - ainoastaan syksyllä kerran pakkasten alkaessa oli Lillaa muutama päivä loimitettava, koska se ei ollut kasvattanut vielä kunnollista talvikarvaa ja paleli sen vuoksi. Hevosen tulisikin saada loimi päällensä, jos se selvästi muuten palelee, mutta klipattukkaan hevonen ei tarvitse enää +15 keleillä kahta toppaloimea päällekkäin.

Jos hevonen sairastuu, sen elämänlaatu heikkenee. Joskus hevonen tulee kipeäksi pysyvästi tai saa parantumatton vamman, joka joissain tapauksissa voi olla etenevä. Silloin on muistettava pitää järki tunteiden edellä. Hevonen ei kärsi siitä, että se lopetetaan, mutta siitä se kärsii, jos ei voi elää täyttä hevosenelämää esimerkiksi kipujen takia. Hyvä hevosenomistaja tietää, milloin on aika luopua ystävästään.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Aurinkoa piisaa

Kesä saa nyt luvan olla alkanut! Ihania kelejä, aurinko paistaa ja on lämmintä. Aurinko teettää hevosten kanssa sen verran lisätyötä, että vaaleat turvat tarvitsee aurinkorasvaa porottavina päivinä estämässä palamisen. Kesä tuo mukanaan myös ötökät ja tykkään käyttää ahkerasti hyönteismyrkkyä hevosilla, ettei hevosten tarvitse niin kärsiä hyönteisten kiusattavana. Onneksi en omista kesäihottumahevosta, tsemppiä vaan kaikille ihottumahevosten omistajille taisteluun...


Kyllä te ihan oikein näette, varustehuoneen edessä oli tänään 35,2 astetta lämmintä suoraan auringossa...

Lillalla on tänään 314vrk täynnä, eli laskettuun aikaan on vielä tasan kaksi viikkoa aikaa! Jos laskee "normaalin", eli 337 vuorokauden mukaan, on siihen kuitenkin vielä melkein kolme ja puoli viikkoa. Lahja kuitenkin syntyi 328 vuorokautta, saa nähdä miten tämä asukin käy. Maha jatkaa kasvuaan, mitään merkkejä ei vielä ole lähestyvästä varsomisesta kuin utareiden kasvu ja pieni takaosan löystyminen. Poni on kuitenkin normaali, syö kuin hevonen ja liikkuu mielellään, häntääkään ei olla nyt hangattu niin paljon kuin viime vuonna!

Virittelin tänään vähän kokeiluja tulevasta reaaliaikaisesta videolähetyksestä varsomisen aikaan ja olen kyllä iloinen! Varmasti suurin osa lukijoistakin on, pääsee muutkin varsomisen ja varsan ensihetkien tunnelmaan mukaan, mikäli varsominen sujuu hyvin. Sitä en vielä tiedä, antaisinko koneen kuvata varsomista, jos jotain komplikaatioita tulisi. Jos tulee, sen näkee sitten, riippuu varmasti tilanteen vakavuudestakin. Mutta sen voin sanoa jo näin varoittavana asiana, että jos yksikin typerä kommentti tulee videon aikana, katkaistaan se heti. Olettehan te kuitenkin sen verran fiksua porukkaa, että luulen suurimman osan tykkäävän mahdollisuudesta seurata varsominen reaaliajassa.

Ponia kiinnostaa ja niin edelleen.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Iloisia uutisia!

Muistatte varmaan, kuinka olen monesti yrittänyt saada teille lukijoillekkin jotain mielenkiintoista nimenomaan varsomisen suhteen - nimittäin mahdollisuuden lukijoiden ja muidenkin nähdä varsominen reaaliajassa. Meinasin aluksi, että hankitaan IP-kamera, jota olisivat lukijatkin voineet seurata milloin haluavat, mutta se ei toteutunut. Sen sijaan tutustuin nyt paremmin bambuserin sivuihin. Se on siis sivusto, jonne voi lähettää vaikka puhelimen tai tietokoneen webkameran avulla reaaliaikaista videokuvaa.

Videot tallentuu kanavalle, joten jos joku myöhästyy reaaliaikaisen kuvan katsomisesta, ei hätää, videon voi katsoa myöhemminkin! Reaaliaikaisessa videossa on myös keskustelumahdollisuus, siinä voi katsojat kirjoitella kommenttia tai vaikka kysyä jonkun kysymyksen. Tosin chatin käyttö vaatii bambuseriin rekisteröitymisen, joka on ilmaista, mutta videon kuvan näkee ilman rekisteröitymistäkin. Tosin jos joku ei halua rekisteröityä bambuseriin, mutta on facebookissa, voi blogin sivuillekkin siellä käydä heittämässä kommenttia videon aikaan. Lupaan vastata niihin heti tai mahdollisimman pian suoran lähetyksen aikaan, mikäli sellainen nyt saadaan toteutettua.

10.4.2013

Eli asia menee niin, että jos vain millään ehdin varsomisen aikaan, aion kuvata varsomisen bambuseriin suorana lähetyksenä. Se mahdollistaa sen, että te lukijat voitte päästä näkemään varsomisen samaan aikaan kuin minä itse! Tämä tietenkin edellyttää, että näen itsekkin varsomisen alkavan, kaikki menee hyvin ja että ehdin säätää tietokoneen kanssa sen verran, jotta saan videon päälle ja kameran kohdistettua karsinaan ilman liiallista hevosen häiritsemistä. En omista nettiä puhelimessa, joten tosiaan joudun kuvaamaan kaikki tietokoneen webkameralla, joten kyllä, joudun raahaamaan kamerasta ja tietokoneesta lähtien kaikki karsinaan varsomisen aikaan. Mikäli se osoittautuu Lillalle tai minusta liian hevosta häiritseväksi, en sitä tee, mutta luulen, että ehdin hyvin siirtymään rauhassa karsinan laidalle ja seurata sieltä hiljaa varsomista - ja samalla vaikka te 900 lukijaa ja kaikki muut halukkaat myös!

Kun siirryn varustehuoneen puolelle nukkumaan, on luvassa ehkä myös mahdollisena varsomisiltana jotain "infovideota", mikäli nyt rakas naapuri sattuu mikrofonin löytämään koneeseen. Varsinaisesta reaaliaikaisesta varsomisvideosta lupaan ilmoittaa blogiin erillisenä postauksena, että myös blogin facebook sivuille, jotta tiedätte milloin tapahtuu ja kannattaa seurata! Ja myös "varoittelupostausta" mahdollisesta varsomisesta on tulossa, että myös tiedätte milloin kannattaa odotella pitkää reaaliaikaista videota varsomisesta ja sen jälkeisistä tunnelmista.

Vielä kerran siis, kun Lillan varsominen lähestyy ja hetki koittaa, mikäli suinkin ehdin mahdollisimman vähän hevosta häiritsemättä, on tulossa reaaliaikainen videolähetys varsomisesta aina siihen saakka, kuin karsinassa vietän aikaa. Eli toisinsanottuna siihen asti, että varsa juo ja Lillan jälkeiset ovat irronneet. Miltä tämä kuullostaa? Kuinka moni aikoo seurata, mikäli vain ehtii? Jos Lilla varsoo samaan vuorokauden aikaan kuin viimeksi, eli yhdentoista jälkeen illalla, voi silloin varmasti vielä jokunen ihminen olla hyvinkin koneella, varsinkin jos on viikonloppu - ei siis välttämättä mene varsomiset sivu suun nukkumisen aikaan. Tosin sitä ei tiedä, vaikka Lilla päättäisi varsoa kolmeta yöllä, jolloin tietenkään ei saman verran katsojia löydy, mutta sen näkee sitten.

Tässä vielä oma bambuser-tilini, jonne varsomisvideo ja tulevaisuudessa varmasti jotain muutakin reaaliaikaista videota tulee!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Vähän varsajuttuja

Tein viimekkin vuonna vähän veikkauksia siitä, kumman sukupuolen omaava varsa mahasta tulisi. Nämä ovat ihan leikkimielisiä, johon ei ole uskominen, mutta toisilla pitävät paikkansa, toisilla ei. Eikä noista kyllä aina ihan selvää tunnu ottavankaan...

Ori oikealla, tamma vasemmalla
Lillan maha on aika tasainen ja riippuu hyvin paljon siitä, miten se seisoo. Pelkkä pään kääntäminen vaikuttaa mahan asentoon. Joku aika sitten se oli oikealle päin ehkä vähän kallellaan, mutta on se ollut vasemmallekin.

Ori niin vatsa alhaalla, tammavatsa sivuilla
Kovin vaikea sanoa... Mahaa on sekä sivuilla, että alhaalla aikaslailla tasaisesti. Sitä on kuitenkin huomattavan paljon enemmän sivuilla kuin viime tiineydessä, tosin koko vatsa on isompi.

Ori, jos tamma näyttää kiimaa tiineyden aikana
Lilla näytti ainakin alkutiineydessä kiimaa tiineyden aikana, tosin näytti viimetiineydessäkin ja tamma tuli.

Tukevammalle syntyy ori useammin, hoikemmalle tamma
Lilla oli mielestäni aika ok kunnossa astutuksen aikaan, mitä nyt kuukausi sitten varsansa tehneeltä voi odottaa. Lihava se ei ollut, muttei hoikkakaan, joten mistäs sen tietää?

Potkii paljon mahassa, tamma, vähemmän niin ori
Tämä varsa ei ole niin paljon potkinut mahassa, kuin Lahja. Tosin se saattaa johtua ihan siitä, etten niin paljon roikukkaan Lillan mahassa kiinni.

Jos mieli vaihtelee usein, niin tamma
Lilla on kummassakin tiineydessä ollut aika ailahtelevainen... Milloin sitä väsyttää niin, ettei jaksaisi mitään, milloin mennään niin lujaa, ettei pysy hanskassa, milloin ollaan niin kärttyisiä ja toisinaan taas parasta kaveria.

Kovasti toivoisin joukkoon lisäksi joko rautiaan, rautiaankirjavan tai mustan ja sukupuoleltaan orin, mutta jää nähtäväksi mitä tulee. Mustankirjava tamma tietysti, mutta mitä sieltä sitten nyt tuleekaan, niin kaikki kelpaa! Olisi mukava lisä, jos tänne mustavalkolaikkuisten joukkoon saisi jonkun muunlaisen väripilkun lisäksi. Ihan ensisijaisesti toivon kuitenkin vain, että kaikki menee hyvin ja syntyy terve varsa.

Jos verrataan vähän viime vuoden lopputiineyteen, voi vähän veikata tulevaa varsomisaikaa:

Faktatietoa Lillan tiineydestä
* Tiineys kesti 328 vuorokautta laskettuna viimeisestä astutuksesta. Ensimmäisestä laskettuna se kesti 331vrk.
* Lillan nisät alkoivat kasvaa noin kuukausi ennen varsomista.
* Noin kuusi viikkoa ennen varsomista Lilla alkoi vähentää heinän syöntiään. Loppuajasta tuntui, että se eli pelkällä vedellä.. Välittömästi varsomisen jälkeen tamman ruokahalut palasi kaksinkertaisena.
* Pari viikkoa ennen varsomista alkoi tulla raakamaitoa nisistä.
* Viikkoa ennen Lilla alkoi muuttua ärtyneemmäksi etenkin mahastaan. Se hankasi häntäänsä joka yö karsinassa. Viimeisiin päiviin asti Lilla kuitenkin nukkui makuullaan karsinassa, eli sitä se ei lopettanut ennen varsomista. 
* Kahta vuorokautta ennen varsomista maito alkoi muuttua valkeammaksi, vuorokausi ennen se oli täysin valkoista.
* n.16h ennen varsomista nisissä oli vahatipat ja maitoa oli myös takajalkojen sisäpuolella. Siitä lähtien maitoa alkoi myös tipahdella maahan, välillä ihan lorisemallakin.
* Lähestyvää varsomista ei kamalasti huomannut. Iltaruuan hevonen söi normaalisti eikä ollut juurikaan tavallista levottomampi karsinassa. Selvä ero oli kuitenkin se, että Lilla kävi kahdesti makuulla, mutta nousi lähes heti ylös. Klo 23.25 syntyi varsa.

Nythän on meneillään vuorokausi 312, joten jos Lilla varsoisi samoin vuorokausin kuin viimeksi, tapahtuisi varsominen 11.5. Astutuspäiviä oli kuitenkin yhteensä kolme (kuten viimeksikin), joten riippuen hedelmöityksen ajankohdasta 328vrk voi kuitenkin olla jo 8.5.

Lillan nisät alkoivat kasvaa oikeasti tänä vuonna joskus 295vrk paikkeilla. Sen mukaankin varsominen menisi aikalailla nappiin samoihin vuorokausiin kuin viimeksi. Nyt on vain tapahtunut joku takapakki ja utareet on ihan rukkaset, vaikka olivat miltei täynnä pari päivää sitten! Ehtiihän ne laskettuun mennessä kuitenkin kasvaa vielä monesti...

Heinänsyöntiä Lilla ei ole tänä vuonna vähentänyt ollenkaan. Väliin se tuntuu syövän paljon enemmän kuin normaalisti, mutta on ollut päiviä, jolloin heinää on uponnut vähemmän. Ehkä tiineys on jo tutumpaa ja se viimeksi ekakertalaisena aiheutti tukalamman olon ja sen takia ei tehnyt ponin mieli syödä.

Raakamaidon osuus meillä on ollut tänä vuonna se, että sitä on mitä ilmeisemmin tullut aina Lahjan vieroituksesa lähtien. Siksi sen perusteella ei voi ennustaa varsomista. Kun maito alkaa muuttua valkeammaksi, tietää alkaa valvoa tarkkaan. Sitä ennen tuskin pidän kiirettä valvomisessa, en ainakaan aio pitää unettomia öitä! Viimeksi heräsin jopa 20min välein, mutta nyt kun tietää vähän ennustetta, miten Lilla mahdollisesti valmistautuu varsomiseen, voi lähes huoletta nukkua vaikka 2h pätkiä yölläkin. Maidon koostumuksen muuttuessa ei sitten enää nukutakkaan, viimeksi oli siinä vaiheessa jo akku loppu, joten jos tänä vuonna olisi viisaampi, eikä kuluttausi virtaa turhaan valvomiseen niin paljon - oikeasti varsomisen aikaan on sitten jo niin väsynyt, ettei edes tajua kaikkea!

Nythän laskettuun aikaan ei olekkaan enää kuin 16 vuorokautta ja 320 vuorokauteen, eli täysiaikaiseen varsaan 8 vuorokautta. Viikon päästä alan siis luultavasti nukkumaan tallissa, enkä jo huomenna 313vrk, kuten viimeksi tein... Jos tällä kertaa vältettäisiin se tajuton uupumus, jonka seurauksena saikin nukkua viikon verran akkuja takaisin. Nähtäväksi jää, kuinka kauan varsomiseen vielä menee!

Lahja pienenä

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Turhaa löpinää

Lillalla on jo 309vrk, koko ajan lähenee! Alle kakskymmentä päivää enää laskettuun, 19 päivää. Ei sitä millään jaksaisi odottaa!

Lilla on vähän liikkunut vielä ratsainkin käyntilenkkejä ja sen lisäksi vaeltanut pihassa vapaana. Vaikkakin viihtyy parhaiten heinäkasalla, eikä poikkea pihasta kuin korkeintaan tarpeilleen nurkan taakse. Lahja ottaa nokkiinsa jonkun verran, jos Lillalla lähtee yksin lenkille, varsa kun on tottunut siihen, että sillä on ollut Lola kaverina. Nyt taas kun hevosia on vain kaksi, jää Lahja kiukkuilemaan ypöyksinäisyyttään. Lillalla on sama homma, kun ei ole sitä kolmatta hevosta, mutta liikutettava on aina kiinnostunut vain siitä, mitä tehdään, eikä huutele tarhassa kiukkuilevan kaverin perään. Toisaalta ymmärtäähän sen, mitä nyt jos vaikka toinen katoaakin lopullisesti! Ehkä me kohta saadaan kolmas ja vielä oma joukkoon, niin on tulevaisuudessa helpompi jäädä kaksi tarhaan, kun yhtä liikuttaa.

Odottavan äidin elämä on rankkaa ja Lilla on muutaman kerran nukahtanut tarhaan niin, että menee makuulleen puolinukuksissaan. Se ei ilmeisesti tajua sitä itse, koska herää aina yhtä pöllämystyneen näköisenä. Mitä uniakaan tuo oikein näkee, kun väliin hörisee mahalleenkin. Tänäänkin poni pisti makuulle Lahjan kanssa samoihin aikoihin ja kun puolen minuutin päästä sanoin "Lilla", toinen havahtui ja nousi ylös, vaikka oli ollut makuullaan silmät auki. Ilmeisesti osaa senkin taidon, että nukkuu silmät auki...



sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

307vrk

Viikko meni että heilahti! Muistatte ehkä, kun sanoin alkavani päivittää mahakuvia nyt viikon välein. Tässä nyt vuorokauden 307 mahakuva, laskettuun aikaan 21 päivää ja täysiaikaiseen 13. Juuri ja juuri kolme mahakuvaa saadaan vielä otettua, jos Lilla varsoo samoin vuorokausin kuin Lahjan.

Saa nähdä, nyt utareiden kasvu on vähän tasaantunut. Ne täyttyivät muutamassa päivässä lähes täyteen, mutta kasvu onneksi tyssähti. Ehkä seuraavan kerran ne saa täytettä vasta muutama päivä ennen varsomista, sitä täyttövaraa kun ei enää hirveästi ole.

Asukki on ollut huomattavasti hiljaisempi mahassa kuin Lahja oli. Tai sitten vietän aikaa mahan ympärillä paljon vähemmän, kuin ensimmäisessä tiineydessä. Varsomiskarsinaan saatiin tänään vihdoin salpa paikoilleen, joten valvontakameroita myöten kaikki olisi nyt valmista! Vielä itse en vähään aikaan ole menossa talliin nukkumaan, ehkä ensi viikon mahakuvapäivityksen jälkeen alkaa olla talliin siirtyminen pikkuhiljaa ajankohtaista.


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Viimeisiä kävelylenkkejä selästäkäsin

Lillan viimeiset kävelytyslenkit selästäkäsin alkaa olla nyt. Laskettuunhan ei ole enää kuin 22 päivää, joten kohta varman siirrytään talutuslinjalle. Kahden hevosen kevyet lenkit onnistuu tietenkin hyvin ottamalla toisen käsihevoseksi. Tähän mennessä äiti on aina ottanut Lahjan välillä mukaan, mutta tuli tässä sellainenkin mieleen, että jos näitä hevosia on kohta kolme ja haluat viedä kahden ihmisen kanssa kaikki kävelylle, on jommallakummalla pakko oll kaksi hevosta. Lahja on onneksi fiksu tapaus, joten käsihevosen oleminen ei aiheuttanut sille ensimmäiselläkään kerralla sille mitään reaktiota. Siinä se vieressä käveli ja pysähtyi kun piti.

En millään malttaisi odottaa, että pääsen aloittamaan yövalvomiset. Yritän venyttää sitä kuitenkin mahdollisimmn pitkälle, koska en halua olla ihan zombi taas siinä vaiheessa, kun varsominen oikeasti on lähellä. Nyt kun vähän tietää jo, miten Lilla valmistautuu varsomiseen, ehkä on helpompi myös nukkua ilman jatkuvaa kameran tuijottamista ennenaikojaan. Mutta se on aivan varma, että varsomista ei vaan voi jättää näkemättämä, siinä voi tapahtua kuitenkin niin helposti sellaisiakin komplikaatioita, joissa pienellä avustuksella kaikki olisi päätynyt hyvin, mutta avustamassa tietää varsan kuolemaa. Joten kun utareet täyttyvät kokonaan ja maito muuttuu valkeaksi, silloin ei tälläkään kertaa nukuta hetkeäkään. Viime vuonna Lilla varsoi siitä vuorokauden sisään.



Lahjan takapuoli kävi vain tutustumassa pihaton ulkoseinään, ei sen kummallisempaa...

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Lillan kuulumisia

Uskalsinkin pistää leivänpaahtimen päälle, niin se posahti ja kaikki sähköt pois. Meillä on täällä muutenkin aika vähän pistorasioita, nyt toimii ainoastaan yksi! Piti sitten hakea pitkä jatkojohto pihalta, jonka varassa tallin sähköt on nyt. Tää on niin naurettavaa... Vielä mukavasti pääsiäisviikonloppu, millon lie sähkömiehen saa. Tiistaina?

Lilla on vähän lellitty tapaus ja se sai vapautuksen tänään kakaralle äkkäilemisestä - vapaaksi pihalle siis. Lahjaa en uskalla pihalle vapaaksi ainakaan tällä hetkellä päästää, koska se pistäisi homman sekaisin ja juoksentelisi luultavasti pukkilaukkaa pitkin peltoja. Lilla kuitenkin tulee kutsusta luokse ja viihtyy pihapiirissä katselemassa touhuja. Kerran se lähti nurkan taakse pissalle ja tuli sen jälkeen takaisin. On se siisti hevonen, harmi vaan ei tunnu harrastavan sitä pihaton kanssa...


Tein uuden naruriimun, harmi näitä naruja ei ole tullut vielä vastaan fuksian värisenä!

Lilla on kasvattanut utareita viime vuotta reippaammassa tahdissa ja ne on jo yllättävän täydet. Olen muutaman päivän odotellut, milloin nuo päsähtää takaa asti ihan täyteen, mutta ei onneksi vielä. Viimeksi kesti 11 päivää varsomiseen siitä, kun utareet täyttyi aivan täyteen lukuunottamatta nisien päitä. Saisi nyt vähän hidastaa tahtia, ettei nyt vielä muutamaan päivään täytä kokonaan. Voipi olla, että tänne on tulossa aikaisemmilla vuorokausilla varsa, kuin viimeksi! Ei varmaan kovin paljon, mutta ehkä pari päivää?


torstai 17. huhtikuuta 2014

Lähestyy lähestyy!

Blogger meinasi alkaa keljuilemaan minulle, kun täytti "uusi teksti"- sivun jollain ihme kuvakkeilla, enkä päässyt kirjoittamaan. Sitten tajusin, että se taisi ollakkin firefox ja vaihdoin selainta, nyt toimii taas!

Lilla kasvattaa utareitaan ahkerasti, itseasiassa sillä on paljon täydemmät jo kuin viime vuonna 310 vuorokauden jälkeen! Ehkä yksi varsominen on vaikuttanut asiaan ja onhan Lillan laskettu aika nyt kuukautta "myöhemmin" kuin viimeksi. Olen niin varmasti sanonut, että nyt en ala valvomaan vasta kuin min. 317vrk, mutta miten lie käy tässäkin, tietty viikon päästä valvon jo täyttä häkää. Zombia on luvassa taas!






maanantai 14. huhtikuuta 2014

300vrk täynnä

Lillalle tuli jo 300vrk eilen täyteen, joka tarkoittaa sitä, että viimeiset viikot lähti käyntiin! Eilen oli tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan, nyt siis 27vrk. Ajattelinkin alkaa päivittää mahakuvia viikon välein, katsotaan kuinka monta kuvaa ehditään vielä saamaan. Juuri ja juuri neljä, jos Lilla on mukava ja varsoo samoilla vuorokausilla kuin viimeksi.

Utareet ovat jo täydemmät kuin viime vuonna ja alkaneet nyt parina päivänä täyttymään takaosastostakin pikkuhiljaa. Sekös rassaa omaa mieltä, mutta olen koittanut ajatella, että se on ihan normaalia jo, niinkuin onkin. On vain mukava vetää jostain näitä paniikin aiheita. Huomaa sen itsekkin, että jännittää varsomista, kun näin viime yönäkin ties kuinka monta varsomisunta! Koskaan vaan ei ehtinyt varsominen loppuun.

Olen hirveästi miettinyt, minkä värinen Lilla on ja minkä värisiä varsoja se voi periyttää. Isähän on musta sabino ja se ei ole mustalle homotsygootti, koska sen jälkeläisistä löytyy myös ruunikkoja. Lillan väri aiheuttaa miettimistä, koska se periaatteessa voisi olla homotsygootti tobiano, mustat pienet pilkut kyljissä viittaavat siihen. Se tarkoittaisi sitä, että Lilla voisi periyttää vain kirjavia varsoja, jotka ovat joko tobianoja tai toveroita. Kuitenkin Lillalla on siniset silmät ja iso päänmerkki, joka taas viittaa siihen, ettei se luultavasti ole pelkkä tobiano. Mietinkin, voisiko se olla tobianon ja sabinon sekoitus. Lillalla on silmien ympärillä ja turvassa hieman rusehtavaa, joten se luultavasti kuitenkaan ei ole homotsygootti mustalle. Tämä on liian jännittävää! Jos kuvitellaan, että Lilla olisi tobianon ja sabinon sekoitus, sekä se ei olisi homotsygootti mustalle, olisi varsan mahdollista olla tämän värinen:

37.50% -
Black Sabino
18.75% -
Black Tovero
18.75% -
Black Tobiano
12.50% -
Red (Chestnut/Sorrel) Sabino
6.25% -
Red (Chestnut/Sorrel) Tovero
6.25% -
Red (Chestnut/Sorrel) Tobiano 

Mikäli Lilla taas olisi homotsygootti tobiano, muttei kuitenkaan homotsygootti mustalle, voisi varsa olla:

37.50% -
Black Tovero
37.50% -
Black Tobiano
12.50% -
Red (Chestnut/Sorrel) Tovero
12.50% -
Red (Chestnut/Sorrel) Tobiano

Prosentit tarkoittavat sitä, kuinka suurella mahdollisuudella varsasta voi tulla tietyn värinen. Tobiano on tietty kirjavuuden alatyyppi, samoin sabino, mutta esim. varsan (myös Lahjan isä) isällä sabino näkyy vain pienenä valkoisena läikkänä mahan alla. Sabino varsa voi siis näyttää ihan tavalliselta mustalta tai rautiaalta, mutta alahuuleen ulottuva merkki päässä tai valkoinen läiskä mahan alla paljastaa sen sabinoksi. Tovero tarkoittaa tobianon ja sabinon sekoitusta. Red (Chestnut/Sorrel) väritys on ilmeisesti jonkinnäköinen rautias/ rautiaankirjava. Väritietäjät saa heittää omia ehdotuksiaan, minkä värinen Lilla mahdollisesti voisi olla! Geenitesteillähän tämäkin selviäisi, mutta sellaisia ei ole tullut teetettyä ja tuskin tuleekaan.