tiistai 29. huhtikuuta 2014

Pidän huolta hevosestani


Törmäsin sattumalta haasteeseen, jossa on tarkoitus kertoa aiheesta "pidän huolta hevosestani". Mikäpäs siinä, olette varmaan useinkin törmänneet aiheeseen minä ja miten hevoseni hoidan. Haasteessa on myös haastettava viisi muuta blogia mukaan ja ne ovat Kaikkein kauneinta, Amatööriputkimiehen paluu, Laepin elämää, Rouskutellen! ja Once upon time.

Jokaista hevosta on hoidettava yksilönä. Ne ovat ajattelevia olentoja, ei esineitä. Hevosille on tarjottava riittävä suoja, lajitoverin seuraa ja sopivasti hyvälaatuisia rehuja, sekä aina tarjolla olevaa raikasta vettä. Eläimiä ei saa liikaa inhimillistää, mutta koska hevonen on ihmisen armoilla, on sitä hoidettava sen hyvinvointia ajatellen parhaalla mahdollisella tavalla. Kultainen keskitie on paras tie, vaikkakin harmiksi ääripäitä löytyy molempiin suuntiin. Jotta blogiin ensimmäistä kertaa eksyvätkin pääsevät kärryille, kerron postauksessa siis 8v IC-tammani Lillan ja oman vuotiaan kasvattini Lahjan hoidosta ja hyvinvoinnista.

Onnelliset hevoset tarhaavat yhdessä.

Tyytyväisen hevosen elämään minun mielestäni kuuluu ykkösasiana lajitoverit. Hevonen on laumaeläin, tammani Lilla on joitain pätkiä meilläkin ollessaan ollut hetken yksin, mutta se ei kuulu hevosen elämään. Se oppii olemaan kyllä yksinkin, joskus kuulee väitettävän, että hevonen pitää yksin olemisesta. Joo, kyllä Lillakin yksin pärjäsi, mutta se ero mikä siinä on toisten hevosten seurassa on valtava. Hevosen tarvitsee nähdä lajikumppaneitaan ja pystyä olemaan niiden kanssa fyysisessä kontaktissa. Varsat kaipaavat leikkikaverin seuraa, mutta itse tykkäsin, että porukassa on myös joku joka pitää jöötä. Siksi Lahjalle tulikin viime talveksi hoitoon kaveriksi Lola-varsa, mutta kaikki hevoset tarhasivat silti samassa tarhassa. Lilla piti varsoja vähän kurissa, mutta Lahjalla oli Lola kaverina leikkiseuraksi. Näin Lahjan ei tarvinnut kiusata ja ärsyttää Lillaa, joka aikuisena ei niin innostunut varsan riehumiskohtauksista.

Hevonen on iso eläin, joten se tarvitsee myös tilaa. Meillä parhaimmaksi ratkaisuksi on koettu iso pitkänomainen pihattotarha varustettuna metsäosuudella ja tasaisemalla puolella. Varsinkin Lahja silminnähden nauttii, kun voi halutessaan juosta päästä päähän niin lujaa kuin pääsee. Hevoset pääsevät kulkemaan sisälle ja ulos milloin haluavat - kun eihän se hevonen nuku kymmenen tunnin yöunia. Se nukkuu pieniä pätkiä kerrallansa pitkin vuorokautta, joten hevoset saavat itse valita, milloin menevät pihattoon lepäämään ja milloin käyskentelevät tarhassa.

Hevosella tulisi olla tarpeeksi tilaa liikkua: meillä on isot tarhat, joissa voi revitellä.

Ei olisi kiva pitää hevosta tarhassa, jossa se ei pääse kiihdyttämään täyteen vauhtiin ja riehumaan kunnolla. Kop kop täytyy koputtaa puuta, mutta meillä ei ole ollut yhtään ainutta jalkaongelmaa, vaikka hevoset ovat pihattotarhassa 24/7 ilman yhtään ainutta suojaa jalassaan ja vaikka tarhassa on epätasaisuuttakin. Hevosen pitäminen postimerkkitarhassa suojilla varustettuina 2h päivässä kuulostaa järjettömältä. Sen lisäksi, että "hevonen voi muuten teloa itsensä" on usein syy myös tilanpuute. Silloin on liikaa hevosia tai liian pieni tontti. Antakaa hevosten elää elämää, muutaman tunnin tarhausaika vuorokaudessa ei ole sitä. Kuulee myös välillä kommentteja, kuinka hevonen muka viihtyy yhdeksän neliön karsinassaan ja odottaa tarhan portilla sisälle. Tottakai se odottaa, jos tarha on kokoa kaksikymmentä neliötä, siellä ei ole virikkeitä saati tarhakaveria. Kaikkeahan voi sattua missä tahansa, mutta ei ihme jos sillä hevosella on ties mitä vaivaa, kun sen elämä on "lokerossa" asumista, eikä se pääse kiihdyttämään halutessaan täyteen vauhtiin ja saa paljon viettää aikaa päivässä ulkona hevoskavereiden seurassa. Jos ei samassa tarhassa toisten kanssa, niin ainakin näköetäisyydellä ja isossa virikkeellisessä tilassa.


On tietenkin se toinen ääripää, eli hevosten pitäminen yötäpäivää tarhassa jossa ei ole edes puita. Hevosella tulisi olla edes joku suoja, johon se pääsee lepäämään auringolta tai hyönteisiltä (mikäli kyse ei ole vain päivätarhauksesta, mutta toki mieluusti silloinkin, edes niitä puita). Talvisin en pitäisi hevosta vain katoksellisessa (katos= kolme seinää) tarhassa yötäpäivää, mutta pihatto on oikein hyväkin ratkaisu, mikäli se soveltuu hevoselle. On kuitenkin hyvä muistaa, että myös pihattotalleilla on oltava sairaskarsina varalle hevosen sairastumista tai vaikka kuivaamista varten liikutuksen jälkeen.

Puhtaus on yksi tärkeä asia. Hevoset ei kaipaa luksustalleja kultavuoratuilla kaltereilla tai isoja tiloja kahvinkeittimineen ihmisille. Mutta puhtautta se tarvitsee. Mitä isompi pölykerros tallin katossa ja mitä huonommin siivotut karsinat/ pihatto, sen huonompi talli-ilma ja hygienia Ja kaikkihan tietää, että huono talli-ilma voi johtaa vaikkapa hengitystiesairauksiin. Tai tekisikö sinun mieli juoda kuukausi takaperin puhdistetusta juomakupista tai syödä kaksi viikkoa siivoamatta olleesta ruokakupista? Tai nököttää siinä postimerkkitarhassasi, jota ei ikinä siivota? Niin, ei minunkaan. Itse olen tässä asiassa perfektionisti, pyyhin pihaton seinät viikottain ja kupit saavat useamminkin pesua. Kun alkaa ilmestymään katonrajaan pölyä, vedän ne sieltä alas katuharjalla. Pihaton siivoan päivittäin lannasta ja märästä oljesta.

Tilojen lisäksi huolehdin varusteiden puhdistuksesta. Nahkavarusteet pesen n. kerran viikossa ja rasvaan kerran kuukaudessa. Pinttynyt lika ja hiki ei tunnu hevosesta kivalta. Harjat pesen parin kuukauden välein, satulahuovat ovat käytössä 2-3 kertaa ennen pesuun menoa. Loimia meillä ei paljon käytetä, joten ne pestään niinkin harvoin kuin kerran vuoteen, kuivatusloimet useammin riippuen käytöstä. Suojat saa pesun kerran viikossa riippuen käytöstä. Muut varusteet pestään aina kun näyttävät menevän likaisemmaksi.

Hevonen ei kaipaa luksustiloja, mutta tilojen tulee olla puhtaat. Tässä meidän pihattoa.

Rehujen laatu ja ruokinta ovat myös tärkeitä osa-alueita terveen ja hyvinvoivan hevosen elämässä. Itse painotan hevosten ruokinnassa erityisesti heinään ja siitä ei nipistetä. Joskus kuulee hevosen syövän jopa vain 6kg heinää ja siihen päälle lähes kymmenen litraa rehuja! Lillakin on ponikokoinen ja syö melkein 12kg päivässä kuivaa heinää. Lahjan heinämäärä ei varmaan paljon kymmenestä kilosta heitä, vaikka se on vuotias varsa. Jos on pakko syöttää hevoselle vähemmän heinää esimerkiksi hevosen ylilihavuuden takia on olemassa keksintö nimeltä slow feeding, jonka avulla saa syömistä edes vähän hidastettua. Tarpeeksi suurella heinämäärällä taataan myös se, että hevosen maha ei ehdi olla tunteja tyhjänä - se kun erittää koko ajan happoja, jotka ei tee tyhjässä mahassa hyvää.


Taas jos ottaisin esimerkiksi, että joillain talleilla törmää siihen, että hevoset tarhaa puoli päivää, eivätkä saa heinää tarhaan ollenkaan! Mitä se sitten lie on, ei mitään muuta kuin ihmisten laiskuutta - katsos kun ne heinänrippeet joutuisi siivoamaan tarhasta. Jos ei ole aikaa siivota tarhoja niistä vähäisistä heinistä tai varaa palkata työntekijää tekemään sen, on jälleen kerran liikaa hevosia. Jos perustellaan heinien viemättömyyttä tarhaan sillä, että hevonen voi syödä hiekkaa etsiessään heinänkorsia maasta on internetti pullollaan tarjoamassa eri ratkaisuja heinähäkeistä ja muista, joista hevosen ei tarvitse syödä suoraan maasta. Tästä löytyy sellainenkin ääripää, että hevoset syövät vapaasti pyöröpaalin edessä heinää niin paljon kuin napa vetää. Joillekkin hevosille tämä sopii kuin nenä päähän, mutta jotkut hevoset lihovat herkästi plussapallon näköiseksi. Silloin heinän syöntiä tulisi rajoittaa vaikka slow feedingillä takaamalla kuitenkin se, ettei hevonen joudu olemaan kauaa vatsa tyhjänä.

Tyytyväistä porukkaa ruokalevolla.

Väkirehuista sen verran, että tykkään laskea ruokinnat hevosille mahdollisimman sopivaksi. Harrastehevonen ei tarvitse monia litroja kymmenestä purkista päivässä, hyvälaatuinen heinä on ruokinnan perusta. Siihen lasketaan päälle kivennäiset, vitamiinit ja väkirehut, ei toisinpäin. Keväisin meillä Lilla on syönyt aina ADE-kuurin, muuten se syö heinää, kauraa, kivennäistä ja soijarouhetta nyt lopputiineyden aikana. Lahjan syö samoja ruokia, mutta eri määrän. Varsojen ruokinnassa tulisi muistaa antaa tarpeeksi hyvälaatuista valkuaista, varsa ei pärjää pelkällä heinällä ja kivennäisellä! Se on kasvava hevonen ja liian vähäinen valkuaisen ja energian saanti voi johtaa vaikka kasvuhäiriöihin. Siitostammoja tulisi ruokkia myös tarpeeksi, sillä se syö kahden edestä. Tamma maitovarsa alla saa olla mieluummin vähän normaalia lihakkaampi kuin hoikka.

Puhdasta vettä on meillä aina tarjolla ja se pidetään sulana kelillä kuin kelillä. Lämmitettävä juoma-allas on tarkoitus hankkia jossain vaiheessa, onneksi viime talvi oli aika leuto. Jos ei pysty talvisin järjestämään vettä tarhaan, olisi suositeltavaa edes käydä juottamassa hevosia välillä. Lumensyönti ei helpota hevosen janoa, etkä se saa siitä tarpeeksi nestettä. Johan lumen sulamiseen menee oma energiamääränsä ja miettikää nyt miten paljon hevosen täytyisi lunta syödä saadakseen edes kymmenen litraa "juotua"! Olen jopa törmännyt paikkaan, jossa hevosia käytiin juottamassa ämpäristä kaksi kertaa vuorokaudessa, niillä ei ollut öisin mahdollista juoda mistään. Pöyristyttävää. Olisi aina muistettava, että jos sen hevosen hankkii, on siitä huolehdittava hyvin, eikä kerätä niitä pihalle kuin nallekarkkeja ja hoidon laatu kärsii kärsimistään.


Tasapainoiseen elämään hevonen tarvitsee käsittelijältään varmuutta. Sen pitää pystyä luottamaan ja kunnioittamaan sinua tai muuten joka hetki kanssasi on sille stressaavaa. Itse pyrin tuomaan vaihtelua hevosten elämään tekemällä välillä jotain muutakin kuin liikuttamaan saman kaavan mukaan. Käydessään kävelyllä hevosen kanssa metsässä samoilemassa oppii hevosestaankin yllättävän paljon. Kun oppii tuntemaan hevosensa luonteen, oppii ratkaisemaan ongelmatilanteitakin paremmin.

Lilla on tällä hetkellä pienellä lomalla odotellessaan jakautumistaan. Se kuitenkin silti liikkuu taluttaen pienen lenkin joka päivä ja varsomisen jälkeen on tarkoitus aloittaa liikutus rauhallisesti uudelleen. Lilla on luonteeltaan reipas ja kaipaa liikuntaa ja kevytkin liikutus läpi tiineyden on hyväksi. Kun Lilla ei ole ollut kantava (tai on ollut vasta alkutiineyden vaiheessa) se on liikkunut vähintään kuusi kertaa viikossa. Yritän pitää liikutuksen mahdollisimman monipuolisena, jotta se on hevoselle aina mukavaa. Lahja ei liiku vielä varsana kovinkaan paljoa, mutta siedätän sitä paljon eri asioihin, käyn metsässä taluttelemassa, tehdään maastakäsinharjoituksia... Ne ovat kehittäneet todella paljon luottamusta ja kunnioitusta välillämme.

Minulle vuoden aikana on tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi noussut myös kavioiden hoito. Onhan se mukava puunata hevostaan niin, että vaikka peilikuvansa näkee, mutta usein näkee kavioiden hoidon ulkoistettavan vuolijalle tai kengittäjälle. Kaviot kaipaavat päivittäistä puhdistusta, samalla puhdistaessa näkee, jos on tulossa jotain ongelmia; sieni-infektiota, sädemätää, irtoseinämää jne. Viikonkin puhdistamatta olleet kaviot haisevat tosi pahalle ja puhdistaessa alimmaisena löytyy murenevaa valkoista töhnää ja mustaa mönjää. Ilman kavioita ei ole hevosta. Meillä hevoset elävät kengättä ja se on soveltunut meille todella hyvin. Kaviot ovat vahvoja, terveitä ja hyvännäköisiä.


Seuraan hevosteni hyvinvointia päivittäin. Kesäaikana aurinko porottaa vaaleisiin turpiin, jolloin laitan niihin aurinkorasvaa palamisen estämikseksi. Palanut turpa kun on varmasti kipeä. Hevoset pääsee hyönteisiltä suojaan pihattoon, mutta lisään kesäisin aina hyönteismyrkkyä, kun hyönteisiä alkaa pörrätä ympärillä liikaa. Paukamat ovat ikävän näköisiä, mutta ne ovat estettävissä tarpeeksi tehokkaalla hyönteisten torjunnalla. Vaikkakin olen perfektionisti hevosten hoidon suhteen, vältän kuitenkin ylihoitamista. Yritän ajatella, mikä on hevoselle parasta. Loimituksen puolesta parhaaksi on osoittautunut loimitus vain tarvittaessa, eikä nuo viime talvenakaan kovin monta kertaa loimia saaneet selkäänsä - ainoastaan syksyllä kerran pakkasten alkaessa oli Lillaa muutama päivä loimitettava, koska se ei ollut kasvattanut vielä kunnollista talvikarvaa ja paleli sen vuoksi. Hevosen tulisikin saada loimi päällensä, jos se selvästi muuten palelee, mutta klipattukkaan hevonen ei tarvitse enää +15 keleillä kahta toppaloimea päällekkäin.

Jos hevonen sairastuu, sen elämänlaatu heikkenee. Joskus hevonen tulee kipeäksi pysyvästi tai saa parantumatton vamman, joka joissain tapauksissa voi olla etenevä. Silloin on muistettava pitää järki tunteiden edellä. Hevonen ei kärsi siitä, että se lopetetaan, mutta siitä se kärsii, jos ei voi elää täyttä hevosenelämää esimerkiksi kipujen takia. Hyvä hevosenomistaja tietää, milloin on aika luopua ystävästään.

24 kommenttia

  1. Täyttä asiaa!! Mahtava postaus!! Itse ajattelen ihan samanlailla, vaikka mulla ei omaa hevosta olekkaan :)

    VastaaPoista
  2. Kuulosti jotenkin liiankin "täydelliseltä". Mutta tapansa kullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanoin, olen perfektionisti ja meillä ei hevosen hyvinvoinnista tingitä (:

      Poista
  3. Kuulosti jotenkin siltä, että sun paikka on ainoa oikea täydellinen paikka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, ei ole! Täällä olisi niin paljon asioita, joita haluaisin muuttaa.

      Poista
    2. Lisätäkseni tähän vielä, tunnen paljon talleja, joissa hevosia hoidetaan todella hyvin! Monesta tälläisesta paikasta olenkin saanut vinkkiä myös oman/ omien hevosten hoitoon.Ja saan varmasti jatkossakin. En tykkää järjestellä tallia paremmuudestaan ykkösestä sataan tyylillä, mutta se mikä ottaa minua todellakin aivoon ja säälin hevosten puolesta, on paikat joissa hevosia kerätään pihaan kuin mitäkin pehmoleluja ja jätetään ne sitten heitteille hoitamatta niitä kunnolla. Sitä vaan en voi sulattaa.

      Poista
  4. Olen iha. Samaa mieltä asioista, mutta en nyt ihan noin perfektionisti ole...mutta olen 111% varma että sinäkin teet edes jotain ns"väärin" hevostesi kanssa koska olemmehan vain ihmisiä :) äläkä nyt ota tuota liian hek.koht. koska se ei ollut tarkoitus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, et arvaakkaan miten paljon olen tehnyt asioita väärin! Ja sen lisäksi huonosti, ei väärin, mutta niin, että paremminkin olisi voinut tehdä. Muutama vuosi sitten ei tullut mieleenkään, että tarhan olisi voinut siivota. Tai hevosen turvan rasvata auringossa. Tai tehdä jotain muutakin kuin käydä hihhuloimassa hevosen kanssa pitkin metsiä ratsastaen. Todella usein tulee asioita vastaan, joista on tajunnut, että ne voisi tehdä paremminkin. Hevosten hyvinvoinnin parantamisesta oppii jatkuvasti uutta.

      Tulee olla myös nöyrä toisten neuvoille. Netissä minusta ehkä saa koppavankin kuvan, koska osaan vastata aika kärkkäästi joidenkin anonyymien "neuvoihin" ja neuvoihin. Ano siinä tilanteessa usein ei perustelekkaan mielipidettään kunnolla ja kun ei tiedä, onko siellä ruudun takana 10v pikkutyttö vai hevosalan ammattilainen. Anonyymina hieman epämieluisaan sävyyn kommentointi usein kuitenkin viittaa ensimmäiseen.

      Elävässä elämässä kerään jatkuvasti tietoa nähdessäni osaavia hevosihmisiä. Jos heiltä tulee jotain vinkkiä, otan sen usein tosissani, mutta katson myös muita vaihtoehtoja. Seuraan hevosiani ja sitä, miltä ne näyttävät. On välillä mukavakin saada muilta kommentteja, koska sitä helposti "sokaistuu" asioille, joita näkee päivittäin. Olen mielestäni parin vuoden aikana mennyt paljon eteenpäin ajatellen hevosen hyvinvointia ja omistamista. Mutta koko ajan on kehitettävää lisää.

      Poista
  5. Vautsi, teidän hevoset on onnellisia hyvästä kodista! Itse en tiedä ketään, kuka olisi noin täydellisyyteen pyrkivä hevosten kanssa, että pihaton seinät pesisi joka viikko. :D Ihanaa jos sinulla aikaa ja innostusta riittää :)

    Minusta tuo satulahuopien pesutahti kuullosti tosi hurjalta. Miettii jos ratsastaa viikossa joka päivä satulahuovan kanssa, niin niitä kuluu viikossa ainakin kaksi, hurjaa vauhtia saa kokoajan pestä. Itse en koe satulahuopien likaantuvan niin herkästi, kunhan vaan harjaa hevosen puhtaaksi ennen huovan laittoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vaikka onhan täälläkin rutkasti parantamista! Hurjan mukava juttu olisi saada ensi talveksi hevosille lämmitettävä uimurikuppi tai vastaavasti juoma-astia ja lisäksi heinäautomaatti, josta tipahtaisi aamuyöllä hevosille heinää verkkoon vielä vaikka kilo per naama. Niin niiden ei tarvitsisi olla aamulla ennen ruokintaa ilman heinää, koska ehtivät syödä yöheinät ennen aamua, vaikka slow feeding verkoista reilusti saavatkin. Pihattotarhaa laajentaisin entisestään (mutta se nyt sentään on varmaa, siihen on tulossa pieni laajennusosa kesäkäyttöön ainakin!), haluaisin paremmat hoitotilat ja sairaskarsinat... Kaikkea voi toivoa, mutta pitää olla tyytyväinen siihen mitä on ja hoitaa hevoset niiden tilojen varassa niin hyvin kuin pystyy.

      Meiltä noita huopia löytyy reilusti, joten en koe ongelmaksi pestä niitä usein (:

      Poista
  6. Tosi hyvä postaus, olen ihan samaa mieltä kanssasi. Postauksistasi huomaa, että välität ja hoidat hevosiasi eritäin hyvin. :)

    VastaaPoista
  7. Ihana postus!! Tällästä mä olen aina halunnut :) pihatti on kyl tosihyvä ratkasu, hevostenhan pitää elää hevosten elämää, ja teillä hevoset saavat olla hevosia. Mun mielesä te hoidatte hevosenne juuri niinkuin pitääkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen nelijalkainenhan on yksilö ja ei ole ainoaa hyvää oikeaa tapaa hoitaa hevosia. Minun karvanaamoille kuitenkin tuo pihattoratkaisu on ollut kyllä parhain keksintö ikinä, hevoset viihtyy! Kiitos (:

      Poista
  8. Tosi hyvä ja asiallinen teksti! Kunnioitan sitä miten paljon jaksat huolehtia ja puuhastella hevostesti kanssa ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ovathan nuo miltei tärkein asia elämässä (:

      Poista
  9. Mahtava teksti! :) Itsellänikin on hevonen pihatossa ja olen huomannut sen paljon paremmaksi ratkaisuksi kuin karsinassa olemisen. Olen lukenut blogiasi jo aika pitkään ja olen saanut paljon vinkkejä monista koulutukseen liittyvistä asioista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toinen sopii toiselle, toinen toiselle. Meilläkin pihatto on ollut mahtava keksintö, hepat ovat tykänneet!

      Poista
  10. En jaksanut lukea postausta loppuun, ei kivaa luettavaa. Kirjoitus on hyökkäävää ja antaa sellaisen kuvan että pidät omaa tapaasi ainoana oikeana, jos tekee toisin tekee väärin. Toki kaikilla on oma mielipiteensä ja sen saa esittää, mutta itse olisin sen halunnut lukea ilman noin vittumaista sävyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En jaksa tähän edes vastata kuin että en pidä ja on monta tapaa tehdä oikein, sekä lue muiden kommenttien vastaukset.

      Ei kukaan ole käskenytkään lukea ;)

      Poista
  11. Onko teillä joskus palanut turpa? Meillä on varsalla turvassa kauheasti pientä rupea ja on todella kipeä. ei oikein meinaa antaa rasvailla. Olen laittanut suojakertoimella 50 aurinkorasvaa ja silti paloi :/ nyt olen hoitanut palanutta nenää helosanilla mutta jos tiedät jotain parempaa niin otan tiedon vastaan :D

    VastaaPoista