lauantai 31. toukokuuta 2014

Ihanuuksia kaikki

Partaveikko, porukan valkein on sulattanut sydämen ihan täysin. Kuinka sitä voisi olla rakastamatta, pientä turilasta, joka hörisee ja tulee katsomaan sinua tarhaan? Lahja on toinen rakkauspakkaus, yhtä innokkaana aina lähtemässä harjoittelemaan unohtaen laumansa, ruuan ja kaverit taakseen hetkeksi. Lilla kolmas, se oma herkkänahkainen rauhallisuus. Ilman sitä ei olisi saatu lisää tälläisiä ihanuuksia tähän maailmaan. Unohtamatta tietenkään isää! Olisi ihanaa, jos Lordista tulisi isona yhtä mukava herrasmies.

Vähän aikaa touhusin Lahjan kanssa kentällä tänään. Se toimii todella kuin ajatus, mahtavaa, kun pienistä merkeistä voi vaikuttaa hevosen tekemisiin. Lillalla vähän pyörin kanssa kentällä hyvin kevyesti ja Lordin kanssa otettiin illalla pieni kertaustuokia opetettavista asioista. Joka kerta asiat sujuu vain jo paremmin ja paremmin, kohta voi alkaa puhdistaa kunnolla senkin kavioita huoletta ilman, että varsa alkaa nykimään jalkaansa ja kokemus olisi sille vain negatiivinen.

Tämä lapsonen on ollut kovin innokas suulla rapsuttamisen suhteen. Puremisen kanssa olen joko uutterasti työntänyt varsan pään (tai koko varsan, jos se alkaa todella käydä ylikierroksilla) pois luotani ja lopettanut mielenkiintoni (rapsutuksen ym.) varsaa kohtaan, jolloin se tajuaa, ettei puremisella ole mukavaa seurausta. Kaikenlainen ärähtely, läpsiminen sun muu turha puremistilanteessa vai kiihdyttää hevosen halua jatkaa (se voi luulla, että leikit sen kanssa). Luulen, että oreilla tämä on entistä tärkeämpää, ettei provosoi hevosta jatkamaan. Läpsimisillä se saa vain lisää huomiota, etenkin tilanteessa, jossa se ei muuten ole saanut huomiota osakseen, se tajuaa, että puremisella sitä saa (läpsäisyllähän sinä huomioit hevosta) ja oppii sitä kautta puremaan lisää. Voisin melkein väittää, että aika usein se ihminen on se, joka opettaaa hevosen puremaan, potkimaan tai harrastamaan jotain muuta "ilkeää" (hevonenhan ei sitä tiedä, että sen tekeminen on epämiellyttävää ihmisen mielestä), kun "houkuttelee" hevosta jatkamaan. Hevonen ei tahdo olla tahallaan ihmiselle ilkeä, sille on kerrottava oikeilla ratkaisutavoilla, mikä ei ole ihmisestä mukavaa kohtelua. On aina mietittävä, mistä epämukava tapa johtuu, miksi hevonen sitä tekee. Lordin tapauksessa se johtuu tietämättömyydestä, eikä esimerkiksi kivusta tai huonoista kokemuksista, jolloin parhaimmaksi ratkaisuksi olen kokenut sen, että lähden (tai olen jo alusta asti lähtenyt) kitkemään suulla rapsuttamista pois edellä kertomallani tavalla. Koko ajan se on vähennyt ja varmasti loppuu kohta kokonaan.


Sulan tälle kuvalle!


Likaiset oljet kottikärryssä oli todellinen ihmetyksen aihe!




Lahjan tuhoama puska.


perjantai 30. toukokuuta 2014

Kosketusetäisyys saavutettu

Illalla oli jo ihana sää, joten ponit pääsi samaan tarhaan. Sateella en viitsi vielä laittaa, koska Lillan ja Lahjan välillä on edelleen kitkaa ja voisi olla että sen tuloksena kaikki möllöttäisivät ulkona, eikä kukaan menisi sisään. Lahja on saanut tehdä läpimurron, nimittäin se pääsee koskettamaan Lordia jo. Toki liian kauan kestänyt juttutuokio varsojen välillä saa lopun Lillalta, mutta pääjehu löysää otteitaan koko ajan. Lordi vain hirnui Lahjalle ja Lahja hörisi, Lahjasta tulee hyvä lapsenvahti ja leikkikaveri! Lapsiahan ne on molemmat, joten on molemmille varmasti mukavaa, kun on leikkikaveri. Kun Lilla nyt vielä löysäisi nutturansa ja uskoisi, että Lahja todellakin vain tykkää Lordista, eikä aio syödä sitä päivälliseksi.

Tuon isomman kersanhan pesin jo, mutta Lilla olisi pesujonossa seuraavaksi. Sitä pölyä vain tulee ja tulee jostain karvojen uumenista, joten kun kelit tästä taas lämpenevät ja Lordi kasvaa pääsee ne yhdessä pesulle. Kerran kymmenen minuuttia selässä ollut satulahuopakin oli ihan likainen, joten jo se kertoo, että sitä likaa vain tulee jostain.


<3



Huomaatte varmasti, että Lordilla on vähän sinistä toisessa silmässä!



torstai 29. toukokuuta 2014

Harjoitusvideo

Sataa edelleen, joten kameraa en ole ulkoiluttanut, mutta Lahjaa kyllä. Sen hirnuminen tarhassa oli niin säälittävää, että sateesta huolimatta hain ponille talutusvälineet, jonka huomattuaan se oli heti portilla vastassa. Harjoiteltiin kentällä aluksi vähän pysähdyksiä narun ravistelusta, liikkeellelähtöä käsimerkistä ja luoksetuloa. Vähän aikaa mentiin ilman naruakin, jonka jälkeen käytiin tiellä hölkkäilemässä. Vaikka Lahjasta ei ole kuulunutkaan mitään blogissa, tämäntapaisia lenkkejä ollaan tehty ja vähän ohjasajeltukkin. Lahja jos joku pitää harjoitteluhetkistä, tuskin se muuten hirnuisi tarhassa vastassa saati olisi heti portilla vastassa, vaikka sillä on ruokaa, seuraa, suojaa ja tilaa. En voi käsittää vieläkään, miten paljon Lahja asioita oikeastaan osaakaan. Lordinkin oppimismääräkin tuntuu jo valtavalta, mutta kyllä meillä on pitkä tie siihen, että se osaa yhtä hyvin asioita kuin Lahja.

Tänään en ehtinytkään tehdä enää menojen takia harjoittelemaan Lordin kanssa kummoisia tai tekemään Lillan kanssa mitään, mutta alla on eilinen harjoitteluvideo. Lordi on oppinut nopeasti ja tullut mukavammaksi käsitellä. Vähänhän tuo on vielä sätkynukkemeininkiä, mutta eiköhän se siitä rauhoitu kun jaksaa opettaa ja pitää harjoitushetket tarpeeksi lyhyinä.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Päivä päivältä lähemmäs

Olen nyt ties kuinka pitkän tauon jälkeen palannut Lillan selkään. Ainakin tuntuu ikuisuudelta ja lihakset muistutti, ettei tälläistä rääkkiä ole ollut aikoihin, vaikka kävelin selästä ehkä kymmenen minuuttia. Lillalla oli energiaa tajuttomasti ja olisi varmaan lähtenyt samointein kympin juoksulle. Ihana oli käydä taas oman hevosensa selässä! Uudella innolla kohti tulevaisuutta, josko talvella raahaisi itsensä niille tunneillekkin Lillan kanssa.

Tarhassa Lahja pääsee koko ajan lähemmäs ja lähemmäs Lordia. Lilla ei enää ihan niin hirveästi pidä vahtia ja saattaa olla asetelma niinkin, että Lordi on hevosten välissä, eikä Lilla juokse eteen. Kosketusetäisyydelle ei vieläkään ole asiaa.

Varsa on ollut todella hieno, jalat nousee jo ihan kepeästi ja niitä pystyy pitämään ylhäällä. Talutus sujuu, paineesta väistäminen sujuu, riimun laitto sujuu. Kyykkyyn ei kannata tämän kanssa mennä houkutellakseen luokseen, koska sieltä äkkiä tullaan etujaloilla syliin. Samoin suulla on yritetty syödä hihat ja kädet, mutta tälle on tehty joka kerta loppu. Samaa maata Lahjan kanssa pienenä, eihän tämä jaksa muistaa käskyä, ennenkuin sen kymmenen kertaa olet sanonut. Oikeasta palkitaan ja väärästä käytöksestä sanotaan, ettei se ole oikein. Hirveän hyvin on Lordi asioita oppinut!


Tuo otsatukka naurattaa ja parta on piste i:n päälle!

Kovin lähellä antaa Lilla Lahjan jo olla. Huomatkaa Lahjan korvat, ilmettä ei näe, mutta selvästi varautunut häipymään paikalta jos isompi taho käskee.



maanantai 26. toukokuuta 2014

Sateisen päivän tekemiset

Täällä on satanut koko päivän, joten kuvia sai aika kehnonlaisesti. Ulkona ei huvittanut ihan hirveästi sateessa olla, joten siivosin varustehuoneen puolella ja vein Lillalle ja Lordillekkin heinät sisälle. Illemmalla sateesta oli tauko, joten käytiin vähän kävelemässä, jonka jälkeen harjoittelin Lordin kanssa perusjuttuja pihatossa. Kiinnioloa, harjausta ja jalkojennostoa. Kaikki meni oikein hyvin, varsa varmasti oli jo väsyneempi, kun ei ollut levännyt vähään aikaan, joten harjoittelu helpottui. Yleensä on aika äkkiliikkeinen kaveri, mutta tämä kerta meni todella hyvin, kun varsa oli vähän rauhallisempi.

Varsa kävi kävelyn aikana Lahjan aitauksen vierelläkin tekemässä tuttavuutta. Lilla oli narun päässä ja Lahja aitauksen toisella puolen, joten emä ei päässyt häätämään Lahjaa pois. Eikä se vaikuttanutkaan haluavan tehdä niin, kun aita oli edessä kuitenkin. Kun Lordi juoksenteli myöhemmin Lahjan aitauksen vierellä innosti sen Lahjankin hyppimään, että tanner tömisi! Varmasti tulee näille kahdelle hyviä leikkejä jonkun aikaa, kun Lordi vähän kasvaa.



Lahjakin ollut noin pikkunen!


Tuo ravi! 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Uutta ulkoasua

Uutta ilmettä blogin puolelle! Bannerin sain toisaalta (osoite blogiin bannerissa) ja taustakyhäelmän väsäsi allekirjoittanut itse (kertokaa, jos se on ihan kamala, yritin parhaani...). Kaikki nallekarkit ei mee aina tasan ja mulle ei tätä bannerien ja taustojen tekemisen lahjaa oo kyllä tullu. Jos joku fiksu muuten tietää, voisi kertoa, miten saan uuden sivun. Vaikka kuinka yritän julkaista, en saa Lordin esittelyä näkymään linkkinä blogissa ja hukkasin senkin sivun, mistä löytää asetukset sille, missä sivujen haluaa näkyvän.


Katselin läpi varsa-arvailun vastaukset ja voittajaksi selviytyi yhdeksällä oikealla vastauksella Venla hehepo. Oikeat vastaukset on tummennettu ja väärien vastauksien perään on kirjoitettu oikea.

1. Varsan sukupuoli? ori
2. Varsan väri? mustankirjava
3. Varsan hännän väri? mustaa ja valkoista
4. Varsan simäripsien väri (jos eriväriset, vastaa kumpi on erivärinen)? Mustat
5. Varsan silmien väri (jos eriväriset, vastaa kumpi on erivärinen)? ruskeat
6. Varsan pään merkit (huom, kirjavillakin on päämerkkejä, esim. Lahjalla on ½ valkopää)? läsi
7. Varsan kavioiden väri (jos erivärisiä, mitkä on minkäkin värisiä)? valkokaviot
8. Varsan syntymäpäivä? 10.5 20.5
9. Varsan syntymäaika (viiden minuutin tarkkuudella)? 19.30 klo 11.30
10. Näenkö minä varsomisen? näet
11. Hyväksyykö Lilla Lahjan heti varsan lähelle, kun ne näkee toisensa ensimmäistä kertaa? kyllä ei
12. Kuinka kauan menee varsomisesta, että varsa...
-On ensimmäisen kerran pystyssä? 30 min
-Juo maitoa? 35 min 1h
-Hörisee, vai tekeekö se sitä ollenkaan? ei tee 10min
13. Varsooko Lilla sisälle vai ulos? ulos sisälle
Tänään kameraa en kuskannutkaan ollenkaan mukana, mutta ehkä huomenna taas kuulumispostausta. Lillan selkään en tällä kertaa ole pitänyt kiirettä, koska varsominenkin oli hieman vaikeampi kuin viimeksi. Ensi viikon aikana varmasti päästään menemään käyntilenkkejä, varsakin saa hyvää liikuntaa samalla, mutta voi tarvittaessa kuitenkin levätä kentälläkin. Lahjan kanssa vähän ohjasajettiin tänään, ehkä kaipaisitte siitäkin jo kunnon postausta paljoilla kuvilla varustettuna?

lauantai 24. toukokuuta 2014

Potuttaa

Voisin sanoa, että ottaa aivoon. Tänään oli irlannincobien jalostusnäyttelyt. Nimenomaan oli, facebook on täynnä näyttelypäivityksiä, palkintokuvia, näyttelykuvia ja tuloksia sieltä. Se auttaa tähän ärtymykseen ihan hirveästi, koska Lahjankin olisi pitänyt mennä sinne. Tätä hauskaa tuuria, ensin Lilla venytti ja vanutti, eikä meinannut varsoa koskaan, sitten meni auto rikki ja kohta ilmoitti hevosten hoitaja, ettei pääsekkään hoitamaan Lillaa ja varsaa Lahjan näyttelypäivänä. Seuraava onkin sitten vasta vuoden päästä, tekisi mieli vetää kunnon itkupotkuraivarit, sinne olisi ollut todellakin mukavaa mennä käyttämään Lahja ja nähdä muutakin irlannincobporukkaa hevosineen. Ei niin ei, arvatkaa huviksenne tällä tuurilla tuleeko ensi vuoden näyttely olemaan jossain niin kaukana ettei sinne varmaan ole pienintäkään mahdollisuutta mennä tai sinne meno tyssää johonkin yhtä hyvin kuin tänäkin vuonna. Mutta minähän menen, vaikka ois puoli Suomea matkaa. Lahja vaan ei kehään pääse luultavasti seuraavallakaan kerralla, koska sitten raahaan sinne Lordin ja Lillan.

Revitään nyt jotain positiivista tästäkin asiasta, on mulla ainakin puhas hevonen vähän aikaa! Ja huivi silmillä, mut se ei taida olla mikään yllätys.

Poni vielä pari päivää sitten likaisena.

Päivänpiristäjä kersavillin kanssa on harjoiteltu jonkun verran. Se on löytänyt juoksemisen ilon ja riehuu välillä hulluna, hullummin kuin Lahja pienenä! Pari ekaa päivää Lordi vaikutti niin rauhalliselta, nyt siitä on tullut kauhukakara. Ei nyt sentään, mutta virtaa on kuin keskusyksikössä.

Ollaan opeteltu pikkaisen paineesta myötäämisen ja talutuksen lisäksi kiinnioloa, sekä nosteltu kinttuja. Kiinniolohan on vielä vaan sitä, että laitan narun renkaasta ja toinen pää tulee käteeni. Silloin se ei ole ihan kiinni kiinni vielä, mutta kuitenkin naru estää liikkumisen kovin kauas. Jalannostot on ihan sitä, että nosto riittää, jonka jälkeen heti irti. Yritän opettaa perusasiat mahdollisimman aikaisin, jotta esimerkiksi ensimmäisen vuolun teko helpottuu huomattavasti vuolijalle ja varsallekkin jää mukavampi kokemus, kun on oppinut jalannoston olevan ihan ok. Muistutan tähän vielä, että joka varsan kanssa ei voisi viiden päivän ikäisenä vielä harkitakkaan kaikkea tätä, yksilön mukaan on mentävä. Aran varsan kanssa on käytettävä aikaa ensin siihen, että se tottuu ihmiseen, ennenkuin lähdetään vaatimaan siltä enempää, jolloin siitä voi tulla entistä arempi. Tämä ei kyllä arka ole, kun on muutaman kertaan kokeillut, saako pukittaa päin tai hypätä pystyyn päälle tai juosta syliin tai... Kyllä siitä fiksu oripoika kasvaa, kun saa sisäistettyä sen päähän, että ihmisen on tarkoitus olla kyllä ystävä, mutta ei painikaveri, eikä päälle saa tulla missään tilanteessa.

Tällä on paljon enemmän varsatukkaa kuin Lahjalla syntyessään! Tuliskohan tälle vielä paksumpi harja kuin siskolle, vai kenties kalju isona? ;)



torstai 22. toukokuuta 2014

Kolmatta päivää eletään

Aivan pakko omistaa vielä yksi postaus tälle ihastuttavalle pikkuherralle, ennenkuin palaillaan Lahjan ja Lillan kuulumisiin tarkemmin!

Lordi osaa paljon asioita jo. Se on ollut niin tuttavallinen, että on voinut lähteä harjoittelemaan asioita heti reippaalla tahdilla, kuten Lahjankin kanssa. Mitä nopeammin opittaisiin perusasiat, eli riimu, talutus, väistäminen paineesta ja jalkojen nosto, sitä parempi, koska varsa on huomattavasti helpompi käsitellä ja esimerkiksi vuolla.

Talutus on vielä ollut aika pitkälti naru pyllyn taakse ja menoksi, koska varsa ei voi tietää mitä mitäkin narusta vetäminen tai paine siellä tai täällä tarkoittaa. Tänään kuitenkin opeteltiin väistämään kosketuksesta takaosaa ja vähän peruuttamaan, sekä lähtemään liikkeelle käden eteenpäin viemisestä ja riimun paineesta niskassa. Kun varsa nämä hoksaa ja sen lisäksi oppii seuraamaan painetta narussa joko ihmiseen päin tai ihmisestä poispäin taluttaessa, helpottuu sekin huomattavasti, kun varsalle voi kertoa jotain. Oppisihan se talutuksen varmasti ihan vain taluttamallakin, mutta tällä keinolla siihen menee vähemmän aikaa, kun paloja kerrallaan opetellaan. Kun palat sitten yhdistää talutukseen, kaikki ne loksahtaa paikoilleen ja pian on hevonen, joka oppii kulkemaan nätisti ihmisen vierellä ihmisen haluamassa paikassa! Koska painettahan sinä käytät, mikäli haluaa hevosen lähtevän liikkeelle tai liikkuvan reippaammin, ojentaa käden eteenpäin tarvittaessa niin paljon, että niskaan tulee painetta, jos haluat hevosen poispäin itsestäsi, ojennat kätesi kaulan alitse ja kiristät narua, jolloin hevonen menee sivulle, jos haluat pysähtyä, kiristät narua jne. Mikäli varsalle ei ole koskaan kerrottu, mitä ihminen mistäkin merkistä haluaa, se ei voi tietää sitä. Kun fyysisellä paineella tehdyt paineet ja niihin reagoinnit alkavat sujua, voi sitten siirtyä astetta pienimerkkisempään, eli vain ihan kehonkieleen: kun pysähdyt, varsa pysähtyy, kun lähdet liikkeelle, varsa lähtee jne.

Opetellaan äsken kertomani asiat ensin sujuvaksi, jonka jälkeen siirrytään varmasti kiinniolon opetteluun. Ei siksi siihen ensin, koska varsan on hyvä tietää, että paine niskassa tarkoittaa eteenpäin. Kun se on sen oppinut, riski vetopaniikin syntymiseen pienenee ainakin vähän. Ennen kiinnioloa lähipäivinä varmasti lähdetään nostamaan jalkoja, jotta vuolijan tuo helpottuu. Jalka ylös, heti irti, aikaa voi pidentää sitten, kun tietää, ettei varsa hätäänny jalan nostosta.

Tulipas tekstiä! Huomatkaa, että kirjoitan vain omia kokemuksia, en neuvoja, joita kaikkien tulisi noudattaa. On monta hyvää tapaa toimia varsan opetuksen kanssa ja jokaiselle sopii hieman eri tyyli. Blogille saa muuten heittää nimiehotuksia, kun täällä on tyttösten joukossa nyt yks herrakin...

Lahja sai tänäkin aamuna lähdöt varsan läheltä




Siellä se poika juoksee!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Vähän vielä varsakuulumisia

Tuntui, että Lillan suoliston toiminta ei vaan meinannut lähteä kunnolla käyntiin varsomisen jälkeen, joten käytiin pienellä kävelyllä ihan sen edistämiseksi. Ähky kun ei innosta ja käveleminen saa luultavammin suoliston vähän paremmin toimimaan. Lordin mukaan mentiin kuitenkin, sillä en halunnut väsyttää varsaa. Se kuitenkin juoksi mukana koko matkan innoissaan ja lenkillä oli vaikutustakin, koska sitä tavaraa alkoi sitten tulla, vihdoinkin kunnolla! Huomenna vielä tarkkailupäivä, mutta luulen, että alkaisi olla asiat aika hyvin kummallakin.

Alkaisi olla niin paljon selitystä varsomisesta ja varsasta jo, että ehkä kohta saataisiin Lahjankin kuulumisia! Se onkin blogin puolella jäänyt ihan unhoon. Tässä kuitenkin vielä vähän rikastettu varsomisvideo, jossa näkyy pätkiä ennen varsomista ja varsomisen jälkeen, eikä vain itse tapahtumasta.


Päivän kulkua

Aamu alkoi hyvin, sillä pojalta oli kaikki pikisonta tullut ulos. Lillan suoli ei vaan vieläkään toimi ihan normaalisti, joten se on tarkan seurannan alla edelleen. Kumpikin vaikuttaa voivan hyvin ja ovatkin olleet pihatossa koko päivän. Lordi ei vielä hoksaa tai uskalla mennä ovesta pihalle ja sisälle, mutta kun huomaa, että alkaa väsyttää tai on paljon energiaa, olen käynyt avittamassa sitä sisälle tai ulos.

Opetus on lähtenyt heti alkuun, eilenhän orilla oli jo riimut päässä ja tänään taluteltiin vähän. Tällä on sama kuin Lahjan kanssa pienenä, ei paljon tarvinnut neuvotella, mennäänkö vai eikö mennä eteenpäin kun on naru pyllyn takana. Se mistä tämä eroaa kuitenkin, tämä ei ihan niin paljon riehu ja pompi. Lahja oli mahassakin kamalan energinen, mutta tämä ei. Pirtsakka, utelias ja ihmistuttavallinen on luonteeltaan, mutta riehuttu ei olla kuin vähäsen. On opittu jo sekin, että kun tulee ihmisen luo, saa rapsutuksia, joten tulee mielellään luokse. Meinasi se vaan aluksi unohtua, että syliin ei kuitenkaan voi juosta.

Kaikki hevoset oli aamupäivän samassa tarhassa. Lilla antoi jonkun verran Lahjalle kyytiä, kunnes se tajusi, ettei lähelle ole mitään asiaa. Loppupäivän Lahja saa olla omassa tarhassaan, että Lilla ja varsa saa olla ihan rauhassa. Kunhan varsa oppii pihattoon kulun itse ja kasvaa vähän, saa ne olla pihatossa ympäri vuorokauden, mutta ovat nyt vielä yöt sisällä. Saa sitten jossain vaiheessa Lahjakin liittyä kokoaikaisesti seuraan, sitä ärsyttää selvästi yksinolo, kun kohta viikon pari joutunut yksin tarhaamaan.








tiistai 20. toukokuuta 2014

Varsominen

Aika kertoa varsomisen kulku alusta asti. Edellisyönä oli se kamala ukkonen, luulen, että olisi varsonut jo silloin, mutta ukkosen takia ei sitä tehnyt. Veikkasin lujasti varsomisen menevän tähän yöhön. Aamulla poni alkoi tiputtamaan ja valuttamaan maitoa todella. Se potki tarhassa vähän ja hinkkasi itseään kottikärryihin, kun siivosin tarhaa. Lämpö oli 37,8 eli ihan pikkaisen alle sen, mitä Lillan normaali lämpö on. Jostain syystä aloin uskomaan siihen, että ehkä Lilla varsookin jo nyt ja otin sen sisälle.

Seurasin tammaa karsinan vieressä, josta se näki minut. Harva hevonen varsoo ihmisen nenän edessä, hevoset pystyy säätelemään avautumisvaihetta ja siirtämään sitä jopa päiviä. Aluksi Lilla söikin ihan rauhassa, mutta sitten se aloitti ramppaamisen. Minun edessäni, en voinut uskoa! Siinä vaiheessa jo tiesin, että varmasti varsoo ihan juuri ja pyydin äidin myös hoitamaan kuvauspuolen ja mahdollisen eläinlääkärille soiton, kun taas minä siirtyisin varsomisen aikaan karsinan puolelle istumaan.

Lilla alkoi olla korvan kärkiin asti hikinen ja hiki valui päästäkin vanana. Pian se menikin makuulle, aamulla yhdentoista aikaan! Siirryin karsinan puolelle tässä vaiheessa, mutta vain istumaan ja seuraamaan mahdollisimman hiljaa. Lilla kävi pariin kertaan makuulla, kunnes vettä alkoi tulla ja pian jo amnionpussi ja yhden kavion kärki.

Seurasin, että kaikki olisi menossa hyvin, mutta lopussa jo muutaman minuutin punnertamisen jälkeen otin ja tartuin varsan jaloista ja autoin sen pihalle. Sitten se tulikin nopeasti, kalvot auki ja vähän kuivailua. Lillalle tietenkin otti voimille varsominen ja oli jonkun aikaa makuulla. Varsa oli sen verran reipasta laatua, että napanuora katkesi jo siinä vaiheessa, joten sidoin roikkuvat jälkeiset jo Lillan makuulla ollessa kasaan, ettei ne jäisi jalkojen alle. Nousemisenkin jälkeen Lilla oikeastaan oli vain paikoillaan siihen asti, että jälkeiset tuli pihalle tunnin sisällä. Sen jälkeen alkoi varsan hoivaaminen ja huolehtiminen.

Jälkeiset vaikuttivat normaalilta molemmilta puolilta, joten ne päätyivät lantalaan. Varsalla kesti jonkun aikaa hoksata, mistä maitoa tulee, mutta avustuksella se tunnin sisään pääsi juomaan. Vielä parin tunnin päästä pihallakin varsaa sai ohjata nisälle, kunnes se tajusi vihdoin itse, missä baari on ja osasi hakeutua oikeaan paikkaan janon yllättäessä. Pikikakkaa tuli melkein heti syntymän jälkeen, mutta vielä en ole ihan varma, onko aivan kaikki tullut pihalle. Sitä täytyy tarkkaan seurata ja hakea heti aamulla peräruiske apteekista, jos vielä silloin näyttää siltä, että jotain on tulematta. Lilla on juonut kovin vähän ja sillä on suoliston kanssa vähän ongelmia siinä mielessä, ettei ole tehnyt juuri mitään. Tämä on kuitenkin tuttua jo viime vuodesta, joten seurailua vaan ja soittoa eläinlääkärille, jos alkaa mennä ongelmalliseksi.

Monen mielessä on varmasti kysymyksiä. Yleisimpiä on varmaan ne, jääkö tämä oriksi vai ruunataanko, mikä nimeksi tulee ja miten blogin nimi muuttuu. Tämä jää oriksi, mikäli pysyy terveenä, on PSSM1-negatiivinen ja omaa jalostusarvoa. Lempinimeksi tulee Lordi, tätä joku lukijakin ehdotti. Blogin nimestä en tiedä, miten muuttuu, mutta sekin selviää kyllä jossain vaiheessa.

Kuvia, kun niitä kuitenkin odotatte!

Kiitos kaikille onnittelijoille! Teitä on tälläkin kertaa niin paljon, että ajattelin kiittää näin kerralla kaikkia. Kihisette kuitenkin halusta nähdä lisää kuvia valloittavasta orimiehestä, joten niitä tulee nyt! Vaikka varsominen oli mahdollista nähdä livenä (ja sen pystyy katsomaan uusintana osoitteesta http://bambuser.com/v/4635704), on siitä tulossa vielä kunnon postaus selostuksineen ja kameralla kuvattuine videoineen. Livelähetyksessä varsomista ei kunnolla nähnyt, koska Lillan takaosa jäi kameran ulkopuolelle, mutta kun kuitenkin joku haluaisi sen nähdä(?), on siitä siis tulossa kameralla kuvattu video.

Mutta laitetaan nyt näitä kuvia ensihätään! Varsomiskertomuksen kirjoittamisessa menee kuitenkin aikaa, samoin videon editoinnissa, joten kuvia nyt vain aluksi. Jälkeiset tuli hyvin, varsa juo ja löytää nisänkin itse, on tehnyt pikikakan, mutta pissaa vielä odotellaan. Lilla ei ole juonut mitään varsomisen jälkeen, joten näitä kahta asiaa odotetaan jännityksellä, että emä ja varsa pysyy hyvinvoivana. Sekä tietenkin sitä, että Lillalle ei tule tulehduksia tai muita kiputiloja varsomisen seurauksena, mutta tähän asti on mennyt hyvin! Pihalla on niin hyvä keli, eli hepat pääsi melkein heti sinne nauttimaan päivästä. Mitä siellä sisällä viidentoista neliön karsinassa kannattaa kykkiä, kun niin kaunis sää!

Tuoreena.





Äiti ohjaa.