maanantai 23. kesäkuuta 2014

Lyylin kuulumisia

Kyselyitä Lyylin kuulumisista on tullut paljon, joten niitä tulee nyt. Ikää löytyy kohta jo seitsemän kuukautta, energiaa vaikka muille jakaa ja intoa kaikkeen tekemiseen. Riehumiseen, oppimiseen, tuhoamiseen, järjestyksen muuttamiseen, inventaarioon... Tää on taitava siinä, uskokaa pois!

Lyyli on mukavan hiljasääninen kaveri. Se ilmoittaa ihmisten tulosta haukkumalla, mutta hiljenee käskystä tai itsestään jonkin ajan kuluttua. Ei jää huutelemaan perään kun lähtee kotoa pois, mutta joka ikinen kenkä, tossu, lapanen, pipo, tyyny, kirja, lehti, puukalikka ja pahvinpalanen joka vain on löydetty on vastassa ripoteltuna ympäri taloa takaisin tullessa. Kovin pahasti mitään ei vielä ole kuitenkaan syöty oman ruuan ja lelujen lisäksi kuin vähän tuolin nurkkaa ja matonreunusta.

Pihassa tuo pysyy ihan vapaana, vaikka valikoivaa kuuloa tuntuu löytyvänkin. Yksi aamukin oli kaksi rusakkoa keskellä pihamaata, joiden perään tämän lähti, käänty takaisin, juoksi vähän toiseen suuntaan ja alle minuutin kuluttua oli takaisin pihassa. Äitiltä on pari kertaa valkoinen viuhahdus kadonnut pihasta metikköön, mutta aina tuo on takaisin tullut jonkun ajan pihassa ärisemisen jälkeen.

Kovin ihmeellisiä asioita ei ole opeteltu Lyylin kanssa. Tarkoitus on saada tuosta mukava totteleva koira omiin tarpeisiin, ei me olla vielä ainakaan lähdetty harjoittelemaan mitään kilpailusuorituksia varten. Jos odotatte siis oikein opetettua TOKOa ja täydellisesti toimivaa koiraa, voitte unohtaa katselun. Minulle riittää tällä hetkellä, kun koira istuu, menee maahan, tulee sivulle, kulkee siinä ja pysyy paikoillaan pyydettäessä. Tosin kaikessa tuossa on vielä lisää harjoittelemisen varaa. Lenkillä narun päässä tuo saa olla ihan pitkällä narulla, mutta pyydettäessä on tultava sivulle. Pyöränkin kanssa on Lyyli päässyt lenkille. Ruoka-aikana odotetaan kiltisti ja perus hoitotoimenpiteet sujuu hyvin kynsien leikkuusta pesuun.

Ainoa asia joka on vähän elämää haitannut, on Lyylin matkapahoinvointi. Se meni jo ohi yhdessä vaiheessa, mutta tuli takaisin. Koira kuitenkin menee mielellään autoon, joten jos ongelma ei mene ohi ikää tullessa, on varmasti hankittava matkapahoinvointilääkitystä. Samanlaisia pahoinvoinnista kärsiviä me molemmat koiran kanssa, itsellä refluksitauti ja toisella matkapahoinvointia. Eikös se koira tule omistajaansa vai omistaja koiraansa, miten se menikään... ;)


10 kommenttia:

  1. Tosi suloinen koiruliini! <3

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus ! Ootteko nyt siis uuessa paikassa vai vanhassa kun on toi kaukalo :D ?

    VastaaPoista
  3. Se on jo niin iso :D Hyvin se tottelee, vaikka ikää ny ei vielä ookkaa hirveesti :D

    VastaaPoista
  4. Kylläpäs se on kasvanu. :o Tosi sulonen. :)

    VastaaPoista
  5. Meillä koirat kärsi nuorempana matkan pahoinvoinnista, mutta koirien kasvaessa ja auton kyydissä oloon tottumisen jälkeen ei ole ollut matkapahoinvointia. Eivät saa kyllä ruokaa aamulla, jos oli aamulla lähtö jonnekin ajuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä auttaisi täälläkin ikää tullessa!

      Poista