keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Lordi 4kk ja koira kaivossa

Aloitin talleilun tänään ottamalla käytävälle ensin Lordin analysoitavaksi. Se on täyttänyt jo muutama päivä sitten neljä kuukautta, joten oli aika saada myös toinen madotus. Lordin mielestä matolääke oli ihan jees juttu, joten miksipä tekemään siitä sen hankalampaa, pienen haistelun jälkeen pistin lääkkeen suuhun pitämättä mistään hevosessa kiinni. Jospa ensi kerralla pikkumies ottaisi matokuurin napaansa yhtä helposti.

Koska ikää on tullut kuukausi lisää, oli analyysin aika. Tykkään Lordin jalkakarvoista, ne ovat kasvaneet ihan kivaa vauhtia. Häntääkin riittää, massaa ihan sopivasti ja harjaakin jo jonkun verran. Lordi on jonkun verran massakkaampi varsa kuin Lahja oli ja vaikka näyttää, että Lahja olisi puolet korkeampi nelikuisena, ei se olekkaan niin! Lordi vain näyttää pienemmältä luultavasti erilaisen rakenteensa vuoksi.


Häntätupsua neljän kuun iässä.

Karvaa jaloissakin on ihan sopivasti, huomatkaa etujaloissa "kaksi" riviä karvaa, toinen rivi on vielä lyhyempää ja kasvaa pidemmän viereen.

Takakintut, huomatkaa ylhäällä lyhyempää, jota on alkanut kasvaa kinttuihin.

Harjaa ihan sopivasti pikkumiehelle.

Saa jo kampauksiakin tehdä! Voi voi orimies et tiedä kenen omistukseen olet sattunut...

Lordi myrtsinaama 4kk

Lahja 4kk

Lordi kolme kuukautta sitten

Lahjan kanssa me keskityttiin tänään tekemään hieman erilaisia asioita maastakäsin. Me tehtiin maanantainakin jonkin verran maastakäsinharjoituksia, mutta ne eivät ottaneet sujuakseen. Tänään oli selvästi parempi päivä. Kehityskohtana huomaan heti näin jälkikäteen älyttynä minun täytyisi tarkemmin opettaa raipan merkitystä vauhdin nostajana ja pitää huoli siitä, että hevonen kävelee koko ajan pää olkapään kohdallani (eikä edempänä tai taaempana) myös narussa, jotta tämä sujuisi vapaanakin. Vapaana helposti nelikavioinen jää jälkeen ja jos en hidasta tahtia ja pyydän vauhtia raipan heilautuksena, aiheuttaa se yleensä jonkinnäköisen sivuliikkeen. Lahja sekoittaa hommaa varmasti raippamerkistä peruutukseen ja väistämiseen. Yoyo ja väistöt sujuvat kuitenkin oikein mallikkaasti. Uutena asiana meillä on siis tuo raippamerkistä väistäminen, joka onnistuu myös käsimerkeistä.

Jos nyt Lillasta mainitaan jotain, niin pääsin kokeilemaan laukkasatulalla ratsastamista. Noh, Lilla oli sitä mieltä, että se ei minua laukkasatulan kanssa kiikuta ja sain kokea jonkinnäköistä pomppukyytiä laukassa. Polvet korvissa se ei ole oikein kovin tukeva olo ja lensin jonkintapaisessa kauniissa voltissa keskelle ravirataa. Pakottauduin takaisin selkään ja kiertämään raviradan, vaikka selkä teki kuolemaa. No se satula kiikkasi jossain vaiheessa kyljelle ja tulin toisen kerran, sillä kertaa jaloilleen alas. Taas takaisin selkään ja kunnialla se kierros loppuun, jonka jälkeen luovutin Lillan "mä en osaa ratsastaa"- fiiliksissä eteenpäin. Toteampahan vaan, että on sillä raviradan lanaajalla ollut varmasti hauskaa nähdessään sen kauniin painaman, jonka ympärillä oli syviä kavionjälkiä keskellä ravirataa. Ihan äkkiä muuten en laukkasatulan kyytiin kiipeä.




Lyylin kanssa käytiin tänään metsässä rämpimässä ja tulipa tuossa metsän reunassa huomattua, kuinka koira yht´äkkiä vain katosi maan alle epätoivoisen räpiköivä ilme viimeiseksi nähtävissä. Vilkaisimpa koiran suuntaan ja huomasin sen nököttävän vanhassa kaivossa sellaiset kaksi ja puoli metriä maanpinnan alapuolella - onneksi siellä ei ollut vettä, muutama kymmenen senttiä kuraliejua vaan! Ekaksi mieleen tuli naru ja jonkinlainen hinausmenetelmä, kunnes tajusin noutaa tikkaat. Niillä pääsin itse pohjalle ja nostamaan koiran takaisin maanpinnan tasolle. Kaivo oli sen verran leveä, että sinne olisi hevonenkin voinut tippua, olisi kamalaa törmätä sellaiseen joskus hevosen kanssa - saati tippua sinne kera sen. Ihmettelen vaan, miksei vanhaa kaivoa ole voitu suojata niin, ettei sinne kukaan tipu? Ei ollut risuakaan taitettu ylle vaan oli aivan avoin.

Lyylin kanssa kuvattiin myös pieni pätkä videota tänään. Enhän minä mitään sille ole oikein osannut opettaa, mutta pääasia, että kaikki sujuu sillein, mihin on itse tyytyväinen. Toki kehitettävää on, mutta ihan täydellisyyteen en pyri Lyylin kanssa. Kunhan molemmilla on hauskaa, se riittää minulle.


14 kommenttia

  1. On siinä Lordissa nähtävissä paljon "muodonmuutosta" ja hienostiha te Lyylin kanssa meette! Ku oma pikku vuppe semmone söhelö et ei sen kaa mikää onnistu mut pää asia et kummalki on hauskaa :3... ja kauhee toi kaivojuttu... olis kauheeta tippuu sinne ite sillee et kukaa ei olis mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sille on tullut massaa (: Kiitos!

      Poista
  2. Ihana kuva Lordista tuo missä sen harja on pystyssä xD Kamalaa tollaset vanhat kaivot! Laitoitko siihen nyt jonkun esteen? Hirveää jos joku yksinänsä tippuisi sinne :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pystyy laittaa ponnarille etutukan, mutta ei varmasti aikaakaan niin tukkaa ei saa enää pystyponnarille... ;) Maanomistajan asia suojata vanhat kaivot yms. (:

      Poista
  3. Tuitui! :3 On se Lordi vain miun ihan lemppari.Tuo kampauskuva sai miun sydämen sulamaan.

    VastaaPoista
  4. Kaivon peittäminen on kiinteistön omistajan vastuulla. Netissä lukee, että tällaisessa tapauksessa kannattaa olla yhteydessä joko suoraan kiinteistön omistajaan tai jos ei siitä ole tietoa, kaivon sijaintikunnan rakennusvalvontaan. Tärkeää siksi, ettei kukaan enää sinne vahingossa putoa. Voi käydä tosi hullusti :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Homma on jo hoidossa ja kiinteistön omistajaan on kyllä oltu yhteydessä (:

      Poista
  5. Minkä kokosta riimua Lordi käyttää tällä hetkellä? :3

    VastaaPoista
  6. Tosi hieno ulkoasu ja banneri! Ehkä hienoin näkemäni ja kuvat on tosi hyvälaatuisia ja blogi on ihan mahtava! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Bannerissa on tekijän blogin osoite (:

      Poista