sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kuka on paras? Minä oon paras!

Mä olen kaiken pahan alku ja juuri. Tiedän kyllä mitä mun nimi tarkottaa ja odotan aina arvoni kaltaista kohtelua. Mun itsetuntoa on kuitenkin yritetty viime päivinä vähän lytätä, joten oon vähän hukassa tällä hetkellä. Mutta oikeestaan mua ei ollenkaa haittaa, että äiti ei oo mun luona nyt. Ainoastaa maitoa vähä välillä tekis mieli ja siskon kanssa ois kiva leikkiä (lue: leikkiä siskolla).

Koska sisko on ollut aina niin pehmopallo, niin mä puolestaan alotin  kaksjalkasten piinaamisen jo pitkittämällä tuloani tähän maailmaan. Mun kaksjalkanen ystävä puheli mulle jo mahaankin, mutta kun mun piti syntyä, kuulin välillä kauheeta jytinää. Ihmiset sano sitä ukkoseks. Siks olinkin mukava ja pitkitin ton yhen, jota mun omistajajakseen kutsuu (tosin mä pidän sitä enemmänkin tiskirätin roolissa - se putsaa mut, mutta aina kun mä en tartte sitä, voin hylätä sen ja lähtee lätkii), univelkaa vielä vähän lisää. Mun mielestä ukkonen kuitenkin kuulostaa niin kivalta, että oon päättänyt olla välillä vähän pallosalama.

Ihmiset piti mua pienenä aina niin söpönä, että mun mielestä oli välillä hauskaa yllättää ne ja hypätä syliin. Mulle kuitenkin karjastiin kerran tosi lujaa, kun tein niin, että mä jo vähän säikähin sitä. Koska pidin itteäni isona miehenä jo alusta asti, halusin yllättää oppimalla kaikki perusasiat ihan heittämällä. Kyllä mä välillä näytän noille, että osaan mä olla epämiellyttäväki, mut emmä aina jaksa. Ihmiset näyttää aina niin säälittäviltä, kun ne yrittää käskee mua oleen kunnolla.

Oon aina hirveesti tykänny kiusata mun isosiskoa, koska se ei sano siitä mitää. Äitiki on ollu aina tosi kiva mulle ja saan komennella sitä miten vaan. Siks oonkin yrittäny samaa juttua vähän kaikille heppakavereille, jotka oon nähny. Nyt mun tarhakaveriks on kuitenkin pistetty joku kärttynen ruuna, jota mun pitää aina väistää, kun se käskee. Mussa on vähän jälkiäkin, kun en oo välillä mennyt tarpeeks vikkelään, mutta oon yrittäny silti tehä tuttavuutta. Pääsen mä koko ajan lähemmäs ja oon yrittäny vähä kehittää kaveruutta. Sit ku mä kasvan isoks, ni musta tulee samanlainen kingi!


Ottakaa se huumorilla.

18 kommenttia:

  1. Hauskasti kyllä kirjotettu :)

    VastaaPoista
  2. Vieläkö olette Minkan kanssa tekemisissä?

    VastaaPoista
  3. Hih :D voisit useemmin kirjotella vaikka perus kuulumisia ponien näkökulmasta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahjasta on tarkotus tehdä jossain vaiheessa kanssa (:

      Poista
  4. Tee useammin kuulumiset heppojen kirjoittamana eli niitten näkökulmasta !:D

    VastaaPoista
  5. Kärttynen ruuna kohdalla repesin nauramaan ääneen, ihana postaus :D

    VastaaPoista
  6. Ihana! "Sit ku mä kasvan isoks, ni musta tulee samanlainen kingi!" Ei kingi, vaan lordi :)

    VastaaPoista