perjantai 21. marraskuuta 2014

Viikon blogihaaste: Talvinen kuvahaaste


Tämän viikon haasteessa, johon tälläkin kertaa osallistun mielelläni, on tarkoitus kertoa viisi parasta asiaa talvesta ja laittaa saman verran lempikuvia valkoisesta vuodenajastamme. Ensimmäisenä voin sanoa, että inhoan lunta, loskaa, räntää, pakkasta ja kylmyyttä. Omistan hyvin kylmänarat sormet ja varpaat, joten saan tutista pakkasilla aina, vaikka päällä olisi paksukin toppakerros. Talvi on myös pimeää aikaa ja välillä miettii, kuka älynväläys on keksinyt, että koulua käydään päivisin. Kaikki valoisa aika menee hukkaan sisätiloissa ja sitten saa äristä, kun pilkkopimeässä ei saa minkäänlaista kuvaa ilman salamaa. Blogi täyttyy tallikäytäväkuvista ja huonoista sutuista, joita on epätoivoisesti yritetty jollakin keinolla pelastaa. Siltikin talvesta löytyy joitakin positiivisia asioita.

Hiihtoratsastus - Mikä hauskempaa kuin valjastaa hevonen hiihtoratsastusvaljaisiin ja lähteä baanailemaan! Viime vuonna pakotin naapurin suksien sijasta pulkan perään ja kiikutin häntä ainakin viisi kilometriä perässäni - ei kuulemma lähde toiste kyytiin. Mutta ainakin ratsastajalla on ollut hauskaa!
Peltolaukkailu - Aina odottaa yhtä paljon sitä, että pääsee lumihankeen laukkailemaan. Eikä edes satu, jos tupsahtaa alas puolimetriseen hankeen. Tämä oli myös aina Lillan mieleen.
Joulu - Joulu on talven kohokohta. Saa pistää ponien päähän tonttulakit ja ottaa hauskoja kuvia, lähteä jouluratsastukselle tai -ajolle ja syödä hyvää ruokaa. Perhe tekee tästä ajasta myös mahtavan.
Kaviot - Vaikkakin talvella on jäällä liukasta, paljas kavio pitää ihan hyvin lumessa. Se ei ollut kuitenkaan se positiivisin asia, vaan se, että tykkään hirveästi hoitaa kavioita talvisin. Rutikuivana kesänä ne tuntuvat kuivuvan enemmän ja myöskin kuluvan. Talvella kaviot pysyvät tarhassa puhtaina ja  on mukavampi aloittaa vuoleminen, kun ei tarvitse ensin pestä. Kyllä, rakastan pikkutarkkaa tekemistä.
Ötökättömyys - Talvella ei ole minkäännäköisiä hyttysiä, paarmoja tai kärpäsiä. Sen aina unohtaa, kunnes kesä, kärpäset ja ötökkämyrkkyjen ostoaika koittaa.


Tässä kuvassa on Lahja kymmenen tunnin ikäisenä. Valitsin tämän kuvan siksi, että nämä hetket ovat elämäni tärkeimpiä muistoja. Se ensimmäinen oma kasvattivarsa! Sitä ennen tuskin tuon ikäistä varsaa olin edes nähnyt saati koskenut. Kaikki kuitenkin sujui todella hyvin, vaikka hysterisointini emän ja varsan hyvinvoinnista olikin ehkä vähän liiallista - hei vaan sille eläinlääkärille, jolle soitimme ainakin viisi kertaa. Joka kerta ihan yhtä turhasta asiasta, kuten hengitystiheydestä, joka ei muka ollut normaali, vaikka olikin. Lahjasta tuli ihan lellivauva jo pienestä asti ja se sai paljon huomiota itselleen. Yhä edelleenkin se on ihmisystävällinen ja seurasta nauttiva tapaus.


Lahja kasvoi kovaa vauhtia ja viime talvena sillä oli kaverina Lola-varsa. Ne leikkivät paljon yhdessä ja oli antoisa kokemus tutustua tuohon ihan erilaiseen varsaan, kuin Lahja. Toinen oli paksu matala tankki ja toinen korkea honkkeli. Kuvassa varsakaverukset juoksevat kentällä vapaana ja se muistuttaa myös ajasta, jolloin hevoset olivat omassa pihassa. Se on aina unohtumatonta ja suurin toiveeni olisi saada hevoset taas joskus omaan kotiin.


Lilla ei ollut aivan niin kaveri Lolan kanssa aluksi ja pieni luimaisu saikin heti keskenkasvuisen suun auki. Tästä tilanteesta on vielä hauska kuvasarjakin tallessa. Olin saanut juuri uuden putken kameraani tätä ennen ja se on edelleen käytössä ahkerasti (Tamron 28-75mm f/2.8). Lola oli niin huvittava tapaus uteliaisuutensa kanssa, kun ei malttanut olla tutkimatta Lillan suitsia sitten millään. Palasi aina uudestaan varovasti katselemaan, josko sillä kertaa olisi saanut taas vähän lähempää katsoa.


Ei varmaan tarvitse sanoa, mikä tässä kuvassa viehättää. Omalla rannalla, omassa kodissa, omalla hevosella. Paljon on muuttunut, ei ole enää Lillaa, ei ole hevoset tuossa paikassa, ei omassa kodissa. Tässä Lordi on kuvassa mukana vielä piilossa Lillan sisuksissa ja oli jo ilmoitellut olostaan kovasti potkimalla. Jäällä ratsastuksesta tulee mieleen myös viimetalvinen reissu, jolloin me lennettiin Lillan kanssa kylkimyyryä jonkun matkaa. En ole kovin jään ystävä, koska se on vain jäätä, jonka alla on vettä ja toisekseen se on liukasta. Muutaman kerran talvessa siellä on kuitenkin mukava käydä käppäilemässä, vaikka mielelläni pysyn visusti rantaheinikossa.


Rakastan herasilmiä ja tässä sellainen oikein paistaa kuvasta. Kyseessä on minkäs muunkaan, kuin Lillan silmä ja kuva otettu myöskin juuri uuden objektiivin saamisen jälkeen. Joskus toivoisin voivani palata tuohon aikaan.

Osallistu sinäkin talviseen kuvahaasteeseen ja voit voittaa Magic Brushin tuotepalkinnon! Ohjeet löydät Blogitallista toimituksen blogista.

4 kommenttia

  1. En löytänyt tuota ohjepostausta blogitallista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://toimitus.blogitalli.fi/2014/11/viikon-blogihaaste-talvinen-kuvahaaste.html

      Poista
  2. Voi hyvänen aika, Pikku-Lahja, miten ihana! :) Alimmainen kuva on suosikkini, herasilmät ovat kauniita, vaikka Lahjan silmä komeine kajaaleineen on vielä kauniimpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herasilmät on! Harmi, kun Lordi ei ole perinyt herasilmää, vain ihan pienen läikän vaaleansinistä toiseen silmään. Lahjan kajaalit on kyllä hauskat!

      Poista