maanantai 1. joulukuuta 2014

Luukku 1: Blingiä ja laatukamaa?

Varusteurheilusta puhutaan hevosharrastuksessa silloin, kun kamppeita hevoselle hankitaan jo vähän turhaankin. Jotkut tykkää kerätä kaikkea samassa värissä, tai kunnon värisuorana ja joktut haalivat kallista laatukampetta yli tarpeiden. Toisille riittää, kun löytyy kaikkea juuri se tarpeellinen määrä.

Itse kuuluun siihen ryhmään, että tykkään kerätä tiettyjä värejä, mutta kaiken lisäksi olen ihastunut merkkivarusteisiin. Siihen löytyy ihan peruste, nimittäin rakastamani Eskadronin kamppeet päihittävät kestävyydessään kyllä halpismerkit ihan täysin. Lahjan käytössä olevat kymmenen vuotta vanhat suojat eivät uudelle juuri häviä. Lisäksi Eskadronilta tulee aina mitä ihanimpia kuoseja, tutussa ja turvallisessa laadussa.

Tunnen kamalaa ärsytystä, jos hevosella on värejä kymmentä eri sorttia samaan aikaan päällä. Onkin mitä ihaninta puuhaa asetella hevoselle sopivat värit päälle. Ennen koitin kertä kaiken suitsia ja jopa satulaa myöten samassa värissä, mutta myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että pieni piristys vaikka huovan ja jalustimien muodossa on ihan riittävästi. Kuten olette varmaan huomanneet, Lahjalle kerään fuksiaa ja Lordille turkoosia. Sen lisäksi molemmilta löytyy mustaa ja muita tummia neutraaleja värejä.


Itse en ole vielä syyllistynyt kovin pahasti siihen varusteurheilun osaan, että keräisin hevoselleni sellaisia varusteita, joita se ei todellakaan tarvitse. Esimerkiksi liian kovat kuolaimet, martingaalit, gramaanit, korvahuput yms. Jos hevonen ei tarvitse olympiakuolainta viimeisessä renkaassa tai gramaaneja, voi ne ihan hyvin jättää pois. Allekirjoittaneelta kyllä gramaanit ja pelhamitkin löytyy, mitä nyt ehkä kaksi kertaa hevosen päällä olleet. Ostin ne silloin muutama vuosi sitten, kun oli kiva kerätä kaikkea, mutta ei enää. Koitan ostaa aina, jos jotain ostan, sellaista jota tarvitsee. Ei sitä ihan turhaa, mitä sillä tekee? Miksi ratsastaa pelhameilla, jos hevonen toimii ilmankin?

Kuten Lahjan ajovarustuksestakin huomaa, sillä oli ensin obersekit, korvahuput ja potkuremmit. Ne olivat aluksi mukana vain varmuuden vuoksi (tulpat ja korvahuppu vaimensivat ääniä ja auttoivat varsaa keskittymään asiaan, obersekki ja potkuremmi rajoittivat ja olisivat antaneet hieman lisäaikaa toimia, jos olisi jokin riehumiskohtaus tullut). Ensin karsin korvahupun, sitten obersekin ja lopulta potkuremminkin (tosin sitä varmaan pidän vielä mukana toisinaan). Hevosellekkin on varmasti mukavampi, kun sillä on vähän vähemmän kampetta päällä. Jalkasuojat ovat ehkä ainoa asia, jotka ovat hevosen päällä ilman suurempia perusteita. Hevoseni ei hivuta, mutta käytän sillä takajaloissa ajaessa pitkiä hivutussuojia - tosin estävät ne muutenkin kolhuja. Jokainen hevonen saattaa vahingossa joskus osua toisella jalallaan toiseen tai vaikka kolhaista jalkansa johonkin risunpätkään.

Eli, minä rakastan kerätä tarpeellisia varusteita sopivissa väreissä sopivasti. Koitan välttää ostamastani mitään kovin turhaa ja tykkään ostaa useinmiten varusteeni hyväksi toteamassani merkissä. Odotan varusteilta kestävyyttä, sopivuutta ja hyvää toimivuutta.


11 kommenttia

  1. Ihana luukku! Odotan innolla seuraavaa luukkua.

    VastaaPoista
  2. Tosi kiva teksti, hyvin kirjoitettu ja hienoja kuvia. (:

    VastaaPoista
  3. Eskadron on pop !! :D Mäkin niin tykkäisin jos olisi sävy sävyyn kamoja, mutta kun esim. satulahuopia on jo tarpeeksi niin ei viitsi vain värin takia, kun ne rahat löytää kyllä jonkun tarpeellisemmankin kohteen :) Mutta kiva postaus, olisi silti ollut kiva jos olisit vaikka esitellyt kuvien kera varusteesi ! ;)

    VastaaPoista
  4. tää oli just hyvä luukku! En oo ennen törmännyt tälläseen aiheeseen luukussa :)
    T:Erika

    VastaaPoista
  5. Haha mul jotenkii sama et haluun kerää tiettyjä värejä! :-DD Mut tosi kiva luukku ja ootan innolla tulevia. :-)

    VastaaPoista
  6. Mielenkiinnosta kysyn kun en ihan ymmärtänyt tekstistä että miksi et käytä potkuremmiä? Meillä ei tulisi mieleenkään lähteä millään hevosella ilman potkuremmiä ajamaan! :)

    VastaaPoista