torstai 11. joulukuuta 2014

Luukku 11: Maailma Lahjan silmin

Minä olen Lahja ja jo nimenikin kertoo, että olen ehkä tärkeintä maailmassa tuolle ihmiselle, joka minua aina tulee viihdyttämään. Se tekee mun kanssa paljon sellasia juttuja, josta saan aina nameja palkkioksi ja ne on mun lempihommia. Yritän usein tehdä kaikki asiat peräkkäin, jos multa pyydetään jotain uutta juttua. Oonkin oppinu jo tosi paljon asioita, tässä yks kerta mut opetettiin tekemään jopa feikkihaukotuksia! Se pitäs vissii tehä aina sormien napsautuksesta, mutta musta on niin hauska kattoo, ku toi ihminen alkaa haukottelemaan, ni haukottelen sitte aina yhtäaikaa.

Mulle käy kaikki. Oon vähän tämmönen lellipentu, enkä yleensä oo mitään vastaan. Mut mistäpä sitä tarttiskaa olla, kun saan ruokaa ja rapsutuksia. Mä oon niin söpön näkönen aina, että saan siitäkin jo ylimäärästä huomiota. Kannattaa olla tämmönen.

Mulla ajetaan kanssa ja ihmiset totutti mua syksyllä kärryjen eteen. Mä olisin ollu heti valmis jo lenkeille, mut noi meinas, et niitten pitää edetä hitaasti ja aluks kolme tyyppiäki oli mun ja kärryjen kans kävelyllä. Mitä järkee... Tykkään hirveesti lenkkeillä metsäpoluilla ja hölkkäillä sellaista sopivaa Lahja-vauhtia. En oo kuulemma mikään kovin nopee, mut ei se haittakkaan. Mun velikin on ollut nyt jonkun kerran peräheppana mukana ja se on mun mielestä tosi kivaa, kun se tulee mukaan. Tervehdin sitä koko ajan ja kyselen, pysyyks se mukana. Veli on kiva tyyppi, vaikka se söikin mun fledan sillon aikoinaan.

Veli on aina välillä vähän ilkeempi kun mä. Tosin nykyään se on joutunu isomman hepan kanssa tarhaan ni se ei uskalla komennella. Mun mielestä komentelu ei oo kivaa, koska siitä ei oo mitään hyötyä. Mieluummin mä söpöilen ja saan aina namia. Opin sen jo ihan pienenä ja oon ollu aina tämmönen. En mä ikinä oo tehny mitää ilkeetä, paitsi ihan pikkusena mua aina kutitti pyllystä niin paljon, et olisin voinu istua syliin asti rapsuttaessa. Ja kyl mä joskus oon menny lankojen ali, mut ei sitä lasketa, kun eihän niitä nää. Vahingossa aina syömisen lomassa tulee ajauduttua toiselle puolelle. Sillon kerran velikin tuli mukaan, kun me kesällä yks aamu vähä juostii pihalla. Toi ihmine heräs sillo siihen ja mun mielestä se oli kyllä tosi kiva idea herättää se!

Söpöilkää tekin, ni teistä tykätään!

4 kommenttia

  1. On toi Lahja vaan niin nätti.

    P.S. Havahduin tosta Lahjan kuvasta että sillä hän eriväriset korvat ja luin joskus jostakin että irkut (IC) joilla on eriväriset korvat, toisivat onnea...

    VastaaPoista
  2. Ihana< 3Lahja on niin söpö ja nätti:3Alotin vasta lukemaan sun blogia:D

    VastaaPoista
  3. Lahjan hyvät neuvot:
    "Söpöilkää tekin, ni teistä tykätään!"

    Ei vaan, ihana postaus ja ihana Lahja :)

    VastaaPoista