lauantai 6. joulukuuta 2014

Luukku 6: Kertaus on opintojen äiti

Lillahan saapui minulle vuonna 2011 elokuussa ja lähti reilu kolme vuotta myöhemmin viime marraskuussa. Muistan jo ostotilanteessa äidin mainitsevan jotain varsasta - tosin ei siinä vaiheessa sitä kumpikaan ottanut tosissaan. Minulle se jäi kuitenkin korvan taakse ja varsoja tuli loppujen lopuksi kaksi. Ei kuitenkaan aloiteta siitä, vaan ihan alusta.


Olin etsinyt hevosta jo yli puolen vuoden ajan. Vastaan oli tullut monta pettymystä ja suunnitelmissa oli hankkia joku osaavampi pv, suokki tai vastaava. Päädyin kuitenkin katsomaan juuri Hollannista Suomeen saapunutta pientä hoikkaa IC-tammaa, joka säpsähteli vielä satulankin laittoa. Samalla reissulla kokeilin sitä hienompaa osaavampaa pv-ratsua, mutta enhän minä saanut sitä edes kunnolla liikkeelle! En jaksanut enää etsiä hevosta, joten se kaikkia toiveita vastainen tammanruikula muutti meille. Me ei tiedetty edes sen nimeä ja automatkalla kotiin kokeilureissulta suunniteltiin nimeksi Lilla. Sitten meille selvisikin, että tuon pienen tamman oikea nimi oli Lista, ei kaukaa heittänyt.

Lilla oli aivan erilainen, kuin olin toivonut uuden hevoseni olevan. Se oli vähän laihassa kunnossa ja yritti purra, sekä potkia hoitaessa. Ruokatilanteissa se saattoi yrittää tulla päälle tai kääntyä ja potkia päin. Selkään se ei aina meinannut päästää, vaan alkoi peruuttamaan, lähtemään alta ja pukittamaan päin.

Olin aika pulassa. Minulla oli hevonen, jota en osannut kouluttaa tai käsitellä, kohta en enää uskaltanutkaan. Pääsin kuitenkin Lillan kanssa maastakäsittelykurssille ja se yllättävästi oli porukan parhaiten reagoiva. Sain paljon vinkkejä ja lähdin järjestelmällisesti käsittelemään ongelmakohtia, kuten ruokintatilannetta. Meidän ongelmat purkautui ja ratkesi oikeastaan muutamassa päivässä ja kohta hevonen oli jo ihan toisenlainen. Lisäksi pääsin ratsastustunneille saamaan apua raakilehevosen kanssa, jolle ongelmia tuotti laukannostotkin.




Jo 2011 syksyllä alkoi varsajutut enemmän kiinnostaa. Sopiva ori löytyi läheltä ja keväällä Lilla vietiinkin sinne. Kolme päivää se siellä oli ja kertalaakista tiineeksi. Syksyllä alkoi hevosopinnot, joissa viidyin puolisen vuotta Lillan kanssa. Siellä se sai kovan kuumeen juuri ennen joululomaa ja eläinlääkäri ei antanut varsalle ainakaan enää mitään toivoa. Mahassa se pysyi ja Lilla siirtyi kotiin asumaan. Kevät koitti äkkiä ja pian syntyi Lahja.

Kuukausi Lahjan syntymän jälkeen "ei ikinä enää varsaa"- toteamuksen jälkeen toinen reissu orin luokse alkoikin kuulostaa ihan houkuttavalta. Uskoin, että saan Lillasta vielä sen oripojan ja niinhän siinä kävi. Taas kertalaakista tiineeksi ja uusi odotus. Vietettiin Lillan kanssa mukava kesä ja syksy, kunnes alettiin taas höllentämään. Viimeksi kunnolla olenkin ratsastanut Lillalla 2013 syksyllä, siitä on niin kauan! Kun hölläilykuukaudet alkoi alettiin mennä aika paljon ilman mitään naruja. Luotin sataprosenttisesti siihen hevoseen. Me mentiin pellolla, maastossa, tiellä, kentällä, järvessä ja metsässä ilman varusteita. Kaikkialla. Se toimi ajatuksella, pienillä painoavuilla, liikkui sinne minne pyysin.

Tuli kevät, syntyi Lordi. Kesä oli ihanaa aikaa aina siihen asti, että kaikki läsähti päin naamaa. Lilla lähti ylläpitoon ja varsat menivät hoitoon. Ratsastuskoulussa tamma ei kuitenkaan mennyt, se alkoi muuttumaan. Se ei ollut enää se sama tavallinen luotettava Lilla. Se oli jotain muuta. Kun siitä tuli ostotarjous, päädyin sen loppujen lopuksi myymään. Se sai taas oman ihmisen, jonka kanssa saa yhdessä olla ja viihtyä. Lilla ei ollut monen ihmisen hevonen ja siksi se ei voi hyvin, jos sitä käsittelee jatkuvasti uusi ja eri ihminen, eikä hoitajat ja ratsastajat pysy suurinpiirtein samoina. Toivon, että uudella omistajalla syntyy yhtä vahva luotto tuohon hevoseen, kuin minulla aikoinaan.

















18 kommenttia

  1. Olipa kiva lukea tälläistä tekstiä! :)
    Voitko tehdä postauksen liittyen kuolaimettomuus-aiheeseen? Onko Lahja vielä myynnissä?

    VastaaPoista
  2. Tosi ihana postaus ♥ aiotko joskus teettää lahjalle varsoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ei sitä koskaan tiedä ;)

      Poista
  3. Oi vitsi miten hienoa työtä ootte tehneet yhdessä Lillan kanssa! Ihan uskomatonta :)

    VastaaPoista
  4. Saatko kuitenkin välillä kuulla kuulumisia Lillasta?:)

    VastaaPoista
  5. Olipa kivaa lukea Lillasta kaikenlaista, mitä en vielä tiennyt :)
    Olette kyllä tehnyt huikeaa yhteistyötä ja olisi niin hienoa joskus saavuttaa jotain tuollaista oman hevosen kanssa..ehkä vielä joskus ;)

    VastaaPoista
  6. Lilla on niin ihana... Miksi möit sen tupsujalkaan? Minäkin olen nähnyt Lillan ihan ihka elävänä ja osa kavereistani on jo päässyt kokeilemaankin. Lillasta on nyt tullut tallin tähti sanoisinko. Minulla on puhelimessani lukemattomia kuvia Lillasta jolle olen täysin myyty. Tervetuloa katsomaan Lillaa ratsutallitupsujalkaan! T. Lyydia♥

    VastaaPoista
  7. Miksi möit Lillan!?♥♥♥

    VastaaPoista