sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kahden kuukauden jälkeen






Lordin kanssa on opeteltu uutta, sillä herrasmies on saanut opetella uuden liikuntamuodon. Sain raahattua kärryt nykyiselle tallille ja kuvauskerralla Lordilla on kuudetta kertaa mokomat hökötykset perässään. Kiltin ponin tapaansa se oppi naksuttimen avulla kerrasta, että kärryjen kanssa liikutaan samalla tavalla kuin ohjasajaen ja kolmannella kerralla mentiin jo ilman taluttajaa osittain. Vetäminen tuntui ponista tietysti aluksi hassulta, mutta se on pikkuhiljaa oppinut, miten kärryjen kanssa kannattaa liikkua ja menee niiden kanssa jo kuin sillä olisi aina ajettu.

On mukavaa, kun tallille saa aina välillä kuvaajan mukaan. Vähemmän mukavaa on se, että uutta kameraa on turha haaveilla ja nykyisen akku ei enää lataudu kunnolla ja peilissäkin on naarmu. Mikäs sen mukavampaa, kun kuvata koiransyömällä kameralla ja laatu on yhtä suttua. Mutta kun halpa ei kelpaa, eikä halpaakaan saa, niin sillä mennään mitä on ja toivotaan, että taivaalta tippuisi käsiin reilut pari tonnia. Sillä kun saisi sen mitä haaveilen: Canon EOS 6D ja hyvä putki päälle. Mutta ei, ei vielä, liekö koskaan.

Pieni mies 1v 7kk ja rapiat päälle

Maastakäsittelyä me ei olla tietenkään unohdettu. Haaveenani on edelleen saada Lordista niin toimiva, että se juoksentelisi pitkin poikin kanssani ja tekisi jokaisen tahtomani asian sormia napsauttamalla ilman naruja. Laiskuuteni opetuksen kanssa on veroittanut kuitenkin sen verran, että me junnataan tällä tasolla vielä pitkään. Uusia juttuja ollaan kuitenkin otettu ohjelmistoon ja vanhat tutut temput ollaan pidetty muistissa. Naksutin on edelleen ihmelaite, jonka toimivuutta en voi kuin ylistää! Sen avulla opettaminen on ollut niin paljon vaivattomampaa, kun ajoittamisen voi tähdätä juuri oikeaan hetkeen. Ja poni todellakin tietää, mitä naksuttaminen tarkoittaa!

Paljon muutakin on tulossa orimiehen elämään. Sehän on jo ensikeväänä kaksivuotias ja tiedättekö mitä se tarkoittaa: pieni suuri mies voi hakea jalostuslupaa. Tietysti jos poni on vielä yhtä rääpäle kuin nyt, ihan turha sitä on näytille viedä, mutta ainakin kovasti toivon, että se tässä kevään aikana miehistyisi ja saisi aikuismaisuutta lisää. Olisi ihan kiva nimittäin saada ulkopuolisten arvosteluakin, miltä poni vaikuttaa ja tuleeko siitä koskaan tarpeeksi hyvää, että sitä kannattaisi tammoille tarjota. Aika on muutenkin kulunut nopeasti ja on hurja ajatella, että siskokin on jo kohta ratsukoulutusiässä!


Lordi on siitä jännä tapaus, että se hakeutuu makuulle todella mielellään ja merkiksi riittää vain käden laskeminen sään päälle ja ponin pyörittäminen ympäri.

Ponin opetus nro 19870384: Ympärillä voi tanssia vaikka sambaa, mutta paikoillaan on pysyttävä! Ja ponihan pysyy.

Tässä me ollaan edistytty! Ei enää niin kiire istumaan tai ylös.

Tämä poni tykkää istuskella!




Tässä me opetelaan Lahjan lempitemppuihin kuuluneen liikkeen alkeita: Kuka arvaa, mikä se on?

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Maastakäsittelyä videolla

Mun auto teki täyden stopin yksi aamu. Inahti se kyllä, mutta ei se liikkeelle lähtenyt. No huoltoonhan se oli vietävä ja vieläpä tarvittiin tilausosia, olin siis puolet syyslomasta ilman autoa. Eipä tallille lähdöstä oikein mitään tullut, mutta tänään pääsin katsomaan ponia viikon tauon jälkeen!

Lordi tervehti jo portilla ja tuli mielellään hoidettavaksi. Viikon aikana letit olivat vain kärsineet aika lailla ja koko poni oli ihan takussa. Selvittelin jouhet ja tein samalla uudet letit - tuo on niin säälittävä kärsineen jouhivarustonsa kanssa, että olkoot nyt letillä, ennenkuin kasvaa uudestaan orilaitumen temmellysten jäljiltä.

Pienen laiton jälkeen siirryttiin kentälle, kun meillä kerrankin oli mukana ihan hovikuvaajakin. Tehtiin alkuun taas ihan perusjutut läpi, pysähdykset, väistöt ja peruutukset. Sen jälkeen pyysin ponin pariin kertaan makuulle. Kuten videosta huomaatte, se menee helposti kyllä makuulle ja pysyy siellä, mutta kuitenkin hiukan kärsimättömyyttä esiintyy ja Lordi haluaisi mieluiten vain istua ja katsella siten maisemia. Kävipä niin hassusti, että hukkasin vielä naksuttimenikin, joten tällä kertaa mentiin ilman. Se on ollut ihan paras sijoitus ikinä ja ilman sitä olo oli vähän orpo - millekkään muulle äänelle kun en ole opettanut Lordia ehdollistumaan. Kaikki sujui kuitenkin ihan hyvin siihen nähden.





"Istu poni!" ja niin poni istuu



Todellisuus maastakäsittelystä: Lordi katselee kyllästyneenä, kun omistaja kerii narua jatkuvasti paremmin käsiinsä.


torstai 8. lokakuuta 2015

Uusi paikka, uudet kujeet

Laidunkausi pääsi päätökseensä, kun Lordi muutti uudelle tallille ja laitumelta tutun kaverinsa mukana. Herra meni ihan kiltisti koppiin ja tuli uudessa paikassakin nätisti alas. Ekana päivänä ei tietenkään kuin roudailtu tavaroita ja vilkaisin ponin kavioitakin. Ne ovat onneksi pysyneet ihan hyvässä kunnossa laitumella ja niitä kävinkin siellä välillä raspailemassa. 

Pari päivää myöhemmin Lordi sai ensikosketuksensa uuden paikan kenttään, kun käytiin katsomassa siellä, miten hyvin opittu on pysynyt laitumella muistissa. Niin paljon Lordin kanssa en ole koskaan touhunnutkaan, mitä Lahjan kanssa tein, mutta nyt ainakin voin omistaa aikani yksin Lordille! Tavoitteenahan siitä on saada sekä toimiva kärryheppa, temppuponi, ratsu että jalostusori. Hyvällä alulla tietenkin ollaan jo ja tämä talvi on tarkoitus opetella rennosti maastakäsin ja syventää suhdetta hevosen kanssa. 

Eilen otettiin mukaan myös uutta asiaa, niin sanotun circling gamen alkeita. Siinä hevosen on tarkoitus kiertää ihmistä ympäri halutussa askellajissa, vaihtaa suuntaa pyydettäessä ja tulla luokse, kun ihminen näyttää merkin. Kaikki tämä ilman fyysistä kontaktia, kuten juoksutusliinaa. Se on tavoitteena meillä joskus oppia, naksuttimen ja ruokapalkkioiden avulla. Ensiksi lähdettiin kuitenkin liikkeelle ihan vain siitä, että Lordi älyäisi liikkua narussa eteenpäin kun pyydän sitä paikaltani ja lähteä kiertämään minun ympäri. Eilen homma jäi vielä siihen vaiheeseen, että poika oppi pikkuhiljaa tajuamaan, mitä haluan: että se liikkuu eteenpäin. No tänään se yllätti jo ihan täysin. Käveli ympyrää ja tuli luokse pyydettäessä. Oppi vaihtamaan vielä suuntaakin, tosin palkinnolla välissä. Meneehän tuossa vielä tuhottomasti aikaa, ennenkuin vuorovaikutus kehittyy niin pitkälle, että voi toimia ilman naruja ja hevonen jaksaa pysyä mielenkiintoisena, sekä kuuntelevaisena jatkuvasti, mutta alku on jo hyvä. 

Makuulle menon ja istumisen puolesta ori yllätti myös aivan täysin laitumen jälkeen. Se hakeutuu mielellään makuulle ja on mennyt maahan nyt pelkästä käden kosketuksesta sään päällä ja samanaikaisesti ohjaamalla hevosen pyörimään pientä ympyrää. Lisäksi Lordi kuuntelee makuulla ollessaan enemmän kevääseen verrattuna ja sen kanssa pystyy vaihtamaan makuulle-istumaan-makuulle väliltä. Vaikka pientä kärsimättömyyttä tietenkin esiintyy, se kuitenkin malttaa kuunnella yllättävän hyvin ja istuukin ihan mallikkaasti paikoillaan. 






Eilen riitti vielä ihmeteltävää, mutta tänään kentällä kuvaamiset meni jo tähän...

...ponin mielestä on vain kiva seurata, kun kaksijalkaisen luona tarjoillaan aina jotain hyvää syötävää...

...Lordi hyvä, seuraavaksi me opetellaan käsky "paikka"!


Ipanan suuri huolenaihe: oven takana huutelevat ankat. Huomaatteko, miten huolestunut se on?

Ou tsiisus, maailma kaatuu päälle kohta tee Lordi

maanantai 21. syyskuuta 2015

Viimeisiä hetkiä laitumella

Kävin viimeisiä kertoja katsomassa vilkaisemassa Lordia laitumella, koska kohta on sen muuton aika. Unohdin tyhmänä matolääkkeen viedä sille viimeksi, joten se on annettava vielä ennen siirtoa.

Laitumella harjasin ponin taas kuntoon ja harmikseni huomasin, että toisen otsatukka on aika räävitty. Varmaan kaverit syöneet ja johonkin oksistoon hinkattu. Alkaa olla jo tähän aikaan syksystä sen verran paljon polttiaisiakin, että laitumella ollessa alkaa itse kutakin ärsyttää jo ötököiden karkuun juoksu. Lordi vaikutti jo muutenkin vähän väsyneeltä, joten se varmaan ihan tyytyväisenä siirtyy olemaan karsinassa yöt. Onneksi tulevassa paikassa karsinassa olo on kuitenkin ihan minimissä, eli hepat saavat olla suurimman osan vuorokaudesta pihalla!

Siinä mielessä hyvä asia, että uudessa paikassa on pieni kenttäkin, jolla voidaan treenailla maastakäsin juttuja. Harmi vaan, että nyt hepat, tai hevonen, ei ole enää omassa pihassa. Pakko kuitenkin yrittää taas sopeutua, ehkä tulisin jopa tykkäämään tästä ratkaisusta, jos oikein pinnistelen. Näkee sitten, kun saa Lordin siirrettyä ja on kulunut jonkin aikaa näin. Unelma olisi saada hepat vielä kotipihaan, ihan kokonaan omaan sellaiseen. Sen näkee aikanaan, tuleeko se koskaan toteutumaan, mutta toivottavasti!

Pikkumies taivaissa: Mikä sen ihanampaa, kuin kutisevien ötökänsyömien rapsuttelu!

No ööh... se on pieni... ja pyöreä?




Ja taisin unohtaa mainitakkin, että Lahja oli tässä taannoin myynnissä ja sai uuden kodin. Se saa elää uudessa paikassa pihatossa ja sai aivan ihanan huolehtivan perheen omistajakseen! Tietysti ikävä on aivan valtava, kun päätyi myymään ensimmäisen kasvattivarsansa, mutta onneksi on vielä Lordi, joka kuitenkin vaatii hoitoa ja huolenpitoa. Viimeiseen asti yritän pitää tästä pikkumiehestä kiinni! Lahja kuitenkin ansaitsee pienen muistovideon, jonka voitte katsoa alta.

tiistai 11. elokuuta 2015

Jytky, jytkympi, jytkyin!

Kävin taas vilkaisemassa, mitä Lordille laitumella kuuluu. Ainakin se oli jykevöitynyt aivan kamalasti! Verrattuna kevääseen sille on tullut paljon massaa, vaikka samanlainen tappijalka se muuten vielä on. Harjakin on saanut pituutta - eikä ole hinkutettu/ syöty pois, kuten pelkäsin - ja jalkakarvatkin tuntuvat vain lisääntyvän. Onneksi, sillä siskonsa on kyllä tänä kesänä epäonnistunut täydellisesti jouhiensa säilyttämisessä, ne kaikki kun roikkuvat pitkin puunrunkoja. Sen harja on ihan kynitty ja yritin sitä vähän siistiä, sillä harjassa ammotti tajuttomia aukkoja. Eipä siitä kovin entistä kauniimpi tullut ja saa ainakin vuoden kasvatella entisiä jouhia takaisin. Huoh.

Epäilen, että Lahjalla on voinut olla sinkin puute, joka voi aiheuttaa lievää kutinaa, joten se saa nyt lisänä muiden rehujen joukkoon sinkkiä, kuparia ja biotiinia. Toinen vaihtoehto on ötököihin reagointi, mutta myrkytetty kuitenkin on säännöllisesti. Verille asti Lahja ei kumminkaan itseään hankaa, eikä reagoi ötököihin selvästi voimakkaammin, joten epäilen vahvasti ensimmäistä vaihtoehtoa.

Takaisin Lordiin kumminkin, siitähän tässä puhuttiin! Oripojat saavat nauttia yhdessäolostaan vielä jonkun aikaa. Ikävä kasvaa vain päivä päivältä enemmän, mutta kun Lordilla on hyvä olla, niin tuollahan tuon on parhain olla. Ehkä nyt maltan jonkun aikaa vielä vain käydä kurkistamassa, mitä miehenalulle kuuluu ja palata kotiin tyhjin käsin, onhan minulla täällä kumminkin kaksi muutakin rakastettavaa ponipalleroa hoitoa odottamassa! Aina minulla on mukanani hoitokori, josta löytyy kaikki tarvittava: kavioiden vuoluvälineet, harjat ja ötökkämyrkyt. Lordi on oppinut jo tapani käydä välillä sitä hoitamassa ja nauttii kovasti tervarasvan laitosta ötökänsyömiin. Siinä samalla oion jouhet ja tarkistan aina koivet, mutta ne ovat niin tasaisesti kuluneet laitumella, ettei niihin paljoa ole tarvinnut koskea.

Seuraa johtajaa...

Saatiin kaikki muutkin peräämme!





perjantai 31. heinäkuuta 2015

Lännen tyyliin

Minulta löytyy edelleen satuloita tallista enemmän kuin hevosia ja yksikään niistä ei ole käyttämisen arvoinen, joten satulakaupoille saa ratsutuksen alettua silloinkin. Tämän lännensatulan vika ei ole sopimattomuus vaan pienikokoisuus ja laaduttomuus. Takamus ei tuon satulan selässä pidemmän päälle enää nauti olostaan ja lisäksi istuin on muotoiltu todella epämukavaksi - ei se haaveilemani ihana nojatuolisatula maastoihin. Joskus olisi ihana omistaa satula vain ja ainoastaan mukavuudenhaluisille päiville. Lännenratsastusta kun en kuitenkaan harrasta, niin ainoana satulana olisi hieman tylsä. Mutta ah, miten ihana siinä kunnon länkkärisatulassa on istua ja vaeltaa pitkin metsäpolkuja!

Olisihan se ihanaa, kun ensin pääsisi edes ratsastamaan jälleen omalla hevosella. Viimeisestä kerrasta on kulunut jo luvattoman kauan, reilusti yli puoli vuotta. Sitä järkyttyy itsekin, osaankohan enää edes ratsastaa! Lahjalla luonteella onneksi tuskin tulee ongelmia selkään totuttamisessa ja sen varmasti osaa opettaa kuka tahansa puskaratsuksi. Tehdään siitä nyt sitten puskaratsu ja katsotaan, osataanko me koskaan sen enempää. Hauska olisi joskus vierailla kilpailuissakin jälleen ja jatkaa sitä minun ja Lillan viimeisten sijojen hankintaa, puskaratsu kun taitaa varmasti senkin! On minulla kilpailutakkikin kaapin nurkassa pölyyntymässä, voidaan sitten joskus ainakin esittää true koulu- ja esteratsukkoa...

Puskaratsun tulevaisuuteen on kuitenkin vielä loputtoman pitkä aika, vaikka se nopeasti ohi meneekin. Tyydytään vielä vain ajoponin hommiin. Kipparikin on alkanut taitaa sitä alaa jo paljon paremmin ja olen kahdesti sillä käynyt maastossa ajelemassa. Siellä se on mennyt tähän mennessä tosi reippaasti, ratti, jarrut ja kaasu toimii tosi hyvin.. Hieno Kippari!


Poni panostaa - onko tässä hyvä?

Lahjan aivoissa joku raksuttaa sittenkin: Ohjat eivät anna periksi, kun ovat nupin takana -> ei voi syödä maasta -> kävelempä puskan luo -> ah ruokaa!


Minun uskolliset volvot - paitsi eikös Lahja ollut se H-sarjan mersu...?

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kipparin ajokoulu

Hommiin lähdössä.
Kipparin ajokoulu etenee pikkuhiljaa kohti loppuaan ja perässä romisevat kärryt siedetään jo aika hyvin. Joka oppitunti aloitetaan aina tutusta ohjasajosta ja käytiin tänään ensimmäisenä kiertämässä kärryillä mentävä lenkki ilman niitä. Lisäksi otetaan aina muutamat pysähdykset ja siirtymiset käynnin ja ravin välillä pihassa, ennenkuin Kippari joutuu aisojen väliin.

Kärryillä mennään tottakai ensin vähän pihassa ja tänään siirryttiin pihan ulkopuolelle - ihan ulkomaille siis. Ohjattavuus on jo oikein hyvä ja ainut asia, mikä tuottaa hieman päänvaivaa on liikkeellelähdöt. Ohjasajaen ne menevät aina hyvin ja toisinaan myös kärryjen kanssa, mutta välillä Kippari vain jähmettyy eikä tasan liiku mihinkään, ennenkuin joku avustaa sitä edestä. Sitten kyllä taas laitetaan töppöstä toisen eteen. Mikäli edestä ei pyydä ja kovasti inttämällä koittaa hevosen saada takaa liikkeelle, on yleensä vuorossa lopulta jonkinsortin tasajalkahyppyshow. Enkä muuten ikinä ole nähnyt hevosen hyppäävän kaikilla jaloilla paikoiltaan niin korkealle! Rauhassa kun harjoitellaan, niin jää varmasti paikoilleen jähmettymiset pois kokonaan ja ajosta tulee kokonaisuudessaan sujuvaa. Noh, osaa tuo ainakin seistä paikoillaan, se on vissi ja varma.

Joka kerta sujuu entistä paremmin ja saadaan enemmän ja enemmän hyviä hetkiä. Harjoitukset luonnollisesti pidetään vielä lyhyinä ja lopetetaan onnistumiseen. Tämän päivän treenien jälkeen Kippari pääsi vielä pesullekkin, joka lopulta (kuten yleensä) osoittautui ihan turhaksi. On nimittäin mustempi hevonen, kuin ennen pesua. Oma vika, mitäpä en odottanut kuivumista ennen tarhaan vientiä. Saipa poika ainakin edes vähän viilennystä!


Kippari töissä.

Niin, kyllä se ainakin paikoillaan pysyy!

Melkein puhdas poni 25.7

Ja sinne meni sekin pesu...