tiistai 11. elokuuta 2015

Jytky, jytkympi, jytkyin!

Kävin taas vilkaisemassa, mitä Lordille laitumella kuuluu. Ainakin se oli jykevöitynyt aivan kamalasti! Verrattuna kevääseen sille on tullut paljon massaa, vaikka samanlainen tappijalka se muuten vielä on. Harjakin on saanut pituutta - eikä ole hinkutettu/ syöty pois, kuten pelkäsin - ja jalkakarvatkin tuntuvat vain lisääntyvän. Onneksi, sillä siskonsa on kyllä tänä kesänä epäonnistunut täydellisesti jouhiensa säilyttämisessä, ne kaikki kun roikkuvat pitkin puunrunkoja. Sen harja on ihan kynitty ja yritin sitä vähän siistiä, sillä harjassa ammotti tajuttomia aukkoja. Eipä siitä kovin entistä kauniimpi tullut ja saa ainakin vuoden kasvatella entisiä jouhia takaisin. Huoh.

Epäilen, että Lahjalla on voinut olla sinkin puute, joka voi aiheuttaa lievää kutinaa, joten se saa nyt lisänä muiden rehujen joukkoon sinkkiä, kuparia ja biotiinia. Toinen vaihtoehto on ötököihin reagointi, mutta myrkytetty kuitenkin on säännöllisesti. Verille asti Lahja ei kumminkaan itseään hankaa, eikä reagoi ötököihin selvästi voimakkaammin, joten epäilen vahvasti ensimmäistä vaihtoehtoa.

Takaisin Lordiin kumminkin, siitähän tässä puhuttiin! Oripojat saavat nauttia yhdessäolostaan vielä jonkun aikaa. Ikävä kasvaa vain päivä päivältä enemmän, mutta kun Lordilla on hyvä olla, niin tuollahan tuon on parhain olla. Ehkä nyt maltan jonkun aikaa vielä vain käydä kurkistamassa, mitä miehenalulle kuuluu ja palata kotiin tyhjin käsin, onhan minulla täällä kumminkin kaksi muutakin rakastettavaa ponipalleroa hoitoa odottamassa! Aina minulla on mukanani hoitokori, josta löytyy kaikki tarvittava: kavioiden vuoluvälineet, harjat ja ötökkämyrkyt. Lordi on oppinut jo tapani käydä välillä sitä hoitamassa ja nauttii kovasti tervarasvan laitosta ötökänsyömiin. Siinä samalla oion jouhet ja tarkistan aina koivet, mutta ne ovat niin tasaisesti kuluneet laitumella, ettei niihin paljoa ole tarvinnut koskea.

Seuraa johtajaa...

Saatiin kaikki muutkin peräämme!