lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

Vuosi 2016. Mitäpä siihen sanoisi.

Kuten olette huomanneet, myös blogi on pikkuhiljaa lähtenyt heräämään. Alkuvuonna postaustahti oli vielä hidas, kun motivaatio oli aivan Lordin ollessa täysihoidossa ja kamera hajalla. Uusi kamerakalusto oli ensimmäinen toivenpilke blogin uudesta noususta ja kesän mittaan into vain kasvoi, kun kävin katsomassa Liisaa ensimmäistä kertaa. 

Vuonna 2016 blogissa kävi reilut 94 000 kävijää kokonaiskävijämäärän ollessa tällä hetkellä noin 852 000. Kävijämäärä on siis selvästi pudonnut samaa tahtia postaustahdin kanssa, mutta on jälleen nousussa. Ehkä ensi vuonna rikotaan jälleen ennätyksiä? Teitä vakinaisia lukijoita on 1124 ja toivon todella, että myös uusia lukijoita eksyy joukkoon ensi vuonna.

Alkuvuonna harjoiteltiin jonkun verran maastakäsin temppuja.

Myös kärryjen eteen hulmuharja pääsi!

Mikä taapero se on ollut, vaikka kuvassa muka jo melkein kaksivuotias!

Uusi kamera lisäsi kuvausintoa ja sai blogiinkin hieman eloa.

Kuvattua tuli enemmän...

...ja enemmän.

Oi ei miltä tuo hevonen on näyttänyt...! Tuo kaula, takakorkeus... 

Kesän alussa Lordi lähti orilaitumelle ja blogi jälleen hieman hiljeni.

Lyylin kanssa tuli kuitenkin kuvailtua!

Ponilla oli leppoisat oltavat.

Syksyllä käveltiin Lordin kanssa 15km laitumelta kotitalliin.

Lyylikin pysyi menossa mukana.

Odotettu hetki tuli - Liisa muutti kotiin ja päästiin aloittamaan ratsukoulutuksen alkeet.

Lyylin lisäksi kuvattavaksi pääsi myös hevoset.

Aivan täysin yllättäen minusta tuli talonomistaja ja hevoset pääsivät muuttamaan omaan kotiin!

Liisan kanssa jatkettiin ratsuhommia...

...ja Lordikin alkaa näyttämään pikkuhiljaa melkein hevoselta!



Hyvää uutta vuotta!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Väistämisen alkeet ratsain

Liisan kanssa on edetty pikkuhiljaa ratsun tiellä ja koin ajankohtaiseksi alkaa opettamaan sille väistämisen alkeita ratsain - toisin sanottuna yksinkertaisesti pohkeen paineesta sivulle päin myötäämistä. Samalla ajattelin, että ehkä jotakuta teistä saattaisi kiinnostaa, miten tämän olen opettanut, joten kirjoitan aiheesta ihan kokonaisen postauksen.


Lilla 2014

VÄISTÄMISEN ALKEIDEN OPETTELU RATSAIN

Miten opetin?
Käytin opettaessani apuna naksutinta, sillä se on Liisan kanssa osoittautunut hyvin toimivaksi kapistukseksi. Apuna oli siis ruokapalkkion antaminen oikeasta reaktiosta.

Mitä tarvitsee osata ennen opettamista?
Aina kun käytän hevosille ruokapalkkiota, olen aivan ensimmäiseksi opettanut luopumisen. Lisäksi olen suorastaan rakastunut naksutteluun, joten melkein heti, kun Liisa tuli kotiin, ehdollistin sen naksuttimen äänelle. Olen monesti miettinyt naksuttimen sijasta jonkinnäköistä muuta äänimerkkiä, mutta ainakaan vielä naksuttimen mukana kiikuttaminen ei ole osoittautunut ylitsepääsemättömäksi.

Toki tämän voisi opettaa myös ilman ruokapalkkiota pelkästään negatiivisen vahvistamisen kautta, mutta koin opettamisen tällä tavalla helpommaksi ja nopeammaksi. Liisalla meinaan tuntuu oikein silmät kirkastuvan, heti kun se tajuaa, että nyt on luvassa naksuttelua!

Opetus
Voisi sanoa, että Liisa oppi tämän ihan muutamassa minuutissa. Toki asiaan saattoi vaikuttaa se, että se oli oppinut myötäämään paineelle jo kupeiden kohdalle painetta synnyttäessä, joten paikan vaihtaminen lähemmäs etujalkoja ei ollut iso juttu.

Lähdin liikkeelle maastakäsin aiheuttaen kädellä pientä fyysistä painetta suunnilleen sille kohdalle, missä ratsastaessa pohje on silloin, kun hevosta pyydetään väistämään sivulle (hieman taaempana kuin normaalisti). Aluksi paine on aivan mitättömän pieni ja jos reaktiota ei tapahtunut, lisäsin painetta pikkuhiljaa tarvittaessa ns. luuhun asti. Tärkeää on kuitenkin joka kerta antaa hevoselle mahdollisuus reagoida jo aivan pieninpäänkin paineeseen. Heti, kun pienikin reaktio tapahtui (vaikka edes painon siirto ulkojaloille), naksautin ja annoin palkkion. Liisa pääsi nopeasti juonesta kiinni ja yritti jo heti ensimmäisen kerran jälkeen heti oikeaa asiaa, eli väistämistä sivulle.

Kun maastakäsin homma alkoi sujumaan (yli kymmenen hyvää toistoa), nousin selkään ja yritin samaa, mutta tällä kertaa synnyttäen paineen pohkeella. Liisa epäröi ehkä kaksi sekuntia ja tajusi sitten merkin olevan se vanha tuttu ja astui sivulle - naksautus ja palkkio. Jos hevosella tuntuisi menevän tässä vaiheessa ihan yli ymmärryksen, voisi apuna käyttää avustajaa maastakäsin, joka pyytää hevosta väistämään samalla tavalla kuin millä harjoittelu aloitettiin, mikäli pohkeesta ei tapahdu haluttua reaktiota.

Jälleen kun väistäminen alkoi sujumaan, aloin jättää palkkion antamisen pikkuhiljaa pois. Tässä vaiheessa puhutaan todellakin vasta alkeista ja esimerkiksi hyvään pohkeenväistöön on vielä pitkä matka. Hevonen kuitenkin tietää jo vähän siitä, mitä siltä haetaan joten nyt erinäisten harjoittelujen kautta on helppo lähteä viemään opittua eteenpäin seuraavaksi esimerkiksi etuosakäännösten merkeissä.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kaislikossa suhisee

1.

2.


3.

4.

5.

6.

7.

Läheisestä rannasta löytyy aikamoinen kaislikko, jota aamuaurinko noustessaan valaisee kivasti. Hevosia ei sinne voi viedä, mutta koirista sai mainioita kuvia kaislikon keskellä - siksi tämän postauksen ovatkin vallanneet kyseiset tassuttajat. Onnistuin taitavana kesken reissun molskahtamaan jäitten läpi polviani myöten rapakkoon mennessäni hieman liian pitkälle, joten nämä kuvat on otettu kengät litimärkinä - ei siinä kuvatessa vielä mitään, mutta meinasi varpaat jo vähän jäätyä, kun koitti lompsia äkkiä puoli kilometriä takaisin kotiin. Kenkien kastumisesta huolimatta paikka oli niin kuvauksellinen, että sinne tulee varmasti eksyttyä toistekin!

Mikä kuva on eniten sinun mieleesi?

tiistai 27. joulukuuta 2016

Liisan peltokruisailut

Olen Liisan kanssa muutamaan otteeseen käynyt kiertämässä pienen peltolänttimme reunat, mutta en sen kummemmin jäänyt pyörimään pellolle. Nyt kun pakkasherra näytti tulevan takaisin pimeiden ja sateisten joulupäivien jälkeen, uskalsin mennä Liisan kanssa sinne vähän pidemmäksikin aikaa tallustelemaan. Pohja oli paikoin jopa vähän liukas, joten kovin tiukkoja ja vauhdikkaita kurveja koitin välttää, ettei tarvitsisi ponin kanssa mennä kylkimyyryä pitkin peltoa.

Liisa on ollut alusta asti vähän hätähousu joka asiassa ja se koskee myös ratsastusta. Tuon selkään ei vaan yksinkertaisesti voi jäädä haaveilemaan tai saattaa huomata olevansa kohta jossain ihan muualla kuin hevosen selässä. Ei Liisa pahalla, mutta kun se vaan sattuu aina välillä sinkoamaan taivaisiin ja vasta sitten miettimään, miksi se oikeastaan edes teki niin. Se on vaan semmoinen refleksinomainen liikesarja (joka yleensä tarkoittaa kiitolaukkaan hyppäämistä, 180 asteen ympärikääntymistä tai jotain ihmeellistä pukkiloikkasarjaa), joka nyt sattuu juuri sillä hetkellä tapahtumaan, kun sitä vähiten odottaa. Syyksi riittää joku epämääräinen rasahdus tai joku olematon asia, joka Liisan mielestä voi ihan hyvin olla marsilaisten avaruusalus täynnä pieniä vihreitä miehiä, jotka tulevat syömään Liisa-paran.

Tamma oli aluksi vähän kärsimätön yleensäkin, mutta se on tuntunut asettuvan jo hyvin taloksi. Tänään oli sellainen ihmeellinen päivä, että edes ratsastaessa mikään ei tuota jänishousua säikäyttänyt - liekö syynä paikkojen tutuksi tuleminen vai töihin pistäminen, mutta pääasia, että positiivista edistymistä on tapahtunut. Aika paljon ollaan vaan humputeltu, joten hetken pyöriminen pellolla ja vähän enemmän hevoselta vaatiminen teki varmasti jo ihan hyvää. Parikymmentä minuuttia me pellolla pyörittiin muka vähän enemmän tosissaan, sitten annoin Liisalle jo armoa ja käveltiin pidemmät loppukäynnit. On tuo sen verran lapsonen vielä ja liikutus ennen tiineyttä on ollut vähäisempää, joten varttitunninkin keskittyminen riittää tässä vaiheessa paremmin kuin hyvin. Vaikkei ihan hikimäräksi tässä vaiheessa tiineyttä olevaa nuorta kannata joka päivä juoksuttaa, niin kevyt liikkuminen ylläpitää lihaskuntoa ja auttaa selviytymään tulevasta varsomisesta paremmin.







Sellainen pieni asia vielä, jonka tekin olette varmasti huomanneet videoita katsoessanne: jokaisessa laittamassani uusimmissa videossa jää reunoille mustaa tyhjää tilaa, eikä videokuva täytä koko tilaa. Jos joku osaisi vinkata mistä tämä johtuu ja miten sen voin korjata, niin saa heittää kommenttia!

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Kakaran käytöskoulu

Lordin kanssa on ahkerasti harjoiteltu maastakäsin kaikennäköistä. Siltä oli vähän kadonnut kontrolli koko hommaan ja se tuntui kyseenalaistavan vähän kaikkea, mitä siltä pyydettiin. Oli siis jo korkea aika palauttaa poni takaisin maan pinnalle. Tänään hommat alkoivat sujua jo tuttuun luonnolliseen tapaansa, kun vielä muutama kerta sitten meinasi yli puolet ajasta mennä ponin kanssa vääntämiseksi siitä, kumpi vie ja minne. Lordi meinasi heittää vähän kaikki ihan lekkeripeliksi ja sinkoili vähän sinne sun tänne, eikä tuntunut enää oikein kunnioittavan ihmisen tilaa vaan surutta tunki päälle, jos tahtoi.

Viime aikoina maastakäsin jos ollaan jotain tehty, niin ne ovat olleet temppujen tekemistä. Ei ole ihmekään, että käyttäytymissäännöt ovat olleet hukassa, kun poni on elänyt kuin pellossa viime kuukaudet. Kesän se sai viettää laitumella ihan vapaasti ja syksyllä tuli touhuttua ponin kanssa harmittavan vähän. Vaikka Lordi olikin jo kuin pahainen kakara, ei muutokseen ole tarvittu ihan hirveästi hommaa. Yksinkertaisesti käsittelyn ja liikunnan lisääminen on saanut hieman ilkikurisen ponilurjuksen muuttumaan taas kiltiksi mammanmussukaksi. Vaihtuvat maitohampaat selvästi vielä vähän häiritsevät ponia ja se helposti hamuaa kaikkea - oli se sitten riimunaru tai takinhiha - mutta joka asiasta vänkääminen ja ihmeellinen sinkoilu on jäänyt taka-alalle.

Jos käyttäytymissääntöjen kertaaminen on ollut aiheellista, on myös uusien rakennekuvien ottaminenkin! En edes muista, milloin Lordista on tullut otettua rakennekuvia ja kasvavana hevosena sen kehittymistä on mukava seurata. Jospa seuraavien rakennekuvien oton aikaan olisi poni jo vähän vähemmän takakorkea? Toivoa sopii..





2v 7kk 5pv

lauantai 24. joulukuuta 2016

torstai 22. joulukuuta 2016

Hevosvoimat jyllää


Tällä kertaa jylläsi enemmänkin kuin yksi hevosvoima, kun 172 hevosvoimaa päästettiin irralleen radalla. Vaikka nyt kyseessä ei ole niitä kauroja syövät hevosvoimat, olen niin innoissani asiasta, että autohullutteluni antsaitkoon yhden postauksen. Olen jo ties kuinka kauan haaveillut siitä, että pääsen auton kanssa turvalliseen paikkaan harjoittelemaan ja nyt se toteutui - ilo oli otettava irti. Vähän ehkä koomistakin, että päiväksi sattui koko vuoden pimein vuorokausi, mutta onneksi seurana oli hyvä kamera, joka ei pienestä harmaudesta säikähtänyt.

Etuvetoinen ja automaattivaihteinen ei ehkä ihan ole tähän hommaan luotu, mutta liukkaalla radalla käsijarrua nykäisemällä sai auton hyvin lähtemään lapasesta - allekirjoittaneella oli siis superhauskaa! Olen jo pienestä pitäen ollut kunnon rämäpää, joten auton saatuani ei tämä rälläyshullutus tullut varmaan kenellekään yllätyksenä. Isossa tilassa ilman pelkoa muusta liikenteestä uskalsi testailla vähän enemmänkin, mihin kaikkeen tämä auto taipuu!


Onko täällä muita rämäpäitä, joihin on iskenyt pieni autohulluus?

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Temppuja videolla

Koppakärryt muuttivat hevosten perässä pari viikkoa sitten ja oli vihdoin aika valjastaa Lordi jälleen niiden eteen. Koska hampaatkin näyttävät nyt olevan vähän paremmassa jamassa, uskalsin ponin suuhun kuolaimetkin jo tunkea. Lordi ei vielä ollutkaan käynyt pihapiiristä kovin paljoa kauempana, joten kärryttelylenkillä riitti monennäköistä ihmettelyn aihetta. Saatettiin vähän naurattaa naapureitakin, kun ori kiemurteli välillä pitkin tietä ja ihmetteli postilaatikoista lähtien vähän kaikkea. Ihmeen fiksusti se kuitenkin käyttäytyi vaikkei ollutkaan käynyt niin pitkällä, varsinkaan kärryjen kanssa. Ehkä joulun aikaan lähdetään rekiajelullekin!

Kärryttelyn lisäksi Lordi on päässyt myös narun päähän. Yritän sen kanssa jälleen aloitella uudestaan vähän vähemmälle jäänyttä maastakäsittelyä. Pieni pätkä videota tuli otettua viikonlopun treeneistä ja sen näette alla. Tarkoituksena on nyt talven aikana harjoitella mahdollisimman paljon kotona kaikkea, jotta Lordi oppisi toimimaan yhä pienemmistä ja pienemmistä merkeistä. Ensi keväänä Lordin kanssa lähdetään vähän kauemmas kotinurkista, sillä se on tällä kertaa tarkoitus oikeasti käyttää jalostusnäyttelyissä ja siellä olisi osattava käyttäytyä hevosiksi. Ensi keväänä Lordi täyttää kolme, joten sen on mahdollista saada sellaiset luvat, että sitä voi hyvillä mielin tarjota vieraillekin tammoille. Ensin haluan saada ne luvat kuntoon ja rehellisen arvion Lordin jalostusarvosta, ennenkuin tuota tammoille mainostaa.



tiistai 20. joulukuuta 2016

POSTAUSSARJA: Hevosen tiineys- ja varsa-aika osa 1

MITÄ KAIKKEA TULEE MUISTAA?


Tämä on ensimmäinen osa pienestä postaussarjasta, jossa kerron faktoja, neuvoja ja omia kokemuksiani liittyen varsan teettämiseen, tiineysaikaan, varsomiseen ja varsa-aikaan. Niin tamman kuin oriin omistajalla on paljon kaikkea muistettavaa, kun suunnittelee hevosensa käyttöä jalostuksessa. Aivan ensiksi ajattelinkin listata asioita, mitä kannattaa ottaa huomioon varsaa suunniteltaessa ja varsomisen jälkeen. Koska käytännöt saattavat poiketa hieman toisistaan riippuen siitä, astutetaanko tamma luomuna vai keinosiemennetäänkö se tai minkä rotuisista hevosista on kyse, kerron asioista omien kokemuksieni perusteella. Entinen tammani Lilla, Lordin emä, on kummallakin kerralla astutettu luomusti ja olen rekisteröinyt kasvattivarsani Hippokseen.



TAMMAN OMISTAJANA


Tamman omistajalla on paljon muistettavaa jo ennen astuttamista. Orin etsimisessä kannattaa olla ajoissa ja muistaa ilmoittaa ajoissa orinomistajalle. Myös maksuista on hyvä olla selvillä: astutus- ja varsamaksun lisäksi myös tamman hoito ja eläinlääkärikulut maksavat. Joten siis,

MITÄ MINUN PITÄÄ MUISTAA ENNEN ASTUTUSTA?
- Selaa sopivia oreja ajoissa ja muista ilmoittaa orinomistajalle halukkuutesi astuttaa tamma kyseisellä orilla.
- Pidä kirjaa tammasi kiimoista jo keväällä. Jos tamma ei näytä kiimojaan, voi se tietyissä tapauksissa olla mahdollista viedä orin luokse jo aikaisemmin, jolloin orin läsnäolo voi saada kiimat esille. Myös ultraäänitutkimuksilla on mahdollista saada kiinni tamman kierto.
- Tamman vientiä orin luo ei kannata hätiköidä jo huhtikuussa. Toisaalta yrittäminen kannattaa aloittaa ajoissa, jotta on aikaa yrittää vielä samana kesänä uudestaan, mikäli tamma jää tyhjäksi.
- Muista, että tamman on hyvä olla rokotettu ja madotettu asiallisesti ennen astutusta.
- Luomuastutuksessa kengät on hyvä poistaa ennen kuin tamma viedään orin luokse, ainakin takakavioista. Näin vältetään mahdollisia vahinkoja.
- Orin luokse tamma ei tarvitse muuta kuin hyvän riimun, riimunarun ja välttämättömät rehut. Kaikki muu ylimääräinen kannattaa jättää kotiin.

ASTUTUKSEN JÄLKEEN
- Ensimmäinen tiineystarkastus voidaan tehdä noin 16 vuorokauden kuluttua ensimmäisestä astutuksesta. Tiineystarkastus on välttämätön muun muassa sen takia, että sillä voidaan suurella varmuudella poissulkea kaksoset, joiden odottaminen on hengenvaarallista niin tammalle kuin syntymättömille varsoillekin.
- Pyydä orinomistajalta astutustodistus. Saat sen, vaikka tamma olisi jäänyt tyhjäksi.





ORIIN OMISTAJANA


Minulla ei ole vielä itsellä kokemusta oman orin käyttämisestä jalostukseen, mutta se tulee ensi vuonna varmasti ajankohtaiseksi. Käytännöt hieman vaihtelevat riippuen siitä, minkä rotuinen ori on kyseessä ja onko tarkoitus käyttää luomuastumista vai keinosiemennystä. Jos nyt kuitenkin kuvitellaan, että haluan käyttää Lordia jalostukseen, on minun suotavaa muistaa ainakin nämä:

- Ori on hyvä käyttää jalostusnäyttelyissä, minun tapauksessani Hollanin Irlannincob-kantakirjan jalostusnäyttelyissä, jossa Lordi saa premiumarvostelun. Ennen näyttelyyn vientiä sille on teetettävä eläinlääkärin tarkastus, josta käy ilmi, että hevonen on terve.
- Luomuna tamman voi astuttaa joko kiinnipidettynä tai ori voi laiduntaa yhdessä tammojen kanssa. Tamma astutetaan ensimmäisen kerran toisena tai kolmantena kiimapäivänä ja tamman astutus toistetaan joka toinen päivä, kunnes se ei anna orin enää astua. Laitumella/ tarhassa ori astuu tamman monta kertaa päivässä, joten täten tiinehtyvyystulokset ovat usein hyviä. Tammasta on oltava varma, että se antaa astua, jotta mahdollisilta vahingoilta vältyttäisiin.
- Astutusluettelo astutetuista tammoista on lähetettävä hevosjalostusliittoon tiettyyn päivämäärään mennessä.
- Orinpitäjän tulee toimittaa tammanomistajalle astutus- ja syntymätodistus ajallaan, kun tammanomistaja on hoitanut tarvittavat maksut.




VARSOMISEN JÄLKEEN


VARSAN REKISTERÖINTI
Mikäli varsan rekisteröi Hippokseen, on järjestys seuraava:
- Muista toimittaa varsomistodistus Hippokselle täytettynä kuukauden sisällä varsomisesta.
- Saat orinomistajalta syntymätodistuksen, kun olet maksanut varsamaksun. Varsamaksu maksetaan, jos varsa on elänyt yli 10 vuorokauden ikäiseksi.
- Tilaa varsallesi tunnistaja (yleensä noin neljän kuukauden ikäiselle) hevosjalostusliitosta. Syntymätodistus annetaan tunnistajalle käynnin yhteydessä. Tunnistaja laittaa varsalle mikrosirun, kirjaa varsan värit ja merkit ylös, sekä ottaa verinäytteen.
- Varsan rekisteröinti on hoidettu, kun olet maksanut rekisteröintimaksut. Hippos lähettää passin automaattisesti varsan omistajalle jonkin ajan kuluttua.
- Jokainen Suomessa asuva hevonen on oltava rekisterissä.

VARSAN MADOTUS
Varsan madottaminen aloitetaan normaalisti jo kahden kuukauden iässä. Varsojen ja nuorten hevosten madottaminen poikkeaa jonkin verran aikuisten hevosten madotussuosituksista, joten niistä kannattaa olla perillä. Esimerkiksi hevoseni.fi sivustolla on hyvät madotussuositukset varsoille:
- 2kk:n iässä madotus fenbendatsolilla (Axilur)
- 4kk:n iässä madotus fenbendatsolilla (Axilur)
- 6kk:n iässä madotus ivermektiinillä + pratsikvanteelilla (Equimax)

VARSAN ROKOTUS
Varsan rokottaminen aloitetaan sen ollessa noin puolen vuoden ikäinen.
- Ensimmäinen rokote influenssa + tetanus.
- Toinen perusrokote 21-92 vuorokauden sisällä ensimmäisestä rokotteesta (influenssa + tetanus)
- Ratsuhevosilla ensimmäinen influenssatehoste tulee antaa 6kk:n sisällä toisesta perusrokotteesta, tämän jälkeen vuoden välein.



Hevoset-messut Tampereella 8.-9.4.2017


Jos olette tulossa 8.-9.4.2017 Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen, voitte törmätä siellä myös minuun. Olette ehkä jo facebookista huomanneet, että olen Hevoset-messuilla 2017 yksi kymmenestä tähtibloggaajasta. Te blogin lukijat saatte kokeilla myös arpaonneanne, sillä ennen messuja saan arpoa teille muutaman ilmaisen pääsylipun. Pysykää siis kuulolla!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Liisan tiineys 150vrk

Kuten te olette jo muutamaan otteeseen kuulleet, Liisa on kantavana ja varsaa odotetaan syntyväksi ensi kesänä. Varsa ei ole tulossa minulle, vaan Liisan kasvattajalle. Uutta nelijalkaista odotetaan täällä silti vähintäänkin yhtä innolla, kuin omaa kasvattivarsaa! Tiineys- ja varsa-aika on minusta hyvin kiehtovaa ja on ihanaa päästä seuraamaan sitä taas läheltä, vaikka varsa ei minulle jääkään. Ehkä sitten ensi vuonna Lordin käytyä näyttelyissä jalostusluvat hakemassa on pohtimisen paikka, josko Liisalle ja Lordille saisi jälkikasvua aikaiseksi... Katsellaan ensin, miten tämä tiineys sujuu loppuunsa.

Liisa on ollut nyt kantavana reilut viisi kuukautta ja varsa on nyt noin 2-3 kilogramman painoinen. Varsamaha alkaa pian kasvamaan vauhdilla, sillä sikiölle alkaa tulla painoa noin 250g päivässä. Kohta voi alkaa kyttäämään mahaa tarkemmin, sillä pian voi ruveta tuntemaan hentoja potkuja!

Liisan laskettu aika, 337vrk, tulee täyteen 14.6.2017. Normaalisti hevoset varsovat 320-340 vuorokauden välissä, joten kesäkuun puolivälissä plus miinus pari viikkoa on odotettavissa varsominen. Minulla on mielessä jälleen järjestää teille lukijoille jonkunnäköistä liveaikaan seurattavaa valvontakameralähetystä, joten voi olla, että tekin pääsette mukaan varsan syntymään! Siitä kuitenkin sitten lähempänä enemmän, eletään nyt ensin päivä kerrallaan kohti ensi kesää.


Viisi kuukautta kantavana

Tulevan varsan isästä puheenollen, se on komea mustankirjava STER-ori Fantasy Shamrock. Varsan väri tulee siis mitä luultavammin olemaan mustankirjava tai musta.

Fantasy Shamrock

Nyt kun blogissa tulee olemaan jälleen aika paljon luvassa varsajuttuja, syntyi päässäni idea, että voisin kehitellä blogiin pientä postaussarjaa tiineyteen ja varsa-aikaan liittyen. Ajatus on toteuttaa ainakin postausta kantavan tamman ruokinnasta, liikutuksesta, käytännön jutuista ja varsomisesta. Jos teille syntyy jotain ideoita siitä, mistä haluaisitte mahdollisesti kuulla, otan mielelläni ideoita vastaan!