sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kameravanhuksen viimeiset pinnistelyt

Tänään oli aika ottaa mitä luultavammin viimeiset otokset kaiken kärsineellä kamerallani. Onhan se tipahtanut betonilattialle, vesilammikkoon, käynyt koiran purtavana, kokenut liian kovia kolhuja ja toiminut ainoana kamerana jo monen vuoden ajan. Kuvia on tullut otettua yli 158 000 tuolla samalla rungolla ja se on jo paljon. Hyvin paljon. Ihmettelen, miten koko runko enää edes toimii kaiken kokemansa jälkeen. Ulkonäöltään se kyllä näyttää siltä, ettei inahdustakaan koko välineestä pääse, mutta kumma kyllä se jaksaa käynnistyä, ottaa ne seitsemän kuvaa sekunnissa ja toimia kuvausvälineenä - kun puhutaan sitten tarkentamisesta tai akun kestosta, aletaan olla eri mailla. Mutta nyt ei tarvitse kameran enää kärsiä eikä pelätä puoliksi rikkinäisen litiumakun räjähtävän ladatessa käsiin. Ja luultavasti ei tarvitse myöskään valikoida vähiten rumimpia kuvia blogiin, sillä kohta saa syyttää ihan kokonaan itseään, jos kuvat eivät miellytä.

Arvaattekin varmaan, että minulla on iloisia uutisia! Kameraperhe totta tosiaan saa jatkoa ja edelliset hyvin palvelleet kameravälineet saavat siirtyä ansaitulle eläkkeelleen. Tähän asti blogin kuvat on otettu Sony SLT-A35 rungolla, Sony 18-55mm f3.5-5.6, Tamron 28-75 f2.8 ja Sigma 70-300 f4-5.6 putkilla. Yleensä kamerassa on ollut kiinni tamronin putki, mutta koska putkeni eivät ole kovin arvokkaita (ja parhain, sekä eniten käytetyin alkaa sekin olla jo kaiken kärsinyt), otin myös riskin ja aion siirtyä aivan toiseen merkkiin. Törkykallis (ja laadukas...) telezoomi jäi vielä hyllylle, mutta ajattelin kuitenkin panostaa aluksi runkoon. Hankkikoon sitten pikkuhiljaa siihen objektiiveja sitä mukaan, kun varat antavat myöten. Alkujaan pärjätään varmasti tälläkin rungon, jalustan ja parin putken yhdistelmällä - sillä tällä kameralla ei ole enää vara kitistä. Mutta on tätä odotettukkin! Monta vuotta olen haaveillut uudesta kamerasta, mutta en olisi ikinä uskonut saavani sitä, mikä juuri nyt on kohta saapumassa käsiini postin tuomana. Seuraavan vuoden kuljen varmasti hymy naamalla, olen niin onnellinen. En kuitenkaan paljasta vielä uudesta kamerasta sen enempää, saatte esittelypostausta sitten, kun olen saanut kaiken käsiini. Jos vain uskallan avata pakettia...

Mitä tämä tietää? Luultavammin sitä, että blogista tulee jälleen noin kymmenen kertaa aktiivisempi, alatte saamaan paljon enemmän kuvamateriaalia ja mikä parasta, pääsen taas kirjoittamaan Lordin kehityksestä ja elämästä kera niiden kuvien! Alkoikin olla jo syvältä tämä puoliksi rikkinäisen kameran raahaaminen mukana, kun välillä tipahtelee akku lumihankeen ja välillä ei muuten vaan huvita kameran toimia. Mutta nyt alla näette vielä tämän kamerayhdistelmän tuottamaa kuvasatoa - katsokaa tarkkaan, ne ovat viimeiset näkemänne kuvat, ennenkuin perheeseen astuu uusi kameratulokas.

Palaillaan, kun onnellinen ihminen saa postista paketin!


Lordilla alkaa ajorutiinit olla jo tuttua hommaa




Hulmuharja liikenteessä.


3 kommenttia:

  1. Moi! Ihana lukea sun kuulumisia taas! Aloittelen itse tässä juuri ajokoulutusta erään poniherran kanssa. Siksi esittäisinkin toiveen: voisitko tehdä postauksen ajokoulutukseen ja oikeaoppiseen valjastukseen liittyen? Siis tietenkin sitten, kun kiireiltäsi ehdit. Minulla itselläni on nimittäin muutama vuosi siitä vierähtänyt, että olen hevosella/ponilla ajanut (lähinnä olen ratsastanut siis) ja taidot ovat päässeet ruostumaan.

    t. 20v. ikuinen heppatyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajo-opetuspostauksen sainkin jo aikaiseksi ja jostain youtuben syövereistä jos jaksat kaivella, olen tehnyt joskus erittäin hämärän videon valjastuksestani perinteisillä valjailla... :D

      Poista
    2. Kiitos valtavasti, postauksen luin ja nyt menen videota etsimään!! :)

      Poista