keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kuinka minä olen opettanut hevoseni ajolle?

Sain kommentilla toiveen kertoa ajo-opetustavoistani teille. Nyt kun uusi kamera ei ole vielä kotiutunut minulle, on hyvä aika kertoa teille, miten minä olen saanut kasvattini, Lordin ja ennen omistuksessani olleen Lahjan, opetettua ajolle. Olisin voinut tehdä listan, johon olisin koonnut askel askeleelta sopivan etenemistahdin ja erilaiset harjoitukset, mutta en tee sitä. Miksi? Siksi, koska jokainen hevonen on yksilö ja olisi hyvä edetä hevosen mukaan.


Kuten edellä sanoinkin, minun mielestäni on tärkeää, että hevonen totutetaan sopivalla tahdilla uuteen asiaan. Liian kiire voi lisätä hevosessa jännittyneisyyttä ja tilanne, joka riistäytyy täysin käsistä johtaa koko projektin aloittamiseen alusta - kera kolminkertaisen työn.

Ennen valjaisiin totuttamista olen tietenkin opettanut hevosen ihan perusasioihin - talutukseen, harjaukseen ym. - ajo-opetukseen en itse lähtisi, ennenkuin kaikki tutut päivärutiinit sujuvat täysin ongelmitta. Valjaisiin tutustumisen voi aloittaa yksinkertaisesti tuomalla valjaat hevosen turvan eteen ja antaa sen katsella. On yksilöstä kiinni, voiko suurinpiirtein heittää kamat selkään, kärryt perään ja lähteä lenkille vai vaatiiko ajo-opetus hyvin pienin askelin etenemistä. Onkin tärkeä edetä hevosen omaa tahtia ja mielellään vaikka vähän hitaammin. Nopeasti oppivallekkaan ei ole haitaksi kerrata asioita tarpeeksi monta kertaa ennen siirtymistä uuteen ja vaikeampaan - ihan jo riskien minimoimiseksi. Lomittain siirtyminen on hyvä keino: kun siirrytään uuteen asiaan, otetaan harjoituskerran aluksi ensin hieman jo tuttua ja turvallista alle.


Valjastamisesta ja opettamisesta yleensäkin kannattaa tehdä hevoselle mahdollisimman positiivinen asia. Itse kuljetin hevosta valjaiden kanssa pitkin metsiä ja valjaista tuli täten ihan normaali asia muiden joukossa. On turha lähteä sillä linjalla liikkeelle, että aina kielletään väärästä reaktiosta, kuten hermostumisesta tai pakoreaktiosta. Tietysti tietyt säännöt on hyvä pitää yllä, mutta kieltäminen tilanteessa, jossa hevonen on jännittynyt tuskin edesauttaa asiaa. Mieluummin palkitaan hyvästä hetkestä, sillä se tuo tuloksia paljon nopeammin. Ja jos hevonen koittaa paeta tosissaan valjaita, on silloin edettävä vielä pienemmin askelin. Ensin valjaat voivat vaikka olla käytävän vieressä, josta kuljetaan ohi ihan normaaliin tapaan. Valjaisiin totuttamisen voi aloittaa myös yksi asia kerrallaan, kuten vaikka rintaremmistä, jos koko valjasnippu on liian iso pala kerralla. Itse opetin hevosen erikseen kuolaimiin (ensin) ja vasta sitten valjaisiin yhdessä suitsien kanssa.

Kun valjaat alkoivat olla tuttua kauraa, aloin opettamaan tuntumaa suuhun. Tämän voi tehdä ja on helpompikin tehdä ihan pelkkien suitsien kanssa hevosen vieressä seisoen. On vaikea lähteä ohjasajamaan, jos hevonen ei tiedä, miten erilaiseen paineeseen suussa tulisi reagoida ja koko homma menee helposti repimiseksi. Aluksi lähdin liikkeelle paineeseen myötäämisestä - vasemman ohjan paine hellitti kun hevonen käänsi pikkuisenkin turpaansa vasemmalle ja toisinpäin. Maiskautuksesta lähdettiin liikkeelle ja paineesta kummassakin ohjassa pysähdyttiin. Tärkeää on ajoitus ja myötäys heti kun haluttu reaktio tapahtuu. Naksuttimesta on tässäkin apu, jos haluaa käyttää palkintona lisäksi ruokapalkkaa.


Minulla ei ollut juurikaan avustajia käytettävissä ohjasajoon opettamisessa, joten edellisen opettaminen oli hyvin tärkeää ennenkuin siirryin hevosen taakse. Omat hevoseni ovat olleet sen verran helppoja opettaa, että avustajia ei ole tarvinnutkaan, mutta joillekkin se on aivan ehdoton apu. Ekoilla kerroilla takaa ohjastaessa on hyvä olla edessä taluttajat, jotka tarvittaessa ohjaavat hevosta oikeaan suuntaan.

Ohjasajon opettamista olen pitänyt miltei tärkeimpänä osiona koko ajoon opettamisessa. Siinä ei voi liikaa hidastella, sillä mitä parempi pohjatyö, sen paremmin hevonen osaa toimia ohjasajaen ennestään ja kärryjen lisääminen perään ei ole enää niin suuri juttu, ainoastaan aisat ja veto tulevat uutena asiana. Parilla hassulla ohjasajokerralla hevonen ei välttämättä ole vielä perillä kaikista avuista ja merkeistä ja kun tähän lisätään kärrytkin, saattaa herkemmän kanssa tulla ongelmia. Lahjan kanssa ohjasajoin todella paljon ennen varsinaisia kärryjä verrattuna esimerkiksi Lordiin ja se kyllä näkyy hevosissa - Lahja oli kolmannella kärryttelykerralla jo kuin vanha ajohevonen ja Lordi on "vasta" nyt noin kymmenen ajokerran jälkeen suunnilleen samassa tilanteessa. Ohjasajoa yleensäkkään ei kannata unohtaa, sillä se on oiva liikutuskeino hevoselle kuin hevoselle (siitä puheenollen, voisin ottaa Lordin kanssa ohjelman lisää ohjasajamista!). Katsokaa vaikka alla oleva video Lahjan ohjasajosta, kaiken tälläisen harjoittelusta oli oikeasti suuri apu ajokoulutuksessa.


Kun sitten tunsin olevani harrastanut ponien kanssa tarpeeksi paljon ohjasajoa ja tarpeeksi monessa tilanteessa (metsäteillä, kentällä, puomien kanssa, pujotellen...) ja hevonen osasi lähteä liikkeelle, pysähtyä, peruuttaa ja kääntyä, oli aika aloittaa kärryihin totuttaminen. Kärryjä voi esitellä hevoselle aluksi vaikka pihalla ja romisutella niitä, sekä kuljettaa hevosen vierellä. Kummankaan kasvattini kanssa mikään ei aiheuttanut ihmetystä, joten sain kärryt aika pian myös hevosen perään. Lahjan totutin ennen kärryjä myös pelkkiin aisoihin ja se on oikein oiva keino, jos haluaa edetä pienemmin askelin.


Ensimmäisillä "ajokerroilla" kärryjen kanssa avustajien apu on korvaamaton. Kannattaa ehkä malttaa mielensä ja olla hyppäämättä kärryjen kyytiin ja aluksi lähteä ihan tutusta "ohjasajosta" liikkeelle - erona on vain ne kärryt. Avustajat mukana ohjaavat hevosta tarvittaessa ja ennakoivat katastrofitilannetta rauhoittamalla hevosta ja tarvittaessa pysäyttävät sen ennen kuin tuli on irti. Harjoituskerrat pidin mahdollisimman lyhyenä, sillä asia oli uusi ja myös henkisesti uuvuttava. Liikaa painostamalla ja jatkamalla saa helposti asiat päättymään huonosti, mieluummin lopettaa siis hyvään hetkeen.

Kun tilanne tuntui varmalta ja avustajien kanssa pystyi hyppäämään jo kärryillekkin ja periaatteessa ohjaamaan hevosta kokonaan itse, sitten vain jätin yhden harjoituksen päätteeksi avustajat pois. Tämän jälkeen edessä onkin vain se rutiinin kerääminen, sillä ajoponi ei ole valmis ajoponi vielä pitkään aikaan. Harjoittelua ja harjoittelua, sillä se taito kehittyy. Ensin kannattaa tietenkin pysyä ihan tutussa ympäristössä ja kasvattaa harjoitusten pituutta pikkuhiljaa ja vasta kun varmuutta on hankittu sillä keinoin, on turvallisempi käydä ajamassa uusissakin maastoissa. Lordin kanssa ollaan nyt tässä vaiheessa, että ajaminen sujuu hyvin, mutta haluan pohjalle vielä muutaman ajokerran lisää, ennenkuin olen tarpeeksi varma hevosesta lähteäkseni maastoon ajamaan.




Onko ajo-opetus sinulle tuttua puuhaa? Onko sinulla lisää vinkkejä ajo-opetukseen tai käytätkö joitain aivan eri keinoja opettaessasi hevosta?

P.S. Kamerani on tulossa naapurimaastamme Ruotsista ja on tänään saapunut jo Turkuun. Viimeistään ensi viikon alussa saatte varmasti hehkutuspostausta uudesta tulokkaasta ja roppakaupalla kuvia päälle!

5 kommenttia:

  1. Mitä Lahjalle kuuluu ? Onko opetettu jo satulaan ? Entä Lillalle ? Onko Lahjalla blogia ? Entä Lillalla ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahjalle kuuluu ihan hyvää ja ei ole totutettu tietääkseni. Lillan kuulumisista en tiedä. Kummallakaan ei ole käsittääkseni blogia :)

      Poista
  2. Millon myyt Lordin ?

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvä ja mielenkiintoinen postaus, kiva että kirjoitat taas :)

    VastaaPoista