maanantai 21. maaliskuuta 2016

Nyt on hyvä hymyillä, kun kevät on ovella

Tänään Lordilla oli kavionhuoltopäivä - se tarkoittaa sitä, että raspailen kaviot aina vähän parempaan kuosiin. Olen jo pari vuotta vuollut hevosteni ja tätä nykyä hevoseni kavioita ja nautin suuresti siitä puuhasta. En ole vielä mikään ekspertti ja kovin vaikeita kavioita en lähtisi vuolemaan, mutta Lordin kaviot ovat tulleet jo niin tutuksi, että uskallan hyvillä mielin vuolla ne itse. Tietääpähän, mihin sormea osoittaa, jos tulevaisuudessa ilmenee jotain selittämättömiä kavio- tai jalkaongelmia...

Kun vuolemisesta on pikkuhiljaa päässyt perille, huomaa, ettei se nyt ihan rakettitiedettä olekkaan. Muutaman tärkeän seikan kun muistaa, niin pääsee jo pitkälle. Lordin kanssa vaikeuksia aiheuttaa tajuttomat jalkakarvat, jotka pitää pintelöitä kiinni vuolun ajaksi ja karvat jäävät muhkuraksi pintelin alle. Kavion saa kuitenkin jotenkin esille ja on helpompi arvoida jalkaa ja kaviota, mistä ottaa ja mistä jättää. Salainen haaveammattini on edelleen kengittäjä, mutta en ole vielä päässyt perille, miten ihmeessä sellaiseksi kannattaa opiskella ja miten se ylipäätänsä se on mahdollista - pidemmissä koulutuksissa kun järjestään tunnutaan vaativan aiempaa kengityskokemusta ja kengitysseppäkouluun et edes pääse ennen riittävää työkokemusta alalta.

Vuoltuja kavioita

VE


Muistaakseni mainitsin uhkaavani kuvata seuraavaan postaukseen videota ja en puhunut puppua. Kävin tänään kentällä Lordin kanssa vähän harjoittelemassa ja aika paljon keskityttiin luopumiseen. Lordilla on nyt joku hassu virtaisa kausi, että se ei koko ajan malta keskittyä ja helposti tulee liikaa syliin. Kaksi viimeistä kertaahan meidän treenit on ollut oikeastaan kuvauspainotteisia, joten on keskitytty, että poni saa palkkioita ja malttaa maata/ istua rauhassa. Sen seurauksena poni on tuntunut ottavan neuvosta vaarin ja hamuili jo treenien alussa taskuja. Siksi koitin painottaa tänään sitä, että luvatta ei saa ottaa, kuten on opittu. Pian poni taas jo tajusi asian laidan: "Ei tuosta olekkaan tullut kävelevää karkkiautomaattia!" Palkinnon eteen kun on aina kuitenkin tehtävä jotain, eikä tulla röyhkeästi iholle. 

Istumisharjoituksissa hamuilun huomasi ihan selkeästi ja luopumisharjoitukset tekivät oikeasti hyvää tähän väliin. Pelkkää luopumista me ei koko ajan tehty, vaan otettiin mukaan myös alkuun tutut paineesta myötäämisharjoitukset ja harjoiteltiin myös irvistämisen opettelua. Lordi ei ole vielä oikein tajunnut, että haen sillä nimenomaan flehmen-ilmettä, mutta omalaatuisua naamanvääntelyitä se kuitenkin yrittää usein tarjota. Harjoitusten päätteeksi poni kuitenkin erehtyi haistelemaan jotain - ah - niin kiinnostavaa lannansekaista jäätä, että se pisti ponin ylähuulen rullautumaan melkein korviin asti. Pienen päättelyn jälkeen tajusin käyttää tilaisuutta hyväksi ja naksauttaa, sekä palkita. Pian ponin mielestä leikki oli niin hauska, että se laski monta kertaa pään alas, haisteli hetken, irvisti sitten ja oli iloinen palkinnostaan. Saa nähdä, muistuuko huomenna mieleen, mistä sitä tänään palkittiin, vai onko poni unohtanut sen siliän tien kaikki tämän päivän asiat.

Pohjat ovat sen verran huonossa kunnossa nyt maastakäsittelyä ajatellen (kauhea koppurainen lumi ei tunnu mukavalta harjoitellessa maahan menoa ja istumista), joten ehkä unohdan vielä hetkeksi selälleen menemisen opettamisen ja keskityn muutaman päivän ainakin ajotreeneihin ja muuhun höntsäilyyn. Radalla ei taida olla ihan niin pääkallojäätäkään, että ehkä uskaltaudun huomenna ponin kanssa sinne. Pieni kävelylenkki metsässäkin joku päivä tekisi varmasti terää niin ponin kuin allekirjoittaneenkin mielelle - ja sille kunnolle. 

Lordi hymyilee kuin naantalin aurinko, kun tajusi, mistä sitä palkkiota oikein tuleekaan!

8 kommenttia

  1. Ihanasti vuollut kaviot! Ihan vinkkinä, kannattaa kysyä tutuilta ja heidän hevosiltaan, kaipaavatko niiden kaviot vuolua. Näin saisit ainakin jotain työkokemusta alle, en tosin tiedä, miten noi hommat niissä vuolu- ja kengityspiireissä sitten menee.
    Ihan mahtava postaus, kiva video, ja ihan todella suloinen toi viimeinen kuva😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ajattelin, että jos löytäisin jonkun mukavan kengittäjän, jonka mukana roikkua oppimassa, olisi ihan mahtavaa! En vain tiedä, kuinka innokkaasti kengittäjät ottaisivat jotain osaamatonta mukaansa työtä hidastamaan :D

      Poista
  2. Kuinka ihanaa että olet aloittanut bloggailun taas hieman ahkerammine!

    VastaaPoista
  3. Mukavaa kun kirjoitat nyt useammin. Blogisi on kivaa lukea ja Lordi on tosi suloinen! :)

    VastaaPoista
  4. Tän blogin ulkoasu on hurmaava!
    Käythän kurkkaamassa?
    http://bunnyatmosphere.blogspot.fi/

    VastaaPoista