maanantai 28. maaliskuuta 2016

Se mitä ei auton takakontista löydy, sitä ei tarvita!

Kerron teille lauantaisesta kuvauspäivästä lisää, kunhan saan kaikki kuvat ensin itselleni. Nyt kuitenkin juttua tästä päivästä!

Hangella kelpaa jo köllötellä ihan eri malliin kuin reilu viikko sitten, joten tänään lähdettiin työstämään uutta asiaa ja siinä samalla pelleiltiin kaikenlaista Lordin kanssa. Lordia meinaa vähän piinata kevätkiimoissaan olevat tammat tarhoissaan, mutta onneksi poni on siinä mielessä fiksu, että se kuitenkin keskittyy työhönsä. Vähän ehkä korkeintaan jutellaan tytöille, kyllähän tervehtiä nyt kuitenkin pitää.

Mulla auto toimii tällä hetkellä vähän kuin hevostavaroiden säilytyspaikkana ja koko takakontti on kertynyt täpötäyteen kaikesta romppeesta. Tänään kaivoin sieltä jotain uutta: satulan tarvikkeineen. Lordiahan ei valjaiden jälkeen sellainen nyt paljoa kiinnosta, mutta varusteurheilijana rakastan somistaa hevoseni jos jonkilaiseen varustukseen. Ihan huvikseen otettiin muutamat kuvat kera satulan ja täytyy kyllä todeta, että satulan kanssa poni ei suinkaan näytä kasvavan ja aikuistuneen, vaan enemmänkin olevan joku vieroitusikäinen varsa: koko hevonen uppoaa satulan alle. Vielä kun siihen lisätään Lordin "ei kiinnosta, syön tätä riimunarua ja nakkelen niskojani" höyryilyt, niin soppa on valmis. Ei tuosta saa ratsun näköistä varmaan koko ikänänsä, mutta ompahan mulla sitten ainakin omalaatuinen ratsu sitten aikanansa!

Kun ponia oli nöyryytetty satulan kanssa tarpeeksi, siirryttiin hangille harjoittelemaan. Vähän vielä rauhatonta on toisinaan Lordin tekemiset ja ihan päivästä riippuen saa edetä tai olla etenemättä uusiin asioihin. Tänään oli sellainen keskivertopäivä: poni olisi voinut olla vähän vähemmän liikkuvainen, mutta ainakin se sähläsi vähemmän kuin lauantaisena kuvauspäivänä. Koitin pyöriä hevosen ympärillä jos jonkinlaisessa asennossa, jotta sille tulisi kaikki tilanteet tutuksi. Jos nimittäin sen haluaa joskus makaavan selällään, ei se onnistu ennen kuin Lordi on tietää, että voin tosiaan olla kaikennäköisissä asennoissa sen ympärillä. Hevosen selällään maatessa minun on myöskin tarkoitus olla niin, että Lordi jää jalkojeni väliin, joten jo se on aika abstrakti ajatus toteuttaa, jos hevonen ei malta sekuntiakaan olla paikoillaan. Olen toki muutamia kertoja ollut hevosen "päällä" sen maatessa ja olin tänäänkin, mutta tätä meidän täytyy nyt vaan treenata ahkerasti, että siinä varmasti joskus päästään kunnolla tuloksiin. Menee turhan helposti vielä hommat sählingiksi, mutta eipä sitä nuorelta hevoselta voi täydellistä keskittymistä ja pitkäkestoista rauhoittumista voi niin odottaakkaan. Plussat Lordille, sillä se on kuitenkin jaksanut kuunnella minun ohjeitani hyvin tarkkaan, vaikka välillä ollaan treenailtu vähän pidemmänkin aikaan kerrallaan.

"Jos vain levättäis pieni hetki tässä näin, jooko?"

"Kerron sulle salaisuuden..."


Minulla on ystävä ja se ystävä on maailman paras!


Vähän ehkä uhkarohkeaa asettua niin, että hevonen jää jalkojen väliin, kun poni päättää pistää piehtaroinniksi! No mutta kun tätä treenaillaan pikku hiljaa, päästään me ehkä joskus meidän tavoitteeseen, eli selällään makaamiseen. Tänään kuitenkin näin..! :D

Moi, olen Lordi ja näytän aivan pikkuvarsalta uppoutuessani tämän satulan alle. Kiitos hei.

3 kommenttia:

  1. Mulle tulee mieleen tosta vikasta kuvast ihan koira, jolla on satula selässä. Kaikella kunnioituksella ihanaa ja komeaa Lordia kohtaan... :D

    VastaaPoista
  2. Voi Lordi, se näyttää niin hassulta satulan kanssa❤❤❤

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! On sulla kyllä suloinen hevonen!♥

    VastaaPoista