perjantai 27. toukokuuta 2016

Postaushaaste: Summer Bucket List



Kesä on jo aivan nurkan takana, joten onkin hyvä kirjoittaa ylös kesäsuunnitelmia ja katsoa sitten syksyllä, mitä kaikkea sai toteutettua. Minusta kesä on parasta aikaa vuodesta pitkine valoisine öineen ja värikkäine kukkineen. Ankean syksyn ja talven yli selviää kesämuistojen avulla ja odotuksen tunteella siitä, että taas kohta pääsee syömään irtojäätelöä, uittamaan hevosia ja yleensäkkin ottaen vain nauttimaan siitä kaikesta, mitä kesä tuo tullessaan.

Mutta mitä minä aionkaan kesällä tehdä? Suunnitelmissa olisi ainakin seuraavaa:


1. Valokuvaa hevosten orilaitumelle pääsy
Lordi on jälleen menossa orilaitumelle, itseasiassa jo ensi sunnuntaina. Tässä lähellä on oikein mukava paikka, jossa oripojat saavat temmeltää kesän ajan. Laitumelle lasku on aina mielenkiintoista seurattavaa ja ehdottomasti se on myös valokuvattava! Tällä kertaa on vähän parempi kuvausalustokin matkassa, harmi, että sitä tele-zoomia ei löydy. Ehkä kuitenkin jonkinlaisia otoksia saan aikaiseksi teillekin nähtäväksi.

2. Valokuvaa muutenkin. Paljon.
Kuvaaminen on ollut monen vuoden ajan lähellä sydäntäni ja uuden kameran ostettuani into on senkuin kasvanut. Nyt olen kuvannut aika paljon Lyyliä, mutta kesällä aion panostaa myös hevoskuvaukseen! Olen laiskistunut hevosen kuvaamisessa nyt, kun sitä ei ole ollut mahdollisuutta pitää kotipihassa, mutta ehkäpä siihenkin on tulossa korjausta kohtapuolin...

3. Saa hevonen/ hevoset jälleen omaan pihaan
Tämä on se kaikista haastavin asia, ongelmana ei ole se, etteikö olisi paikkaa, vaan se, että se ei ole valmis! Ihan alkukesän juttuja ei tämäkään ole orilaitumen takia, mutta kovasti olen koko kevään koittanut uurastaa paikkoja valmiiksi. Paljon saa vielä tehdä - jo senkin takia, että myös se talo olisi kiva saada itselle asuinkuntoon - mutta eiköhän siitä ajan kanssa selvitä.

4. Nouse jälleen hevosen selkään
Viimeksi olen ollut hevosen selässä silloin, kun omistin vielä Lillan. Tai oikeastaan silloin, kun se oli viimeistä päivää minulla marraskuussa 2014. En edes halua muistella noita aikoja, sillä jouduin tekemään vaikeita valintoja ja se otti koville. Siitä lähti samalla blogin pitkä hiljaiselo käyntiin, mutta jospa nyt päästäisiin uuteen nousuun! Hevosharrastuksen suhteen näyttää paljon valoisammalta jälleen ja toivon kovasti, että suunta sellaisena pysyy. Ehkä pääsisin nousemaan hevosen selkään tänä kesänä pitkän yli vuoden mittaisen tauon jälkeen?

5. Vietä aikaa hevosten kanssa
Tämä on se, johon minun on eniten panostettava. Lordi on minulle todella tärkeä, jopa läheiseen ihmiseen verrattava tärkeydessään, mutta koska se on ollut koko talven hoitotallissa, on paljon vaikeampi lähteä hevosen luo. Jotenkin siihen koko eläimeen ei saa samanlaista otetta, kun sitä ei hoida kokonaan itse - minä kun pidän hevosen harjailun ja liikuttamisen lisäksi myös siitä, että saan siivota paikkoja, laittaa ruokia ja nyhjätä tuntikaupalla tallin nurkassa hevosvarustekasan keskellä satulasaippua kaverina. Nyt kun Lordi on orilaitumen jälkeen mitä luultavammin tulossa kotipihaan, ainakin loppukesästä on aika panostaa enemmän aikaa hevoseen!

6. Hevostele yhdessä kaverin kanssa
Viime aikoina on tullut talleiltua aika paljon yksin, sillä täällä päin minulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka lähtisivät tallireissuille mukaan. Ehkä kesällä saisin kaverin mukaan yhdessä hevosen kanssa aikaa viettämään? Toivotaan ainakin!

7. Pese ja puunaa poni näyttelykuntoon
Näyttelyt jäävät tänä vuonna välistä orilaitumen vuoksi, mutta mikään ei estä pesemään ponia viimeisen päälle puhtaaksi. Luulen, että tämä toteutuu useaankin otteeseen, mutta ainakin yhtenä päivänä hinkkaan ponia tuntikaupalla puhtaaksi, odotan sen kuivumista ja otan valokuvan todisteeksi!


8. Laittaudu parhaimpiin ja pidä pieni valokuvaustuokio ponin kanssa
Kunhan Lordi pääsee kotiin asti, haluan viettää yhden päivän, jolloin pukeudun vähän siistimmin, pesen ponin puhtaaksi ja käsken jonkun kuvaamaan. Lähistöllä on aivan ihana metsä ja näen silmissäni hieman mystisiä kuvia, joista huokuu salaperäisyys... Ei siitä sen enempää, katsotaan nyt ensin, milloin tätä pääsee toteuttamaan!

9. Vietä kokonainen päivä puhdistaen hevosvarusteita
Auringossa istuessa ja hevosvarusteita puhdistaessa mieli lepää. Ehdottomasti kesään kuuluu yksi päivä, jolloin saa putsata ison kasan nahkavarusteita, pestä kaksikymmentä satulahuopaa, sekä kaikki muut kangasvarusteet ja järjestellä kaikki uudestaan paikoilleen.

10. Lähde ponin kanssa kävellen pitkälle retkelle
Tämän minä ainakin aion toteuttaa! Olen jo pitkään haaveillut lähteväni Lordin kanssa kävelemään jalan pidempää lenkkiä. Teitä kyllä riittää. Kun ottaa eväät mukaan ja valitsee sellaisen reitin, jonka varrella poni pääsee tarvittaessa juomaan järvestä, niin pidempikään matka ei ole este.

torstai 12. toukokuuta 2016

Hampitohtorin käsittelyssä

Pitkäaikaisemmat lukijat varmaan muistavat mukavan yllätyksen vuoden loppuun reilu vuosi sitten, kun ponin hammaskalusto koki kovia. Kahden viikon ajan olleet tuet hoitivat murtumat kuntoon ja antibiootit sitkeän kuumeen, mutta hampaat eivät takaisin ole kasvaneet. Onneksi rikkoutuneet hampaat olivat maitohampaita, joten mahdollisuus ihan normaalien hampaiden kasvuun on olemassa. Eläinlääkäri tuli tänään raspaus- ja rokotuskeikalle ja tutkaili suuta vähän tarkemminkin.

Pientä rauhoittavaa sai hevonen ihan ensiksi, mutta ei se ihan pienesti vaikuttanutkaan - Lordin jalat meni ihan solmuun ja koko hevonen oli hetkessä ihan kujalla kaikesta. Saatiin vinkkinä, että ensi kerralla jos tarvitsee rauhoitusta, voisi kokeilla ihan rauhoittavaa suuhun laitettavaa tahnaa, kun niin pieni määrä suoneen laitettunakin sai ponin ihan loppuun.

Kun poni oli sitten ulapalla kaikesta, suuhun aseteltiin kiila, jotta etuhampaat näkyisi kunnolla. Pienen tutkimisen jälkeen sain kuulla ihan positiivisia uutisia: hammaskalusto ei näyttänyt niin pahalta, mitä olisi voinut olettaa. Alaetuhampaiden reunimmainen hammas vasemmalta puolelta saattaa jäädä tyngäksi, mutta muut näyttäisivät mitä luultavammin kasvavan paikoilleen. Leuka muutenkin näytti ihan hyvältä ja parhaimmassa tapauksessa onnettomuutta ei tulevaisuudessa näe ollenkaan hampaista.

Tutkimisen lisäksi pienet piikit raspattiin poskihampaista. Rokotuspiikilläkin Lordia vielä kiusattiin, kunnes solmujalkainen poniotus ohjattiin karsinaan piristymään. Oli helpottavaa kuulla, ettei mitään huolestuttavaa hampaiden suhteen ollut! Jalostuslupien hakuunkaan ei tapaturmaiset asiat vaikuta ja kun poni voi elää ihan normaalia elämää ilman ongelmia suunsa kanssa, ei mitään huolen aihetta suun suhteen tällä hetkellä ole.

"Älkää ikinä luottako kehenkään... varsinkaan sellaisiin hassuihin mukaviin kaksijalkaisiin, jotka salakavalasti pistävät koko päänupin sekaisin!"

"Tää ei oo nyt yhtään hauskaa. Häivy siitä kuvaamasta."

tiistai 10. toukokuuta 2016

Kiireisiä päiviä

Aurinkoisina päivinä on työnteon ohessa ollut ihan virkistävää piipahtaa välillä tallilla. Vaikka suurin osa energiastani menee lukioon ja hevostilojen remontointiin, jotta Lordinkin saisi joskus omaan pihaan (ihan suosiolla voitte jättää tuon lukion lukematta, panostus siihen on aikalailla nollan luokkaa...), on välillä kuitenkin päästävä tallille käymään. Siitä saa suuren määrän energiaa, jotta muistaa, miksi on taas kerran ottanut itselleen ihan liian suuren työmäärän kannettavakseen... Kesä on kohta täällä ja sitten nautitaan!

Kuten ehkä päättelitte, olen ehtinyt tallille harmittavan vähän viime aikoina. Onneksi tilanteeseen on tulossa korjaus, sillä hevosen eteen sitä yritetään koko ajan uurastaa. En malttaisi millään odottaa, että pääsen jälleen hoitamaan kaiken itse. Hevonen kun ei ole minulla sitä varten, että käyn sitä sillointällöin tervehtimässä, vaan pohjimmainen ajatukseni on, että siitä huolehditaan kaikin puolin. Silloin sitä pääsee seuraamaan niin eri tavalla, kun näkee sen joka päivä suoraan ikkunasta. Muutakin pientä yllätystä on tulossa, kuin vain Lordin kotiin saanti, mutta en puhu niistä teille vielä enempää, ennenkuin asiat ovat ihan satavarmoja!

Pari päivää sitten vietin Lordin kanssa rauhoittavan hetken pihalla harjaten sen huolellisesti läpi ja näpräsin lettejä urakalla. Suosiolla unohdin kameran kotiin ja keskityttiin vain viettämään mukava virkistyshetki. Tänään sain hovikuvaajan mukaan, joten tein hoitotoimet vähän nopeammin ja suunnattiin metsän reunaan ottamaan kuvia. Edellisestä maastakäsin touhuilusta on varmasti yli kuukausi aikaa ja pientä haparointia oli ilmassa. Ihmeen hyvin Lordi kuitenkin rauhoittui makuullaan olon ajaksi ja sain asetella itseni mitä kummallisimpiin asentoihin hevosen vierelle.

"Minun aarteeni eivät kilise eivätkä kimalla - mutta ne hohtavat auringossa ja hirnahtavat yössä"

Pieni suuri aarre Lordi todellakin on - se on ihan uskomaton määrä, miten paljon hyvää mieltä ja energiaa yksi hevosen luona käynti voi saada aikaan.


Lordista on alkanut tulla vieläpä ihan hevosen näköinen!

Tanakat jalat sillä ainakin on... mutta mikä on tuo kaula!? :D Keskenkasvuinen Lordi 1v, 11kk ja 20 päivää päälle.

Tälläistä tulosta saatiin aikaiseksi tällä kertaa, mitä mieltä olette kuvista?

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kengitys ja lihashuoltokurssi II


Lauantaina olin toisella kengityskurssilla, jossa puhuttiin myös hevosen lihashuollosta ja joka oli jatkoa ensimmäiselle kurssille parin viikon takaa. Kengitys on minua enemmän kiinnostava asia, joten seurasin silmä kovana sitä ja osa lihashuollosta jäi kuulematta. Mieleen jäi kuitenkin se, että yleensä hevosen tärkeämpiä paikkoja ovat suu, sään lähellä olevat lihakset, ristiselkä ja kaula. Monesti ongelmat johtuvan monen asian summasta ja esimerkisi kengityksellä on suuri vaikutus myös lihaksiin.


Meillä oli pari esimerkkihevosta ja lyhyen teorian jälkeen siirryttiin talliin kertaamaan viime kurssilla opittua ja syventämään tietoa. Edellisen kurssin oppeja voikin käydä lukemassa siitä koskevasta postauksesta. Yllä olevassa kuvassa on kavio, jossa on liian pitkä kanta ja varvas. Tämän huomasi myös pohjasta.


Normaalin kavion pituudesta säteen osuus on noin kaksi kolmasosaa ja säteen päästä varpaan päähän on enää yksi kolmasosa. Tässä kaviossa matka on suunnilleen puolet ja puolet - varvasta on siis liikaa. Kannat tulisi olla säteen leveimmällä kohdalla, mutta tässä ne ovat karanneet kavion alle.


Kun kenkä otettiin pois, meille havainnollistettiin, missä sijaitsee kavioluu (pyöreä piirros), säteen kärki ja kavion levein kohta, eli keskikohta (säteen kärjestä jonkun matkaa taaemmas). Kavioluun kärjen voi laskea jakamalla säteen pituus neljällä. Kun tämä pituus mitataan säteen kärjestä, on siinä kavioluun kärki. Asia havainnollistettiin myös teuraskavion avulla, josta katsottiin, pitääkö mittauksen paikkansa - ja pitihän ne. 

Kaviossa kenkä tulisi asettaa niin, että sen sisäreuna olisi kavioluun kärjen kohdalla. Kuvan kaviossa varvas on liian pitkä ja kannat vetäytyneet, joten niistä sai ottaa ihan reippaasti pois.


Kavion sarveisaines saattaa venyä ihan minne suuntaan tahansa. Jos kavion päästää levenemään, se rasittaa seinämiä lisää ja leventää kaviota entisestään. Ruununrajasta noin sentti alaspäin näkee oikean linjan, jota tulisi myötäillä. Pohjasta katsottuna valkoviiva on sellainen, jota tulisi kunnioittaa, mutta joka sekin saattaa levitä seinämien mukana. Teuraskaviosta näimme tämänkin asian, että se todellakin piti paikkansa. 


Tässä kaviota on jo vuoltu. Pystysuora viiva osoittaa, missä kannat olivat ennen vuolua, jolloin kavion tärkeät osat jäivät tyhjän päälle. Kaviokulmaa tärkeämpi olisi saada kannat säteen leveimmälle kohdalle ja tarpeeksi lyhyt varvas - jänteisiin vaikuttaa enemmän ruunuluusta lähtevät voimat, kuin kaviokulma. Madaltamalla kantoja pystytään löysäämään hankosidettä ja siten helpottamaan painetta.


Sivukäännekengät mahdollistavat oikeanlaisen kengän asettelun: sisäreuna kavioluun kärjen kohdalle. Yli tuleva varpaan kärki pyöristetään ja myös kuvan kenkää on pyöristetty. Se helpottaa jalan työtä pyörähdysliikkeessä jopa parhaimmillaan parinkymmenen prosentin verran. Jo pelkkä kengän pyöristäminen kärjestä helpottaa liikettä muutamia prosentteja.

Ja näin on etukavioissa valmiit popot!

Mitä neuvoja te olette oppineet hevosen kavioiden vuolusta ja kengityksestä? Minkälaisia tapoja sinä suosit?

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Metsän siimeksessä

En olekaan nyt vähään aikaan käynyt tallilla, sillä päiväni ovat menneet pitkälle iltaan kaverina miljoona tolppaa, kaksi miljoonaa eristettä, viisi kilometriä aitalankaa ja vain yksi ainut yksinäinen rautakanki. Lordihan on nyt menossa mitä luultavammin kesällä orilaitumelle, mutta viimeistään syksyllä olisi keksittävä sille paikka. Kaikista mieluiten pitäisin hevosen kotona ja tällä kertaa toivon todella lujasti, että kaikki ehditään saada kondikseen. Ongelmana ei nimittäin ole hevostilat tai hevoskaverin löytäminen, vaikka aikansa vaatii sekin. Meinaan talossa ei paljon asuta, jos siellä ei ole lattioita. Mutta edistystä kuitenkin, ainakin ne kaikki vanhat roskat vanhojen lattioiden alta on saatu pois, nyt tarvitsee rakentaa ne vain uusiksi! Niin ja välikatto eristää. Ja keittiö tehdä. Ja kylpyhuone. Ja uunit kunnostaa. Ikkunatkin, jos ei halua palella. Ei ole ihan niin helppo nakki, mitä luuli. Mutta asuuhan sitä vuoden kaksi vaikka seipään nokassa, jos hepan saa kotiin!

Ennen kuin menen taas puhumaan ympäripyöreitä tulevaisuudesta, unohdetaan hetkeksi se ja keskitytään nykyhetkeen. Vaikka siihen, että Lordi on osoittautunut oikein mukavaksi kärryhevoseksi. On ihanaa, kun on vihdoin kunnon liikutusmuoto ja voi käydä vähän pidemmilläkin lenkeillä. Lordissa on kuitenkin vähän samaa vikaa mitä Lahjassakin - ekan kerran uudella reitillä mennään innosta puhisten, mutta toisella kerralla sama reitti on jo tuttu ja tylsä. Eipähän ainakaan tarvitse roikkua ohjissa ja pelätä, milloin ollaan ojassa. Rauhalliset kävely- ja hölkkälenkit sopivat minun makuuni kuitenkin oikein mainiosti. Mitä sitä turhia kiirehtimään, kun voi nauttia hetkestä.

Lyylin kanssa on tullut touhuttua todella paljon, sillä se on ollut mukana henkisenä avustajana aitatolppia kirotessa. Pieni tauko metsässä samoillen ja kuvaillen rauhoittaa mielen kummasti ja voi jatkaa taas puuhiaan. Kortille on tallentunut yhä vaan enemmän ja enemmän kuvia Lyylistä, joten on aika jakaa niistä pari jälleen teidän kanssa.

Järveenkö? Ei nyt sentäs kuitenkaan...




Lyyli poseeraa... Koiramalli!

Metsän kuningatar löysi kevätauringon.