maanantai 22. elokuuta 2016

On niin helppo olla onnellinen

Tämä ja monta muuta kappaletta tuli hoilattua perjantaina matkalla orilaitumelta kotiin. Aivan ensimmäisenä kerrottakoon, että kyllä, kotona tallustelee kaksi nelijalkaista!

Uhkasin joskus kesän alussa tekeväni Lordin kanssa pidemmän kävelyretken. Se toteutui hyvin nyt, sillä orilaitumelta kotiin oli matkaa vajaat parikymmentä kilometriä. Ajankohdaksi piti tietenkin valita sama päivä, milloin Lordin uusi tyttöystäväkin pääsi tulemaan kotiin. Tuo päivä oli perjantai ja sen jälkeen koko viikonloppu olikin yhtä härdelliä. Mikäs sen mukavampaa, kun läärätä niitten hevosten kanssa tuntikaupalla heti aamuseitsemästä lähtien. Kyllä sitä sitten joskus talvella saa repiä itsensä pakolla ylös sängystä pimeään aamuun, joten sallittakoon "pieni" alkuintoilu. Onhan siitä jo vuosi vierähtänyt kun viimeksi kotipihassa hevosia tallusteli!

Menin jo hieman asian edelle, sillä minun piti kertoa teille Lordin ja minun patikkaretkestä. Sieltäkään ei menoa ja meininkiä puuttunut, sillä alkumatkasta ensinnäkin eksyttiin reitiltä väärälle tielle ja toisekseen joku idiootti autoilija ei omistanut käytöstapoja. Autoja oli jo muutama mennyt ohi,kun joku oman elämänsä sankari päätti olla hidastamatta ja ajaa aivan hevosen vierestä, vaikka varmasti näki Lordin katselevan hämmästyneenä tien toisella puolella jähmettyneenä tuijottavaa koiraa. No auton kohdalla pieni mies ei ollutkaan enää niin pieni, kun ponkaisi pystyyn ja lähti juoksemaan takaisin orilaitumelle päin - eikä tämä typerä kuski edes viitsinyt pysähtyä, vaikka varmasti näki, että hevonen lähti käsistä. Siinä sitten tallustelin kilometrin verran takaisinpäin ja onneksi urhea huoltojoukkoni, eli äitini oli saanut orin kiinni.

Matka jatkui, eikä mitään vastaavaa tapahtunut, vaikka ohi meni vaikka minkänäköistä kulkupeliä traktorista lähtien. Ne vaan osasivat ne käytöstavat ja tajusivat, että hevonen on iso eläin, joka ei pysy käsissä säikähtäessään. Niinkin kiltti ja laiskanpulskea kuin Lordikin on, voi sekin yllättävässä tilanteessa tehdä ratkaisuja, joita ei normaalisti tee.

Kotona oltiin paria tuntia ennen kuin Lordin kaverin oli määrä saapua. Oripoika oli sen verran väsähtänyt reissusta, että sitä ei paljoa kiinnostanut oliko tontilla sille kaveria vai ei. Kyllä sitä ääntä lähti sitten taas kun hevostraileri tuli pihaan. Mutta kukas sieltä trailerista tepasteli ulos?

Me retkellä!

Sillankin yli uskallettiin tulla ilman mitään mutinoita.

Seuraavan aamun usvassa intoutui Lordikin jo vähän juoksemaan.


No mutta, kukas hän on? "Oi, mä sain tyttöystävän", Lordi toteaa.

Tämä utelias kaveri meni heti tutustumaan aamulla uuteen kotiinsa.

Mutta kuka tämä hulmuharja oikein on?


Seuraavassa postauksessa saatte kauhean läjän kuvia ja pitkän romaanin! Kerrottakoon kuitenkin, että tämä nuori tyttönen tottelee nimeä Liisa.

4 kommenttia

  1. Oi ihan postaus ja kaunis Liisa. Nimetkin sointtuu hyvin yhteen, Lordi ja Liisa.

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia ja luulin eka Liisaa Lahjaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän ja niinhän sitä äkkiseltään saattaa luulla! :)

      Poista