keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Elämä yllättää

Joskus elämässä tapahtuu monta ihmeellistä asiaa. Reilut kaksi vuotta sitten yritin kipeästi miettiä ratkaisua, miten ihmeessä saisin kaiken järjestymään. Edessä oli muutto uudelle paikkakunnalle ja mukana tuli kolme omaa hevosta - Lilla, Lahja ja pieni Lordi. Muutaman epäonnistuneen asian summa johti siihen, että en löytänytkään paikkaa, johon hevoset olisin saanut omaan pihaan. Opiskelupaikka oli kuitenkin valmiina, joten jotain oli keksittävä - hetken kaikki olivat täysihoidossa. Pettymys toisensa jälkeen päädyin lopulta ensin myymään Lillan ja tämän jälkeen Lahjan.

Elämässä on kausia, jolloin kaikki tuntuu potkivan päähän ja sitten on niitä kausia, jolloin kaikki tuntuu olevan kuin unta. Viimeiset pari vuotta olen elänyt kuin painajaista, sillä olen joutunut luopumaan eläimistä, jotka ovat olleet minulle miltei tärkeintä elämässä. Vaikka näennäisesti minulla on ollut kaikkea - auto, jolla ajaa, ruokaa, jota syödä ja asunto, jossa asua, elämästäni on puuttunut jotain. Olen miltei aina asunut maaseudun rauhassa ja lähes koko ikäni pihassa on ollut jonkinlainen kaviollinen, joten sopeutuminen elämään ilman hevosia on ollut todella haastavaa. Täällä opiskellessani olen kokeillut asumista vaikka missä, kerrostalossa, omakotitalossa, keskustassa, syrjemmässä, mutta ei. En ole tuntenut olevani kotona.

Tilanne alkoi näyttää valoisammalta, kun päätimme alkaa remontoimaan huonokuntoista vanhaa hirsitaloa. Viime kesänä alkoi armoton remontoiminen paikassamme, jossa sitä todellakin paljon tarvitsi tehdä. Tarkoitus oli löytää Lordille kaveri ylläpitoon, mutta törmäsin vahingossa Liisan myynti-ilmoitukseen netissä ja lopun te jo tiedättekin. Olin innoissani muutoksista ja kesä meni pitkälti remontoidessa. Ensin lähti rakentumaan hevosille tilat ja sen jälkeen oli tarkoitus paneutua taloon, mutta elämä tuli ja yllätti. Kuukausi sitten tapahtui nimittäin jotain sellaista, mitä en ole oikein osannut sisäistää vieläkään. Ostin talon.



Kuulostaa ehkä hullulta, mutta kyllä, ostin talon. Mistä? Kaukaa.

En ollut koskaan ihan sataprosenttisesti ollut innostunut remontoimaan sitä paikkaa, mihin hevoset syksyn alussa muuttivat. Nyt kun mietin, niin onneksi en ole ollut. Se ei olisi ollut se minun paikkani, sillä nyt minä tunnen, että olen löytänyt sen, mistä olen haaveillut. Voin sanoa, että perjantaisin koulun jälkeen on kiire auton rattiin, eikä 300 kilometrin matka edes tunnu pahalta, kun on matkalla omaan kotiin.

Talvi tulee olemaan jälleen kerran aikamoista menoa ja meininkiä, eikä auton kilometrimittariin uskalla edes kurkistaa. Onneksi helmikuussa koittaa lukuloma, eikä sen jälkeen minulla ole koulua periaatteessa ollenkaan kirjoituksia lukuunottamatta. Hevoset muuttavat uuteen kotiin jo aikaisemmin ja minä aion lopullisesti karistaa nykyisen paikkakunnan pölyt jalkapohjista lukion päättyessä. Voisin melkein sanoa, että ei tule ikävä, mutta saattaisin silloin vähän huijata. Oikeasti lukiossa on ollut todella mukavaa, mutta omaa kotiani minä en paikkakunnalta löytänyt.

Alkusyksystä suurin ilonaihe oli se, että Liisasta alkoi tulla ihan toimiva maastomopo!

Kieltämättä hieman harmittaa jättää nämä pirteän väriset karsinat entiseen paikkaan, mutta ainahan voin maalata uudessa paikassa karsinat millä värillä vaan!

Tänne satoi kaatamalla lunta, joten valjastin Lordin ensimmäistä kertaa reen eteen. Kunhan hevoset muuttavat, reki lähtee ehdottomasti heti myös mukaan, että pääsen sitten jouluna ajelulle!

8 kommenttia

  1. Vau onnea! Muutitko yksin noin isoon taloon? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä ihan yksin sentäs muuta! Kiitän :)

      Poista
  2. Onnea! Onko sulla siis tallit ja hallit edelleen omassa pihassa? Saadaanko olla mukana talliprojektissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis joo, tuolla uudessa kodissa on tallitilat hevosille. Hevoset ovat heti muuttamassa kunhan saadaan kyyti järkättyä, ehkä joskus ainakin pientä talliesittelyä on tulossa :)

      Poista
  3. Kuka hoitaa hepat tuolla uudessa paikassa jos siis asut itse muualla, vai joka päiväkö ajelet? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä sentäs, maanantaisin aamulla voi sitkeästi vielä kömpiä kolmelta aamulla ylös, että ehtii kouluun viikonlopun jälkeen, mutta kyllä minä arkipäivät asun vielä muualla. Mulla on taustalla kyllä tukijoukkoja, joten hevoset saavat arkisin hoivaa ja hoitoa siihen asti, kunnes helmikuussa pääsen siirtämään viimeisetkin romut kotiin :)

      Poista
  4. Ihanaa kun tuli pitkästä aikaa postaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään tuntuu että aika ei riitä niin paljon blogin päivittämiseen, mutta yritän aina kun ehdin kirjoitella :)

      Poista