lauantai 10. joulukuuta 2016

Liisa pähkinänkuoressa

Nyt kun Liisa on jo jonkun aikaa ollut omistuksessani ja enimmät vieraskoreudet ovat hälvenneet, on ponin tavat tulleet jo tutuiksi. Jos Liisan luonteen tiivistäisi kolmeen sanaan, on se:

Kärsimätön. Siis todella. Kun tuo kuulee, että illalla aletaan valmistamaan sisälle ottoa, alkaa lankut kolista tarhoissa, kun Liisa koittaa tehdä selväksi, että juuri hän haluaa juuri nyt ja vähän äkkiä talliin. Lähes joka kerta kun tarhan ohi kävelee - yleensä juuri niihin aikoihin, kun Liisa tietää, että kohta lähestyy jokin, vaikkapa päiväheinien anto - ei voi jäädä epäselväksi, että jotain kaivataan. Kimakka hirnuminen pitää siitä kyllä huolen.

Paikoillaan pysyminen on silkka mahdottomuus tämän kanssa, ellei kyse ole sitten tallin käytävällä tapahtuvasta hoitohetkestä, jolloin kaikki huomio on kiinnittynyt juuri Liisaan. Silloin kyllä nuokutaan silmät kiinni vaikka koko loppuilta, mutta auta armias, jos ratsastaessa pitäisi pysyä sekunti paikoillaan sen aikaa, että koittaa sanoa jollekin jotain. Ei muuten onnistu, terveisin Liisa.

Jänishousu. Ai kaivataanko yllätyksiä? Liisalta niitä kyllä pesee. Aivan tavallinen tie, josta on menty satoja kertoja, aivan tavallinen puu, joka on naksahdellut sata kertaa ennenkin pakkasessa. Mutta ei, pieni rasahdus voi tarkoittaa Liisan mielestä ydinvoimapommia, joka tipahtaa niskaan ihan juuri nyt. Välillä lähtee ponin kavioista sellaisia akrobaattiliikkeitä, että en ole ennen moisia nähnyt. Asiaan kuuluu melkein aina myös jälkifiilistelyt, kun poni jatkaa matkaansa seuraavat puoli minuuttia tiputanssia koristen samanaikaisesti kuin epävireinen sello. Sen yhden ainoan rasahduksen takia (ja totta puhuen aina ei välttämättä edes rasahda mikään..)

Halinalle. Vaikka ponin seuraavasta liikkeestä ei aina olekkaan varma, Liisa on silti luonteeltaan hyvin kiltti mammanmussukka, jota voi halia ja pusutella äärettömyyksin. Tai siis ei oikeastaan voi, vaan niin pitää tehdä. Tarhoja siivotessa ei voi välttyä siltä, että tämä tulee kuolaamaan naaman samanaikaisesti, kun yrittää lapata kottikärryyn tavaraa. Liisan mielestä parasta onkin se, kun joku hakee sen tarhasta ja läärää tuntikausia.

Mitään pahoja aikeita Liisalla ei tunnu koskaan olevan. Se viihtyy ihmisten seurassa paremmin kuin mainiosti ja kuuntelee annettuja ohjeita tarkkaan. Sillä on selvästi myös halu oppia ja yrittää todella lujasti aina päästä kiinni siihen, mitä siltä pyydetään. Se nyt vaan sattuu olemaan vähän hömelö keskenkasvuinen, joka välillä tekee jotain ja pysähtyy vasta sitten miettimään, mitä tapahtui.

Erikoismaininnan Liisa saa myös siitä, että se on aivan täysi sottapytty. Se ei paljoa katso, mihin tarpeensa tekee ja yleensä myös makaa kaikista likaisimmissa paikoissa. Odotan kauhulla, minkä näköinen pihatto on sen jälkeen, kun Liisa pääsee siihen kosketuksiin - Lordin jäljiltä kun sitä ei ole nytkään kahden viikon aikana tarvinnut siivota kertaakaan! Koska sotkeminen täytyy suorittaa aina kunnolla, Liisa osaa näyttää kyllä mitä todellinen sottapytty osaa. Eikö teistäkin olisi mukava onkia joka päivä karsinan vesiastiasta neljäsosa kuivikeoljista? Tulee sellainen ihana tunne sitä vesiastiaa siivotessa, että juuri tätä minä odotin pääseväni tekemään, kun silloin pienenä heppatyttönä hevosen halusin.

Tallin käytävä on Liisan mielestä kiva olla.

2 kommenttia

  1. Hahaha, voi apua sain tästä aamun naurut! Ja vain siitä syystä, että jollain tasolla olen mielessäni pitänyt vuonohevosia ja irlannincobeja tietyllä tavalla samantyyppisinä rotuina (molempia yksilöitä hyvän kattauksen tuntiessani). No joo toki eroja on aivan huimasti ja yksilöissä varsinkin, mutta se mikä tässä huvitti onkin siinä, että Nemo on aivan täydelliset vastakohdat näille Liisaa kuvaaville luonteenpiirteille! Se jaksaa nuokkua paikoillaan vaikka maailman tappiin, ei pelkää todellakaan mitään, eikä suuremmin rakasta halailuhetkiä. Tietystä kohdasta rapsuttaminen, kun kutittaa, on ihan jees, mutta kaikki ylimääräinen halailu ja lääppiminen saa hevosen yleensä nopeasti poistumaan paikalta :D Niin, ja Nemo on myös erittäin siisti. Kakat on aina samassa kasassa, unipaikka on aina samassa paikassa jne. Ei näemmä pitäisi edes omassa mielessään yleistää yhtikäs mitään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lordi on hyvinkin Nemon tapainen ja täysin Liisan vastakohta: Se ei pelkää mitään, on todella siisti eikä kovinkaan huomionkipeä, vaikka aina kutsusta luokse tuleekin. Lilla ja Lahja olivat hyvin samantapaisia, kun taas ensimmäinen irlannincobini Mata omasi jotain samoja piirteitä Liisan kanssa.. Tiedä vaikka olisivat olleet sukua :D

      Poista