perjantai 9. joulukuuta 2016

Oon iso poika jo...

Lordi todellakin alkaa olla aikamoinen jässikkä jo. Eläinlääkärikin rokotuksia laittaessaan totesi, että on ainakin kaulaa, mihin pistää! Tällä hetkellä koko hevonen muistuttaa jälleen aikamoista palapeliä, sillä se on humahtanut takaa 150cm korkeaksi ja etuosa tulee miltei kymmenen senttiä jäljessä. On hullua ajatella, että jotkut aloittavat sisäänratsastuksen jo kaksi ja puolivuotiaalla ja katsoa samalla Lordia. Tuo on rakenteellisesti ainakin vielä niin kesken, etten välttämättä uskalla selkään kivuta vielä ensi kesänäkään.

Luulin ponilla olevan aluksi joku ihmeellinen uhmaikä tai jotain, sillä se alkoi yllättäen hiplaamaan vaatteita suullaan ja jopa näykkimään. Sain jopa yhdeltä kävelyretkeltä Lordilta kiitokseksi ison hampaiden jälkien muotoisen mustelman käsivarteen. Tarkemmin ajateltuani totesin, ettei tuommoinen ole enää normaalia tuolle hevoselle ja suuhun kurkkaamalla kaikki selvisi: Lordilla on alkanut irtoamaan maitohampaita ja suu selvästi kutisee. Lisäksi yksi hammas edessä oli jo lähes irti, mutta ei kuitenkaan ollut irronnut ja häiritsi selvästi ponia. Sen näki oikeastaan jo siitä, että se hoitopaikalla nypläsi riimunarua suuhunsa ja muklasi sitä sitten suussaan. Koska Lordi suunnilleen aukaisi suunsa valmiiksi kun kättä vei kohti, kävin hakemassa pihdit, yksi nykäisy ja hammas oli irti. Ilmeisesti irtoava maitohammas oli ollut todella häiritsevä, koska seuraavien päivien aikana moinen vaatteiden nyplääminen ja näykkiminen häipyi kokonaan! Jos lähiaikoina alkaa poni taas tekemään moisia tyhmyyksiä, tiedänpähän ainakin, mihin ensimmäisenä kurkata...

Sieltä se on tulossa, pysyvä hammas! Ponin hampaat on vähän samanlaista palapeliä, kuin sen rakenne tällä hetkellä...

Koska Lordilla on selvästikkin vaihtumassa hampaita ihan urakalla nyt, en ole viitsinyt hetkeen kiusata sitä kuolaimilla sen lisäksi. Sen sijaan olen koittanut käsitellä sitä maastakäsin mahdollisimman paljon viime aikoina. Uusi temppukin Lordilta luonnistuu, vaikka yli viikko siihen meni, ennenkuin orimies tajusi, mitä minä siltä haluan!

Lordi on aina ollut helpohko käsitellä, mutta siltä uusien asioiden oppiminen vaatii todella pieniä askelia ja aivan älyttömästi toistoja, verrattuna nyt vaikka esimerkiksi Lahjaan, joka tuntui oppivan parista toistosta mitä siltä halutaan. Positiivista Lordissa on kuitenkin se, että se selvästi yrittää ja haluaa oppia, kunhan askeleet pidetään pieninä. Varmasti satoja toistoja tarvittiin, ennenkuin Lordi tajusi, että haluan sen käden nostosta hyppäävän pystyyn ja sitten simsalabim, lamppu syttyi ponin päässä. Kun se kerran tajusi, mitä sen pitää tehdä, se tarjosi sitä heti uudestaan. Alunperin me lähdettiin siitä, että poni nostaa yhden jalkansa ilmaan ja kaikista vaikeinta tuntui olevan hoksata se, että molemmat etujalat on tarkoitus nostaa. Alta näettekin Lordin uuden taidonnäytteen, jonka tajuamisessa ei ole enää mitään epäselvyyksiä!



Muistattehan te vielä Lyylin? Myös se on osunut välillä kameran eteen ja ansaitkoon sekin parin kuvan verran näkyvyyttä tässä postauksessa.



2 kommenttia:

  1. Kyllähän me nyt Lyyli muistetaan! Hienoja kuvia nuo molemmat Lyylin kuvat, niissä on hieno tunnelma. Ehdottaisin, että otat Lyylistä kuvia ennemmin niin, että se seisoo, kuin istuu. Se on niin upea koira, että voisi päästä paremmin oikeuksiinsa seisoessaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Täytyy joskus kokeilla, vaikka Lyyli kameran edessä tosi usein istumaan hakeutuukin :)

      Poista