perjantai 30. joulukuuta 2016

Väistämisen alkeet ratsain

Liisan kanssa on edetty pikkuhiljaa ratsun tiellä ja koin ajankohtaiseksi alkaa opettamaan sille väistämisen alkeita ratsain - toisin sanottuna yksinkertaisesti pohkeen paineesta sivulle päin myötäämistä. Samalla ajattelin, että ehkä jotakuta teistä saattaisi kiinnostaa, miten tämän olen opettanut, joten kirjoitan aiheesta ihan kokonaisen postauksen.


Lilla 2014

VÄISTÄMISEN ALKEIDEN OPETTELU RATSAIN

Miten opetin?
Käytin opettaessani apuna naksutinta, sillä se on Liisan kanssa osoittautunut hyvin toimivaksi kapistukseksi. Apuna oli siis ruokapalkkion antaminen oikeasta reaktiosta.

Mitä tarvitsee osata ennen opettamista?
Aina kun käytän hevosille ruokapalkkiota, olen aivan ensimmäiseksi opettanut luopumisen. Lisäksi olen suorastaan rakastunut naksutteluun, joten melkein heti, kun Liisa tuli kotiin, ehdollistin sen naksuttimen äänelle. Olen monesti miettinyt naksuttimen sijasta jonkinnäköistä muuta äänimerkkiä, mutta ainakaan vielä naksuttimen mukana kiikuttaminen ei ole osoittautunut ylitsepääsemättömäksi.

Toki tämän voisi opettaa myös ilman ruokapalkkiota pelkästään negatiivisen vahvistamisen kautta, mutta koin opettamisen tällä tavalla helpommaksi ja nopeammaksi. Liisalla meinaan tuntuu oikein silmät kirkastuvan, heti kun se tajuaa, että nyt on luvassa naksuttelua!

Opetus
Voisi sanoa, että Liisa oppi tämän ihan muutamassa minuutissa. Toki asiaan saattoi vaikuttaa se, että se oli oppinut myötäämään paineelle jo kupeiden kohdalle painetta synnyttäessä, joten paikan vaihtaminen lähemmäs etujalkoja ei ollut iso juttu.

Lähdin liikkeelle maastakäsin aiheuttaen kädellä pientä fyysistä painetta suunnilleen sille kohdalle, missä ratsastaessa pohje on silloin, kun hevosta pyydetään väistämään sivulle (hieman taaempana kuin normaalisti). Aluksi paine on aivan mitättömän pieni ja jos reaktiota ei tapahtunut, lisäsin painetta pikkuhiljaa tarvittaessa ns. luuhun asti. Tärkeää on kuitenkin joka kerta antaa hevoselle mahdollisuus reagoida jo aivan pieninpäänkin paineeseen. Heti, kun pienikin reaktio tapahtui (vaikka edes painon siirto ulkojaloille), naksautin ja annoin palkkion. Liisa pääsi nopeasti juonesta kiinni ja yritti jo heti ensimmäisen kerran jälkeen heti oikeaa asiaa, eli väistämistä sivulle.

Kun maastakäsin homma alkoi sujumaan (yli kymmenen hyvää toistoa), nousin selkään ja yritin samaa, mutta tällä kertaa synnyttäen paineen pohkeella. Liisa epäröi ehkä kaksi sekuntia ja tajusi sitten merkin olevan se vanha tuttu ja astui sivulle - naksautus ja palkkio. Jos hevosella tuntuisi menevän tässä vaiheessa ihan yli ymmärryksen, voisi apuna käyttää avustajaa maastakäsin, joka pyytää hevosta väistämään samalla tavalla kuin millä harjoittelu aloitettiin, mikäli pohkeesta ei tapahdu haluttua reaktiota.

Jälleen kun väistäminen alkoi sujumaan, aloin jättää palkkion antamisen pikkuhiljaa pois. Tässä vaiheessa puhutaan todellakin vasta alkeista ja esimerkiksi hyvään pohkeenväistöön on vielä pitkä matka. Hevonen kuitenkin tietää jo vähän siitä, mitä siltä haetaan joten nyt erinäisten harjoittelujen kautta on helppo lähteä viemään opittua eteenpäin seuraavaksi esimerkiksi etuosakäännösten merkeissä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti