sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Lordin näyttelyreissu

Perjantai oli Lordille suuri päivä, sillä sen kanssa käytiin The Irish Cob Society Finland ry:n järjestämissä näyttelyissä hakemassa jalostusluvat kuntoon. Odotuksena ja toiveena oli tietenkin hyvät pisteet ja 1.premium.

Näyttelyihin valmistautuminen aloitettiin edellisenä iltana perusteellisella pesulla ja puunauksella. Jouhikuontalo sai myös ison kerroksen kiillotusainetta niskaansa ja vuolin Lordin kaviot, jotta ne olisivat mahdollisimman siistit. Kylässä ollut Sonja pesi näyttelyriimun ja -suitset valmiiksi seuraavaa päivää varten.

Seuraavana päivänä matkaan lähdettiin hyvissä ajoin ja oltiin perillä tunti ennen kehään viemistä. Lordi ihme kyllä malttoi olla ihan rauhassa kopissa paikoillaan, mutta ei olisi pitänyt vielä mennä kehumaan sitä. Hieman ennen omaa vuoroa otin hevosen pihalle ja Sonja harjasi vielä jouhet ojennukseen, kunnes oli tarkoitus lähteä käppäilemään kentälle päin. Mitään käppäilyä meidän meno ei kylläkään ollut, sillä Lordi oli sitä mieltä, että hän ei pysy sekuntiakaan paikoillaan. Monet uudet hevoset ja viimeistäänkin ohi menevä toinen ori sai Lordin pasmat ihan sekaisin ja kentälle mentiin aikamoisen taistelun kera siitä, kumpi vie ja minne. Hiki oli päässä jo ennenkuin sain hevosen kehään.

Lordin mielenkiinto meinasi olla koko ajan ympäröivässä maailmassa, mutta sain sen esitettyä ihan siedettävästi. Ravaaminen meni vähän taiteiluksi, mutta ihme kyllä Lordi sai siitäkin 8,5 pistettä. Matka takaisin koppiin oli vähintään samanlaista taiteilua, eikä hevonen olisi enää malttanut rauhoittua sielläkään. Loppujen lopuksi Lordille nousi uusi tilanne niin paljon hattuun, että se vatiaivo päätti hypätä trailerin etupuomin päälle. Olisin mielelläni mennyt seuraamaan muiden hevosten esittämistä, mutta koska Lordin mielestä alkoi olla ihan mälsää seistä vain paikoillaan, en yksinkertaisesti voinut. Tiedä sitä, mihinkä kuntoon se olisi kopin laittanut sillä välin.

Kotiin päästessä oltiin taas ihan kilttiä poikaa, joku totaalisekoaminen meinasi iskeä Lordille uusien hevosten ja uuden paikan keskellä.. Tuolla se taas tarhassa vetää heinää napaan silmät ummessa, vaikka vieressä Liisa koittaa varsakiimoissaan kovasti vietellä Lordia. Olisi kyllä saanut mun puolesta vetää samalla asenteella näyttelypaikallakin. Mutta niin se on, pojat on poikia...

Vaikka hiki tuli ja Lordi esitteli kaikki mahdolliset huonoimmat käytöstapansa, sai se silti toivomani 1.premiumin 145 pisteellä. Täytyy sanoa, että hieman jopa yllätyin, omaa hevosta kun katsoo aina vähän liian kriittisin silmin. Se on kyllä totta, että hyvin on Lordi saanut reilun puolen vuoden aikana aikuismaisuutta ja näyttävyyttä ulkonäöllisesti, eikä tukkakaan enää mikään ihan liru ole. Hieno suoritus kolmevuotiaalta, ei voi muuta sanoa! 

Kotoa lähtiessä hevonen oli vielä suorastaan seesteisen rauhallinen.

Mutta näyttelypaikalla koko hevosen olemus muuttui aivan täysin!

Kumpikohan tässä vie?


Hetken jopa paikoillaan!

Vaikka mielenkiinto oli kyllä ihan kaikessa muussa kuin narunpäässä roikkuvassa kaksijalkaisessa.

Ja taas pohditaan sitä, että kumpi tässä nyt taas sen suunnan päättikään..

Tukka hyvin, kaikki hyvin!

Hieno se on!


Lordin arvostelu.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Levottomat jalat

Edelleen umpiväsynyt täällä hei! Ei ole tuo ympärivuorokautinen valvominen oikein mun juttu. Nyt kun varsa on turvallisesti maailmassa ja jo kaksi päivää on ikääkin, niin ehkä allekirjoittanut uskaltaa repäistä ja nukkua univelat pois. Veikkaan, ettei ihan normaalit kahdeksan tunnin yöunet riitä siihen hommaan.

Tänään satoi kaatamalla melkein koko päivän, mutta ahkeroin silti ulkona yhdessä Sonjan kanssa yhden laidunlohkon täysin valmiiksi. Liisa ja vauvahevonen olivat sisällä koko päivän, mutta onneksi illalla aurinko vähän pilkahteli pilvien välistä, joten hepat pääsivät vähäksi aikaa pihalle. Tarha oli koko päivän sateen jälkeen yhtä vesilammikkoa, joten raahattiin parivaljakko laidunlohkolle. Liisa oli aivan onnessaan päästessään syömään hetkeksi, vaikka toki se sai päivällä myös karsinaan tuoretta ruohoa. Eihän se nyt ole ollenkaan sama asia!

Pikkujätkä on alkanut varovasti kokeilemaan jalkojaan. Liisa on niin huolehtivainen, että se vielä juoksee varsansa perässä hätääntyneenä, joten vauvelin riekkuminen aiheutti muutaman huolirypyn tamman otsikolle. Kohta sitä mennään niin lujaa, että äiskä ei alkuunkaan pysy perässä!



Ukkeli löysi jalat alleen <3




maanantai 12. kesäkuuta 2017

Varsominen

Huhhuh, väsymys alkaa olla aika valtava, mutta yritin kovasti muokkailla teidän nähtäväksenne kuvia ja kameralla kuvatun varsomisvideon - moni niitä päivän aikana ehti jo toivoakin. Myös eilen tullut suora lähetys on nähtävissä youtubekanavallani, kunhan se latautuu sinne.

Varsominen oli loppujenlopuksi aika nopeatempoinen tapahtuma. Muistelen katselleeni illalla kameraa ja Liisa oli ihan rauhallisen oloinen, vaikka ravasi aika paljon heinäkasan, juomakipon ja suolakiven väliä. Näin yhden päämäärättömästi tehdyn kierroksen karsinassa, kunnes myöhemmin illalla hevonen alkoi oikeasti käydä levottomaksi. Sen jälkeen Liisa alkoi pistää vauhtia rattaisiin ja aika nopeasti totesin paremmaksi mennä tallin puolelle, sillä suora lähetys jätätti jonkun verran.

Liisa tervehti jo oven narahtaessa minua sellaisella hörinällä, että harvemmin saan kuulla hevosen olevan yhtä huojentunut. Yritin istua ihan hipihiljaa karsinan vieressä ja kuulostella tapahtumia, vaikka tamma kovasti kävi etsimässä minua välillä katseellaan ovelta. En ehtinyt kauaa istuskella, kun vedet alkoivat mennä ja siirryin lähemmäs katselemaan.

Liisa etsi aika kauan paikkaa, eikä oikein sopivaa meinannut löytyä. Jonkun aikaa tamman ähistyä varsaa pihalle koitin mennä auttamaan, sillä kaiken lisäksi Liisa oli mennyt aivan seinää vasten makaamaan. Hevosen mielestä auttaminen tarkoitti kuitenkin sitä, ettei sen jälkeen tarvinnut itse yrittää juuri lainkaan, vain muka vähän puhista mukana. Tamman vaihtaessa jonkin ajan kuluttua jälleen paikkaan koin paremmaksi, että Liisa saa jatkaa yrittämistä ihan itse. En minä ihan yksin kuitenkaan jaksa 50 kiloista varsaa pihalle vetää!

Kaikkea ehti välillä sattua ja tamma onnistui hienosti jälleen piehtaroimaan itsensä seinää vasten. Kesken kaiken sai taas hevosta käännellä ympäri. Lopulta Liisa keräsi viimeisetkin voimansa ja työnsi varsan pihalle sellaisella voimalla, että ei ehtinyt kuin tuijottaa hölmönä. Suorituksensa jälkeen tuore äiti oli niin väsynyt, että tyytyi hetken makaamaan reporankana, joten minä sain huolehtia kalvot pois varsan turvan päältä ja vähän kuivatakin samalla. Eikä ihme, ettei ihan heti jaksanut mitään tehdä, sillä myöhempi tarkastelu osoitti, että Liisa hieman repesi ulkosynnyttimistä. Ei mitään helppoa hommaa.

Varsomisen jälkeen kaikki sujui yhtä nopealla tahdilla kuin varsominenkin. Jälkeiset ehtivät irrota Liisalta, ennenkuin varsalta oli edes napanuora katkennut ja varsa nousi pystyyn melko nopeasti. Nisää haettiin kovasti, mutta kun yrittämisestä huolimatta millään ei meinannut löytyä, kävin sormella ohjaamassa varsaa oikeaan suuntaan.

Tänään vauvahevonen ja Liisa saivat ulkoilla hyvässä säässä koko päivän. Varsa nukkui olkien päällä ja Liisa huolehti kovasti esikoisestaan. Lordille kyllä näytettiin hapanta naamaa jo kaukaa, mutta kellekään ihmiselle tamma ei ole edes toista korvaansa luimuun kääntänyt, niin luottavainen se on.

Tuoreena.



Äiti huolehtii <3





Leikkasin varsomisvideosta melko paljon pätkiä pois, sillä varsominen on kuitenkin kokonaisuudessaan nähtävissä suorana tulleesta lähetyksestä, jos joku haluaa sen vielä katsoa. 

Ja vielä ennenkuin unohdan mainita, kyseessä on siis
orivarsa!

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Liisan varsavahti 333vrk

Otin Liisan nyt jo päivällä sisälle ainakin hetkeksi, sillä se kävi pihalla melko levottomaksi, eikä malttanut edes syödä (vaikka oli tuoretta ruohoa tarjolla!). Jos tilanne ei päivän aikana etene niin käytän ponia vielä illalla pihalla, mutta meno alkaa kieltämättä olla aika levotonta välillä... Pihalla on niin kuumakin, etten ihmettele, jos olo on käynyt tukalaksi.

Nyt näyttää lupaavalta!

Liisa on näköjään kuullut patisteluni ja pistänyt vauhtia myllyyn. Tänä aamuna maito on ollut jo läpinäkymätöntä ja valkoista, vaikka ei ihan vielä täysin kirkkaan valkoista olekaan. Lisäksi Liisa on nyt aamupäivän aikana alkanut pikkuisen tiputtamaan maitoa (nisänpäihin on ilmestynyt tipat, jotka välillä ehtivät hieman kuivahtaa). Aivan nisänpäät eivät ole vielä täynnä, vaikka ympärys onkin. Olen päätellyt, että ehkä Liisa täyttää ne vasta hetkeä ennen varsomista, eikä päiviä ennen, kuten Lordin emä. Sen verran valmiilta alkaa tamma muuten näyttää!

Tänään jos joskus kannattaa kaikkien varsomista odottavien pitää suoraa lähetystä silmällä. Voi olla, että varsomiseen menee vielä reilu vuorokausi, mutta se mahdollisuus on suuri, että varsa voi syntyä jo ensi yönä. Tänä iltana lähetys saattaa myös alkaa hieman aiemmin, mikäli Liisa alkaa siltä vaikuttaa, että se haluaa aikaisemmin sisälle. Muussa tapauksessa striimi alkaa normaalisti siinä kahdeksan kieppeillä illalla.


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Liisan varsavahti 332vrk

Liisa on ihan jumissa utareidensa kanssa. Se aloitti niiden kehittämisen melko ajoissa, mutta jostain syystä se näyttää pitävän loppuun asti tahdin tuskastuttavan hitaana. Moni jo varmaan arvaa mitä olen kirjoittamassa: täällä näyttää aivan samanlaiselta kuin eilenkin.

Pieni valkoinen sävy maidossa on pysynyt ennallaan ja nisänpäiden ympärillä on vähän täytettä, mutta varsinaisesti nisänpäät eivät ole vielä täynnä. Ensi viikon perjantaina Lordilla on näyttelyt ja vastaavasti keskiviikkona minulla koulun pääsykokeiden toinen vaihe, joten täytyy pistää sormet ristiin ja toivoa, ettei ainakaan sillävälin Liisa varso, kun en ole kotona! Tietysti paras vaihtoehto olisi, jos Liisa pykäisi varsansa ulos jo ennen keskiviikkoa. Lievää painostuksen tunnetta on ilmassa... Hopihopi Liisa!

Vaikka utareet eivät kovin lupaavalta vielä näytä, niin levoton tamma on ainakin ollut. Jos joku seurasi, niin viime yönä tamma riehui karsinassa melkein kahteen ja sillä oli jatkuvasti jotkut omat pyllynhinkkaussessiot meneillään. Aiemmista öistä poiketen se myös pyöri jonkun verran normaalia enemmän karsinassa. Lopulta Liisa kuitenkin rauhottui, joten lienee levottomuus merkki vain epämukavasta olosta lopputiineydessä, ei sen kummemmasta.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Liisan varsavahti 331vrk

Häivähdys valkoista. Nimittäin maidossa.

Liisan utareet ovat nyt taas monen päivän ajan olleet aivan samannäköiset, eikä niissä ulkoisesti juuri muutosta ole tapahtunut. Ehkä nisien ympärille on hieman tullut täytettä, mutta muuten kaikki näyttää aivan samalle. Aivan pieni hienoinen muutos on tapahtunut maidon koostumuksessa ja värissä. Se ei ole enää hetkeen ollut tahmaista, mutta nyt keltaisuuskin on hävinnyt ja tilalle on tullut aivan pieni vivahde valkoista.

Jospa pikkuhiljaa alettaisiin ihan oikeasti olla lähellä? Paitsi Liisan tahdin tuntien se nyt varmaan elelee seuraavan viikon tyytyväisenä ennen seuraavaa pientä muutosta utareissa tai maidossa... Toive tietenkin olisi, että maito lähtisi tuosta nyt aika pian muuttumaan valkoisemmaksi ja laskeutuisi nisiin asti. Sitten alkaakin h-hetket olla jo käsillä!




keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Liisan varsavahti 330vrk

Tänään päivällä sain aikaiseksi mennä jatkamaan laitumen aitoja: niitä olen pikkuhiljaa yrittänyt tehdä. Tällä vauhdilla ne ei kyllä ole valmiit vielä syksylläkään! Yhden lohkon sain kuitenkin jo suurinpiirtein valmiiksi, joten Liisa sai tulla mukaan aidanrakennustalkoisiin. Siellä se kirmasi kuin villivarsa hetken aikaa, kunnes rauhoittui syömään. Iso maha ei selvästikkään paina, kun sopiva tilanne juosta tulee eteen!

Liisan tilanne näyttää aivan samalta kuin eilenkin (ja toissapäivänä), eikä nisät ole muuttuneet miksikään. Vaikuttaa siis siltä, että varsominen siirtyy jälleen jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Melko rauhallinen hevonen on ollutkin tämän illan kamerassa.

Jiihaa!


Pallomaha.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Liisan varsavahti 329vrk

Tänään tapahtui jotain kauan odotettua, sillä pääsin hakemaan postista paketin - enkä ihan mitä tahansa pakettia, sillä sen sisältöä olen kuolannut siitä lähtien, kun sain hankittua uuden kameran. Kyseessä on uusi objektiivi, joka helpottaa paljon monia kuvaustilanteita, kun etäisyyttä kohteeseen on enemmän. Kaikista eniten tarvetta pidemmälle polttovälille on hevosten liikutustilanteissa. Ratsastuskuvia ei 50 millisellä ihan hirveästi oteta tai ainakin kuvia joutuu kroppaamaan todella paljon.

Jos tällä setillä ei kuvat onnistu, niin saa syyttää kameran sijasta ihan itseään! Canon EF 70-200mm f/2.8 L IS USM ja Canon EOS 6D.

Uutta putkea oli tietenkin heti käytävä vähän testaamassa ja ensivaikutelmat olivat aivan loistavat. Painavahan tuo on kuin mikä, mutta varmasti siihenkin nopeasti tottuu. Liisa sai toimia mallina pellolla, jonne vietiin se samalla syömään Sonjan kanssa.

Liisasta puheenollen sen utareet ovat tänään taas olleet pienemmät kuin eilen. Se näköjään jostain syystä haluaa veivata eessuntaas niiden kanssa! Tänä yönä tuskin varsaa tulee näillä merkeillä, mutta koska koko yön valvominen tuli eilen aloitettua, niin valvotaan nyt sitten. Ei Liisa ikuisuuksia kuitenkaan voi pihdata!

Joku sitten meni ja päästi hevosen vahingossa irti...

"Ruokaa!"


Myös Lyyli eksyi linssin eteen.



maanantai 5. kesäkuuta 2017

Liisan varsavahti 328vrk

Sanonko, että nyt alkaa hermot mennä! En tiedä, mitä ihmettä kone keksi yhtäkkiä, mutta se ei enää suostu avaamaan Lightroomia hyvällä, eikä pahalla. Mulla on iso kasa kuvia muokkaamatta, mutta milläs muokkaan, kun ei ohjelmat toimi... Tänään jälleen postausta koristaa suoraan kamerasta tuotuja raakakuvia, kun muuta ei nyt valitettavasti ole tarjota.

Liisa on alkanut kasvattaa utaretta tällä kertaa vauhdilla. Eilisen jälkeen ne ovat täyttyneet selvästi ja muuttuneet pinkeiksi. Myös nisien kohdalla on yhä vähemmän tyhjää tilaa, joten kauan tuskin menee enää siihen, että myös ne alkavat täyttyä. Siksi valvontatahtia on nyt kiristetty ja pyrin valvomaan tammaa mahdollisimman paljon. Jos niikseen tulee, niin utareissa ehtii tapahtua lyhyessäkin ajassa suuria muutoksia, joten on varauduttava myös siihen.

Tamma on olemukseltaan muuttunut enemmän seurankipeäksi. Se oli yksi päivä hyvin huomionhakuinen ja on sitä jälleen - erityisesti lautasia pitäisi rapsuttaa koko ajan. Karsinassa se tuntuu enemmän kävelevän ja vaihtaa useammin lepojalkaa, joten olo alkaa varmasti olla jo aika tukala. Nukkuminenkin näyttää välillä todella hankalalta, kun Liisa ähkii ja yrittää etsiä sopivaa asentoa ison mahansa kanssa. Ei voi muuta sanoa, kuin että on ihme, jos varsomiseen menee vielä kovin pitkän aikaa!

Molemmat hevoset joutuivat tänään pesulle - Liisan harja ei ehtinyt kunnolla kuivua, joten siksi se on myös yön auki.

Utareet 328vrk - ei varmasti mene enää kauaa!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Lordin kuulumiset

Liisan varsomisen läheneminen on vienyt kaiken huomion Lordista, joten nyt on aika tehdä siitäkin yksi postaus - senkin elämässä on tapahtunut suuria muutoksia! Orin kanssa on nimittäin jatkettu ratsujuttuja muutamaan otteeseen ja siitä on tullut jo ihan kelpo ratsunalku. Kolmannella ratsastuskerralla menin sillä yksin maastoon ja myös laukkasin siellä: ihan joka hevosella ei olisi uskaltanut toteuttaa samaa!

Vaikka ratsastuskertoja on takana vasta melko vähän, olen Lordin kanssa opetellut jo väistöjen alkeita: se on oppinut ne ennestään jo maastakäsin. Muutenkin maastakäsintyöskentely on tuntunut edesauttavan ratsukoulutusta ja hevonen on saanut nopeasti jutun juonesta kiinni. Tällä hetkellä kaikki askellajit menevät kohtalaisesti, vaikka tietenkin niiden kehittämiseen vaaditaan vielä paljon toistoja.

Tähän mennessä olen muutamat ratsastuskerrat mennyt ilman kuvaajia ja materiaalia on vain videon muodossa. Ylioppilasjuhliini tuli kuitenkin myös kaverini Sonja, joka on muutamaan otteeseen blogissa esiintynyt: hän on meillä määrittelemättömän ajan ainakin siihen asti, että Liisa varsoo. Ratsastuskuvia Lordistakin on siis tiedossa ja kaikenlisäksi päivitetyllä kalustolla, sillä kameraperheeni saa pian jatkoa! Siitä kuitenkin sitten lisää, kun tämä uusi jäsen kotiutuu.

Lordi erään ratsastuskerran jälkeen.



Hieno hevonen!

Liisan varsavahti 327vrk

Eilen oli tosiaan ylioppilasjuhlani ja edellisen yön kolmen tunnin unien takia olin niin väsynyt, että meinasin illalla nukahtaa pystyyn. Hyvämuistisuuteni tuli jälleen esille lakitusjuhlissa: arvatkaa, kenellä oli lakin sisällä vielä paperit pitämässä lakkia suorana myyntipaketin sisällä... Sinne minä ne penkkirivin alle vaivihkaa tungin taputusten aikaan.

Kotimatkalla oli kieltämättä hieman hiljaista, sillä matkaseurani kuorsasi tyytyväisesti suu auki ja kuola valuen. Hihittelin näylle itsekseni ja välillä vierestä tuli kommenttia: "Oon kyllä kuullu ihan kaiken, mitä oot sanonu, en mä ole nukkunut!" ja taas kohta pää nuokkui mutkissa. Oli vähän vaikeuksia pysyä itse hereillä, kun matkaa säesti tasainen tuhina!

Lupasin eilen ylioppilaslakin kanssa otettuja kuvia, mutta näköjään mitään ei kannattaisi etukäteen luvata, sillä kuvankäsittelyohjelmani ei jostain syystä halua aueta, vaan jää jumiin. Sen sijaan laitan tähän nyt yhden täysin muokkaamattoman kuvan Liisan utareista, sillä se varmasti kiinnostaa monia: Ne ovat jälleen saaneet vähän lisää täytettä.


lauantai 3. kesäkuuta 2017

Liisan varsavahti 326vrk

Tämä päivä on saanut alkunsa jo aamuviideltä, sillä oli minun vuoroni juhlia ylioppilaaksi pääsemistä. Koululle oli matkaa miltei 300km, joten tänään on tullut ajettua autoa aika reippaasti! Onneksi Liisa näytti aamulla ihan ok:lta, sillä muuten en olisi välttämättä uskaltanut lähteä. Toki edelleen varsominen vaikuttaa olevan melko lähellä, mutta koska utareet eivät ole nisiä myöten täynnä, eikä maito ole valkoista, ei vielä tarvitse ihan 24/7 olla valmiuksissa.

Takana on viime yönä kolme tuntia unta ja yöllä läjä lehtiä odottaa jakajaansa, joten se on lienee allekirjoittaneen lähdettävä nukkumaan! Liisa vaikuttaa sen verran rauhalliselta, että ehkä uskallan jättää sen kahteen asti ilman valvontaa. Huomenna paremmalla energialla laittelen sitten kuvia tästä päivästä.


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Liisan varsavahti 325vrk

Päivän sana - kameraongelmat! Kirosin lähetysten kanssa taas puoli iltaa, sillä ne pätkivät koko ajan, eivätkä pysyneet päällä. Kone valitti, että enkoodaus on ylikuormittunut. Loppujen lopuksi jouduin vaihtamaan kokonaan toisen tietokoneen karsinaan ja se onneksi ainakin tähän mennessä on toiminut. Tässä toisessa koneessa on vain paljon huonompi kamera, joten kuva on todella pimeä - pääasia, että lähetys edes toimii!

Liisa on ollut tänään kovin erilainen. Se hakeutuu koko ajan aivan viereen ja sitä pitäisi paijata. Kameraa viritellessäni tamma tunki koko ajan takapuoltaan päälleni ja tuntui rauhoittuvan, kun lautasia rapsutteli ja hieroi kevyesti. Lisäksi Liisa potkii välillä takajaloilla ja on muutenkin melko rauhaton. Aikansa kuljettuaan se kuitenkin pysähtyy ottamaan torkkuja, joten en usko vieläkään varsomisen tapahtuvan tänä yönä, ei ehkä ensikään yönä, mutta saa nähdä, miten lähellä ylihuomenna jo ollaan! Utareet olivat tänä aamuna taas täydemmät, mutta iltaa kohden ne jälleen pienenivät. Villi veikkaus, ettei yli viikkoa mene. 

Liisan varsavahti 324vrk

Liisa näyttää tällä kertaa samanlaiselta kuin eilenkin - utareet ovat melko täynnä, nisät ei, takaosan lihakset ovat löllöä ja häntää saa nostella vapaasti. Vielä ei ihan näytä niin lupaavalta, että hevosta kannattaisi koko yö kytätä silmä tarkkana, mutta aika paljon pidän sitä silmällä silti.

Ehkä teistä joku huomasi, että Liisa oli eilen illalla hieman levoton. Se vaihtoi lepojalkaa melko usein, hinkkasi itseään ruokakippoon, heijasi puolelta toiselle, eikä oikein tiennyt syödäkö vaiko nukkua. Seurasin hevosta pitkän aikaa, mutta lopulta se rauhottui ja alkoi nukkumaan. Aamulla karsina oli kuin katastrofin jäljeltä, joten tamman levottomuus ei ollut pelkkää yöllistä kuvitelmaa. Selkeästi varsominen lähenee.

Olen monena iltana miettinyt, miksi aina vain kirjoitan, miltä Liisa näyttää, joten tällä kertaa otin myös kuvia. Näkee jokainen ihan omilla silmillään, missä vaiheessa ollaan!

Mitä te lukijat veikkaatte, kauanko Liisa vielä odotuttaa?

Utareet iltatallin aikaan 24.5.

Massukin alkaa olla aika iso!

Tänä yönä meno näyttää olevan eilistä levollisempaa.

Varsavahti 324vrk: