tiistai 8. elokuuta 2017

Tiineystarkastus, ratsastuskuvapläjäys ja video maastakäsittelystä

Mainitsin viime postauksessa Liisan tiineystarkastuksen lähenevän. Eläinlääkäri tuli ultraamaan tamman 25 tiineysvuorokauden kohdilla, jolloin alkio olisi jo selkeästi nähtävissä. Hevosenhan voi siis tarkistaa jo 16 vuorokautta astuttamisesta ellei jopa hieman aiemmin, joten päiviä oli reilusti yli.

Tee-se-itse pakkokarsina osoittautui hyväksi, vaikka Liisa ei tainnut jalkaansakaan liikauttaa toimenpiteen aikana. Tulos oli selkeä, aivan kuten olin uumoillutkin: Liisa ei ole tullut uudestaan kiimaan astuttamisen jälkeen. Kohdussa köllötteli selkeästi yksi vauvahevonen, kokonaiset 3,5 senttiä pitkä sellainen.

Ensi kesänä Liisan laskettu aika on samoihin aikoihin kuin tänä vuonna, 11.6.2018. Tosin jos tiineys kestää saman verran kuin viimeksi, varsomispäivä on jo 7.6.2018. Sitä ennen on pitkä talvi edessä, mutta innostus on silti valtava: Lordista tulee isä ensimmäistä kertaa! Kyseessähän on myyntivarsa, joten jos jotakuta kiinnostaa olla oman hevosen elämässä mukana kirjaimellisesti alusta asti, niin nyt siihen olisi mahdollisuus, vink vink... ;) Peukut pystyssä, että kaikki sujuu yhtä hyvin kuin tänä vuonna ja tuon pikkuruisen varsanalun syntymää päästään kaikki yhdessä seuraamaan.


Hevosperhe on pärjännyt yhdessä hyvin ja ne sopivat mainiosti yhdessä pihattoonkin ilman eripuraa. Hevosista on selkeästi tullut kuin pieni lauma ja Lordi pitää Liisaa tärkeänä omana tammanaan. Voisin kuvitella, että jos tällä tontilla olisi toinen aikuinen ori, niin sille ei välttämättä ihan hymynaamaa näytettäisi. Pikku-ukkeli saa kuitenkin roikkua varaisän harjassa ja kiusata miten mieli tekee.

Lordi on selkeästi rauhoittunut olemukseltaan ja on paljon mukavampi käsitellä, kuin talvella yksin tarhatessaan. Iso tarha-alue pitää sen liikkeellä ja muiden hevosten seura tekee selvästi hyvää. Ori on hevonen siinä missä muutkin ja sille on kaikista parasta, jos se saisi mahdollisuuden olla muiden hevosten seurassa, ei yksin omassa eristetyssä kopissaan. 

Vaikka Lordi on muuttunut seesteisemmäksi, selkeästi erityisesti alussa se kuitenkin oli vähän liiankin huolissaan jouduttuaan kauemmas Liisasta. Se saattoi jäädä lasittuneena tuijottamaan ja huutaa sitten niin, että tärykalvot halkeaa: tuo typerä ihminen vei minut pois laumani luota ja nyt en varmaan koskaan pääse takaisin! Aluksi koitin kieltää huutamasta, mutta sitten totesin, että se on aivan turhaa, eikä edesauta asiaa yhtään. Sen sijaan  olen koittanut saada hevosen mielenkiinnon minuun muilla keinoin ja uuttera harjoittelu, sekä joka kerta pääsy takaisin muiden hevosten seuraan on saanut Lordin uskomaan, etten halua riistää siltä lajitovereita, haluan vain hetken liikuttaa pullaksi paisunutta ponia.

Joskus muutama päivä ennen Liisan varsan syntymää.

Kuten tässä.

Ja tässä.

Sekä tässä.

Mutta mikäs siinä, kesäkiloja kerryttänyt poni viikon takaa.





Ratsastettavuudeltaan Lordi on muuttunut hyvin paljon, vaikka sitä ei ratsain kovin monesti vielä olekaan liikutettu. Siitä on tullut selkeästi reippaampi, kun selässä keikkuva ihminen ei tunnu enää niin oudolta ja uudelta asialta. Jokainen askellaji alkaa sujua jo ihan hyvin ja aina ihan viimeisillä raveilla tulee hetkittäin melko rentojakin pätkiä.

Lordi on saanut ottaa aika rennosti kesän, mutta muutamien ratsastuskertojen lisäksi olen liikuttanut sitä myös maastakäsin. Olen yrittänyt hakea erityisesti rentoutta ja kontaktia minuun, sillä kuten sanoin, Lordi on vielä välillä vähän turhan huolestunut joutuessaan kauemmas Liisasta. Rakensinkin eilen pellon nurkkaan pyöröaitauksen tapaisen ja se osoittautui todella käteväksi harjoittelupaikaksi. Sain Lordin tekemään ympyrää aivan vierelläni käynnissä ilman naruja ja se on meille jo aika hyvä edistys. Talvella tarhassa Lordi kyllä teki isoa ympyrää kaikissa askellajeissa, mutta eilen hevosen kuuntelutaso oli aivan eri luokkaa. Jopa sen alahuuli lörpötti rentona välillä. Katsokaa vaikka itse videolta! Harjoituksen lopuksi tehtiin vähän naksutinjuttuja ja pienenä uutena juttuna ollaan pari kertaa harjoiteltu sitä, että menen hevosen selkään sen istuessa ja se nousee siitä ylös.

Vielä asiasta kukkaruukkuun, mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta?

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Sekametelisoppa kuukauden kuulumisista

Kuukausi jos toinenkin on mennyt niin vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä. Varsan syntymän jälkeen minulla on mennyt töissä usein niin myöhään, että illalla kotona olen ehtinyt tehdä harmittavan vähän - tietokoneella olosta puhumattakaan. Minulla alkaa olla niin paljon kerrottavaa, että tekstin pitäminen järkevänä ja loogisena on varmasti vaikeaa!

Ukkelin elämä on lähtenyt ihan hyvin käyntiin ja sen kanssa on käyty perusasioita läpi. Jalkojen nosto ja taluttaminen sujuu hienosti, eikä muutaman ensimmäisen elinpäivän hienoisesta arkuudesta ole enää jälkeäkään. Sen sijaan varsa kävelee laitumella perässä tietäen, että ihmisten luona saa rapsutuksia.

Pieniä vastoinkäymisen tuulia on tullut myös vastaan. Liisan toisen kiiman lähestyessä pikkuinen meni niin pahalle ripulille, että siltä meni ruokahalut kokonaan. Eläinlääkärin käynti, letkutettu maito ja kipulääke virvoittivat varsan taas ennalleen ja jo seuraavana päivänä meno alkoi näyttää samanlaiselta, kuin ennen.

Ukkeli pariviikkoisena.


Se on kiva, kun ei koskaan tarvitse vuolla kavioita yksin...


Vauvahevonen pari viikkoa sitten - ikää kuukausi.




Liisan kiimasta puheenollen Lordin elämä on varmasti blogissa vallinneen lyhyen hiljaisuuden aikana muuttunut eniten. Se on koko talven joutunut tarhaamaan yksin omassa tarhassaan, mutta nyt kaikki kolme ovat saaneet jo pari viikkoa olla yhdessä parin hehtaarin tarha-alueella. Astutin Liisan Lordilla ensin liinassa varmistuakseni siitä, että homma sujuu hyvin ja myöhemmin samana päivänä kavioliittonsa solminut pari pääsi samaan tarhaan. Liisa oli kovin ymmärtäväinen ensikertalaisen hienoiselle kömpelyydelle ja Lordi nopeasti ymmärsi, että tamma on se, joka laitumella määrää. Koska hevosten käytös on ollut hyvin seesteistä Liisan kiiman päätyttyä, en ole nähnyt mitään syytä erottaa pariskuntaa - myös varsa on pärjännyt joukon keskellä hienosti. Loppuviikosta Liisan voi jo ultrata ja katsoa, onko uusi elämä saanut alkunsa. Aletaan elää jänniä päiviä!


Hevosten ensikohtaaminen vapaana.


"Mitä täällä just äsken tapahtu!?"

Olen varovaisesti aloittanut Liisan liikuttamisen varsomisen jälkeen, vaikka vielä suunnasta ja vauhdista tuntuu enemmän määräävän varsa. Liisa on niin huolehtivainen äiti, että siltä tuntuu menevän pasmat ihan sekaisin, jos pitäsi liikkua eri suuntaan kuin jälkikasvunsa. Lisäsi oripoika on kasvanut niin rohkeaksi, että se mielellään juoksisi pitkin metsiä sillä välin, kun emää liikutetaan.

Liisa sentään syö kahden edestä, mutta Lordin läskeille laidunelämä ei ole tehnyt kovin hyvää - tai no läskien kannalta tilanne on suorastaan suotuisa. Lordi on joutunut lenkille useammin kuin Liisa, jotta se ei ihan paisuisi kuin pullataikina 24/7 ruohoa napaan vetäessään. Onneksi on sentäs kesä ja valoisaa, niin kiireisistä päivistä huolimatta voi liikuttaa hevosen hyvillä mielin vielä myöhäänkin illalla.

Ilta-auringon eteen eksyi Liisa.

Ja myös Lyyli!


Miten teidän kesä on sujunut?

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Lordin näyttelyreissu

Perjantai oli Lordille suuri päivä, sillä sen kanssa käytiin The Irish Cob Society Finland ry:n järjestämissä näyttelyissä hakemassa jalostusluvat kuntoon. Odotuksena ja toiveena oli tietenkin hyvät pisteet ja 1.premium.

Näyttelyihin valmistautuminen aloitettiin edellisenä iltana perusteellisella pesulla ja puunauksella. Jouhikuontalo sai myös ison kerroksen kiillotusainetta niskaansa ja vuolin Lordin kaviot, jotta ne olisivat mahdollisimman siistit. Kylässä ollut Sonja pesi näyttelyriimun ja -suitset valmiiksi seuraavaa päivää varten.

Seuraavana päivänä matkaan lähdettiin hyvissä ajoin ja oltiin perillä tunti ennen kehään viemistä. Lordi ihme kyllä malttoi olla ihan rauhassa kopissa paikoillaan, mutta ei olisi pitänyt vielä mennä kehumaan sitä. Hieman ennen omaa vuoroa otin hevosen pihalle ja Sonja harjasi vielä jouhet ojennukseen, kunnes oli tarkoitus lähteä käppäilemään kentälle päin. Mitään käppäilyä meidän meno ei kylläkään ollut, sillä Lordi oli sitä mieltä, että hän ei pysy sekuntiakaan paikoillaan. Monet uudet hevoset ja viimeistäänkin ohi menevä toinen ori sai Lordin pasmat ihan sekaisin ja kentälle mentiin aikamoisen taistelun kera siitä, kumpi vie ja minne. Hiki oli päässä jo ennenkuin sain hevosen kehään.

Lordin mielenkiinto meinasi olla koko ajan ympäröivässä maailmassa, mutta sain sen esitettyä ihan siedettävästi. Ravaaminen meni vähän taiteiluksi, mutta ihme kyllä Lordi sai siitäkin 8,5 pistettä. Matka takaisin koppiin oli vähintään samanlaista taiteilua, eikä hevonen olisi enää malttanut rauhoittua sielläkään. Loppujen lopuksi Lordille nousi uusi tilanne niin paljon hattuun, että se vatiaivo päätti hypätä trailerin etupuomin päälle. Olisin mielelläni mennyt seuraamaan muiden hevosten esittämistä, mutta koska Lordin mielestä alkoi olla ihan mälsää seistä vain paikoillaan, en yksinkertaisesti voinut. Tiedä sitä, mihinkä kuntoon se olisi kopin laittanut sillä välin.

Kotiin päästessä oltiin taas ihan kilttiä poikaa, joku totaalisekoaminen meinasi iskeä Lordille uusien hevosten ja uuden paikan keskellä.. Tuolla se taas tarhassa vetää heinää napaan silmät ummessa, vaikka vieressä Liisa koittaa varsakiimoissaan kovasti vietellä Lordia. Olisi kyllä saanut mun puolesta vetää samalla asenteella näyttelypaikallakin. Mutta niin se on, pojat on poikia...

Vaikka hiki tuli ja Lordi esitteli kaikki mahdolliset huonoimmat käytöstapansa, sai se silti toivomani 1.premiumin 145 pisteellä. Täytyy sanoa, että hieman jopa yllätyin, omaa hevosta kun katsoo aina vähän liian kriittisin silmin. Se on kyllä totta, että hyvin on Lordi saanut reilun puolen vuoden aikana aikuismaisuutta ja näyttävyyttä ulkonäöllisesti, eikä tukkakaan enää mikään ihan liru ole. Hieno suoritus kolmevuotiaalta, ei voi muuta sanoa! 

Kotoa lähtiessä hevonen oli vielä suorastaan seesteisen rauhallinen.

Mutta näyttelypaikalla koko hevosen olemus muuttui aivan täysin!

Kumpikohan tässä vie?


Hetken jopa paikoillaan!

Vaikka mielenkiinto oli kyllä ihan kaikessa muussa kuin narunpäässä roikkuvassa kaksijalkaisessa.

Ja taas pohditaan sitä, että kumpi tässä nyt taas sen suunnan päättikään..

Tukka hyvin, kaikki hyvin!

Hieno se on!


Lordin arvostelu.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Levottomat jalat

Edelleen umpiväsynyt täällä hei! Ei ole tuo ympärivuorokautinen valvominen oikein mun juttu. Nyt kun varsa on turvallisesti maailmassa ja jo kaksi päivää on ikääkin, niin ehkä allekirjoittanut uskaltaa repäistä ja nukkua univelat pois. Veikkaan, ettei ihan normaalit kahdeksan tunnin yöunet riitä siihen hommaan.

Tänään satoi kaatamalla melkein koko päivän, mutta ahkeroin silti ulkona yhdessä Sonjan kanssa yhden laidunlohkon täysin valmiiksi. Liisa ja vauvahevonen olivat sisällä koko päivän, mutta onneksi illalla aurinko vähän pilkahteli pilvien välistä, joten hepat pääsivät vähäksi aikaa pihalle. Tarha oli koko päivän sateen jälkeen yhtä vesilammikkoa, joten raahattiin parivaljakko laidunlohkolle. Liisa oli aivan onnessaan päästessään syömään hetkeksi, vaikka toki se sai päivällä myös karsinaan tuoretta ruohoa. Eihän se nyt ole ollenkaan sama asia!

Pikkujätkä on alkanut varovasti kokeilemaan jalkojaan. Liisa on niin huolehtivainen, että se vielä juoksee varsansa perässä hätääntyneenä, joten vauvelin riekkuminen aiheutti muutaman huolirypyn tamman otsikolle. Kohta sitä mennään niin lujaa, että äiskä ei alkuunkaan pysy perässä!



Ukkeli löysi jalat alleen <3




maanantai 12. kesäkuuta 2017

Varsominen

Huhhuh, väsymys alkaa olla aika valtava, mutta yritin kovasti muokkailla teidän nähtäväksenne kuvia ja kameralla kuvatun varsomisvideon - moni niitä päivän aikana ehti jo toivoakin. Myös eilen tullut suora lähetys on nähtävissä youtubekanavallani, kunhan se latautuu sinne.

Varsominen oli loppujenlopuksi aika nopeatempoinen tapahtuma. Muistelen katselleeni illalla kameraa ja Liisa oli ihan rauhallisen oloinen, vaikka ravasi aika paljon heinäkasan, juomakipon ja suolakiven väliä. Näin yhden päämäärättömästi tehdyn kierroksen karsinassa, kunnes myöhemmin illalla hevonen alkoi oikeasti käydä levottomaksi. Sen jälkeen Liisa alkoi pistää vauhtia rattaisiin ja aika nopeasti totesin paremmaksi mennä tallin puolelle, sillä suora lähetys jätätti jonkun verran.

Liisa tervehti jo oven narahtaessa minua sellaisella hörinällä, että harvemmin saan kuulla hevosen olevan yhtä huojentunut. Yritin istua ihan hipihiljaa karsinan vieressä ja kuulostella tapahtumia, vaikka tamma kovasti kävi etsimässä minua välillä katseellaan ovelta. En ehtinyt kauaa istuskella, kun vedet alkoivat mennä ja siirryin lähemmäs katselemaan.

Liisa etsi aika kauan paikkaa, eikä oikein sopivaa meinannut löytyä. Jonkun aikaa tamman ähistyä varsaa pihalle koitin mennä auttamaan, sillä kaiken lisäksi Liisa oli mennyt aivan seinää vasten makaamaan. Hevosen mielestä auttaminen tarkoitti kuitenkin sitä, ettei sen jälkeen tarvinnut itse yrittää juuri lainkaan, vain muka vähän puhista mukana. Tamman vaihtaessa jonkin ajan kuluttua jälleen paikkaan koin paremmaksi, että Liisa saa jatkaa yrittämistä ihan itse. En minä ihan yksin kuitenkaan jaksa 50 kiloista varsaa pihalle vetää!

Kaikkea ehti välillä sattua ja tamma onnistui hienosti jälleen piehtaroimaan itsensä seinää vasten. Kesken kaiken sai taas hevosta käännellä ympäri. Lopulta Liisa keräsi viimeisetkin voimansa ja työnsi varsan pihalle sellaisella voimalla, että ei ehtinyt kuin tuijottaa hölmönä. Suorituksensa jälkeen tuore äiti oli niin väsynyt, että tyytyi hetken makaamaan reporankana, joten minä sain huolehtia kalvot pois varsan turvan päältä ja vähän kuivatakin samalla. Eikä ihme, ettei ihan heti jaksanut mitään tehdä, sillä myöhempi tarkastelu osoitti, että Liisa hieman repesi ulkosynnyttimistä. Ei mitään helppoa hommaa.

Varsomisen jälkeen kaikki sujui yhtä nopealla tahdilla kuin varsominenkin. Jälkeiset ehtivät irrota Liisalta, ennenkuin varsalta oli edes napanuora katkennut ja varsa nousi pystyyn melko nopeasti. Nisää haettiin kovasti, mutta kun yrittämisestä huolimatta millään ei meinannut löytyä, kävin sormella ohjaamassa varsaa oikeaan suuntaan.

Tänään vauvahevonen ja Liisa saivat ulkoilla hyvässä säässä koko päivän. Varsa nukkui olkien päällä ja Liisa huolehti kovasti esikoisestaan. Lordille kyllä näytettiin hapanta naamaa jo kaukaa, mutta kellekään ihmiselle tamma ei ole edes toista korvaansa luimuun kääntänyt, niin luottavainen se on.

Tuoreena.



Äiti huolehtii <3





Leikkasin varsomisvideosta melko paljon pätkiä pois, sillä varsominen on kuitenkin kokonaisuudessaan nähtävissä suorana tulleesta lähetyksestä, jos joku haluaa sen vielä katsoa. 

Ja vielä ennenkuin unohdan mainita, kyseessä on siis
orivarsa!