lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää joulua...




...tasapuolisesti kaikille koko meidän konkkaronkalta!

maanantai 18. joulukuuta 2017

Ota kiinni jos saat

Reilu viikko sitten varsalle sanottiin heihei, sillä se muutti omistajalleen. Vieroitusaika meni hyvin, eikä lähdön jälkeen Liisa huudellut varsan perään oikeastaan ollenkaan. Parivaljakko pääsi takaisin samaan tarhaan parin viikon tauon jälkeen ja ponien elo tasoittui nopeasti omille raiteilleen. Mitä nyt Lordi ensin oli vähän turhan yli-innostunut Liisan paluusta, mutta Liisan nyrpeä naama ja takakavioiden esittely sai sen unohtamaan turhat haaveilut.

Olen suunnitellut Lordin päänmenoksi jotain sen elämään melko paljon vaikuttavaa. Liisan tuleva varsa jää orin ainoaksi jälkeläiseksi, sillä Lordille on varattu ruunausaika 28.12. En enää halua teetättää Liisalla kolmatta varsaa peräjälkeen ja ensi kesänä tarhausjärjestelyt hankaloituisivat - molemmat joutuisivat tarhaamaan omissa oloissaan. Toipumisaika hevoselle tuskin on mikään kovin mukava, mutta luulen, että sen jälkeen senkin elämä on mukavampaa, kun se saa tulevaisuudessakin tarhata yhdessä muiden hevosten kanssa. Onneksi ruunausajan sai varattua loma-ajalle, joten minulla on aikaa hoitaa Lordia.

"Ota kiinni jos saat!"


Kauhukaksikko on keksinyt pääni menosi uuden leikin ja se leikki ei ole kovin mukava. Hevosilla on tarha-aluetta parin hehtaarin verran ja jostain syystä nuo ilkiöt ovat nyt keksineet lähteä karkuun aina kun niitä menee riimu kädessä hakemaan. Ei ole kovin kiva rämpiä hangessa tarhan perimmäiseen nurkkaan, päästä metrin päähän ja nähdä, kun hevoset lähtevät suupielet virneessä laukkaa vastakkaiseen suuntaan. Siksi minäkin päätin keksiä leikin, leikin nimeltään "kuinka kiltit ponit käyttäytyvät, kun niitä mennään hakemaan tarhasta töihin". Naureskelkoot hevoset vielä, mutta huomenna hymy hyytyy, kun aletaan urakalla harjoitella luoksetuloa. Ehkä sitten alkaa taas luokse tuleminen maistua, eikä tarvitse manata joka kerta sitä, että hevosen hoidon saa aloittaa puolen tunnin saalistusurakalla.

Vaikka ponien uusi tapa onkin melko hermoja raastavaa, rankaisu opetuskeinona ei hyödytä yhtään mitään. Mitä kovemmin hevosille ärisee, sitä kovempaa ne juoksevat karkuun. Siksi ajattelin kaivaa esille ihmetyökalun, naksuttimen. Luulen, että positiivisella vahvistamisella ongelma on poissa melko nopeasti, sillä hevosten uusi idea ei ole ehtinyt vielä pinttyä tavaksi.


Olen ehtinyt ahkeroida myös käsitöiden parissa ja tässä pari valmistunutta jouluheppaa. Tilaamani 14 metriä kangasta saapui myös ja sain ne kuvattua. Tilausjonossa on tällä hetkellä viisi tilausta, mutta jos jotakuta kiinnostaa saada minun käsialaani oleva keppihevonen, niin käykää toki vilkaisemassa päivittyneet materiaalivalikoimat omalta sivultaan.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Tuhat ja yksi asiaa

Ihan huomaamatta syksy on hiipinyt kesän tilalle ja pimeys alkaa valloittaa illat. Viime kirjoituksen jälkeen on tapahtunut niin paljon, että en taas oikein tiedä, mistä aloittaa. Kirjoitustauko ei siis tosiaankaan ole tarkoittanut sitä, että mitään uutisia ei ole, vaan sitä, että sitä on ihan liikaa.

Jotta elämä ei käy turhan kiireettömäksi, aloitin monen vuoden tauon jälkeen ratsastustunneilla käynnin. Paikka on ollut todella siisti, mukava ja opetus on hyvää. Erityisesti olen tykännyt hyvistä hevosista, ne ovat oikeasti koulutettuja, eikä mitään takapihan vanhoja ja kipeitä ravurinraatoja. Tunneilta on saanut reilusti uutta motivaatiota ja ideoita myös omien hevosten ratsastukseen, joten näillä näkymin viikottaiset ratsastustunnit ovat jääneet pysyvästi kalenteriin.

Tällä hevosella en olekaan vielä mennyt kuin pari kertaa, mutta se oli ihan mukava tapaus esteillä.







Ratsastustuntien lisäksi olen alkanut tsemppaamaan juoksuharrastuksen parissa ja jotta se oikeasti pysyy ohjelmistossa, menin ja tulostin vuoden mittaisen harjoitusohjelman jääkaapin oveen. Jos vuosi sujuu hyvin, ensi syksynä on tavoitteena juosta maratooni (42,2km) alle neljään tuntiin. Kerranhan sen Lyylin kanssa juoksin neljään ja puoleen tuntiin, mutta sen jälkeen kuntoni on laskenut jonkun verran. Hurja ajatella, että siitäkin on aikaa jo yli kaksi vuotta!

Olen oikeasti tumpannut elämäni vähän liian täyteen tekemistä, sillä näiden vanhojen harrastusten uudelleen herättämisen lisäksi aloitin elokuussa koulunkäynnin ja valmistun toivon mukaan parin vuoden päästä talonrakentajaksi. Eikä siinä vielä kaikki, keksin tunkea nokkani mukaan yrittäjyyden ihmeelliseen maailmaan ja pyöritän vuoden verran yritystä nimeltä Mustaa valkoisella NY. Tarkoituksenani on tehdä ja myydä erinäisiä sisustusjuttuja, mutta isoin juttu on tarkoitus tehdä keppihevosmyynnistä. Olen lapsena harrastanut keppihevosia ja edelleen käsitöiden parissa näprääminen on sen verran mukavaa, että teen niitä mielelläni. Muutaman olen ehtinyt niitä jo myymään ja tilauksia on jonossa muutama kappale, joten jos joku haluaa omansa, niin kannattaa olla nopea, ennenkuin tilausjono on ihan täyteen tumpattu. Tilasin juuri ulkomailta 14 metriä velboaa kangasvarastojen ehtyessä, joten piakkoin kangasvalikoimat päivittyy myös tänne blogin puolelle. Kuvia ja tietoja keppihevosista löytää tuolta ylhäältä "Keppihevosmyynti"- linkistä.


Liisa römppämahansa kera.










Syyslomallani (joka oli aikoja sitten) Sonja tuli pitkästä aikaa vierailemaan tänne. Silloin varsaa ei oltu vielä vieroitettu ja nyt kun kuvista katsoo, niin Liisalla näyttää olevan kauhea römppämaha! Nyt kun Liisaa on alettu pikkaisen liikuttamaan, se on jo hetkessä alkanut näyttää vähän paremmalta.





Pikku-Ukkeli matkaa pian omaan kotiinsa


Jossain vaiheessa ehti tulla vähän luntakin, mutta se suli heti pois ja sen jälkeen on vain satanut vettä. Hevosten tarhat ovat yhtä kuraliejua, eikä pellollekaan voi mennä ratsastamaan. Tallin päätyyn on nyt aloitettu tekemään ratsastuskenttää ja samalla on tarkoitus laittaa myös pieni osa tarhojen pohjista hiekalle, muttei näiden kurakelien takia ole oikein sekään projekti edistynyt. Kunhan tulisi pakkanen, niin ei tarvitsisi repiä hiuksia päästä ainaisen hevosten kuraisuuden ja jalkojen pesun takia.

Mitä teidän syksyyn (tai talveen...) kuuluu?

tiistai 8. elokuuta 2017

Tiineystarkastus, ratsastuskuvapläjäys ja video maastakäsittelystä

Mainitsin viime postauksessa Liisan tiineystarkastuksen lähenevän. Eläinlääkäri tuli ultraamaan tamman 25 tiineysvuorokauden kohdilla, jolloin alkio olisi jo selkeästi nähtävissä. Hevosenhan voi siis tarkistaa jo 16 vuorokautta astuttamisesta ellei jopa hieman aiemmin, joten päiviä oli reilusti yli.

Tee-se-itse pakkokarsina osoittautui hyväksi, vaikka Liisa ei tainnut jalkaansakaan liikauttaa toimenpiteen aikana. Tulos oli selkeä, aivan kuten olin uumoillutkin: Liisa ei ole tullut uudestaan kiimaan astuttamisen jälkeen. Kohdussa köllötteli selkeästi yksi vauvahevonen, kokonaiset 3,5 senttiä pitkä sellainen.

Ensi kesänä Liisan laskettu aika on samoihin aikoihin kuin tänä vuonna, 11.6.2018. Tosin jos tiineys kestää saman verran kuin viimeksi, varsomispäivä on jo 7.6.2018. Sitä ennen on pitkä talvi edessä, mutta innostus on silti valtava: Lordista tulee isä ensimmäistä kertaa! Kyseessähän on myyntivarsa, joten jos jotakuta kiinnostaa olla oman hevosen elämässä mukana kirjaimellisesti alusta asti, niin nyt siihen olisi mahdollisuus, vink vink... ;) Peukut pystyssä, että kaikki sujuu yhtä hyvin kuin tänä vuonna ja tuon pikkuruisen varsanalun syntymää päästään kaikki yhdessä seuraamaan.


Hevosperhe on pärjännyt yhdessä hyvin ja ne sopivat mainiosti yhdessä pihattoonkin ilman eripuraa. Hevosista on selkeästi tullut kuin pieni lauma ja Lordi pitää Liisaa tärkeänä omana tammanaan. Voisin kuvitella, että jos tällä tontilla olisi toinen aikuinen ori, niin sille ei välttämättä ihan hymynaamaa näytettäisi. Pikku-ukkeli saa kuitenkin roikkua varaisän harjassa ja kiusata miten mieli tekee.

Lordi on selkeästi rauhoittunut olemukseltaan ja on paljon mukavampi käsitellä, kuin talvella yksin tarhatessaan. Iso tarha-alue pitää sen liikkeellä ja muiden hevosten seura tekee selvästi hyvää. Ori on hevonen siinä missä muutkin ja sille on kaikista parasta, jos se saisi mahdollisuuden olla muiden hevosten seurassa, ei yksin omassa eristetyssä kopissaan. 

Vaikka Lordi on muuttunut seesteisemmäksi, selkeästi erityisesti alussa se kuitenkin oli vähän liiankin huolissaan jouduttuaan kauemmas Liisasta. Se saattoi jäädä lasittuneena tuijottamaan ja huutaa sitten niin, että tärykalvot halkeaa: tuo typerä ihminen vei minut pois laumani luota ja nyt en varmaan koskaan pääse takaisin! Aluksi koitin kieltää huutamasta, mutta sitten totesin, että se on aivan turhaa, eikä edesauta asiaa yhtään. Sen sijaan  olen koittanut saada hevosen mielenkiinnon minuun muilla keinoin ja uuttera harjoittelu, sekä joka kerta pääsy takaisin muiden hevosten seuraan on saanut Lordin uskomaan, etten halua riistää siltä lajitovereita, haluan vain hetken liikuttaa pullaksi paisunutta ponia.

Joskus muutama päivä ennen Liisan varsan syntymää.

Kuten tässä.

Ja tässä.

Sekä tässä.

Mutta mikäs siinä, kesäkiloja kerryttänyt poni viikon takaa.





Ratsastettavuudeltaan Lordi on muuttunut hyvin paljon, vaikka sitä ei ratsain kovin monesti vielä olekaan liikutettu. Siitä on tullut selkeästi reippaampi, kun selässä keikkuva ihminen ei tunnu enää niin oudolta ja uudelta asialta. Jokainen askellaji alkaa sujua jo ihan hyvin ja aina ihan viimeisillä raveilla tulee hetkittäin melko rentojakin pätkiä.

Lordi on saanut ottaa aika rennosti kesän, mutta muutamien ratsastuskertojen lisäksi olen liikuttanut sitä myös maastakäsin. Olen yrittänyt hakea erityisesti rentoutta ja kontaktia minuun, sillä kuten sanoin, Lordi on vielä välillä vähän turhan huolestunut joutuessaan kauemmas Liisasta. Rakensinkin eilen pellon nurkkaan pyöröaitauksen tapaisen ja se osoittautui todella käteväksi harjoittelupaikaksi. Sain Lordin tekemään ympyrää aivan vierelläni käynnissä ilman naruja ja se on meille jo aika hyvä edistys. Talvella tarhassa Lordi kyllä teki isoa ympyrää kaikissa askellajeissa, mutta eilen hevosen kuuntelutaso oli aivan eri luokkaa. Jopa sen alahuuli lörpötti rentona välillä. Katsokaa vaikka itse videolta! Harjoituksen lopuksi tehtiin vähän naksutinjuttuja ja pienenä uutena juttuna ollaan pari kertaa harjoiteltu sitä, että menen hevosen selkään sen istuessa ja se nousee siitä ylös.

Vielä asiasta kukkaruukkuun, mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta?

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Sekametelisoppa kuukauden kuulumisista

Kuukausi jos toinenkin on mennyt niin vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä. Varsan syntymän jälkeen minulla on mennyt töissä usein niin myöhään, että illalla kotona olen ehtinyt tehdä harmittavan vähän - tietokoneella olosta puhumattakaan. Minulla alkaa olla niin paljon kerrottavaa, että tekstin pitäminen järkevänä ja loogisena on varmasti vaikeaa!

Ukkelin elämä on lähtenyt ihan hyvin käyntiin ja sen kanssa on käyty perusasioita läpi. Jalkojen nosto ja taluttaminen sujuu hienosti, eikä muutaman ensimmäisen elinpäivän hienoisesta arkuudesta ole enää jälkeäkään. Sen sijaan varsa kävelee laitumella perässä tietäen, että ihmisten luona saa rapsutuksia.

Pieniä vastoinkäymisen tuulia on tullut myös vastaan. Liisan toisen kiiman lähestyessä pikkuinen meni niin pahalle ripulille, että siltä meni ruokahalut kokonaan. Eläinlääkärin käynti, letkutettu maito ja kipulääke virvoittivat varsan taas ennalleen ja jo seuraavana päivänä meno alkoi näyttää samanlaiselta, kuin ennen.

Ukkeli pariviikkoisena.


Se on kiva, kun ei koskaan tarvitse vuolla kavioita yksin...


Vauvahevonen pari viikkoa sitten - ikää kuukausi.




Liisan kiimasta puheenollen Lordin elämä on varmasti blogissa vallinneen lyhyen hiljaisuuden aikana muuttunut eniten. Se on koko talven joutunut tarhaamaan yksin omassa tarhassaan, mutta nyt kaikki kolme ovat saaneet jo pari viikkoa olla yhdessä parin hehtaarin tarha-alueella. Astutin Liisan Lordilla ensin liinassa varmistuakseni siitä, että homma sujuu hyvin ja myöhemmin samana päivänä kavioliittonsa solminut pari pääsi samaan tarhaan. Liisa oli kovin ymmärtäväinen ensikertalaisen hienoiselle kömpelyydelle ja Lordi nopeasti ymmärsi, että tamma on se, joka laitumella määrää. Koska hevosten käytös on ollut hyvin seesteistä Liisan kiiman päätyttyä, en ole nähnyt mitään syytä erottaa pariskuntaa - myös varsa on pärjännyt joukon keskellä hienosti. Loppuviikosta Liisan voi jo ultrata ja katsoa, onko uusi elämä saanut alkunsa. Aletaan elää jänniä päiviä!


Hevosten ensikohtaaminen vapaana.


"Mitä täällä just äsken tapahtu!?"

Olen varovaisesti aloittanut Liisan liikuttamisen varsomisen jälkeen, vaikka vielä suunnasta ja vauhdista tuntuu enemmän määräävän varsa. Liisa on niin huolehtivainen äiti, että siltä tuntuu menevän pasmat ihan sekaisin, jos pitäsi liikkua eri suuntaan kuin jälkikasvunsa. Lisäsi oripoika on kasvanut niin rohkeaksi, että se mielellään juoksisi pitkin metsiä sillä välin, kun emää liikutetaan.

Liisa sentään syö kahden edestä, mutta Lordin läskeille laidunelämä ei ole tehnyt kovin hyvää - tai no läskien kannalta tilanne on suorastaan suotuisa. Lordi on joutunut lenkille useammin kuin Liisa, jotta se ei ihan paisuisi kuin pullataikina 24/7 ruohoa napaan vetäessään. Onneksi on sentäs kesä ja valoisaa, niin kiireisistä päivistä huolimatta voi liikuttaa hevosen hyvillä mielin vielä myöhäänkin illalla.

Ilta-auringon eteen eksyi Liisa.

Ja myös Lyyli!


Miten teidän kesä on sujunut?