torstai 19. tammikuuta 2017

POSTAUSSARJA: Hevosen tiineys- ja varsa-aika osa 3

KANTAVAN JA IMETTÄVÄN TAMMAN RUOKINTA


Kantavan tamman ruokinta ei ole kovinkaan vaikea toteuttaa, sillä vasta tiineyden viimeisen kolmen kuukauden aikana kasvava sikiö lisää tamman ravinnontarvetta. Alkutiineydessä tammaa voi ruokkia sen mukaan, miten se liikkuu: liiasta ruokinnasta voi olla jopa haittaa, sillä lihavalla tammalla sikiölle jää vähemmän tilaa kasvaa ja varsominen voi olla vaikeampaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että heinä on jokaisen hevosen perusrehu, joten sitä on annettava riittävästi ja sen on oltava hyvänlaatuista. Pilaantuneet rehut voivat olla syy jopa varsan luomiseen, joten syötettäviä rehuja saa luvan kanssa tutkia kriittisin silmin. 

Väkirehujen määrää suunniteltaessa kannattaa kiinnittää huomio ensimmäisenä kalsiumin ja fosforin suhteeseen. Hyvänä kalsium-fosforisuhteena voi pitää 1,5/1, mutta kantavilla ja imettävillä tammoilla se voi olla hieman korkeampi, 1,8-2/1. Liian fosforipitoisesta (esim. kaura on hyvin fosforipitoista) ruokinnasta voi seurata kalsiumin puutosoireita, joita voi olla esimerkiksi erilaiset luustoviat. Hevoselle tulisi valita oikeanlainen kivennäinen sen syömien rehujen perusteella.

Kalsium-fosforisuhteen ja niiden oikean annostelun lisäksi muita tärkeimpiä kivennäisiä ovat kupari, sinkki ja magnesium, sillä ainakin itse olen huomannut niiden saannin jäävän usein hieman vähäiseksi. Sinkin puute voi aiheuttaa kutinaa ja huonosti paranevia haavoja, kun taas kuparin liian vähäinen saanti vaikuttaa raudan imeytymiseen ja voi olla sitä kautta syy anemiaan. Siksi anemiasta kärsivällä hevosella olisi tärkeä tarkastaa ensin kuparin riittävä saanti, sillä syy ei yleensä ole liian vähäisessä raudan saannissa vaan sen imeytymishäiriöissä! Tamman maito ei myöskään hirveästi sisällä kuparia ja sinkkiä, joten riittävä sinkin ja kuparin syöttö kantavalle tammalle on tärkeää, jotta varsan kehitys ei häiriinny. Jotta natriumin ja kloorin tarve tulee tyydytettyä, on hevosella oltava vähintään suolakivi tarjolla, joskus myös pieni lisäsuolan syöttäminen on paikallaan.

Tärkeimpiä vitamiineja kantavalle tammalle ovat A-, D- ja E-vitamiinit. D-vitamiini vaikuttaa niinikään kalsiumin lisäksi sikiön luiden kehitykseen ja on erityisen tärkeä meidän pimeässä ja kylmässä Suomessa, jossa auringonvalon saanti on talvisin vähäistä. E-vitamiinin puute sen sijaan voi aiheuttaa syntyneelle varsalle vaikeuksia nousta seisomaan. Minulla kumpikin hevonen syö aina talvisin A-, D-, E-vitamiinilisää.

Sikiö alkaa kasvaa hurjalla vauhdilla viimeisten kolmen tiineyskuukauden aikana ja silloin tamman valkuaisentarve hieman nousee. Kovin suurista määristä ei puhuta (n. 50g lisää sulavaa raakavalkuaista päivittäin, normaalin ei-kantavan tarve n. 400-600g srv riippuen painosta ja liikutuksen määrästä), mutta se kannattaa silti huomioida. Liisalle minulla on odottamassa soijarouhetta, joka on valkuaispitoisuudeltaan korkea ja siksi oiva vaihtoehto lisäämään valkuaisen määrää ruokinnassa.


Kun varsominen selvästi alkaa olla lähellä, voi olla paikallaan vähentää väkirehujen määrää selvästi. Varsomisen jälkeen väkirehuannokset kannattaa pitää alhaisina muutaman päivän ja lähteä niitä sitten nostamaan. Imettävän tamman ruokinnan toteuttaminen on jo selkeästi haastavampaa, sillä energiantarve on hyvin suuri.

Sen lisäksi että kivennäisten ja vitamiinien tarve hieman nousee, yksi merkittävimmistä imettävän tamman tarpeista on riittävä valkuainen. Jos verrataan, että normaali kohtalaisessa rasituksessa oleva hevonen tarvitsee sulavaa raakavalkuaista noin 500g päivässä, tarvitsee imettävä sitä jopa 1200g/ pv. Ihanteellisinta olisi, jos imettävä pääsee hyvälle laitumelle, mutta aina laidunkaan ei riitä kattamaan tarpeellista valkuaisen saantia, joten lisävalkuaisen syöttäminen esimerkiksi soijarouheen muodossa on paikallaan. Usein imettävän tamman ruokinnan suunnittelu voi osoittautua hankalaksi, sillä kaikkien ravintoaineiden riittävästä saannista voi olla vaikea huolehtia tarvemäärien ollessa suuria.

Edelleen ja jälleen voin lämpimästi suositella Anneli Lillkvistin Ruokinnalla tuloksiin- kirjaa. Siitä on ollut kovasti apua erityisesti imettävän tamman ruokintaa suunniteltaessa!

Onko sinulla ollut kantava ja/ tai imettävä tamma? Miten sitä on ruokittu?

2 kommenttia:

  1. Kiva blogi sulla! Lukijaksi olen liittynyt jo aiemmin, mutta aika hiljaisesti olen blogiasi aiemmin seuraillut. Lordille temppuja opettaessasi ja yleensäkin, niin mitä herkkuja käytät? Onko porkkanaa vai jotain muuta? Minkä olet todennut hyväksi?
    Lordi on kivan näköinen IC! Itsellä nyt ensimmäinen Irlannincob asteli kotiin joulukuussa ja on tää rotu vaan niin ihana!

    oonajahevoset.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä käytän kauraa, sitä on vaan niin helppo hamstrata taskuun ja voi antaa pienen määrän kerrallaan :) Joskus myös kuivia pieniä leivän paloja tai porkkanaa, mutta kaura on se yleisin.

      Irlannincobit ovat todella mukavia hevosia, ovat jotenkin niin persoonallisia. Onnea uudesta kavioliitosta!

      Poista