tiistai 24. tammikuuta 2017

Viikonlopun kuvailut

Viikonloppu meni taas niin nopeasti ohi, että tuntuu kuin sitä ei olisi ollut ollenkaan! Onneksi viimeisiä viikkoja viedään, joten pian ei tarvitse enää ravata liki 300 kilometrin välimatkaa viikottain vaan pääsee rauhoittumaan kotiin lukulomalle. Vielä kun jaksaisi motivoida itseä jonkin aikaa, niin kirjoitusten jälkeen on lukio taputeltu.

Lordin kanssa viikonloppu meni tällä kertaa maastakäsittelyn parissa. Olen sen kanssa lähtenyt opettelemaan espanjalaista käyntiä, joskin opiskelu on vielä aivan alkutekijöissään. Lordin aivosolut tuntuvat käyvän vähän hitaammalla ja se vaatii todella paljon toistoa toiston perään, ennen kuin sen päähän saa iskostettua, mitä siltä halutaan. Hienosti se on älynnyt nyt, että jalkaa on tarkoitus nostaa kun minäkin nostelen koipiani korkealle. Siihen kuitenkin tyssää ponin ymmärrys, kun pitäisi lähteä kävelemään eteenpäin. Se ei siinä vaiheessa enää tunnu käsittävän, että ei riitä kun kinttuja nostaa, vaan ne pitää nostaa korkeammalle aivan niinkuin paikoillaan ollessa. Vielä paljon toistoja on edessä, mutta kun poni kerran hoksaa mitä siltä halutaan, niin sen jälkeen se muistaa sen luultavasti aina.

Jotta viikonloppu ei mennyt aivan kokonaan pelkän uuden asian opetteluksi, kerrattiin jälleen vähän vanhoja tuttuja asioita. Lordi on hienosti oppinut pysymään paremmin paikoillaan makuulla ollessa/ istuessa vaikka lähtisi vähän kauemmas, vaikka vielä varsinkin kameran kanssa yksin touhutessa homma on aika säätämistä.




Lyyli sai jälleen osoittaa taitonsa ja tällä kertaa se sai luvan poseerata nuolikotelon kanssa. Varmasti joku päivä näitä inkkariaiheisia kuvia tulee jälleen otettua enemmän, mutta tällä kertaa mentiin tällä kokoonpanolla. Kovasti olen mielessäni pähkäillyt, mitä kaikkea uutta keksin inkkariteemaisiin kuviin ja jonkun verran ideoita päässä on jo kehittynyt. Jos jollakin on nyt aivan supermahtava idea päässä, minkälaisia kuvia haluaisi blogissa nähtävän, niin saa ehdottaa!

Lyyli on vaan niin helppo kuvattava, sillä se pysyy lähes aina takuuvarmasti paikoillaan siinä kohtaa, mihin sen on asetellut. Lisäksi koiran katse on suunnattavissa ihan minne vaan, kun ottaa jonkun risunpätkän ja heiluttelee sitä siinä suunnassa mihin haluaa Lyylin katsovan. Se kun on aivan hulluna kaikkiin kepinpätkiin, palloihin ym. esineisiin mitä voi heittää eikä varmaan kyllästy koskaan juoksemaan niiden perässä. Kovin pitkään ei tällä kertaa tullut kameran kanssa kaislikossa rämmittyä, mutta nämä kuvat sain kuitenkin aikaiseksi. Ehkä seuraavalla kerralla mukana on myös jompikumpi kaviokkaista!





Miten teidän viikonloppu sujui?

1 kommentti: