maanantai 13. helmikuuta 2017

Rekiajelupäivä ja vieras kylässä

Lauantaina oli jännittävä päivä, kun Unelmien musta- blogia aikoinaan pitänyt Anniina tuli kameran kanssa kylään ja kaikki tämän postauksen kuvat ovat tällä kertaa hänen käsialaansa. Blogi kuului joskus minunkin suosikkeihin, joten oli hauska tavata kirjoittaja ruudun takaa ihan oikeasti. En edes itse tajunnut, että olen muuttanut samoille suunnille, mutta yllätys tuli positiivisena! Samanhenkisiin hevosihmisiin tutustuminen kun on aina mukavaa.

"Onpa ne pieniä!", kuului ensimmäinen kommentti tarhassa möllöttävistä hevosista ja ihan totta, ei nuo mitään hongankolistajia vaatimattomalla alle puolentoista metrin säkäkorkeudellaan ole. Sen sijaan minusta lähes jokainen vastaantuleva hevonen tuntuu jättiläiseltä, sitä kun on tottunut katselemaan päivästä toiseen noita pieniä ja pyöreitä otuksia!

Ensimmäisenä käsittelyvuoroon pääsi Lordi, sillä pihalla hohtava lumi houkutteli rekiajelulle. Mikään hirveän luminen talvi ei ole tuntunut olevan, mutta onneksi nyt edes sen verran, että on päässyt välillä reellä liikenteeseen. Viimeisimmästä rekiajelusta oli kulunut jo tovi, mutta ihan sillä samalla rutiinilla kaikki näytti jälleen sujuvan. Käytiin pieni lenkki heittämässä tietä pitkin ja mentiin sitten pellolle, jossa minä parhaani mukaan koitin saada poniin sen verran liikettä, että se näyttäisi edes jotakuinkin siedettävältä kuvissa. Korvat hörössä Lordi lumihangessa taapersi, mutta pellon pohja ei ollut mikään kovin kevyen oloinen tänään, joten muutama kierros sai riittää.

Rekiajelun jälkeen Lordi sai näyttää taitojaan ja esiteltiin pihassa lähes koko meidän temppurepertuaari. Lordi olisi mielellään näyttänyt vielä lisääkin ja se meinasi, että viikon tauon jälkeen voi esitellä omia pomppujaan vähän myös itsenäisesti. Tekemisen intoa puhkuva poni sai kuitenkin palata takaisin tarhaansa ja oli Liisan vuoro tulla rapsuteltavaksi. Sillä tuntui olevan energian lisäksi myös kengurubensaa, mutta siitä sitten ensi postauksessa lisää!



Venyy venyy!





Joku herra hevonen on käynyt naamansa kanssa tutustumassa pihaton punaiseen seinään...



"Kato mä osaan!!" Lordi on aina yhtä huvittava oppiessaan jotain uutta. Nyt se vihdoin tajuttuaan esittelee aina innoissaan, kuinka on oppinut nostamaan koipeansa ilmaan pyynnöstä.

9 kommenttia

  1. Sulle voi tulla aika shokkina Albertin koko kun tuut käymään, se on kauhee mörssäri sun ponien rinnalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen kanssa, en oo ihan hetkeen mitään yli 160 senttistä kopotia nähnyt! :D

      Poista
  2. Kiinnitin jotenkin tuossa kuvassa jossa Lordi ojentaa jalkaansa huomioni siihen että sillähän on ihan kunnon karvakasat jaloissa! Miten tollasia jaksaa hoitaa kura-aikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvat ovat toisaalta suojaavakin ominaisuus, kura ei mene iholle asti ja on helppo harjata pois kuivuttua :)

      Poista
    2. Joo, varmasti! Mutta juuri se karvojen puhdistaminen! Hyvä jos se on helppoa!

      Poista
  3. Länget yleensä kiristetään ihan yhteen asti eikä jätetä tuollaista väliä siihen. Jos ne ei mene kiinni niin kannattaa hommata sopivat länget :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tuo luokki, mikä tuossa vänkää vastaan. Pitäisi tehdä länkiin uudet rahkeet, että saisi niistä vähän pidemmät kun nuo vanhat nahkaiset ovat jämähtäneet paikoilleen. Vielä parempi, kun saisi vaikka tehtyä kevyemmän puuluokin, tuo metallinen on kovemmassa vauhdissa vähän raskas ja ehkä enemmän työkäyttöön sopiva :)

      Poista
  4. Vautsi, ompas Lordi tosi komea reen edessä!

    VastaaPoista