perjantai 31. maaliskuuta 2017

Arvonnan aika

Onko lippu vielä hankkimatta Suomen suurimmille hevosalan messuille, joissa jokainen hevosihminen haluaa vierailla? Ei hätää, saat lipun minulta - tarvitset vain hieman hyvää tuuria!

Minulla on kunnia, ollen yksi messujen #Tähtiblogisti, arpoa teille lukijoille viisi 20€ arvoista lippua Tampereen messu-ja urheilukeskuksessa 8.-9.4.2017 järjestettäville Hevoset-messuille. Liput ovat jokainen yhden päivän lippuja.

Sinun tarvitsee tehdä kaksi asiaa osallistuaksesi arvontaan:

- Kommentoi allesi sähköpostiosoitteesi
- Kerro, miksi juuri sinun tulisi saada lippu Hevoset-messuille

Arvonta suoritetaan huomenna 1.4.2017 klo 20.00 aprillipäivästä huolimatta ja voittajille ilmoitetaan samana iltana sähköpostitse. Liput lähetetään postitse heti maanantaina, jotta ne ehtivät perille ennen messuja. Tarkkaile sähköpostiasi, sillä sinulla on aikaa lähettää osoitteesi minulle sunnuntaihin klo 20.00 mennessä, muussa tapauksessa arvon lipun/ liput uudestaan!


Arpaonnea!



tiistai 28. maaliskuuta 2017

Sirkuspellet liikenteessä

Toisena Sonjan vierailupäivänä pelkän Liisan sijasta molemmat ponit saivat liikuntaa. Tällä kertaa minä kipusin Liisan selkään ja suuntasin sen kanssa pellolle. Tammalla tuntui olevan energiaa jälleen aika reilusti, mutta ihme kyllä se pysyi tälläkin kertaa ihan aisoissa, eikä mitään ihmepomppuja tullut. Toki jouduin aika paljon vaatimaan koko ajan jotain ponilta, että sen keskittyminen pysyi asiassa, eikä Liisan tarvinnut itse suunnitella vauhtia ja suuntaansa. Niistä suunnitelmista kun ei ole vielä tähän mennessä ollut kovin positiivista sanottavaa, vaikka tamman naurettavat pukkisarjasekoilut saavatkin välillä vähän hymyn huulille.

Pellon pohja oli ihan hyvässä kunnossa, se oli vielä kova, muttei liukas, joten uskalsin nostaa kerran laukan. Varauduin jälleen johonkin vinkuvaan kiitolaukkasekoiluun, mutta yllätyin suuresti, kun Liisa tyytyi laukkaamaan ensimmäisestä askeleesta kiltisti korvat hörössä. Toki isomahaiselta vauhtia olisi piisannut ja aika paljon sai yrittää rauhoittaa menoa, mutta lopputulos oli kaikenkaikkiaan siedettävä. Laukan jälkeen sai riittää ja oli aika lähteä käppäilemään tallia kohti.

Siellä ne taas kaukana tiellä meni, hurjan pelottavat lastenrattaat... Jos joku, niin Liisa osaa paikoilleen jähmettymisen taidon!

Tuon ison mahan kanssa alkaa tälläisen pitkäjalkaisen koivet näyttää tappijaloilta hurjat 140 senttiä korkean Liisan selässä..


"Iiiiik! Jotain ihan kauheeta oli tuolla!"




"Jee, nyt mennään!"

"Hanaa!"



Sonja kokeili taitojaan vuorostaan Lordin kanssa ja taitaa olla ensimmäisiä kertoja, kun joku muu sen kanssa ylipäätään temppuilee. Aluksi kaksikko päätyi pellolle ohjasajon merkeissä ja Lordi näytti suoranaiselta sirkuspelleltä värikkäine pinteleineen. Ohjasajaen oli hyvä ottaa vähän tuntumaa aluksi hevoseen. Neuvoin myös, miten Lordin saa tekemään pohkeenväistöä, mutta se on hevosellekin vielä niin uusi asia, että jo yksi askel oli hyvä saavutus. Pellolla harjoittelun jälkeen käytiin hakemassa vähän kauraa taskuun ja ajattelin, josko Sonja haluaisi kokeilla muutamia temppuja Lordin kanssa.

Alkuun homma oli vähän hakemista, kun parhaani mukaan koitin huudella sivusta mitä kaikkia merkkejä olen käyttänyt Lordin kanssa, mutta kieltämättä olen yllättynyt miten hyvin hevonen toimi vieraamman ihmisen käsissä. Pystyyn hyppäämisestä Lordi tavanomaiseen tapaan vähän innostui ja olisi tarjonnut sitä vapaaehtoisestikin, mutta toiseen temppuun siirtyessä ori taas loisti osaamisellaan. Sonja kyseli hämmentyneenä, mitä oikein pitikään tehdä, kun sanoin että laittaa käden selän päälle ja pyöräyttää ponia itsensä ympäri, mutta kun Lordi meni makuulle, tajusi ohjastajakin mistä oli kyse. Toisella kertaa makuulle meno ja istuminen sujui molemmilta jo kuin olisivat aina tehneet temppuja yhdessä!









keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Liisa räntäsateen uhrina

Muistatte lienee Sonjan, joka on aina silloin tällöin esiintynyt blogissa. Vaikka välimatka on kasvanut, näemme silti välillä yleensä heppailun merkeissä, kuten tälläkin kertaa. Materiaalia on siis lähipäivinä luvassa paljon ja vähän enemmän!

Ensimmäisenä päivänä aika meni pitkälti Liisan kanssa ja ensimmäistä kertaa sen selkään nousi joku muu kuin minä. Se on ollut yleensä vähän pöhkö varsinkin silloin, kun viimeisimmästä ratsastuskerrasta on jo jonkin aikaa, joten otin myös liinan mukaan. Alkuun Sonja meni liinan kanssa, mutta koska Liisa vaikutti tällä kertaa ihan hyvältä, otettiin liina pois. Toki energiaa sillä tuntui olevan ja aikamoista tikutusta meno oli toisinaan, mutta yhtään riehumiskohtausta ei tullut. Hyssyttelyllä ja rauhallisella äänellä pääsi jo pitkälle, vaikka välillä Liisan pikajuoksu aiheutti totaalirepeämisen niin allekirjoittaneelle kuin selässä kiikkuneelle Sonjallekin.

Aika pian alkoi sataa niin kaatamalla räntää ja tuuli jäädytti sormet, joten päätettiin yhteistuumin lähteä takaisin tallille. Liisan tiineys alkaa olla niin pitkällä, että liikutuksen määrän ei tarvitse enää olla niin suurta. Maha ainakin alkaa olla niin iso, että kohta ei taida mennä edes satulavyö kiinni! Hetken aikaa vyön kanssa saa jo äheltää, mutta vielä tarpeeksi kauan yrittämällä saa kuin saakin sen kiinni.

Lordin kanssa ei eilen ehditty tekemään mitään, mutta tänään se pääsi Sonjan kanssa esittelemään taitojaan, kun taas minä kiipesin vuorostani Liisan selkään. Huomenna on luvassa tuplamäärä hieman aurinkoisempia kuvia, mutta tässä todistusaineistoa eilisestä Sonjan ratsastuskerrasta loskasäässä:


Liisa olisi selvästi halunnut jäädä päiväunille!

Liisa juonii jo suunnitelmiaan: "Sitten kun kukaan ei tajua, niin mä lähden juoksemaan nopeammin kuin gepardi enkä muuten ihan äkkiä pysähdy!"

Jossain kaukaisuudessa näkyi jotain todella jännittävää...


Kertaakaan ei ollut tarkoitus laukata, mutta jostain syystä mulla kyllä oli näitä laukkakuvia kamerassa!

Liisa selvästi kuvittelee olevansa pikajuoksukisassa.



 Niin ihastunut tuohon varsamahaan!

Tuulee? Ei yhtään. Tässä vaiheessa Liisankin ilmeet alkoi mennä jo ihan mutruun: "Onks nyt ihan pakko enää juosta tässä kaatosateessa!?"

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ohjasajoa ja auringonottoa

Vielä kun pellon pohja on suht tukevassa kunnossa, olen liikuttanut Lordia siellä. Kesällä peltoläntistä saa toivottavasti hevosille pientä laidunta, joten märkien kelien tullessa ei viitsi hevosten kanssa tuhota peltoa ihan multakynnökseksi.

Tänä vuonna jossain vaiheessa varmasti tulee käytyä Lordin selässä, joten eilen ohjasajamaan lähtiessäni ajattelin laittaa valjaiden sijasta selkään satulan. Vielä mikään kiire ratsukoulutukselle ei ole ja koko hevonen on niin palapeli vieläkin, joten selkäännousu menee varmasti syksyyn. Ohjasajosta ja tulevan harjoittelusta ei ole kuitenkaan mitään haittaa, pikemminkin helpotusta, kun hevonen vähän tietää mitä milläkin avulla tarkoitetaan.

Ohjasajaen on lähes rajattomat mahdollisuudet kehittyä ja Lordin kanssa olen harjoitellut esimerkiksi pohkeenväistön alkua. Ohjasajon lisäksi kun satula kerran oli selässä, juoksutin Lordia hetken jalustimet alhaalla. Touhu ei olisi kiinnostanut hevosta pätkääkään ja se mateli laiskasti kiemmurrellen. Mikä positiivista, niin eipähän ainakaan heiluvat jalustimet säikyttäneet!



"Niiiiiin tylsää, pääsiskö jo takas syömää..."


Lordilla masispäivä? Ei toki.

"Mua. Ei. Kiinnosta."


Tuleva true kouluratsu

Liisa on viettänyt muutaman päivän vain aurinkoa pihalla ottaen ja on ottanut rennosti. Pihalla se on joka päivä saanut kunnon harjauksen ja tamma tykkää kovasti paijaushetkistä. Maha-asukki on alkanut ilmaisemaan itsestään myös viime päivien aikana enemmän ja rummuttaa välillä todella kovasti harjauksen aikana. Myös maha tuntuu venyvän joka päivä kaksinkertaiseksi ja keittiön ikkunasta katsoessa koko hevonen näyttää jo aivan ilmapallolta! Voin kuvitella, miten pyöreä poni on viimeisten päivien aikaan... Kohta varmaan lähtee ovetkin karmeineen lentoon, kun Liisa ison mahansa kanssa kiirehtii talliin aina niin lujaa, että kilometrin päähän kolisee.


Maha <3

Kevätaurinko pistää revityttämään leukoja!

Kyllä kelpaa ottaa nokosia.



Joku on lievästi sanoen unenpöpperössä!


Tällä viikolla on luvassa tavanomaisesta poikkeavaa materiaalia, sillä Liisan selkään on eksynyt ensimmäistä kertaa joku muu kuin minä. Ensi kertaan siis!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kun jalat ei meinaa pysyä maassa

Olen viime aikoina liikuttanut Liisaa suurimmaksi osaksi vain maastakäsin, mutta yksi päivä se sai jälleen satulan selkäänsä. Kasvava maha ei ole vieläkään tuntunut hillitsevän tamman energiaa ja jo tallipihalla kävellessä se pörisi sen oloisena, että koin parhaimmaksi ottaa liinan pellolle mukaan. Liisa sai muutaman kierroksen juosta liinan päässä omaan tahtiin ja aikamoisia pomppuja sain taas todistaa - olin ihan onnellinen siitä, etten sattunut olemaan selässä juuri silloin. Kerran luistelin aika lujaa ponin perässäkin (enkä muuten päästänyt irti!), kun se lähti hanalla pellon toiseen päähän ja meinasi, ettei ympyrä ole alkujaankaan sopivan kokoinen tila juosta.

Muutamien pomppujen jälkeen rohkenin kiivetä selkään. Muuta en tällä kertaa tehnyt, kuin harjoitteluja käynnissä ja hain rauhallista eteenpäinpyrkivää tahtia. Liisa olisi ollut asiasta vielä eri mieltä ja olisi mielellään varmasti ottanut enemmän spurttia. Tällä kertaa se sai tyytyä pelkkään käyntiin, vaikka kovasti välillä koittikin pomppia vähän sinne sun tänne. Sitkeästi halutunlaisten reaktioiden pyytäminen tuotti hetken päästä tulosta ja sain hetken aikaa ponin kulkemaan suunnilleen käynnissä enempiä hötkyilemättä. Se riitti minulle ja oli aika palata vieläkin melko energiaa pursuvan kaviollisen kanssa talliin.

Kieltämättä on ollut erikoista omistaa tälläinen hevonen, joka tuntuu keräävän energiaa ja purkavan sitä lentäen ties millaisissa asennoissa. Liisa niin kiltistä halinalleluonteestaan huolimatta ei selvästikään ole mikään kovin yksinkertainen tapaus, enkä ainakaan tässä vaiheessa voisi kuvitellakaan antavani sitä ihan kenenkä tahansa liikutettavaksi. Veikkaan, että ennemmin täysin kokemattoman pistäisin vaikka Lordin selkään, vaikka sillä ei ole edes ratsastettu! Se on niin tasapaksu laiskamato, että siltä tuskin mitään kovin yllättäviä liikkeitä tulisi.

Mulla on näköjään kirahvi, eikä hevonen...


Väliin mahtui sentään yksi tai kaksi laukka-askelta ilman pomppimista...

Meinaan aika komeasti lensi niin etu- kuin takapääkin koko ajan ilmaan!


Joku kävi vähän kierroksilla!

Ai energiaa Liisalla? Ei toki.

Laama?