Muutamien pomppujen jälkeen rohkenin kiivetä selkään. Muuta en tällä kertaa tehnyt, kuin harjoitteluja käynnissä ja hain rauhallista eteenpäinpyrkivää tahtia. Liisa olisi ollut asiasta vielä eri mieltä ja olisi mielellään varmasti ottanut enemmän spurttia. Tällä kertaa se sai tyytyä pelkkään käyntiin, vaikka kovasti välillä koittikin pomppia vähän sinne sun tänne. Sitkeästi halutunlaisten reaktioiden pyytäminen tuotti hetken päästä tulosta ja sain hetken aikaa ponin kulkemaan suunnilleen käynnissä enempiä hötkyilemättä. Se riitti minulle ja oli aika palata vieläkin melko energiaa pursuvan kaviollisen kanssa talliin.
Kieltämättä on ollut erikoista omistaa tälläinen hevonen, joka tuntuu keräävän energiaa ja purkavan sitä lentäen ties millaisissa asennoissa. Liisa niin kiltistä halinalleluonteestaan huolimatta ei selvästikään ole mikään kovin yksinkertainen tapaus, enkä ainakaan tässä vaiheessa voisi kuvitellakaan antavani sitä ihan kenenkä tahansa liikutettavaksi. Veikkaan, että ennemmin täysin kokemattoman pistäisin vaikka Lordin selkään, vaikka sillä ei ole edes ratsastettu! Se on niin tasapaksu laiskamato, että siltä tuskin mitään kovin yllättäviä liikkeitä tulisi.
Mulla on näköjään kirahvi, eikä hevonen...
Väliin mahtui sentään yksi tai kaksi laukka-askelta ilman pomppimista...
Meinaan aika komeasti lensi niin etu- kuin takapääkin koko ajan ilmaan!
Joku kävi vähän kierroksilla!
Ai energiaa Liisalla? Ei toki.
Laama?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti