keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Hevoset-messujen tunnelmia

Menneet viikot ovat olleet tekemistä täynnä, sillä koulujen pääsykokeet häämöttävät jo ihan nurkan takana. Pääsykoemateriaalit ovat pääosin mielenkiintoista luettavaa, joten olen saanut tsempattua itseäni paremmin kuin yhteensä koko lukion aikana, vaikka välillä on tehnyt mieli viettää aikaa auringossa mieluummin, kuin homehtua sisällä tietokoneen näytön edessä. Olen korjannut ongelman viemällä koneen pihalle ja koittanut motivoida itseäni lukemaan siellä. Reilu kolmisataasivuinen Polamkin ennakkomateriaali aiheuttaa silti lähinnä epätoivoa ja sen määrä vain kasvaa päivä päivältä kokeiden lähentyessä.

Poliisiammattikorkeakoulun lisäksi olen hakenut kätilöksi ja pari päivää Polamkin ensimmäisen pääsykoeosion jälkeen odottaa SoTeLi-esivalintakoe, johon en ole valmistautunut juuri yhtään. Polamk on se, jonne ehdottomasti haluan päästä, joten olen koittanut antaa itselleni luvan siihen, ettei toisiin kokeisiin tarvitse ihan niin paljon päntätä. Panostan mieluummin 110 prosenttisesti siihen, minne haluan eniten. Vaikka pääsisin jonnekin muualle sisään nyt, eikä Polamkiin ovet aukeaisi, niin luulen, että tulisin hakemaan poliisikouluun vielä joskus uudelleen.

Palataan nyt ajassa hieman taaksepäin, reilu viikko sitten olleisiin Hevoset-messuihin. Minulle kävi ikävästi niin, että autoni hajosi ennen messuja ja hetken mietin, millä taion itseni Tampereelle. Lauantai jäi välistä, mutta onneksi pääsin sunnuntaiksi katselemaan messumeininkiä.







Päivä meni suurimmaksi osaksi kierrellessä myyntikojuja ja ohjelmaa tuli seurattua sivusilmällä. Luulen, että olisin viihtynyt paremmin kentän laidalla, jos omistaisin pidemmän objektiivin, mutta jouduin pärjäämään 50 millisellä. Kuvia tuli silti otettua ja yritin mahdollisuuksieni mukaan ujuttautua sopiville paikoille lähelle sopivia kuvauskohteita.

Messuilta aluksi ei ollut tarkoitus ostaa yhtään mitään, mutta sitten eksyin TrekHorsen osastolle ja ihastuin heidän varusteisiinsa. Kuolasin pitkän aikaa espanjalaisia koulusatuloita ja harkitsen vakavasti hankkivani joskus sellaisen Liisalle ja Lordille. Satulat tehdään mittatilauksena, eikä hintakaan ole paha mittatilaussatulaksi, joten kiinnostukseni todella heräsi. Satula sai luvan jäädä vielä hyllyyn, mutta kierreltyäni aikani messuhulinassa, palasin takaisin ostamaan koristeelliset suitset. Kesällä näyttelyt odottavat ja ne sopivat näyttelysuitsiksi Lordille aivan täydellisesti.

Mitään muuta erikoisempaa messuilta ei mukaan tarttunut, mutta pihalla nähtyäni vesikippoja halvalla, ostin Liisalle uuden saavin karsinaan. Edellinen olikin jo aika tuhotussa kunnossa, joten uusi oli tarpeen.

Olitko sinä hevosmessuilla?

Lordin uudet suitset


Kyllä näillä kelpaa näyttelyihin mennä!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti