maanantai 22. toukokuuta 2017

Lordi 3v!


Pikkujätkä on jo kolmevuotias ja siitä on ihan silmänräpäyksessä kasvanut komea hevosenalku. Vastahan Lordin syntymää odoteltiin jännityksellä ja yhteensä yli 200 blogin lukijaa sen pääsi näkemään reaaliaikaisena livelähetyksenä. Saa nähdä, kuinka paljon Liisa saa yleisöä varsomisen aikaan!

Alunperin minulla oli suunnitelmissa, että Lordin ratsukoulutus tapahtuu aikaisintaan ensi syksynä. Talven aikana palapelihevonen sai ihmeesti ryhtiä lisää ja yksi päivä satuloita käsissä pyöritellessä ihan ekstempore heitin sellaisen Lordin selkään ja ajattelin kivuta itse perässä. Joku fiksumpi olisi varmasti ajatellut vähän enemmän ja ottanut edes taluttajan mukaan. Luotto Lordiin oli ja on vaan niin kova, että laitoin vielä kamerankin kuvaamaan ensimmäistä ratsastuskertaa. Eikä puhettakaan, että missään aidatulla alueella totuttelisi, eikun pihalle vaan. Taisi siinä vieressä konekin pitää ääntä. Juuri sellainen älä-ikinä-tee-näin, mutta niin minä vaan ajattelin tehdä.

Sanotaanko näin, ettei ensimmäistä kertaa oikein ratsastukseksi voi kutsua, koska me Lordin kanssa lyllerrettiin ehkä muutama kymmenen metriä eteenpäin. Tarkoitus oli vain antaa hevosen totutella ihmisen painoon selässä ja samalla vähän opetella, että pohkeista liikutaan eteenpäin. Lordi halusi mieluummin liikkua sivulle, mutta pääasia, että se liikkui edes johonkin päin. Ponihan on oppinut pienen elämänsä aikana kaikenlaista ja sinänsä ihan loogista, että se tarjosi väistöä paineesta kyljissä, koska niitä on paljon maastakäsin tehty.

Jotkut pitävät ruokapalkkioita ihan turhana hevosen lellimisenä, josta seuraa vain ilkeä tottelematon hevonen. Ensimmäisellä kerralla palkkasin Lordin aina pohkeiden paineeseen reagoimisesta ja tänään, toisella ratsastuskerralla, menin Lordin kanssa maastoon (kyllä, ilman taluttajaa!) reilun puolen kilometrin lenkin. Siellä minä ratsastin kolmevuotiaalla orilla, jonka selässä oli ihminen toista kertaa sen elämän aikana. Ja vieläpä ravasinkin! Välillä palkkasin Lordia sopivissa väleissä, mutta suurin osa mentiin jo ilman nameja. En tiedä, onko positiivisella vahvistamisella osuutta asiaan, mutta on minulla kertakaikkisen fiksu hevonen (jolla on vähän liian uhkarohkea omistaja...).

Ensimmäinen kerta selässä!



Tässä vielä kameran kuvaamaa videota ensimmäiseltä ratsastuskerralta.

Uuden oppimisen lisäksi Lordi on päässyt mukaan työkaveriksi. Peltoa kyllä on, mutta hevoset ei laitumelle pääse, jossei siellä ole aitoja - oli siis ryhdyttävä tolpantekoon. Muutama välitolppa ja kulmatolpat minulta löytyi jo, mutta loput puuttuu. Pikatolpatkin on niin kalliita uutena, että mieluummin teen itse, säästän rahat ja saan vahvemmat tolpat.

Olisi turhauttavaa raahata sopiviin pätkiin sahatut rungot yhteen paikkaan käsin, mutta onneksi on hevonen:


Lordi on niin rauhallinen, että sen kanssa on mukava touhuta ja siitä on oikeasti apua välillä. Säälin vaan koppakärryjä, sillä ne joutuvat välillä aika koville metsässä. Kyydissä on välillä lehtiä, milloin puunrunkoja ja milloin valmiita aitatolppia. Olisi ihan mahtavaa, jos Lordille saisi joskus kunnon työvaljaat ja kärryt, ehkä sitten joskus...

Mainitakseni vielä Liisasta, sillä on tiineysvuorokausia kasassa nyt 314. Suora lähetys on jälleen päällä ja tämän päivän (tai yön) lähetys on tässä:

perjantai 19. toukokuuta 2017

Keväisiä temppukuvia

Lordin kanssa ollaan jatkettu aika paljon ympyrällä treenaamista ja aika paljon on tullut harjoiteltua ottamatta materiaalia blogiin. Yksi päivä tajusin kuitenkin, ettei pitkään aikaan ole tullut otettua temppukuvia, joten oli aika korjata virhe! Viimeisimmät temppuilukuvat Lordin kanssa lienee joskus keskellä talvea otettu. Sen pidemmittä puheitta alla päivän kuvasaldo:

1.

2. Lordin kanssa on opeteltu pystyyn hyppääminen myös niin, että seison sen edessä.

3. ja 4.


5.

6. Mulkosilmä havittelee palkkiota!

7.

Liisa voi hyvin paksusti ja sen mahassa on selkeästi tapahtunut muutos: tasaisen pyöreä massu on valahtanut enemmän v:n malliseksi. Se on yksi selkeä merkki siitä, että varsominen lähenee päivä päivältä! Nyt vuorokausia on jo 311, eli reilun viikon päästä päivät ovat "täynnä" ja jännitys alkaa olla ihan omaa luokkaansa. Utareet ovat täyttyneet jo aika kiitettävästi, joten oma veikkaus on, ettei varsomista enää ihan kovin monta viikkoa tarvitse odotella.

Tämän yön suora lähetys.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Korvakarvoille kyytiä

Mistä huomaa, että kesä on saapumassa? Siitä, että hevosille saa kantaa kaksinverroin vettä ja hyönteismyrkyt saa kaivaa kaapista esille.

Taisteluarsenaalin ötököitä vastaan kävin hakemassa tällä kertaa ajoissa ennen mokomien kiusankappaleiden ilmestymistä, joten pääsin heti tositoimiin ensimmäisen öttiäisen bongattuani. Vielä liikkeellä ei ole ollut kuin jonkin verran hyttysiä ja mäkäräisiä iltaisin, mutta ne osaavat syödä hevosten mahanalusen ilkeästi verille. Luottotuotteeni on ihan tavallinen tervarasva, jota läärään mahan alle aina tarvittaessa - mäkäräiset ehkä hieman karttavat rasvaa, mutta suurin hyöty on siinä, että tarpeeksi paksuun rasvakerrokseen ne jäävät jumiin. Paarmoja ja kesän ötökkäpaljoutta varten varalla on ihan kunnon hyönteismyrkkyä ja jos tihulaiset pääsevät syömään hevoset verille asti, niin tervalaastari on mitä mainioin aine hoitamaan ötökänpuremia.

Ötököiden lisäksi on myös olemassa yksi asia kesässä, johon vaaleaturpaisten hevosten kanssa saa varautua. Se killuu tuolla taivaalla ja on nimeltään aurinko - kerran palanut turpa palaa yhä helpommin uudelleen. Siksi aloitan turpien rasvaamisen Helosan Solilla mahdollisimman ajoissa jo ennenkuin iho ehtii palaa. Valkoturpaisella se käy yllättävän äkkiä.

Kesän käytetyimmät tuotteet ovat tässä.

Lämpimien kelien saapuessa koko talven vapaasti rehottaneet korvakarvat saivat luvan lähteä. En leikkaa niitä sisältä asti, mutta korvista ulos tursuavat korvat kesäkeleillä näyttävät epäsiisteiltä. Samalla tasasin hevosilta hännät.

Talven jälkeen maa on myös sulanut niin, että tolppia saa jälleen maahan. Ei varmaan ihan äkkiä tule kevättä, jolloin en aitoja rakentelisi ja niin myös tänä keväänä aitalankojen virittely kuuluu päiväjärjestykseen. Hevosille tulee metsään iso pihattotarha, jota on ahkerasti viimeiset kaksi päivää rakenneltu. Ihan vielä ei ole valmista, mutta voi jo kuvitella sen riemun määrän, mikä siitä syntyy, kun pääsee talven jälkeen isoon tarhaan! Metsätarhan lisäksi hepoille tarvitsisi rakennella pellolle laidunaidat, mutta sillä tuskin on vielä ihan niin kiire.

Liisa katselee tulevan metsätarhan maisemia.

Kuten myös tässä.

Liisa ja kivi.

Poni on päässyt etsimään pihan muutamia hassuja maasta nousevia ruohonkorsia.


Yölliset livelähetykset karsinasta ovat toimineet ihan kohtuullisesti ja katsojiakin on ollut ihan mukavasti, vaikkei varsominen ihan lähellä olekaan. Jos joku haluaa Liisan yöllisiä puuhailuja katsella, niin tässä tämän yön lähetys suoraan alla:

lauantai 13. toukokuuta 2017

Liisan varsavahti

Suunnittelin aloittavani suorat lähetykset Liisan karsinasta 310 vuorokauden tienoilla, mutta koska olen jo jonkun aikaa laittanut itselleni öiksi yksityiset lähetykset pyörimään, ajattelin, että väliäkö sillä, vaikka ne olisivat jo nyt julkisia. Siksi tänä iltana laitoin ensimmäisen kerran lähetyksen julkiseksi, vaikka varsominen ei ihan lähellä vielä olekaan. Tässä vaiheessa en vielä päivittele tietoa tänne blogin puolelle lähetyksen aloittamisesta (paitsi nyt tämän ensimmäisen kerran), eikä välttämättä ihan joka yö lähetyksiä tule. Lähempänä varsomista päivitän joka päivä tänne blogiin infoa, kun aloitan lähetyksen, mutta nyt tässä vaiheessa erillistä tietoa niistä tuskin sen kummemmin tulee.

Te lukijat löydätte suorat lähetykset youtubekanavaltani, joten jos haluatte seurata Liisan öisiä puuhailuja jo tässä vaiheessa, kannattaa kanavaani pitää iltaisin silmällä. Hauskoja katseluhetkiä!

Liisan tämänöisen lähetyksen näette suoraan tästä:

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kuolaimien otto itse: opettaminen käytännössä

Olen joskus aikaisemmin tehnyt blogiin postauksen siitä, miten olen opettanut hevosia ottamaan kuolaimet itse suuhun. Opetin sen Lordille vähän aikaa sitten ja nyt kun lähdin opettamaan sitä myös Liisalle, kuvasin koko opetuksen videolle. Ehkä jollekulle, joka näiden neuvojen avulla haluaa hevoselleen tämän opettaa, on videomateriaalista apua - ainakin toivon niin! Vaikka videossa selitän samoja asioita, tässä vielä tärkeimmät kirjoitettuna:

Sekä Liisalle, että Lordille opetin kuolaimien oton itse naksuttimen ja positiivisen vahvistamisen avulla. Naksuttimen avulla palkkio on helpompi ajoittaa oikeaan hetkeen. Ehdollistaminen naksuttimen äänelle on helppoa ja sen opettamisesta voi lukea tästä.

Aina ensimmäisenä, kun lähden palkitsemaan hevosta ruualla, opetan ensin luopumisen. Luopumisen tarkoituksena on, ettei hevonen hamua palkkiota kädestä, vaan malttaa tarvittaessa odottaa ja kääntää päänsä sivuun. Luopumisen opettamisesta voi lukea tästä.

Opetustilanteessa on parhainta, jos hevonen saa olla vapaana ja sillä on mahdollisuus liikkua. Käytettävät suitset kannattaa olla mahdollisimman riisutut, jotta niitä on helpompi pukea useampi kerta peräjälkeen.

Ensimmäisessä vaiheessa tarjoan hevoselle kuolaimia, sekä palkkiota yhtäaikaa. Samalla kun hevonen ottaa kuolaimet (ja palkinnon) suuhun, naksautan naksuttimesta. Muutaman hyvän toiston jälkeen alan siirtää palkkiokättä hieman kauemmas kuolaimista. Askelten kannattaa olla hyvin pieniä ja toistoja mahdollisimman paljon. Kun hevonen alkaa pikkuhiljaa tajuta jutun juonen, siirrän palkkiokäden pois kokonaan suitsien läheltä ja tarjoan aluksi pelkkiä kuolaimia. Viimeisessä vaiheessa kuolaimia ei enää ohjata ollenkaan hevosen suuhun, vaan sen on tarkoitus ottaa ne itse. Videolla näette, miten opettaminen sujuu käytännössä.

Tärkeintä opettamisessa on varmasti palkkion oikea ajoitus ja riittävä toistomäärä. Harjoituskerrat kannattaa pitää myös melko lyhyinä ja jos hevonen ei yhden kerran aikana tunnu oppivan asiaa kokonaan, kannattaa opetusta mieluummin jatkaa seuraavana päivänä. Jos pienistä askelista huolimatta hevonen ei pysy kärryillä, on suositeltavaa siirtyä askel takaisinpäin ja tehdä lisää toistoja.

Kun hevonen oppii ottamaan kuolaimet itse, ei joka kerralla tarvitse enää palkita hevosta ruualla. Välillä opittua voi vahvistaa ruokapalkkion avulla.


Tämä on ensimmäisiä videoita, joissa selitän kameralle ja siksi kuulisin mielelläni mielipiteitä. Mikä oli hyvää ja missä parannettavaa? Haluaisitteko lisää samankaltaisia videoita? Oliko jollekin videosta apua?

torstai 11. toukokuuta 2017

Lordin kanssa maastakäsin

Jottei menisi kaikki jutut vain Liisan varsomisen jännittämiseksi, otin vaihteeksi kameran mukaan Lordin maastakäsittelyharjoituksiin.

Tällä kertaa keskityin aika suurelta osin harjoittelemaan tavallaan the circling gamen tapaista harjoitusta, jossa hevonen menee ihmisen ympäri halutussa askellajissa. The circling gameen kuuluu myös ympyrälle lähettäminen, hevosen saapuminen takaisin keskelle ihmisen luo ja suunnanvaihdokset vauhdissa. Ehkä joskus Lordi taitaisi leikin niin hyvin, että se onnistuisi jokaisessa askellajissa sujuvasti vapaana. Tarhaolosuhteissa käynnissä ja ravissa harjoitus menee jo ihan hyvin vapaanakin, mutta pihassa en ole Lordia vielä uskaltanut päästää vapaaksi, ettei se lähde vetelemään pitkin peltoja.

Tavalliseen juoksutukseen verrattuna olen pitänyt hevosta melko lähellä itseäni. Myös suunnanvaihdokset ja erityisesti vapaana oleminen vaatii hevoselta suurta keskittymiskykyä. Tällä harjoituskerralla treenaamiseen kuului nimenomaan suunnanvaihdokset, mutta myös laukka vaatii harjoittelua. Lordilla laukkaaminen menee aluksi helposti hyppelyksi ja pienellä ympyrällä laukka on pidettävä melko rauhallisena. Muutama askel sujuvaa laukkaa riittää tällä hetkellä ja pari hyvää pätkää saatiin tänään.

Pihalla harjoittelun jälkeen ihan hetken mielijohteesta aloin opettamaan Lordille kuolaimien ottoa itse. Minun on pitkään pitänyt opettaa se, mutta vasta nyt sain aikaiseksi! Lordi tajusi aika nopeasti homman juonen ja otti muutamaan kertaan kuolaimet jo suuhun omasta aloitteesta. Kunhan siitä tulee sujuvaa, on tarkoituksena opettaa sama Liisalle ja ehkä tehdä jonkinlainen video opetuksesta. Lordin kanssa materiaalia kuolainharjoitteluista ei tällä kertaa tullut.


Lordi sai hetken poseerata harjoitusten päätteeksi.



Pitää varmaan alkaa pitää Lordin otsatukkaa letillä, kun eihän se raukka nää enää tuon pehkon alta mitään!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Liisan tiineys 300vrk

Liisalla tuli eilen 300 vuorokautta tiineyttä täyteen, joten nyt aletaan olla jo todella lähellä h-hetkeä! Laskettuun aikaan on enää 36 päivää jäljellä, mutta normaali varsominen voi tapahtua jo 19 päivän kuluttua, eli alle kolmen viikon sisään.

Ihan vielä en ajatellut aloittaa livelähetyksiä, vaikka olen yksityisiä lähetyksiä laittanutkin öiksi pyörimään. Lähetykset ovat toimineet melko hyvin, vaikka pariin otteeseen on ollut ongelmia lähetysten käynnistämisessä ja päällä pysymisessä. Toivottavasti julkisten lähetysten aikaan kaikki sujuisi niinkuin pitää, niin ei mene sitä seuraavilta varsominen ohi suun! Luulen, että reilun viikon päästä, 310 vuorokauden tienoilla, laitan yölähetykset julkisiksi, niin pääsette tekin katselemaan Liisan öisiä puuhailuja.

Liisa on nukkunut yönsä vielä aivan tyytyväisenä.

Olen pikkuhiljaa keräillyt tarvittavia tavaroita Liisan varsomiskoriin. Tavaroiden etsiminen on ollut ihan hauskaakin ja olen saanut kysyviä katseita, sekä naurunpurkahduksia mennessäni tiedustelemaan liukugeelejä varsomisongelmia ja peräruiskeita varsan ulostamisvaikeuksia varten. Kaikkeen on kuitenkin hyvä varautua, joten oli miten koomista tahansa, minähän ne tarvitsemani tavarat ostan! Varsomiskori alkaa olla nyt valmis ja sen sisältö näyttää tältä:

Pyyhkeitä, rasvaa, kuumemittari, pinteleitä, tuttipullo, betadinea, sakset, liukastetta, peräruiske, varsariimu, eläinlääkäreiden numeroita ja säilytyslaatikko

Liisasta huomaa, että lämmittävä aurinko ja iso maha on pikkuhiljaa (vihdoin...) saanut sen vauhdin hieman hiljenemään. Koska selkeästi varsan kantaminen alkaa ottaa kovemmille viimeisillä viikoilla, olen liikuttanut tammaa hyvin maltillisesti ja yhä harvemmin selästä käsin. Pitkään aikaan ei olla enää käyty kuin kävellen maastossa alle kilometrin lenkkejä, mutta nyt ollaan vähennetty niitäkin. Sen sijaan olen Liisan kanssa käynyt kävelemässä taluttaen tai ihan vaan antanut tamman hengailla pihassa kanssani ja etsiä kevään ensimmäisiä ruohonkorsia.

Liisan utareet ovat lähteneet hienoiseen kasvuun ja se on varma merkki lähestyvästä varsomisesta. Normaalisti hevonen aloittaa utareen kehittämisen 3-6 viikkoa ennen varsomista ja Liisalla ensimmäiset merkit olivat esillä jo aika ajoissa. Kasvu on ollut hyvin pientä ja tasaista, mutta kuitenkin huomattavissa olevaa.

301vrk




maanantai 8. toukokuuta 2017

Kevätpesuja

Ihanat aurinkoiset kelit ovat houkutelleet kaivamaan pesusienet ja shampoot esille. Kerran molemmat hevoset pesin jo aikaisemmin keväällä, mutta aika pian olivat molemmat taas ihan sotkuisen näköisiä. Varsinkin Lordi tykkää harrastaa kaikista mutaisimmissa paikoissa piehtaroimista, joten harjatessa siitä lähti aina kamala pölly. Hevosta lika tuskin kiinnostaa pätkän vertaa, mutta puhtaita hevosia silti mukavampi katsella. Oli siis korkea aika viettää yksi päivä pesten hevosia!

Jotta hevoset eivät menisi heti piehtaroimaan märkään karvaansa likakuorrutusta, molemmat saivat käyskennellä narun päässä pesun jälkeen ensimmäisiä vihreitä ruohonkorsia etsien. Kumpikin tuntui ottavan vähän kierroksia ja Liisakin hyppelehti narun päässä kuin villivarsa! Ihme kyllä vielä vuorokauden jälkeen pesusta molemmat olivat ihan putipuhtaita - luulin etenkin Lordin hinkkaavan itseensä kunnon multakuorrutuksen välittömästi tarhaan päästyään.

Lämpimät kelit ovat onneksi kuivattaneet tarhoja hyvin, sillä ne ehti sateisten kelien aikaan mennä aikamoiseksi kuravelliksi. Viime syksynä en ehtinyt tehdä aitoja kuin ihan pihapiiriin ja maa on paikoin todella pehmeää, joten se lääryyntyy kavioiden alla märällä kelillä. Liisan etukavioiden säteisiin on ilmestynyt aika syvät uurteet, kun pakkaantunut kura on muhinut päivät kavioissa, joten sen kaviot ovat joutuneet myös ankaralle pesukuurille. Sen lisäksi, että pesen ne päivittäin betadinella, pioneerin yrttishampoolla ja hoidan pioneerin kavion hoito-öljyllä, olen puhdistanut kaviot myös illalla, kun hevonen tulee sisään. Silloin mutalaatat eivät ainakaan yöksi jää kavioihin. Täytyy toivoa, että lämpimät kelit jatkuvat, jotta tarhat kuivuvat kokonaan ja pääsen rakentelemaan tarhoille jatkoa metsään!

Puhdasta tulee!

Ja niin tulee Liisan kavioistakin - tämä sama kavioidenpesurutiini on nyt toistettu joka päivä.

Lordi olisi halunnut piehtaroida heti pesun jälkeen ja ehti jo mennä maahan, mutta sain sen huijattua istumaan, jottei märkään karvaan tarttuisi heti kaikki lika.

Pystyyn nousukin esitettiin astetta reippaammin, kun oli joutunut toista tuntia seisomaan paikoillaan pesun takia!

Liisa pesun jälkeen lähdössä tavanomaiselle puolen kilometrin kävelylenkille - kamera ei vaan olisi tammaa kiinnostanut pätkääkään!

Ilta-auringossa olevia puhtaita hevosia oli pakko mennä kuvaamaan!

Tässä Liisalla 298vrk tiineyttä takana.

Liisan harjapehko sai tuulettua pitkästä aikaa ainaisen letillä olon sijaan.

On se komea mies!

Lordin mielestä oli kamalan rankka päivä!

lauantai 6. toukokuuta 2017

POSTAUSSARJA: Hevosen tiineys- ja varsa aika osa 6

TIINEYDEN, VARSOMISEN JA VARSOMISEN JÄLKEISEN AJAN ONGELMATILANTEITA



Usein tiineysaika, varsominen ja varsomisen jälkeinen aika menee ihan oppikirjojen mukaan. Jos ongelmia kuitenkin syntyy, ne voivat olla hengenvaarallisia ja vaativat nopeaa toimintaa. Kerron nyt yleisimmistä ongelmatilanteista.


TIINEYDEN AJAN ONGELMIA

ISTUKKATULEHDUS
Istukkatulehdus on salakavala ja joskus jopa täysin oireeton tulehdus, joka voi johtaa varsan ennenaikaiseen syntymiseen kuolleena. Hälyttäviä merkkejä on usein ennenaikainen ja/ tai nopea utareiden kasvu, sekä vuoto emättimestä. Myös hyvin pitkä kantoaika voi kieliä siitä, että istukan kanssa on ongelmia.

Mikäli epäilee istukkatulehdusta, on tärkeää soittaa välittömästi eläinlääkäri paikalle. Usein tehdään ultraäänitutkimus, jossa tutkitaan varsan ja istukan kuntoa. Mikäli niissä havaitaan poikkeavuuksia, tammaa lääkitään koko lopputiineyden ajan, jotta tulehdus pysyisi kurissa, varsa kehittyisi nopeasti, eikä tamma loisi varsaa. Varsan synnyttyä istukan kunto on aina tarkastettava, vaikka tiineys olisi ollut normaali.




VARSOMISEN ONGELMATILANTEITA

RED BAG

Red bag, toiselta nimeltään ennenaikainen istukan irtoaminen tarkoittaa tilaa, jossa tamman istukka on irronnut jo ennen kuin varsa on syntynyt. Varsalle tilanne on hengenvaarallinen, sillä se ei saa happea mitään kautta. Varsan pelastamiseksi jo muutaman minuutin viivästys voi olla myöhäistä. Tilanteen huomaa hyvin siitä, että ensimmäisenä tammasta työntyy esille pallomainen punainen istukka - normaalissa varsomisessa istukka repeää siitä kohdin mistä varsa työntyy ulos. Tilanne on niin akuutti, ettei eläinlääkäriä ehdi soittaa, vaan punainen istukkakalvo on välittömästi rikottava (saksilla, puukolla tms.) ja vedettävä varsa mahdollisimman nopeasti ulos välittämättä siitä, supistaako tammaa ja ponnistaako se. 


VIRHEASENNOT

Varsa voi toisinaan olla tulossa ulos väärässä asennossa - takaperin, toinen etujalka taittuneena, pää vinossa... Mikäli tamman varsominen on selvästi alkanut, mutta se ei tunnu etenevän, on eläinlääkärille soitettava välittömästi. Eläinlääkäri harvoin kuitenkaan ehtii paikalle, sillä varsan olisi hyvä syntyä 30 minuutin kuluessa ulostyöntövaiheen alkamisesta.

Lähdettäessä kokeilemaan varsan mahdollista virheasentoa on ensin tärkeä pestä tamman peräpää ja omat kädet laimennetulla betadinella. Ennen käden työntämistä tamman sisälle käsiin laitetaan liukastetta. Tunnusteltaessa varsan asentoa kohdussa kättä liikutetaan nyrkissä. Varsaa ei saa lähteä vetämään, ellei se ole tulossa joko molemmat etujalat tai molemmat takajalat edellä. Pienet virheasennot (esim. toinen etujalka koukussa) voi olla vielä suhkoht helposti korjattavissa, mutta joskus varsa on niin hankalassa asennossa, että edes eläinlääkäri ei saa sitä ajoissa - eikä kokonaisena - ulos. Mikäli oikea asento löytyy, varsaa vedetään tamman polttojen tahtiin kintereitä kohti alaspäin - ei suoraan!



VARSOMISEN JÄLKEISIÄ ONGELMIA

VARSA EI HENGITÄ

Mikäli varsa ei pian syntymän jälkeen lähde hengittämään, on tilanteeseen reagoitava nopeasti. Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa, ettei varsan sieraimissa ole limaa, siksi sieraimet kannattaa puhdistaa aivan ensiksi. Voimakas pyyhkeellä kuivaaminen voi stimuloida varsaa hengittämään, mutta jos mitään ei edelleenkään tapahdu, on kokeiltava antaa varsalle tekohengitystä. Varsa asetetaan kyljelleen ja lattianpuoleinen sierain peitetään kädellä. Toiseen sieraimeen puhalletaan rauhallisesti ja rytmikkäästi, niin että keuhkot täyttyvät. Jos varsa alkaa hengittää, se kannattaa siirtää makaamaan rintansa päälle, sillä niin sen on helpompi hengittää.


JÄLKEISTEN JÄÄMINEN

Joskus tamman jälkeiset eivät irtoa itsekseen. Normaalisti jälkeiset irtoavat parin tunnin sisällä varsomisesta, mutta mikäli siihen mennessä mitään ei ole tapahtunut, kannattaa tamma viedä kävelylle ilman varsaa. Tamman hermostuminen voi saada jälkeiset irtoamaan, mutta mikäli sillä ei ole vaikutusta, eläinlääkäri kannattaa soittaa paikalle. Jälkeisten jääminen voi muutaman tunnin kuluttua aiheuttaa tammalle vaarallisen myrkytystilan kohtutulehduksineen ja kaviokuumeineen (ja johtaa lopulta tamman menehtymiseen). Tilanne on yhtä vaarallinen myös silloin, jos kohtuun on jäänyt pieniä paloja jälkeisistä, vaikka suurin osa olisi irronnutkin. Siksi jälkeisten tutkiminen varsomisen jälkeen on erityisen tärkeää.


VARSA EI ULOSTA

Melko yleinen, muttei niin vaarallinen ongelmatilanne on varsan ulostamisvaikeudet. Tiineyden aikana varsan suoleen on kertynyt ns. varsapihkaa, joka voi olla varsalle vaikea ulostaa. Jos varsa vielä noin kuuden tunnin päästä syntymästä näyttää siltä, että se yrittää ulostaa, muttei mitään tule (tai tulee vain vähän), kannattaa sille antaa peräruiske. Sellainen kannattaa hankkia varalle jo valmiiksi apteekista (ihmisille tarkoitettu peräruiske sopii). Kaikki varsapihka on tullut ulos yleensä silloin, kun uloste alkaa muuttua keltaiseksi. Jumiin jäänyt varsapiki alkaa aiheuttaa ongelmia parin vuorokauden sisällä syntymästä. 


VARSAHALVAUS

Varsahalvaus eli sepsis on varsalle vaarallinen tila ja johtuu yleensä siitä, ettei se ole saanut tarpeeksi (tai riittävän ajoissa) vasta-aineita tamman ternimaidosta. Varsan yleistila heikkenee nopeasti ja se vaikuttaa väsyneeltä, sekä vähentää maidon juontiaan. Jo tuntien kuluessa varsa voi mennä tiedottomaan tilaan ja on vaarassa kuolla, joten pieniinkin muutoksiin varsassa tulee suhtautua vakavasti! Sepsistä epäillessä eläinlääkäri on kutsuttava paikalle välittömästi, sillä nopea apu on tarpeen. Varsahalvauksen läpi käynyt varsa kehittyy yleensä hitaammin ja jotkut eivät koskaan kehity samalle tasolle, kuin muut hevoset.


Lordi pienenä kuumeen ja syömättömyyden takia tehdyn nesteytyksen jälkeen (linkki postaukseen).

Vaikka kantavan tamman ja pienen varsan kanssa voi tapahtua odottamattomia asioita, kannattaa silti yrittää vain hengittää syvään ja ottaa rauhassa. Hengenvaaralliset tilat ovat mahdollisia, mutta melko harvinaisia. Huomaan itse, että ensimmäisen kasvatin odottaminen oli aivan tuskaisen hidasta, kun joka päivä kävi läpi päässään kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, kun taas nyt Liisan tiineyden aikana aika on tuntunut kuluvan puolet nopeammin, kun tilanne on tuttu ja on osannut ottaa sen iisimmin. On kuitenkin tärkeä tietää yleisimmät syyt, minkä takia jokin ongelmatilanne on syntynyt ja miten emä tai varsa voi oireilla, jos jokin on vialla. Se, että asioita tietää, voi ongelmatilanteessa jopa pelastaa henkiä.

Aina, jos joku pienikin asia mietityttää ja arveluttaa, kannattaa soittaa eläinlääkärille. Mieluummin turha soitto, kuin sairas emä tai varsa. Isommissa ongelmatilanteissa kannattaa myös aina konsultoida eläinlääkäriä, vaikka kaikki olisi sujunutkin loppujen lopuksi hyvin.

torstai 4. toukokuuta 2017

Työjuhta hommissa

Lehtien haravoiminen ja pihan siistiminen ei kuulosta mitenkään kovin inspiroivalta hommalta, mutta kun yhtälöön lisätään hevonen, niin jo muuttuu ääni kellossa. Kottikärryn kanssa lehtien ja muun moskan kuljettaminen tuntui vähintään loputtomalta urakalta, mutta sitten päässäni syttyi idea. Miksen laittaisi Lordia tekemään sitä typerintä hommaa, eli lehtikuormien kiikuttamista yhteen paikkaan? Koppakärryihin mahtuu tasan enemmän tavaraa, kuin pieniin ja kiikkeriin kottikärryihin, joten pakkohan se oli kokeilla - eikun Lordille valjaat niskaan ja menoksi.

Olen aina luullut, että Lordi on luonteeltaan vielä vähän varsamainen höslä, eikä malta pysyä pitkiä aikoja paikoillaan. Lehtien keruu koppakärryihin vaati pitkiä aikoja hevoselta pysymään liikkumatta ja ajattelin aluksi, että hommasta tuskin loppupeleissä tulisi mitään ja molemmilta menisi vaan hermo koko touhuun. Tarkemmin ajateltuna en kuitenkaan ollut koskaan harjoitellut Lordin kanssa paikoillaan oloa muuta kuin käytävällä kiinni ollessa, joten ei ihmekään, jos se on ollut vähän hösäle!

Ensimmäisenä lehtienkeruupäivänä meni jonkun aikaa totutteluun ja aika paljon sain ohjata Lordia, miten homman kuuluisi sujua. Loppujen lopuksi suorastaan yllätyin siitä, että kaikki sujui niinkin hyvin - hevonen pysyi koko ajan kärsivällisenä ja malttoi pysyä aika hyvin paikoillaan. Kesken reissun Lordi onnistui jostain maan syövereistä löytämään naulan ja missäs muuallakaan se oli, kuin suoraan hevosen kaviossa ties kuinka syvällä. Onneksi se ei kuitenkaan ollut kavioluun lähellä, joten otin naulan pois ja pidin kaviossa betadinehaudetta muutaman päivän ajan ehkäisemässä paiseen syntyä.

Talvikin ehti saapua uudestaan välissä, mutta nyt kun kelit ovat olleet taas hyviä ja lumi on sulanut pois, olen jatkanut Lordin kanssa lehtiurakkaa. Ja sitä lehteähän riittää, joten tekeminen ei ainakaan ihan heti lopu kesken. Hevoselta työjuhtana toimiminen sujuu jo kuin vanhalta tekijältä ja on hienoa, että siitä on ollut ihan oikeasti apua. Ei ihan jokainen kolmevuotias malttaisi toista tuntia keskittyä samalla tavalla!

Lordin harjapehko on alkanut kasvaa hurjaa vauhtia!


Matkalla viemään lehtiä kärryyn.


Lehtien kasauspaikalla Lordi sai aina hetken aikaa syödä samalla, kun minä mätin lehtikuorman kärryyn.

Lordi on muuttunut kevään aikana valtavasti aikuisemman näköiseksi ja sen kaula on tuntunut kaksinkertaistuvan!

Tässä vielä vertailukuvaksi vuosi sitten otettu kuva.