sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Sekametelisoppa kuukauden kuulumisista

Kuukausi jos toinenkin on mennyt niin vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä. Varsan syntymän jälkeen minulla on mennyt töissä usein niin myöhään, että illalla kotona olen ehtinyt tehdä harmittavan vähän - tietokoneella olosta puhumattakaan. Minulla alkaa olla niin paljon kerrottavaa, että tekstin pitäminen järkevänä ja loogisena on varmasti vaikeaa!

Ukkelin elämä on lähtenyt ihan hyvin käyntiin ja sen kanssa on käyty perusasioita läpi. Jalkojen nosto ja taluttaminen sujuu hienosti, eikä muutaman ensimmäisen elinpäivän hienoisesta arkuudesta ole enää jälkeäkään. Sen sijaan varsa kävelee laitumella perässä tietäen, että ihmisten luona saa rapsutuksia.

Pieniä vastoinkäymisen tuulia on tullut myös vastaan. Liisan toisen kiiman lähestyessä pikkuinen meni niin pahalle ripulille, että siltä meni ruokahalut kokonaan. Eläinlääkärin käynti, letkutettu maito ja kipulääke virvoittivat varsan taas ennalleen ja jo seuraavana päivänä meno alkoi näyttää samanlaiselta, kuin ennen.

Ukkeli pariviikkoisena.


Se on kiva, kun ei koskaan tarvitse vuolla kavioita yksin...


Vauvahevonen pari viikkoa sitten - ikää kuukausi.




Liisan kiimasta puheenollen Lordin elämä on varmasti blogissa vallinneen lyhyen hiljaisuuden aikana muuttunut eniten. Se on koko talven joutunut tarhaamaan yksin omassa tarhassaan, mutta nyt kaikki kolme ovat saaneet jo pari viikkoa olla yhdessä parin hehtaarin tarha-alueella. Astutin Liisan Lordilla ensin liinassa varmistuakseni siitä, että homma sujuu hyvin ja myöhemmin samana päivänä kavioliittonsa solminut pari pääsi samaan tarhaan. Liisa oli kovin ymmärtäväinen ensikertalaisen hienoiselle kömpelyydelle ja Lordi nopeasti ymmärsi, että tamma on se, joka laitumella määrää. Koska hevosten käytös on ollut hyvin seesteistä Liisan kiiman päätyttyä, en ole nähnyt mitään syytä erottaa pariskuntaa - myös varsa on pärjännyt joukon keskellä hienosti. Loppuviikosta Liisan voi jo ultrata ja katsoa, onko uusi elämä saanut alkunsa. Aletaan elää jänniä päiviä!


Hevosten ensikohtaaminen vapaana.


"Mitä täällä just äsken tapahtu!?"

Olen varovaisesti aloittanut Liisan liikuttamisen varsomisen jälkeen, vaikka vielä suunnasta ja vauhdista tuntuu enemmän määräävän varsa. Liisa on niin huolehtivainen äiti, että siltä tuntuu menevän pasmat ihan sekaisin, jos pitäsi liikkua eri suuntaan kuin jälkikasvunsa. Lisäsi oripoika on kasvanut niin rohkeaksi, että se mielellään juoksisi pitkin metsiä sillä välin, kun emää liikutetaan.

Liisa sentään syö kahden edestä, mutta Lordin läskeille laidunelämä ei ole tehnyt kovin hyvää - tai no läskien kannalta tilanne on suorastaan suotuisa. Lordi on joutunut lenkille useammin kuin Liisa, jotta se ei ihan paisuisi kuin pullataikina 24/7 ruohoa napaan vetäessään. Onneksi on sentäs kesä ja valoisaa, niin kiireisistä päivistä huolimatta voi liikuttaa hevosen hyvillä mielin vielä myöhäänkin illalla.

Ilta-auringon eteen eksyi Liisa.

Ja myös Lyyli!


Miten teidän kesä on sujunut?