maanantai 18. joulukuuta 2017

Ota kiinni jos saat

Reilu viikko sitten varsalle sanottiin heihei, sillä se muutti omistajalleen. Vieroitusaika meni hyvin, eikä lähdön jälkeen Liisa huudellut varsan perään oikeastaan ollenkaan. Parivaljakko pääsi takaisin samaan tarhaan parin viikon tauon jälkeen ja ponien elo tasoittui nopeasti omille raiteilleen. Mitä nyt Lordi ensin oli vähän turhan yli-innostunut Liisan paluusta, mutta Liisan nyrpeä naama ja takakavioiden esittely sai sen unohtamaan turhat haaveilut.

Olen suunnitellut Lordin päänmenoksi jotain sen elämään melko paljon vaikuttavaa. Liisan tuleva varsa jää orin ainoaksi jälkeläiseksi, sillä Lordille on varattu ruunausaika 28.12. En enää halua teetättää Liisalla kolmatta varsaa peräjälkeen ja ensi kesänä tarhausjärjestelyt hankaloituisivat - molemmat joutuisivat tarhaamaan omissa oloissaan. Toipumisaika hevoselle tuskin on mikään kovin mukava, mutta luulen, että sen jälkeen senkin elämä on mukavampaa, kun se saa tulevaisuudessakin tarhata yhdessä muiden hevosten kanssa. Onneksi ruunausajan sai varattua loma-ajalle, joten minulla on aikaa hoitaa Lordia.

"Ota kiinni jos saat!"


Kauhukaksikko on keksinyt pääni menosi uuden leikin ja se leikki ei ole kovin mukava. Hevosilla on tarha-aluetta parin hehtaarin verran ja jostain syystä nuo ilkiöt ovat nyt keksineet lähteä karkuun aina kun niitä menee riimu kädessä hakemaan. Ei ole kovin kiva rämpiä hangessa tarhan perimmäiseen nurkkaan, päästä metrin päähän ja nähdä, kun hevoset lähtevät suupielet virneessä laukkaa vastakkaiseen suuntaan. Siksi minäkin päätin keksiä leikin, leikin nimeltään "kuinka kiltit ponit käyttäytyvät, kun niitä mennään hakemaan tarhasta töihin". Naureskelkoot hevoset vielä, mutta huomenna hymy hyytyy, kun aletaan urakalla harjoitella luoksetuloa. Ehkä sitten alkaa taas luokse tuleminen maistua, eikä tarvitse manata joka kerta sitä, että hevosen hoidon saa aloittaa puolen tunnin saalistusurakalla.

Vaikka ponien uusi tapa onkin melko hermoja raastavaa, rankaisu opetuskeinona ei hyödytä yhtään mitään. Mitä kovemmin hevosille ärisee, sitä kovempaa ne juoksevat karkuun. Siksi ajattelin kaivaa esille ihmetyökalun, naksuttimen. Luulen, että positiivisella vahvistamisella ongelma on poissa melko nopeasti, sillä hevosten uusi idea ei ole ehtinyt vielä pinttyä tavaksi.


Olen ehtinyt ahkeroida myös käsitöiden parissa ja tässä pari valmistunutta jouluheppaa. Tilaamani 14 metriä kangasta saapui myös ja sain ne kuvattua. Tilausjonossa on tällä hetkellä viisi tilausta, mutta jos jotakuta kiinnostaa saada minun käsialaani oleva keppihevonen, niin käykää toki vilkaisemassa päivittyneet materiaalivalikoimat omalta sivultaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti