sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Lordin ensimmäinen ratsastustunti

Lordin ruunauksen ja parin viikon sairatarhassa seisomisen jälkeen olen aloittanut joku aika sitten liikuttamisen selästä käsin uudelleen. Aluksi tietenkin mentiin rauhallisemmin, mutta kotiolojen lisäksi ollaan käyty kääntymässä myös muualla. Olen joskus maininnut käyväni tunneilla ja jo pidemmän aikaa suunnitelmissa on ollut mennä sinne joskus myös omalla hevosella. Suunnitelman toteuttaminen vaati trailerin ostoa, joten vuodenvaihteen jälkeen tuli ostettua semmoinen.

En ehtinyt ajaa pikku e:tä ennen tuntia, joten sain äitini ajamaan Lordin ja minut tunnille. Halusin kuitenkin toimia ajoa lukuunottamatta mahdollisimman pitkälti ilman apukäsiä, jotta näkisin, pärjäisinkö kokonaan yksin reissussa. Suurin ongelma on varmasti koppiin laitto, mutta kotona Lordin kanssa on harjoiteltu lähettämällä traileriin menemistä ja se sujui mainiosti myös vieraassa paikassa. 

Lordi suhtautui muihin hevosiin yllättävän rauhallisesti, vaikka onkin ruunattu vasta hiljattain. Maneesiin onneksi päästiin menemään ennen muita hevosia, sillä uusi paikka sai kuitenkin kierrokset jonkun verran nousemaan. Alkukäynnit oli enemmän juoksemista ja poni tuhlasi aika ison osan energiastaan ihmettelyyn. Ensimmäisen tehtävän jälkeen se oli sitten jo niin väsynyt, että siltä meinasi loppua kunto kokonaan kesken.

Tunnin aiheena oli puomeja ja pikkuesteitä, Lordille toki kaikki rakennettiin sen mukaan, että se ei ole koskaan mitään hypännyt. Ei mun karvakasa tosin meinannut tajuta, että esteistä tosiaan olsi mentävä yli, eikä läpi, mutta hyvällä tuurilla aina välillä päästiin jostain yli hajottamatta kaikkea. 

Lordilla ei ole hirveästi vielä ratsastettu ja olen mennyt sillä melko kevyesti tähän asti, joten ensimmäisenä on vuorossa kunnonkohotusta. Tunti ei ollut mitenkään rankka, mutta poni oli kyllä ihan kaikkensa antanut tunnin jälkeen. Toki asiaan vaikutti myös alkutunnin vöyhkääminen, mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri, että Lordi on viihtynyt heinäkasan edessä enemmän kuin tarpeeksi.



Tuleva esteponi? Eiku...


Kaikkensa antanut.

Saa nähdä, milloin seuraavan kerran eksyn Lordin kanssa tunnille - sain nimittäin ajettua itselleni sen pikku e:n ja saan nyt ajaa trailerin kanssa. Olen edelleen mennyt sillä melko vähän ja keskittynyt enemmän maastakäsittelyyn kun taas sen sijaan ratsastanut Liisalla aktiivisemmin. Sen tiineys alkaa olla kohta niin pitkällä, että kentällä pyöriminen jää yhä vähäisemmäksi, joten olen nyt koittanut tehdä sen kanssa kaikkea mahdollisimman paljon ratsain. Se onkin kehittynyt varsan vieroituksen jälkeen ja siitä on tullut ihan mukava ratsastaa. Liisasta kuitenkin enemmän ensi postauksessa!

8 kommenttia:

  1. Minun IC karvakasani väsyy maneesissa jo ihan sillä että sillä on siellä ihan kauhean kuuma paksulla talvikarvalla. Kentällä se jaksaa mennä sitä paremmin mitä enemmän on pakkasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti karvallakin on osuutta asiaan, mutta tolla possulla on oikeasti niiiiin huono kunto sen lisäksi, että kunnonkohotus on kyllä paikallaan :D

      Poista
  2. Ompas Lordi hieno! Olen seurannut blogiasi joskus aktiivisemminkin ja nyt, kun taas pitkästä aikaa päädyin tänne, olikin yllättävää, että Lordilla on jo ratsastaja selässä! :D Muistan sen sellaisena parivuotiaana edelleen :D

    VastaaPoista
  3. Missä tallilla kävitte tunnilla? tosi tutun näkönen toi maneesi :D

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)

    VastaaPoista
  5. Milloin Liisalla on laskettuaika? Ja milloin päivität ainakin Liisan tietosivun, siellä kun edelleen vuoden vanhat tekstit :D aiotko blogia päivittää enää kuten aiempina vuosina varsan tiimoilta?

    VastaaPoista