Justiinan esittely

Jo kauemmin blogiani seuranneet tietävät minulla olleen irlannincobeja "aina", enkä osaa kuvitella hevoskatrastani ilman yhtä tupsujalkaa. Aloin kaipaamaan joukkoon kuitenkin yhä enemmän isompaa ratsua ja haave toteutui, kun Justiina, oikealta nimeltään Lazy Lady, muutti minulle joulukuussa vuonna 2018.

Justiina on kahdeksanvuotias latvialainen puoliverinen, joka on aikaisemmassa elämässään saanut yhden varsan ja kilpaillut HeB/ 90cm tasolla parit kisat. Ihan passeli ratsu minulle, kun omat tavoitteeni eivät ole pilvissä, vaan harrastelen melko rennoin ottein (vaikka salaa haaveilen kilpakentistä, niin se on jäänyt vielä haaveen tasolle).

Tamma on hyvin lempeä ja kiltti luonteeltaan, jos sitä kohdellaan samoin - lempein ottein. Vaikka Justiina on rauhallinen luonne, niin se kuitenkin jännittää Lempiä helpommin uusia asioita. Sillä saralla on tullut paljon uutta opittavaa itselle "kaikki käy, ihan sama mitä teet tai tuot eteeni"- hevosten jälkeen. Lempi kun ei jännitä juuri mitään ja käveli esimerkiksi traileriin suoraan sisään, eikä edes osannut epäillä, että siellä voisi olla jotain, joka voisi pelottaa pientä hevosta.

Kun Justiina muutti minulle, olin käynyt säännöllisesti ratsastustunneilla ja valmennuksissa 1-2krt viikossa, mutta aika pian tamman muutettua meille tulin raskaaksi ja tunneilla käyminen jäi tauolle. Justiina puolestaan oli juuri vieroitettu varsastaan, joten meidän alku lähti käyntiin melko rauhalliseen tahtiin liikutuksen osalta. Tutustuttiin rauhassa toisiimme ja Justiina samalla uuteen paikkaan.

Talven ja kevään/ kesän aikana teimme melko paljon maastakäsin kaikenlaista: maastaratsastusta ja libertyä. Innostuin maastaratsastuksesta todella ja harrastetaan sitä Justiinan kanssa edelleen paljon, vaikka nykyään pääsen liikuttamaan sitä jälleen selästäkäsin. Myös muunlainen maastakäsittely, oppiminen ja hevosen kouluttaminen on ja on ollut jo pitkään lähellä sydäntäni, joten ratsastus on tullut meille päiväjärjestykseen vain kaiken muun lisäksi, eikä korvaamaan sitä kaikkea muuta.

Viime syksynä kun pääsin takaisin hevosen selkään ollaan pikkuhiljaa kohotettu kuntoa (kyllä, meidän molempien kuntoa) myös ratsastuksen merkeissä. Synnytyksen jälkeen hevosen selkään paluu ei ollut ihan niin yksinkertaista, kuin odotin, vaan löytääkseen taas samanlaisen kehonhallinnan ja kestävyyskunnon kuin ennen raskautta on sen eteen tosissaan saanut tehdä töitä. Toisaalta ei Justiinankaan kunnossa ollut syksyllä juuri kehumista, joten ollaan kasailtu palikoita kasaan melko alusta asti.

Oltiin päästy hyvään vauhtiin kevään mittaan ja käytiin kääntymässä yhdessä valmennuksessakin, kun kaikille tuttu korona pisti kapuloita rattaisiin ja pysäytti maailman. Silloin syntyi ajatus - ajatus varsasta. Ja siitähän se sitten lähti. Ei aikaakaan, kun selailin kuumeisesti oreja ja etsin Justiinalle sitä oikeaa, kunnes valinta oli tehty: Florentinus V. Niin siinä kävi, että Justiina matkasi toukokuussa oriasemalle. Ensimmäinen reissu ei vielä tuottanut tulosta, mutta kesäkuussa tiineysultrassa näkyi pieni varsanalku.

Hyvin alkuun päässyt yhteinen kehitys ottanee varsasuunnitelmien takia hieman takapakkia, mutta jos siitä palkintona on terve hyvinvoiva varsa, niin ei voi valittaa. Toivon mukaan kaikki sujuu hyvin ja päästään viettämään varsavalvojaisia ensi keväänä, kun Justiinan pienen syntymän hetki koittaa mahdollisesti toukokuun aikana ensi vuonna.

Pitkällä tähtäimellä haaveet pysyvät samana. Toivon pääseväni Justiinan kanssa vielä kisakentille ja kehittymään ratsukkona. Se saa kuitenkin odottaa ja nyt vain jännitetään, miten varsahaaveen suhteen käy, toivoen kovasti, että kaikki tiineydessä sujuu loppuun asti hyvin. Nyt kesällä ja syksyllä käydään ihan Justiinan tahdin mukaan tunneilla (ja ehkä jopa pyörähdetään pikkukisoissa?), mutta höllennetään matkustelua heti, kun Justiina näyttää tarvitsevan sitä ja jatketaan liikkumista kotioloissa.